Veljesseura.org

Jokainen perhe ja jokainen isä ja äiti luovat omat kasvatukselliset ohjenuoransa.
Mutta kun siihen solmuviidakkoon lisätään lahko, niin lapset ovat ihmeissään.

Itse olen ollut seurakunnan veljien puhuttelussa siitä, että en kunnioita vanhempiani, vaan olen kapinallinen. Kapinallisuus liittyi siihen, että en hyväksynyt sitä kun isäpuoleni hakkaa minua. Ja toisen kerran olin puhuttelusta koska en suostunut hylkäämään ystävääni, jonka äiti oli "merkitty" seurakunnassa.
Vanhemmillani on varmaan ollut ihan kauhea pelko siitä, että lapset lipsuvat maailmaan ja siksi on pitänyt noudattaa kirjallisuudessa olleita kasvatuksellisia ohjenuoria. Mutta kun kukaan ei pysty noudattamaan niitä. Varsinkaan jos on enemmän kuin yksi lapsi.
Se aiheuttaa ylilyöntejä, jotka meillä näkyivät kirjaimellisina lyönteinä.

Kun odottelimme oman pojan syntymää, niin aloin käymään terapiassa, koska pelkäsin, etä minusta tulee julma lapsenhakkaaja. Olin jostain lukenut, että lapsuusperheen käytännöt tulevat omaan kotiin. Minusta ei tullut lapsenhakkaajaa, vaan vetäytyvä isä, joka toki rakastan lastani, mutta olen ihan liian vähän tekemisissä.

Silti olen pystynyt kasvattamaan lastenkodissa lapsia ja nuoria, joista todennäköisesti tulee oikein hienoja aikuisia, vaikka lähtökohdat on ihan paskat.

Mutta ne kasvatukselliset ohjenuorat. Ne olivat ainakin 80-luvulla todella väkivaltaisia jeppulahkossa. Fyysisen kurittamisen salliminen ei sinänsä olisi varmaan ollut ihan mahdottoman huono asia. Mutta kun siitä tehtiin jonkin sortin kapinoimiskeino yhteiskuntaa vastaan. Kun tuli laki, että lapsia ei saa hakata, niin salilla vanhemmat oikein naureskelivat asialle ja olivat entistä päättäväisempinä uhmaamassa saatanan maailman lakia.

Nykyään ei enää piestä, taikka hakata, mutta on keksitty uusi keino, joka puree niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Syyllistetään. En tiedä kumpi on turmiollisempaa. Varmaan jompikumpi. Sitten valmistetaan videoita, joissa tuomitaan mielikuvitusfiguurit ja kerrotaan, että vuoden paras päivä on kun käydään Betelissä, kenttäpalvelus on muka ihanaa ja demonit viettelevät masturbaatioon jne. Ihan varmasti lapsi taikka nuori syyllistyy ja pelkää.

Mun äiti, joka on vanhoilla päivillään käynyt kasteella, väittää että jehovantodistajat eivät ole koskaan piiskanneet lapsiaan esim risulla tai tuppivyöllä.

Ihmettelen, kun äiti on ollut niin kauan jehovantodistajien kanssa tekemisissä, niin miten hän voi sellaista väittää. Koska jos on ollut tekemisissä niin kauan, on ollut pakko törmätä epäkohtiinkin.

Toisaalta asiaan voi vaikuttaa sekin, kun äiti on vasta vanhana käynyt kasteella, niin ehkä häntä on kiinnostuneena varjeltu saamasta selville kaikkea mitä jt:n keskuudessa tapahtuu.

Toisaalta taas äitini väittää myös, ettei ole juonut alkoholia koskaan niin, että olisi tullut humalaan, vaikka riehui aina väkivaltaisesti päissään kun minä,siskoni ja veljeni olimme lapsia.

Tosin tästä tuli se rangaistus äidilleni, että veljeni tappoi itsensä ja siskoni sairastui skitsoksi, ja minäkin häiriinnyin aika pahasti, enkä ole pystynyt koskaan ihmissuhteisiin.

Mutta omelettia ei saa, jollei riko munia - näinhän se menee.

rippeli kirjoitti:En tiedä kumpi on turmiollisempaa. Varmaan jompikumpi. Sitten valmistetaan videoita, joissa tuomitaan mielikuvitusfiguurit ja kerrotaan, että vuoden paras päivä on kun käydään Betelissä, kenttäpalvelus on muka ihanaa ja demonit viettelevät masturbaatioon jne. Ihan varmasti lapsi taikka nuori syyllistyy ja pelkää.

