Veljesseura.org

Itse kun en koskaan ole ollut Jehovan todistaja, niin minua hämmentää se Jehovan todistajien valehtelu, mitä esimerkiksi lehtikärryjen vierellä ihmisille syötetään. Siksi kysynkin foorumin entisiltä Jehovan todistajilta, että jos valehtelitte joskus jollekkin "maailmalliselle" tai vastaavalle, niin mitä mielessänne liikkui? Miten perustelitte valehtelun? Jäikö valhe kaivelemaan mieltä sitten jälkeenpäin, vai oliko se vaan teokraattisen sodankäynnin välttämätön teko, joka olisi ollut siis hyväksyttävää?

Kysymys heräsi, kun toissapäivänä kotiovellani kävi Jehovan todistaja pariskunta, joka oli jakamassa hyvää uutistaan. Ajattelin, että koska tuskin heitä koskaan enää näen, niin voin hieman testata heidän rehellisyyttään. Joten kysyin hyvin naiivin kuuloisesti karttamisesta, johon vastattiin sen liittyvän vain "hengelliseen karttamiseen", eli että "ei keskustella uskon asioista". Varmistin vielä sen jälkeen moneen kertaan, että "siihenkö ei liity sitten mitään muuta, esimerkiksi, että ei puhuta mitään toisen kanssa", ja vastaus oli, että ei, ainoastaan hengellinen side katkeaa. "Muuten elämä jatkuu normaalina".

Hetken siinä keskustelimme ja annoin heidän puhua ihan mitä sattuu (sanoivat mm. että on täysin sallittua olla tekemisissä sellaisen kanssa, joka on eronnut Jehovan todistajista), mutta lopussa jouduin ottamaan härkää sarvista. Kysyin, että miksi he tahallaan valehtelivat minulle, kun näkivät minun olevan täysin tietämätön koko järjestöstä. "Onko teidän mielestänne oikein johtaa harhaan henkilöä, jonka te näette olevan tietämätön teidän Järjestön toiminnasta?".
Vastaus: "Kyllä minä huomasin miten asia on. Itsehän sinäkin meitä yritit huijata. Mutta eiköhän tämä riitä, me jatketaankin matkaa. Näkemiin!".

Oletteko itse olleet Jehovan todistajana vastaavassa tilanteessa? Millaisia ajatuksia heräsi? Älyttömän törkeää, että tietämättömille ihmisille valehdellaan päin naamaa, heidän omilla kotiovillaan.

Ja joo, itsekin en ollut täysin rehellinen tuossa tilanteessa, mutta halusin nähdä, mitä he sanovat ihmiselle, joka ei tiedä Järjestöstä mitään.

Huh huh. On aikoihin eletty. Eikös teokraattinen sodankäynti ainakin ennen ollut vain sitä, että totuuden voi kätkeä sellaiselta, jolla ei ole oikeutta sitä tietää. Suoranaista valehtelua ei silti sallittu, vaan piti tyytyä pissimään silmään hieman epäsuoremmin. Tahallista harhaanjohtamista tosin itse pidän vain yhtenä valehtelun muotona, mutta se on lähinnä oma näkemykseni.

Itse muistan ainakin sellaisen tilanteen, missä ovenavaaja väitti, että Jehovan todistajien keskuudessa painostetaan ihmisiä. Minä tietysti kiistin, vaikka kyllä kai minun on lahkon lumoissakin ollessa täytynyt tietää, että kyllä siellä vähän semmoistakin tapahtuu. Olisinko selitellyt itselleni parhain päin, että eihän tuolla sentään mitään mafiatyylistä painostusta ole. Olen saattanut värittää totuutta joissain tapauksissa, mutta en kyllä todellakaan muista, että olisin mustaa valehdellut valkoiseksi.

Tuo "hengellisten siteiden katkeaminen" on vanha järjestön johtajien kestovalhe, jota näköjään ovat nyt rivijäsenetkin ryhtyneet viljelemään. Jos nyt sitten olivat ihan rivijäseniäkään.

"Kyllä minä huomasin miten asia on. Itsehän sinäkin meitä yritit huijata. Mutta eiköhän tämä riitä, me jatketaankin matkaa. Näkemiin!"

