Veljesseura.org

Luin tuossa Barbara Andersonin artikkelin, jossa hän toi esille esimerkkien kanssa, miten Vartiotornissa on vääristelty maallisia lähdeviitteitä muka mukailemaan Seuran kielteistä suhtautumista korkeakoulutukseen. En melkein voinut uskoa silmiäni. Seuran kirjallisuudessahan on moneen kertaan painotettu sitä, miten Raamatun sanomaa vääristellään tarkoituksellisesti ottamalla jae sieltä ja toinen täältä, jotta se siten saataisiin kattamaan jokin tietty tarkoitusperä. Ja ne itse vääristelee asioita noin räikeästi, ja miljoonat ihmiset ottaa sen kaiken totena!

Miten moni teistä heitti hukkaan mahdollisuuden mennä korkeakoulutukseen tuon järjestön kielteisen suhtautumisen takia, ja miten se on vaikuttanut elämäänne?

Minä kun olen aina ollut tämmöinen vähän kovapäinen, minulle oli alusta asti itsestään selvää että kouluttaudun niin pitkälle kuin haluan. Mun erittäin vakaumuksellinen JT-äiti häpesi kuulemma silmät päästään kun pikkutyttönä erikoistienraivaajan kuullen ilmoitin meneväni ilman muuta lukioon. No, en sitten mennyt kuitenkaan lukioon vaan kävin tietojenkäsittelylinjan ensin kauppiksessa ja sen jälkeen AMK:ssa, ja valmistumisesta asti olen ollut oman alani töissä. Hyvällä tuurilla toki osin.

Tässä vielä linkki tuohon Barbara Andersonin kirjoitukseen:
Education and Jehovah's Witnesses

Tähän aiheeseen sopisi hyvin äänestys millaisella koulutus sivuston käyttäjillä on..

Yleisellä puolella olevassa aiheeseen liittyvässä keskustelussa tuli vahva vaikutelma, että suuri osa on perusduunareita, mutta akateemisia tai alemman korkeakoulututkinnon omaavia on vain muutamia. Jos tuo pitää paikkansa laajemminkin, se sotisi sitä päätelmää vastaan, että vain koulutetut jättävät JT-lahkon..

Anonymous kirjoitti:Tähän aiheeseen sopisi hyvin äänestys millaisella koulutus sivuston käyttäjillä on..

Mainio idea, lisäsinpä tuon äänestysjutun.

Anonymous kirjoitti: Yleisellä puolella olevassa aiheeseen liittyvässä keskustelussa tuli vahva vaikutelma, että suuri osa on perusduunareita, mutta akateemisia tai alemman korkeakoulututkinnon omaavia on vain muutamia. Jos tuo pitää paikkansa laajemminkin, se sotisi sitä päätelmää vastaan, että vain koulutetut jättävät JT-lahkon..

Voisin myös kuvitella, että monia on ruvennut ennemmin tai myöhemmin tympimään huonosti palkatussa työssä äheltäminen, kun piti niitä Seuran sääntöjä totella eikä sitä loppua ruvennutkaan kuulumaan...ehkä myös se on jollekin syy jättää järjestö. En tiedä.

Itsellä on juuri menossa AMK ensimmäistä vuotta.

Aloittaja voisikin vinkata, miten alalta saa töitä

Noh, enpä usko että tietotekniikka-alalla jos olet taitava mobiilijärjestelmissä tai muussa vastaavassa paljoa työttömänä tarvitse olla....

Alueveli kirjoitti:Itsellä on juuri menossa AMK ensimmäistä vuotta.

Aloittaja voisikin vinkata, miten alalta saa töitä

Se ainakin auttaa, että laajentaa hakuehtoja Suomen ulkopuolelle. Esim. täällä Saksassa on huutava pula IT-alan ammattilaisista. Hallitus on suunnitellut ylimääräisiä työlupia intialaisille alan ihmisille, kun ei löydy omasta takaa tarpeeksi osaajia.

Tällä hetkellä on plakkarissa 2. asteen tutkinto, mutta parhaillaan opiskelen korkeakoulussa.

Sen verran harvinainen olen kyllä siinä suhteessa, että minua ei JT-järjestöön kuuluminen pahemmin estänyt kouluttautumasta. Menin yliopistoon, vaikka siinä vaiheessa olin vakaumuksellinen JT. Vanhempani eivät siitä älähtäneet, vaikka isäpappan mielestä olisi ollut käytännöllisempää mennä suoraan töihin valmistumisen jälkeen ja tienata rahaa.

Opintoni onnistuin kyllä mokaamaan, mutta se oli pitkälti oma vikani. Järjestön saldoa oli ehkä epäsuora vaikutus siihen, miten suhtauduin koulukavereihin: koko ajan piti olla varpaillaan, että miten paljon niiden kanssa voi viettää aikaa. Myös opiskelijabileet aiheuttivat kauheaa ristiriitaa: teki mieli mennä, mutta bileet olivat yleensä torstai-iltoina.

Nykyään, kun olen taas vakavammin aloittanut opiskeluni, kaikki sujuu helpommin, erityisesti suhteet koulukavereihin. Aikaa voi viettää paljon vapaammin kavereiden kanssa. Nyt vasta tajuan, miten varpaillani jouduin JT-aikoina olemaan muiden ihmisten seurassa, kun aina piti miettiä, mikä on sopivaa ja mikä ei.