Sanoisin molemmat, mutta syyllistäminen on pahempi. Se estää lapsen terveen itsetunnon kehittymisen ja lapsena saadut pelon kokemukset jäävät muistiin loppuiäksi, vaikka ne aikuisena voitettaisiinkin.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Mun äiti, joka on vanhoilla päivillään käynyt kasteella, väittää että jehovantodistajat eivät ole koskaan piiskanneet lapsiaan esim risulla tai tuppivyöllä.

Eivät ole, ei. Heillä ei myöskään ole karttamissääntöä, pedofiiliongelmaa, he eivät ole koskaan ennustelleet mitään eikä Vt-seura ole myöskään ollut koskaan kimpassa YK:n kanssa.

Jehovan todistajien kieltämis-syndrooma menee yhä naurettavammaksi. Kieltävät kategorisesti käytännön kaikki mitä heiltä kysyy. Jos joku erehtyisi kysymään Veikolta mediassa, että onko Jehovan todistajilla laulukirjaa, niin siihenkin tulisi varmasti vastaus tyyliin: Ei missään nimessä. Meillä ei ole mitään laulukirjaa. Meillä on kyllä kirja, jossa on nuotteja ja josta me laulamme, mutta laulukirjaa meillä ei ole. Tämä asia on kärjistynyt julkisuudessa.

Ei missään nimessä. Meillä ei ole mitään laulukirjaa. Meillä on kyllä kirja, jossa on nuotteja ja josta me laulamme, mutta laulukirjaa meillä ei ole. Tämä asia on kärjistynyt julkisuudessa.

Ropponen taas kertoisi nähneensä tapauksen laulukirjasta joskus kauan sitten ja jonkun joskus ottaneen laulukirjan mukaan. Kuitenkin äärimmäisen harvinaista, onhan heillä kuitenkin 20 000 kontaktia.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Mun äiti, joka on vanhoilla päivillään käynyt kasteella, väittää että jehovantodistajat eivät ole koskaan piiskanneet lapsiaan esim risulla tai tuppivyöllä.

Voi, voi, kävin atiaisena naapurirakennuksessa kirjantutkistelussa (Tehtaankatu 20, T*****). Perhessä oli kaksi minua vielä nuorempaa lasta, jotka olivat silmiinpistävän rauhallisia myös kokouksissa Jos äitisi väite olisi totta, niin nuo kaksi poikaa oli saatu, ikänsä huomioiden, luonnottoman rauhallisiksi pelkästään sillä, että seinällä roikkui vitsa. Ihan totta kirjantutkisteluhuoneen seinällä roikkui vitsa, jonka käyttöä en koskaan havainnut, mutta siihen kyllä hienovaraisesti viitattiin.

Ihmettelen, kun äiti on ollut niin kauan jehovantodistajien kanssa tekemisissä, niin miten hän voi sellaista väittää. Koska jos on ollut tekemisissä niin kauan, on ollut pakko törmätä epäkohtiinkin.

Tiedämme sen molemmat, että jehovantodistajat pyrkivät valehtelemaan epäkohdat olemattomiksi, se lähtee veikkosmallisesta ammattivalehtelusta, kattaa käytännössä koko jäsenistön ja päätyy takaisinhaikaileviin toimettomiin sekä erotettuihin. Tässä aiheessa mulle pulpahtaa aina mieleen totena esitetty mekanismi, että lehmä saattaa pyrkiä sisälle palavaan omaan navettaan. Vt-systeemi on turvapaikka, jonka voi menettää jo sillä, että myöntää rehellisesti, ettei systeemi olekaan sitä millä sitä markkinoidaan.

kyllä kuritettin fyysisesti. Salilla hakattiin lapsia invavessassa. Ja viel pari vuotta sitten veli tyhmä väitti erilaiset äidit ohjelmassa että rikollisuus seuraa siitä kun lasta ei oo fyysisesti kurtitettu tarpeeks. Itselle on jäänyt kuva erittäin vaativasta ja julmasta jehovasta. Syyllistäminen oli arkipäivää. Harmagedonista selviytyminen ei ollut itsestään selvää, jehova tappaisi vaikka olis kastettu mut vaikuttimet väärät wtf??? Missä rakkaus, armo ja anteeksianto.

Mievaan kirjoitti:kyllä kuritettin fyysisesti. Salilla hakattiin lapsia invavessassa. Ja viel pari vuotta sitten veli tyhmä väitti erilaiset äidit ohjelmassa että rikollisuus seuraa siitä kun lasta ei oo fyysisesti kurtitettu tarpeeks. Itselle on jäänyt kuva erittäin vaativasta ja julmasta jehovasta. Syyllistäminen oli arkipäivää. Harmagedonista selviytyminen ei ollut itsestään selvää, jehova tappaisi vaikka olis kastettu mut vaikuttimet väärät wtf??? Missä rakkaus, armo ja anteeksianto.