Jännä logiikka. Oma periaatteessa väärä toiminta oikeutetaan sillä mitä toinen tekee, tai tässä tapauksessa yritti tehdä. Jos joku yrittää pölliä minun lompakkoni, saan yrittää pölliä häneltä kostoksi mitä vaan?

Itsehän sinäkin meitä yritit huijata

Sinäkin? No, tällä ainakin myönsi huijanneensa sinua.
Hieno totuus..

Niin.
En kokenut koskaan valehtelevani kenttäpalveluksessa, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna harrastin totuuden peittelyä ja puolitotuuksia. Esimerkiksi, kun tuli puhe käännyttämisestä, väitin, ettei me olla ketään väkisin käännyttämässä. Paino oli omassa mielessäni sanalla väkisin, mutta ovenavaaja ymmärsi asian tietenkin niin, ettei olla käännyttämässä.

Tuo karttaminen on niin nolo juttu lahkolle, että jäsenet valehtelevat siitä varmaan melkein vaistomaisesti. Monella eri tavalla. Esimerkiksi minulle yksi kärryilijä sanoi, ettei hän karta omaa tytärtään, kun tuli puhe karttamisesta. Kun juteltiin lisää, niin kävi ilmi, ettei tytär ollut koskaan käynyt edes kasteella. Taikka aika moni kärryilijä on sanonut, että erotetut itse ovat katkaisseet välit. Taikka sitten tuo "vain hengelliset siteet katkeavat"-väite myös on aika yleinen. Tai se, että jokainen päättää itse, miten suhtautuu erotettuihin. Nuo on ehkä ne yleisimmät, mitä olen kuullut.
Valheita, taikka puolitotuuksia kaikki tyynni.

Masterpiece kirjoitti:Itse kun en koskaan ole ollut Jehovan todistaja, niin minua hämmentää se Jehovan todistajien valehtelu, mitä esimerkiksi lehtikärryjen vierellä ihmisille syötetään. Siksi kysynkin foorumin entisiltä Jehovan todistajilta, että jos valehtelitte joskus jollekkin "maailmalliselle" tai vastaavalle, niin mitä mielessänne liikkui? Miten perustelitte valehtelun? Jäikö valhe kaivelemaan mieltä sitten jälkeenpäin, vai oliko se vaan teokraattisen sodankäynnin välttämätön teko, joka olisi ollut siis hyväksyttävää?

Kyllähän se sellaista markkinointityyppistä argumentointia oli. Mitään negatiivista ei tullut mieleenkään mainita. Suoraa valehtelua en kyllä harrastanut. Olin siinä harhassa, että rehellisyys on Jehovan todistajille ylpeydenaihe ja sitä kannetaan tuli mitä tuli.

Hetken siinä keskustelimme ja annoin heidän puhua ihan mitä sattuu (sanoivat mm. että on täysin sallittua olla tekemisissä sellaisen kanssa, joka on eronnut Jehovan todistajista), mutta lopussa jouduin ottamaan härkää sarvista. Kysyin, että miksi he tahallaan valehtelivat minulle, kun näkivät minun olevan täysin tietämätön koko järjestöstä. "Onko teidän mielestänne oikein johtaa harhaan henkilöä, jonka te näette olevan tietämätön teidän Järjestön toiminnasta?".
Vastaus: "Kyllä minä huomasin miten asia on. Itsehän sinäkin meitä yritit huijata. Mutta eiköhän tämä riitä, me jatketaankin matkaa. Näkemiin!".

Tämä on jotain niin noloa. Maailman surkein yritys oikeuttaa suora valehtelu. Ja miksi ihmeessä todistaja olisi lähtenyt valehtelemaan jos kerran "huomasi miten asia on"? Taatusti ei keskustelun aikana huomannut yhtään mitään, asia vain kirkastui sillä hetkellä kun pistit vastapalloon ja piti keksiä joku selitys. Valehteli siis tuossakin.

Oletteko itse olleet Jehovan todistajana vastaavassa tilanteessa? Millaisia ajatuksia heräsi? Älyttömän törkeää, että tietämättömille ihmisille valehdellaan päin naamaa, heidän omilla kotiovillaan.

