Veljesseura.org

Tämä ei ole sinällään mikään äänestys, vaan tarkoituksena on miettiä elämän rajallisuutta.

Lahkoajattelun vallassa olevat ihmiset eivät ole kasvaneet aikuisiksi siinä mielessä, että he lapsen lailla kieltäytyvät tunnustamatta oma aikansa rajallisuutta ja luulevat tai toivovat olevansa kuolemattomia.

Joku voi ajatella, että tuollainen usko ikuiseen elämään paratiisissa olisi harmiton tai jopa suositeltava, mutta on hyvä miettiä mihin se johtaa.

Se johtaa ennen kaikkea nykyisen ainoan ja todellisen elämän halveksuntaan ja elämän elämiseen puolella liekillä. Lahkolaiset voivat mielestään uhrata elämänsä lehdenmyynnissä ja valtakunnansalilla mummojen pierun löyhkässä, koska eivät miellä elämän ainutkertaisuutta ja jokaisen hetken kallisarvoisuutta.

He haaskaavat aikaansa lahkon valhe-ennusteiden harhauttamina ja "pikaista loppua" odotellen, mutta loppu antaa odottaa itseään aina vaan yhä uusien lahkolaissukupolvien kehdosta hautaan.

Mielestäni jokaisen olisi hyvä oivaltaa, että kuolema hänet korjaa. Vaikka haluaisikin uskoa joulupukkiin tai lahkon maailmanlopunennusteluihin, niin kannattaisiko silmät avata ajalle, joka on täysin varmaa ja panostaa hiukan vähemmän valhe-ennusteistaan epäluotettavan lahkon ikuisen elämän lupauksiin.

Suosittelen tähän tarkoitukseen Helsingin Sanomat -verkkolehden deadline-palvelua:
http://www4.hs.fi/deadline/deadline.html

Monesti tullut mietittyä sitä, että jatkuuko tämä elämänhalu loputtomiin. Aika moni vanha ihminen sanoo olevansa valmis kuolemaan ja ovat tyytyväisiä siihen, vaikkapa 80 vuoteen, mitä ovat jo eläneet. Ajattelevatko he todella niin vai sanovatko sen vain siksi, että on pakko hyväksyä jäljellä olevan ajan vähyys?

Jos sitä voisi elää ikuisesti jt-tyyliin (eli ruumiin rappeutumatta), niin kaipa sitä jotain puuhaa keksisi. Mutta kun keho osoittaa jo alle 4-kymppisenä rappeutumisen merkkejä, niin ei kai sitä hirveän pitkään haluaisi raihnaisena elää. Jos on hyvässä kondiksessa 70-vuotiaana, niin miksei vielä 10 vuotta lisää, mutta sen jälkeen alkaa jo tuntua hieman arveluttavalta.

Jakke kirjoitti:Aika moni vanha ihminen sanoo olevansa valmis kuolemaan ja ovat tyytyväisiä siihen, vaikkapa 80 vuoteen, mitä ovat jo eläneet. Ajattelevatko he todella niin vai sanovatko sen vain siksi, että on pakko hyväksyä jäljellä olevan ajan vähyys?

Toisaalta aika harva vanhus kuitenkaan riistää omaa elämäänsä. Ja jos ajattelee omalle kohdalle niin kai se ottaa päähän kun joka paikka kolottaa ja särkee.... kädet tärisee eikä oikeni tahdo nähdäkkään mitään... ja kaiken kukkuraksi halut on jäljellä mutta kun enää ota eteen. Vähemmästäkin se elämänhalu katoaa.

Eikai se terveeltä mihinkään katoa... miksi katoaisi?

Tein itselleni tuon hesarin kuolinpäivätutkimuksen kun olin todistaja ja sen jälkeen.

Tuon mukaan eläisin nyt kymmenen vuotta vanhemmaksi.

Minä ainakin lapsena suunnittelin mitä kaikkia villieläimiä haluan kotieläimiksi jne...

Mutta asiaan, olen vielä nuori, 24-vuotias, ja jos ajattelee, että pysyisin ikuisesti tällaisena ja terveenä, niin ei kai se ikuinen elämä paratiisissa hassumpaa olisi. Kokonaan eri asia on sitten haluaisinko elää ikuisesti Jehovan todistajien paratiisissa.