Näinhän se on ollut. Hallintoelin on varmaan huomannut tämän asiaintilan vaikutuksen.
Kun yksi toisensa perään nuoret 16 vuotiaat syntymä-jt:t eroavat järjestöstä, niin hallintoelimen on ollut pakko nyt tarttua härkää sarvista ja alkaa esittää itseään lapsia lähentyvänä, rakkaudellisena instanssina.

Jotenkin 16 vuotiaiden eroaminen pitäisi saada loppumaan, koska hallintoelin tietää että ilman jäseniä ei uskonnollinen järjestö ole mitään. Mutta tämäkin on tiedostettu nyt liian myöhään ja asiaa ei auta sekään, että syyllistäminen kuitenkin kaikesta huolimatta jatkuu esim lastenvideoissa ja aiheuttaa ahdistusta lapsissa.

Edelleen on sama uhka että lapsuutensa hyvin ahdistavana kokenut jt-nuori eroaa järjestöstä 16 vuotiaana.

Ainoa asia mikä voisi estää nuorten eroamisen olisi se että jt-lasten pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi koko lapsuutensa ajan, ilman ahdistusta.

Mutta tätä on tietysti hyvin vaikea toteuttaa lakihenkisessä uskonnossa, jossa ihmisiä pelotellaan ja ruoskitaan henkisesti. Minä voisin esmes sanoa, että minut ajoi juurikin pois jehovantodistajista tämä raaka pelottelu ja henkinen pahoinpitely.

Jossain vaiheessa koin oloni niin ahdistuneeksi, että ajatus kuolemisesta harmagedonissa oli vähemmän pelottava kuin jatkuva suorittaminen jt-uskonnossa Jehovan jatkuvan pelon alaisuudessa.

Minulle onkin sanottu, että näkemykseni Jehovasta on ollut hysteerinen ja olen hysteerisesti pelännyt Jehovaa, mutta sillä tavoin se Jehova minulle esiteltiin silloin, jolloinkin 8-10 vuoden iässä ensikerran.

Ei sellaista jumalaa yksinkertaisesti voi palvoa, jota pitää hysteerisesti pelätä.

Harmagedonista selviytyminen ei ollut itsestään selvää, jehova tappaisi vaikka olis kastettu mut vaikuttimet väärät

No, miksi sitten lapsia kannustetaan jopa 12-14 vuoden iässä ottamaan kasteaskel, koska uskaltaisin väittää että kaikilla sen ikäisillä on vaikuttimet jollaintavoin väärät. Eivät he ainakaan rakkaudesta jehovaan kasteelle mene, se on maailman varmimpiin asioihin kuuluva asia.

Ja toisaalta senikäinen jt-lapsi voisi aivan hyvin kieltäytyä kasteesta sanomalla "olen liian nuori ja vaikuttimeni ovat väärät, siksi en voi mennä kasteelle vielä nyt, mutta kiitos kysymästä".

Mievaan kirjoitti:kyllä kuritettin fyysisesti. Salilla hakattiin lapsia invavessassa. Ja viel pari vuotta sitten veli tyhmä väitti erilaiset äidit ohjelmassa että rikollisuus seuraa siitä kun lasta ei oo fyysisesti kurtitettu tarpeeks. Itselle on jäänyt kuva erittäin vaativasta ja julmasta jehovasta. Syyllistäminen oli arkipäivää. Harmagedonista selviytyminen ei ollut itsestään selvää, jehova tappaisi vaikka olis kastettu mut vaikuttimet väärät wtf??? Missä rakkaus, armo ja anteeksianto.

Juuri näin. Pelko ja ahdistus tuollaisesta kasvatuksesta on seurauksena.

Minulle on jälkikäteen sanottu etten ole ymmärtänyt asioita oikein.
Sisaruksillani on rajoittuneita muistikuvia lapsuudestamme, heillä oli samanlaisia pelkotiloja kuin minullakin mutteivät myönnä sitä aikuisina.

Onneksi mielenhallinta ja manipulointi ei tehoa minuun enää.

Fyysistä kuritusta harrastettiin vielä ainakin 90-luvun lopulla. En nyt voi sanoa että minua olisi hakattu tai pahoinpidelty, mutta kyllä ne mielestäni syyttä suotta annetut luunapit silti sattuivat. Oisi edes selitetty missä tein väärin..
Mutta väitän että syyllistäminen ja se henkinen pahoinpitely mitä nykyisin harrastetaan on pahempaa. Teininä sain siitä osani, kun en ollutkaan ihan niin täydellinen pikku uskovainen kuin vanhemmat olisivat halunneet. Perusluottamusta muihin ihmisiin minulla ei ole. Uskon sen johtuvan juurikin tuosta jt:den kasvatustavasta.