Itse olin tosiaan vakuuttunut lavoilta ja kirjallisuudesta annetuista esimerkeistä ja ohjeista, että Jehovan todistajat ovat rehellisiä vaikka sillä olisi hintalappu. Valehtelu ei ollut minkäänlainen vaihtoehto. Se olisi ollut sovittelua ja se taas osoitus siitä, ettei ole uskollinen Jehovalle.

Ja joo, itsekin en ollut täysin rehellinen tuossa tilanteessa, mutta halusin nähdä, mitä he sanovat ihmiselle, joka ei tiedä Järjestöstä mitään.

Kysyjän motiivien ei tulisi vaikuttaa omaan rehellisyyteen. Etenkään silloin kun kysyjän motiivit paljastuvat vasta oman valehtelun jälkeen.

Masterpiece kirjoitti: Ja joo, itsekin en ollut täysin rehellinen tuossa tilanteessa, mutta halusin nähdä, mitä he sanovat ihmiselle, joka ei tiedä Järjestöstä mitään.

Sinua ei kuitenkaan maailmallisena ole velvoitettu puhumaan totta, kuten jehovan todistajia joiden täytyy puhua totta.

Teokraattisessa sodankäynnissäkin asiat joilla harhautetaan pitäisi olla kuitenkin totta, mutta kysymyksiin vastatataan hieman asian vierestä, esim.

Jos maailmallinen ovenavaaja kysyy jehovantodistajalta, että "onko totta että te kartatte poisjääneitä jäseniänne?"
Niin tässä jehovantodistaja voi hyvällä omallatunnolla vastata että "ei karteta". (koska jehovantodistajat eivät todellakaan karta poishiipuneita jäseniään)
Eli tässä tarjoutuu mahdollisuus teokraattisen sodankäynnin mahdollistamaan harhauttamiseen.


Voitaisiin ajatella, että nuo ovellasi käyneet jehovantodistajat eivät suoranaisesti myöskään tarkkaanottaen valehdelleet. Miksikö?

Kysyit heiltä aluksi karttamisesta, he vastasivat että se liittyy 'hengelliseen karttamiseen' (ja niinhän se liittyykin siinä tapauksessa että joku alaikäinen kotona asuva perheenjäsen on erotettu - muut perheenjäsenet eivät puhu hänen kanssaan mistään jehovantodistajuuteen liittyvistä asioista, sitä on hengellinen karttaminen.)


Sitten jatkoit keskustelua:
"siihenkö ei liity sitten mitään muuta, esimerkiksi, että ei puhuta mitään toisen kanssa", ja vastaus oli, että ei, ainoastaan hengellinen side katkeaa. "Muuten elämä jatkuu normaalina".

Edelleen nuo jehovantodistajat vastaavat jehovantodistajaperheen ja alaikäisen, kotona asuvan erotetun näkökulmasta, että että ei, ainoastaan hengellinen side katkeaa. "Muuten elämä jatkuu normaalina".


Eli nuo Jehovantodistajat ihan oikeaoppisesti yrittivät harhauttaa, mutta kun sinä olitkin jo tietoinen tästä, niin he eivät onnistuneet tässä:

Lopuksi nostit kissan pöytään:
"Onko teidän mielestänne oikein johtaa harhaan henkilöä, jonka te näette olevan tietämätön teidän Järjestön toiminnasta?".
Vastaus: "Kyllä minä huomasin miten asia on. Itsehän sinäkin meitä yritit huijata. Mutta eiköhän tämä riitä, me jatketaankin matkaa. Näkemiin!".

Eli jostain syystä jehovantodistajat tuossa luovuttivat liian helpolla, ilmeisesti nolostumisen takia kun jäivät kiinni. Itsehän sinäkin meitä yritit huijata.", he sanoivat ja siis tunnustivat harhaanjohtamisen,
vaikka he olivat oikeaoppisesti harhauttaneet,
ja asiasta tietämättömän maailmallisen kohdalla tämä olisikin mennyt läpi.
Toisaalta he olivat fiksuja, eivätkä yrittäneet enää kieltää sitäkin että olivat harhauttaneet, vaan lähtivät pois. Nostan hattua heille siitä.