Eräs asia, joka minua aina mietitytti, oli se JT-opetus, että paratiisissa ylösnousseet eivät mene naimisiin. Ne on kaikki frigidejä vai? Tunsin todistajanuoria, jotka oli oikeasti sitä mieltä, että parempi mennä nuorena naimisiin ettei vain satu kuolemaan ennen sitä, ja sitä kautta ei sitten ylösnousseena paratiisissa voisikaan mennä enää naimisiin (eikä pääsisi koskaan harrastamaan seksiä).

hijt kirjoitti:(eikä pääsisi koskaan harrastamaan seksiä).

Ja tästä pääsemmekin oivasti jo runsaasti keskusteltuun aiheeseen JT:t ovat hulluna seksiin.

Itse olen muuten kuullut samanlaisia sanomisia moneltakin eri taholta.

Jos terveys olisi täydellinen, paljon ystäviä, ei ongelmia jne. niin kyllä mulle vaan maistuisi vallan mainiosti, on maapallo sen verrran täynnä kaikkea kokemisen arvoista. Jos kaikki asiat olisi täydellisen kunnossa niin kuka sitä nyt kuolla haluaisi...

Mietin tähän väliin nyt ikuista elämää JT-näkökulmasta vaikka topic ei ihan se olekaan, mutta itse olen asiaa ajatellut vain siltä näkökantilta. Ikuinen elämä siis JT-näkökulmasta on sama kuin paratiisi, joka minusta tuntuu kaikelta muulta kuin täydelliseltä idealta.

Paratiisi merkitsee ihmisille erilaisia asioita.

Toiset puheenpitäjäveljet hehkuttavat lavalla rypyttömyyttä, täydellistä ulkonäköä (saavat pisteitä sisarilta), henkistä onnellisuutta, työttömyyden ja muiden yhteiskunnallisten epäkohtien poistumista jne.. Hyvää markkinointipuhetta tosiaan. Joskus toisaalta elämän loputtomuuskin mainitaan, mutta vaikea sitä on yksityiskohtaisemmin puheessa hehkuttaa, että kuinka 'saatte elää miljardeja vuosia niiden ihmisten kanssa joita nytkin ympärillänne on, täydellisiä ihmisiä...' Joskus noinkin mainitaan, mutta hymähdän aina, kun ei seurakunta ole koskaan miltään täydellisten ihmisten talolta tuntunut, kaikkea muuta.. Ja olen kokenut monenmonta seurakuntaa.

Asiaa kun ajattelee nopeasti, se tuntuu suorastaan hupaisalta... elämäkö ikuisesti todistajien kanssa olisi se kaikkien unelma.. No joillekin kai. Tämä on ehkä suurin asia miksi minä nimenomaan en haluaisi elää miljardeja vuosia todistajien kanssa, kun kaikki vaikuttavat joko lahopäisiltä, tai sitten vain sosiaalisen srk-elämän vuoksi itselleen ja muille valehtelijoilta. Tosin jos ihminen on älykäs, JT, ja silti täysin rehellinen itselleen ja muille, on hän todennäköisesti psykopaatti jos kerran rehellisesti toivoo miljardien ihmisten kuolemaa, ts. väittää näitä miljardeja tavallisia ihmisiä eräänlaisiksi ali-ihmisiksi, arvottomiksi, ja pitää todistajien pientä ryhmää täydellisempien ihmisten joukkona jolle eivät muut vedä vertaa ja ovat oikeutettuja elämään kun muut eivät... Nämä ajatukset ovat todella saaneet minut pitämään ajatusta ikuisesta elämästä paratiisissa JT-uskon mukaisesti täysin sairaana, mutta onneksi mielikuvituksellisena ja hulluna ideologiana.

Mutta ikuinen aika ja elämä tässä maailmassa, no miksi ei? Se tuntuisi ihan jees-ajatukselta. Kun vielä olisi äärettömän rikas, haluttu ja kadehdittu ja suosittu, niin mikä ettei. Enempää en asiaa noin yleismaailmallisesta näkökulmasta osaa ajatella, koska idea on liian sarjakuvamainen ja olen liian realisti. Ikuinen elämä filosofisesta näkökulmastakaan ei mielenkiintoiselta aiheelta itselleni tunnu, kun kerran vaan olen liian realisti. JT-tausta kai on tehnyt minusta sellaisen, jaksan ajatella vain elämää ja elämän asioita realistisella tasolla. Tämä Härkä on Istunut ihan tarpeeksi kokousten penkeillä kuuntelemassa jos jonkinlaista hulluutta

Elämän rajallisuus luo pakotteen edetä, jos elämä olisi loputon, ei olisi syytä tehdä asioita koska "aina myöhemminkin ehtii"

Tällä voisi olla hyvin passivoiva vaikutus, toisaalta, ehkäpä nykymaailman pahin vitsaus eli kiire poistuisi tuolla.