Love_is_a_lie kirjoitti: Perusluottamusta muihin ihmisiin minulla ei ole. Uskon sen johtuvan juurikin tuosta jt:den kasvatustavasta.

Joo, sama juttu. Toivon kovasti, että oikeiden ihmisten kanssa vielä joskus voisin luottaa ja tuntea itseni hyväksytyksi ja riittäväksi.

Vertailin tässä juuri itsekseni Jt-lasten "kasvatusta" kasvin kasvattamiseen.

Jt-lapsi ei koskaan saa puhjeta kukkaan. Jos niin käy, se pitää peittää, tai pahimmillaan nyppäistä kukkiva osa pois (sekä ulkoiset piirteet että taidot).

Kasville voidaan antaa ravinteita, tehdä mitä tahansa jotta se saadaan pysymään hengissä ja elpyä, jos se on nääntymäisillään, mutta Jt-lapsi ei voi saada verensiirtoa vaikka hengenlähtö olisi kyseessä.

Jos punaiseksi ajateltu kukka alkaakin kukkia keltaisia kukkia, en sitä heittäisi sen takia pois, toisin kuin Jt-lapsi heitetään pois jos siitä sattuu kasvamaan homoseksuaali.

Kasvit kasvavat yleensä myös sekaisin keskenään lajista riippumatta kosketuksissa keskenään, toisin kuin Jt-lapsi ei saa leikkiä muiden kuin toisten Jt-lasten kanssa.

En tiedä kuinka järkevää tää vertailu oli, mutta ylipäätään mulla on tunne siitä ettei minua olla kasvatettu kukkimaan, kasvamaan, varsinkaan kasvattamaan juuria itselleni. En koe että minun oltaisiin annettu oikeasti kavaa, vaan enneminkin tukahdutettu ja pidetty pienessä ruukussa pimeässä niityn tai metsän sijasta. Ei se ole kasvattamista. Se on kuin bonsai-puun manipulointia, oksia taivutellen ja katkoen.

Varsinkin henkiset ominaisuudet on tukahdutettu lapsen asteelle, ja niitä olen alkanut kasvattaa itsekseni vasta sen jälkeen kun olen päässyt sinne "metsään" jossa muitakin puita kasvaa.

Kivikko kirjoitti:
Kasvit kasvavat yleensä myös sekaisin keskenään lajista riippumatta kosketuksissa keskenään, toisin kuin Jt-lapsi ei saa leikkiä muiden kuin toisten Jt-lasten kanssa.

Iissä havaitsin sellaistakin eripuraa seurakunnan perheiden välillä, että jos jt-vanhemmat olivat riitaantuneet toisen jt-perheen vanhempien kanssa, niin se näkyi myös siinä että näiden perheiden lapsienkin piti pysyä erossa toisistaan.

Ja Oulu, epäluuloisten jiiteiden kaupunki. Sinne ei kannata jt-perheen muuttaa, siellä ei ole rakkautta ollenkaan missään sen seurakunnista, vain kolkkoa epäluuloa ja kyräilyä. Oulussa vallitsee seurakunnissa ahdistava ilmapiiri.

Rakkauden rikkoi 80-90 luvulla hirveä velkojentakaussotku, jossa yhdet jt:t panivat toiset jt:t maksamaan omat pankkilainansa, ja seurakunnan jäsenet makselivat toistensa valtavia velkoja ja kärsivät suuresti. Moni jäi pois silloin jehovantodistajuudesta, menivät kapakkiin ja alkoivat ryyppäämään.

Yhdelläkin jt-perheellä oli yli kymmenen jt-perhettä takaamassa isoja lainoja ja itse vain juopottelivat työttömyyskorvauksilla. Ja ei puhettakaan mistään sopimisesta - puhelintöpselit vaan pois seinästä, ettei tartte puhua koko asiasta ja kauhea ulosottomiehen välttely.(siihen aikaan oli vielä seinäpuhelimet kotona)

En tiedä kuinka järkevää tää vertailu oli ...

Vertaus oli hyvä ja osuva.

jos jt-vanhemmat olivat riitaantuneet toisen jt-perheen vanhempien kanssa, niin se näkyi myös siinä että näiden perheiden lapsienkin piti pysyä erossa toisistaan.

Sama toistui myös etelämmässä Suomessa. Teini-ikäisenä jopa sanoin yhdelle perheen äidille kyläillessäni että mulla ei ole niitä vastaan mitään, vaan vanhemmat siinä ovat kränänneet. Sain ymmärrystä, sattui olemaan topakampi nainen kyseessä. Sen jälkeen on ollut aina ilo nähdä sattumanvaraisesti tämän perheen jäsenten kanssa, jopa tänä aikana kun olen ollut muuten srk:n ulkopuolella, ja asunkin ihan muualla.