Olipa monimutkainen selitys, toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan.

Mutta tämä tässä on merkille pantavaa:
Kysyit: "Onko teidän mielestänne oikein johtaa harhaan henkilöä, jonka te näette olevan tietämätön teidän Järjestön toiminnasta?".
Ja jehovantodistajat myönsivät huijanneensa - "Itsehän sinäkin meitä yritit huijata." - ja lähtivät pois.

Kokemuksen opetus:
Varmasti nuo jt:t nyt kotonaan itse mielessään pohtivat, että eipä ne järjestön neuvot että miten pitäisi vastata maailmallisille, aina olekaan niin hyviä ja saattavat ehkä tehdä päätöksen puhua jatkossa aina totta ovenavaajille ja unohtaa teokraattisen sodankäynnin perusteet.

Polyester kirjoitti:Itse muistan ainakin sellaisen tilanteen, missä ovenavaaja väitti, että Jehovan todistajien keskuudessa painostetaan ihmisiä. Minä tietysti kiistin, vaikka kyllä kai minun on lahkon lumoissakin ollessa täytynyt tietää, että kyllä siellä vähän semmoistakin tapahtuu. Olisinko selitellyt itselleni parhain päin, että eihän tuolla sentään mitään mafiatyylistä painostusta ole.

rippeli kirjoitti:En kokenut koskaan valehtelevani kenttäpalveluksessa, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna harrastin totuuden peittelyä ja puolitotuuksia. Esimerkiksi, kun tuli puhe käännyttämisestä, väitin, ettei me olla ketään väkisin käännyttämässä. Paino oli omassa mielessäni sanalla väkisin, mutta ovenavaaja ymmärsi asian tietenkin niin, ettei olla käännyttämässä.

Nämä ovat aivan erinomaisia esimerkkejä todistajien ajatusmaailmasta. Jos vastaan tulee tiukkoja kysymyksiä, todistajan mieli askartelee asetelman jossa ei tarvitse puhua totta, mutta ei ihan suoraan valehdellakaan. Todistaja voi nojailla ääriesimerkkeihin ja tarkastella kysymyksiä niiden pohjalta. Kysyjä ei tietenkään tiedä miltä pohjalta todistaja vastaa ja tulee näin ollen harhaanjohdetuksi. Asetelmaa ei siksi voi kutsua rehelliseksi.

Tietyllä tavalla samasta asetelmasta on kyse myös silloin, kun Tiedottaja ja kumppanit valehtelevat karttamisesta mediassa. He vastaavat kysymykseen niiden tapausten pohjalta joissa erotettu asuu samassa taloudessa Jehovan todistajien kanssa. Mitään merkitystä ei ole sillä, että tällaiset tapaukset ovat korkeintaan poikkeustapauksia eikä karttamisasiasta kysellä siltä pohjalta.

Tosin Veikko on jutellut lämpimiä myös siitä, että erotettuihin suhtauduttaisiin eri tavalla kuin eronneisiin. Veikko on myös kertonut mediassa, että Jehovan todistajat eivät kerää tietoja ovenavaajista eivätkä vie kenellekään täsmäkirjallisuutta ovella käytyjen keskustelujen pohjalta. Näin härskeistä lausunnoista on vaikea löytää edes sitä asetelmaa, jossa harhaanjohtaminen oikeutetaan jollain mielessä askarrellulla ääriesimerkillä.

Unohtui tuossa vielä täsmentää, että "loppupuheeni" oli huomattavasti pitempi kuin tuo yksi lause, joka itse asiassa taisi olla koko sanomani lopussa. On myöskin hieman ongelmallista välittää näin kirjoitetun kielen välityksellä sitä tunnelmaa, mikä tilanteessa oli. En kokenut, että he olisivat mitenkään hätääntyneet kun paljastin asian todellisen laidan, ja lopulta "pötkineet pakoon", vaan sain käsityksen, että heillä oli jatkuvastu kiire jatkaa kierrostaan ja ovat vain nopeasti tuomassa lehtisiä. Mutta itselleni särähti myös tuo "Itsehän sinäkin meitä yritit huijata" -sanoma, nimen omaan tuon sinäkin sanan takia. Ja siksi tästä kirjoitankin.