Hm... vähän off-topiciksi meni...

"AMK:sta" ei ainakaan haittaa ole.

Seuran suositukset sekä kirjallisuuden "pitäisikö, tulisiko, eikö voisi ajatella, voisiko kristitty..." ovat iskostuneet lujaa vilpittömien Jehovan Todistajien ihan ikiomaan omaantuntoon sekä kuvainnolliseen aivopulttiin. Tässä yksi syy miksi vilpittömät Jehovan Todistajat vanhemmat saattavat opastaa lapsiansa matalatasoiseen koulutukseen (lapsetkin myös osaltaan omaksuvat Seuran näkemykset ja suositukset).

Seuran on tavallaan virittänyt kuvainnolliset Pavlovin koirat vilpittömille Jehovan Todistajille. Vilpitön Jehovan Todistaja -lapsi voi hyvin äkkiä oivaltaa sen, että hymyt ja selkääntaputukset saattavat lisääntyä, jos käy pikaisesti ammattikoulun ja ryhtyy sitten täyspäiväiseksi Jehovan tosi tm totuuden kuvainnolliseksi myyjäksi. Vielä suuremmat kuvainnolliset suosionosoitukset saattaa saada jos suoraan nykyisen peruskoulun jälkeen siirtyy tosi tm totuuden levittäjäksi.

Samanlaisia hymyjä (ainakaan julkisia) lienee vähemmässä määrin korkeampaan koulutukseen lähteville Jehovan Todistajille. Toki hymyt ehkä palautuvat jos korkeakoulun jälkeen päättää ryhtyä täyspäiväiseksi tosi tm totuuden levittäjäksi/myyjäksi.

hijt kirjoitti:Miten moni teistä heitti hukkaan mahdollisuuden mennä korkeakoulutukseen tuon järjestön kielteisen suhtautumisen takia, ja miten se on vaikuttanut elämäänne?

Minä ainakin. Lukio ei tullut kyseeseen. Päädyin töihin akateemisten ihmisten keskelle "vähäarvoisempana" ja olen yrittänyt täydentää opiskelun puutetta lukemalla paljon itse. Paskan möivät, Jiiteet.

Hukkaan ovat opinnot menneet, kyllä jiiteet olivat oikeassa. Oppi kaataa ojaan.

Moppia ikä kaikki.

oon tosi pahoillani, etten mennyt lukioon aikoinani, ja opiskellut lääkäriksi, niin kuin halusin. Siitä nyt 15 vuotta kohta.
Srk:ssa oli tapana silloin että mihinkään kouluun ei mennä, vaan aloitetaan heti ravaus, kun mahdollista, eli peruskoulun päätyttyä.
mua katottiin tosi pitkään, kun menin sitten vanhempieni kannustamana ammattikouluun (jopa). Onneksi.
Sen jälkeen olen sitten opiskellut haluamaani "katoavaan ammattiin", eli hoitoalalle. Tosin kivien ja ohdakkeiden kautta, eli oon opiskellut työn ohessa ja perhe siinä ohessa! Nyt joudun käymään psykologilla, kun oon loppuunpalanut.
Halusin jo nuorena hoitoalalle, mutta srk:n tienraivaajat eivät siihen kannustaneet, joten oon joutunut uhraamaan perhe-elämästäni osan opiskelulle.
Kun lapseni kasvavat isoksi, aion heitä todella kannustaa opiskelemaan nuorena!

a

Koulutus tuli jätettyä minimiin, eli 2. asteen opintoihin, kun kotona pitivät pidemmälle opiskelua ajan tuhlauksena. Sinänsä logiikka vähän ontui, kun näkihän ne, ettei minusta mitään tienraivaajaa ikinä tulis ja kokopäivätyö johon pääsin neljän päivän työttömyysputken jälkeen oli kuitenkin iloinen asia. Nyt kyllä harmittaa ettei tullu jatkettua tekuun, kävin pääsykokeissakin huvikseni ja olisin sinne päässytkin.

Mutta hyvällä tuurilla ja ilmeisesti itselleni hyvin sopivalla alalla olen kuitenkin pärjännyt ihan kohtuullisesti, joten ei tämä nyt ihan huonosti mennyt näinkään. Neljä päivää on edelleen työttömyyspäivieni määrä koko elämäni aikana ja ihan mielekästä työtä on tullut tehtyä. Töihin on yleensä ihan mukava lähteä.

Kovanyrkki kirjoitti: Kukaan ei estänyt minua hankkimasta teknisestä koulusta kunnon ammattia ja uskonkin, että suurin osa laittaakin oman vetelyyden, seuran piikkiin, jottei tarttis tunnustaa omaa laiskuutta.

Siinä tapauksessa oot kyllä toiminut just vastoin Seuran ohjeita. Eihän tämän "kunnon ammatin" harjoittaminen vaan ole kenttäpalveluksesta pois, eihän?!

Jakke kirjoitti: Nyt kyllä harmittaa ettei tullu jatkettua tekuun, kävin pääsykokeissakin huvikseni ja olisin sinne päässytkin.

Ootkos harkinnut työn sivussa opiskelua?

Vaihdan itse työpaikkaa nyt vuodenvaihteessa ja tää uusi firma tuntuu suhtautuvan positiivisesti jatkokoulutukseen. Oon ajatellu tekeväni masterin vielä joku päivä, sillä nousis palkkakin ihan mukavasti.