Lehtiveli kirjoitti:

hijt kirjoitti:(eikä pääsisi koskaan harrastamaan seksiä).

Ja tästä pääsemmekin oivasti jo runsaasti keskusteltuun aiheeseen JT:t ovat hulluna seksiin.

Itse olen muuten kuullut samanlaisia sanomisia moneltakin eri taholta.

Naimisiin ehtineet 'höyläävät kunnes kuuta ei enää ole', toiset vastustavat masturbointihalua ajan hämärään.

AchanBeroean kirjoitti:Tämä ei ole sinällään mikään äänestys, vaan tarkoituksena on miettiä elämän rajallisuutta.

Lahkoajattelun vallassa olevat ihmiset eivät ole kasvaneet aikuisiksi siinä mielessä, että he lapsen lailla kieltäytyvät tunnustamatta oma aikansa rajallisuutta ja luulevat tai toivovat olevansa kuolemattomia.

Itse olen valmistautunut siihenkin vaihtoehtoon että kuolemassa kaikki loppuu. Toisaalta, sen verran vaiheessa on myös tiede, että en sulje pois muita vaihtoehtoja (siksi määrittelen itseni agnostikoksi). Perusongelma on, että kukaan ei ole palannut kertomaan urakehityksestään tuonpuoleisessa.

Mitä JT-uskonnon ulkopuolella olevat vaihtoehdot voisivat olla? Lähinnä ehkä kuolematon sielu ja/tai jälleensyntyminen. Molemmat vaihtoehtoja, jotka JT-uskonto tyrmää jyrkästi. Jos myönnämme, että tiede ei ole vielä havainnut/mallintanut kaikkia fysikaalisia ilmiöitä universumin tai edes galaksien tasolla (ei todellakaan ole), ja että on olemassa elämänmuotoja joista meillä ei ole hajuakaan, vaihtoehtoja sille että "tää on vaan tässä" jää loputtomasti. Jos ajatellaan vielä evoluution tarkoituksenmukaista luonnetta, maailmankaikkeuden skaalassa olisi aikamoista hukkaa heittää näinkin paljon asioita kelailleita hahmoja roskikseen. Viimeksi mainittu on ehkä painavin pointtini asiasta, mutta (tietysti) pelkkää spekulaatiota.

Tai sitten olemme aivoja laboratoriossa, tai osa tietokoneohjelmaa. Emme oikeasti olemassa, vaan kuvittelemme kaiken, filosofisissa piireissä suosittu vaihtoehto. Tekään ette ole olemassa, vaan osa aivojeni tuotosta. Enhän ole edes nähnyt teitä elävinä, rakkaat palstalaiset.

Witless kirjoitti:Itse olen valmistautunut siihenkin vaihtoehtoon että kuolemassa kaikki loppuu.

Iän myötä ilmiötä moni valmistautuu asiaan kutsumalla kyseistä vaihtoehtoa todellisuudeksi.

Perusongelma on, että kukaan ei ole palannut kertomaan urakehityksestään tuonpuoleisessa.

Lähtökohtaisesti haaveilu ei edellytä minkäänlaista näyttöä tai tukea ja hyvä niin.

Markku Meilo kirjoitti:

Witless kirjoitti:Itse olen valmistautunut siihenkin vaihtoehtoon että kuolemassa kaikki loppuu.

Iän myötä ilmiötä moni valmistautuu asiaan kutsumalla kyseistä vaihtoehtoa todellisuudeksi.

Dii-ih. Enpä tiiä jos kuoleman lähestyessä siirtyisin itsekin tuolle kannalle. Moni ei valmistaudu. Meitsi on kuitenkin jo elämän jälkimmäisellä puoliskolla (jos keskiarvo on 70 ja risat), silti vielä pidän yhtenä mahdollisuutena elämän liekin jatkumista senkin jälkeen kun liha mätänee.

Anonymous kirjoitti:veljesseura on niin harhassa ja pimeydessä, harhaopissa kiinni kuin olla voi.

Mitäs harhaoppia täällä levitetään?