Tosin en kokenut tuota kyseistä lausetta tunnustuksena, ennemminkin minuun kohdistuvana hyökkäyksenä, koska lauseen painotus oli nimen omaan minuun kohdistuva. Eli en kokenut, että he olisivat tavallaan myöntäneet tuossa lauseessa oman epärehellisyytensä, vaan se oli enemmänkin kritiikki minua kohtaan (jossa ilmeisesti pääsi pieni lipsahdus).

Pariskunnan seurakunta statuksesta en tosiaan osaa sanoa. Reippaasti eläkeiän ylittäneitä kuitenkin.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Sinua ei kuitenkaan maailmallisena ole velvoitettu puhumaan totta, kuten jehovan todistajia joiden täytyy puhua totta.

Totta, mutta oma moraalini velvoittaa minua puhumaan totta. Tosin sallin tuon pienen kertaluontoisen valheeni sillä, että koska tiedän miten he käyttäytyvät sellaisen kanssa, joka heidän uskonnostaan jotakin tietää, niin halusin nähdä, miten he käyttäytyvät sellaisen kanssa joka ei tiedä. Joku voi pitää minua tekopyhänä, ja ehkä olenkin. Ei voi mitään.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Teokraattisessa sodankäynnissäkin asiat joilla harhautetaan pitäisi olla kuitenkin totta, mutta kysymyksiin vastatataan hieman asian vierestä, esim.

Jos maailmallinen ovenavaaja kysyy jehovantodistajalta, että "onko totta että te kartatte poisjääneitä jäseniänne?"
Niin tässä jehovantodistaja voi hyvällä omallatunnolla vastata että "ei karteta". (koska jehovantodistajat eivät todellakaan karta poishiipuneita jäseniään)
Eli tässä tarjoutuu mahdollisuus teokraattisen sodankäynnin mahdollistamaan harhauttamiseen.

Voitaisiin ajatella, että nuo ovellasi käyneet jehovantodistajat eivät suoranaisesti myöskään tarkkaanottaen valehdelleet. Miksikö?

Kysyit heiltä aluksi karttamisesta, he vastasivat että se liittyy 'hengelliseen karttamiseen' (ja niinhän se liittyykin siinä tapauksessa että joku alaikäinen kotona asuva perheenjäsen on erotettu - muut perheenjäsenet eivät puhu hänen kanssaan mistään jehovantodistajuuteen liittyvistä asioista, sitä on hengellinen karttaminen.)

Sitten jatkoit keskustelua:
"siihenkö ei liity sitten mitään muuta, esimerkiksi, että ei puhuta mitään toisen kanssa", ja vastaus oli, että ei, ainoastaan hengellinen side katkeaa. "Muuten elämä jatkuu normaalina".

Edelleen nuo jehovantodistajat vastaavat jehovantodistajaperheen ja alaikäisen, kotona asuvan erotetun näkökulmasta, että että ei, ainoastaan hengellinen side katkeaa. "Muuten elämä jatkuu normaalina".

Eli nuo Jehovantodistajat ihan oikeaoppisesti yrittivät harhauttaa, mutta kun sinä olitkin jo tietoinen tästä, niin he eivät onnistuneet tässä:

Niin, voihan sen niinkin ajatella, että he tosiaan eivät valehdelleet, vaan johtivat vaan hieman harhaan. Tosin pisteitä siitä ei kerry yhtään sen enempää, kuin valehtelustakaan. Itse pistän tapauksen suoraan epärehellisten keskustelujen laatikkoon, heti sinne suoranaisten valheiden kansion viereen.

Mutta kieltämättä totta, että he eivät aivan suoraan 100%:sti valehdelleet. Sen sijaan luen tuon "eronneitakin saa tavata" -jutun suoranaiseksi valehteluksi, koska Seuran kirjallisuus on hyvin selkeä siitä, että erotettuja ja eronneita kohdellaan samalla tavalla. Ja tuota valhetta (ei harhaanjohtamista) omien kokemuksieni perusteella kuulee aika usein.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Kokemuksen opetus:
Varmasti nuo jt:t nyt kotonaan itse mielessään pohtivat, että eipä ne järjestön neuvot että miten pitäisi vastata maailmallisille, aina olekaan niin hyviä ja saattavat ehkä tehdä päätöksen puhua jatkossa aina totta ovenavaajille ja unohtaa teokraattisen sodankäynnin perusteet.

Tuo on kyllä kieltämättä ihan uskomaton opetus, jota kohtaa ihan jatkuvasti. Mistä JT tietää, että miten paljon keskustelukumppani tietää heidän uskonnostaan? Tai, näin internetin aikakaudella, luuleeko JT, että keskustelija ei ehkä tarkista kaikkea, mitä JT sanoo?

Ehkä se on jotain sellaista, että pahan kysymyksen edessä menee lukkoon ja toteaa mielessään :

"Ei hitto mä en osaa vastata tuohon", "en ole tarpeeksi hengellinen", "hitto oon opetellu liian huonosti nää jutut enkä osaa.."

..jms...

ja näin yritetään päästä tilanteesta pikku puijaamisella, ettei tarvi myöntää heikkouttaan/tietämättömyyttään?

Jotkuthan rohkeasti sanovat, etteivät osaa vastata ja lupaavat palata asiaan uudelleen (ehkäpä kokeneemman vanhimman kanssa)

Tosin lukemani perusteella nämä paluulupaukset eivät ole toteutunut näiltäkään.

Omalla kohdalla valehtelu liittyi pelkoon kenttätoverin reaktiosta. Nuorena julistajana kentällä oli usein kaverina vanhin tai avustava palvelija, enkä halunnut tahrata järjestön mainetta kertomalla karttamisesta ja verikielloista. Liika rehellisyys saattoi johtaa veli vanhemman neuvonantoon. "On kiva nähdä, että olet innokas kenttäpalveluksessa, mutta olisit voinut muotoilla asian esimerkiksi näin [valhe tähän]". Siksi vastasin järjestön pimeistä puolista kysyttäessä jotain ympäripyöreää tai valehtelin asiasta suoraan.

Joskus toki mietin, onko järjestössä jotain vikaa, kun sen toiminnasta ei voi kertoa rehellisesti. Nämä pohdinnat jatkuivat ja johtivat myöhemmin erottamiseeni.

rippeli kirjoitti: En kokenut koskaan valehtelevani kenttäpalveluksessa, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna harrastin totuuden peittelyä ja puolitotuuksia. Esimerkiksi, kun tuli puhe käännyttämisestä, väitin, ettei me olla ketään väkisin käännyttämässä. Paino oli omassa mielessäni sanalla väkisin, mutta ovenavaaja ymmärsi asian tietenkin niin, ettei olla käännyttämässä.

Samat sanat. Minun pääni oli niin sekaisin valheista ja puolitotuuksista, etten itsekään tiennyt asioiden oikeaa laitaa. Tuon käännyttämisen järkeilin niin, että me vain annamme informaatiota ja sitten Jehova ohjaa ihmisiä varsinaiseen kääntymykseen. Usein meitä syytettiin siitä, että me olemme amerikkalainen uskonto. Minä sanoin, että me olemme kansainvälinen uskonto. Tietysti Jehovan todistajat on leimallisesti amerikkalaisperäinen uskonto.
Erottamisasia ei muistaakseni tullut esille, mutta kun olin käännynnäinen, niin minulla ei ollut siitä mitään lähipiirin kokemusta.

Pehmoluopio kirjoitti:Usein meitä syytettiin siitä, että me olemme amerikkalainen uskonto. Minä sanoin, että me olemme kansainvälinen uskonto. Tietysti Jehovan todistajat on leimallisesti amerikkalaisperäinen uskonto.

Eräs vanhin Kemissä väitti kivenkovaan, ettei jehovantodistajat ole amerikkalainen uskonto, vaan se on siksi amerikassa, kun siitä New Yorkin satamasta on niin hyvä toimittaa kirjallisuutta ympäri maailman ja that's it.

Koulutuksesta ei kuitenkaan ollut pulaa, oli nimittäin arkkitehti.

(hassua että uskonto joka syntyy amerikassa - ei ole amerikkalainen uskonto)

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Eräs vanhin Kemissä väitti kivenkovaan, ettei jehovantodistajat ole amerikkalainen uskonto, vaan se on siksi amerikassa, kun siitä New Yorkin satamasta on niin hyvä toimittaa kirjallisuutta ympäri maailman ja that's it.

Arkkitehtikoulutukseen ei varmaan sisälly se Jehovan enkelien toimittama tiedonjyvä, että Vt-seuran sijainti oli ennustettu jo ajanlaskumme alussa (Ilmestyskirja 14:20):

Tuhannen (kuuden] KAHDEN sadan stadion päähän. – Tämän ei voida käsittää tarkoittavan niitä 2100 (engl.) peninkulmaa, jonka pituinen maailmansodan sotarintama on. Yksi Stadio ei ole yhtä (engl.) peninkulmaa, ja tämä matka on ulkopuolella kaupungin, kun taas sotarintama on kaupungin sisällä. Katso Rotherhamin käännöstä.

Yksi stadio on 606 ¾ engl. jalkaa; 1200 stadiota on (engl.) peninkulmaa......... 137,9

Tämän osan työ suoritettiin Scrantonissa Pennsylvaniassa. Niin pian kuin se oli valmis, lähetettiin se Beteliin. Puolet työstä suoritettiin 5:n katukorttelin keskietäisyydellä Lackwanna-asemalta lukien ja toinen puoli 25:n korttelin etäisyydellä. Scrantonin katukortteleita menee 10 peninkulmaan. Keskietäisyys asemalle tulee sentähden olemaan 15 korttelia eli ......................................................................... 1,5 penink.

Yleinen juna-aikataulu ilmoittaa välimatkan Scrantonista Hobokenin asemalle 133:ksi (engl. peninkulmaksi) ................................................................................ 133

New Yorkin asemainsinöörin konttorista annetun tiedoituksen mukaan on välimatka Hobokenista Betheliin Barclay Street-lautan, Fulton Streetin ja Fulton -lautan kautta vastaavat 8.850, 4.950, 2.540, ja 1.460 jalkaa eli yhteensä 3,4 (engl. penink.).....3,4

Lyhyin välimatka paikasta, missä Herran jalkajäsenet polkivat viinikuurnan, kun Herran apu ja johto yksin teki mahdolliseksi tehdä tämän osan työn. (Joh. 6:60, 61; Matt.20:11)……. 137,9 (engl.) penink.

Meidän tulee muistaa, että polkeminen merkitsee henkistä tekoa. Samassa määrin eksytykset ja väärät tavat, jotka ovat olleet nimikristikunnan elämän verenä, tunnetaan ja eroitetaan siitä, mikä kuuluu Kristuksen totiseen valtakuntaan ja yhtä nopeasti kuin tämä tulee selväksi eri henkilöille, samassa määrin ja yhtä nopeasti tulee veri nimikristikunnan vääristä järjestelmistä poljetuksi pois. Tämä kirja on sellaisen vaivaloisen poljennan tulos, ja sen tarkoitus on auttaa toisia vuorostaan suorittamaan jonkun osan polkemista. (Täyttynyt salaisuus sivut 323-324)

Markku Meilo kirjoitti: Arkkitehtikoulutukseen ei varmaan sisälly se Jehovan enkelien toimittama tiedonjyvä, että Vt-seuran sijainti oli ennustettu jo ajanlaskumme alussa (Ilmestyskirja 14:20):

20 Rypäleet poljettiin altaassa kaupungin ulkopuolella, ja verta pursui niin, että veri vielä tuhannen kuudensadan stadionmitan* päässä ulottui hevosen kuolaimiin asti. [Stadion on kreikkalainen pituusmitta, 192 metriä.]

No on siinä ollut paljon rypäleitä poljettavaksi, oliskohan hyperbolaa Johannes pistänyt tässä (sienipäissään).

Korjaan, Kemin arkkitehti olikin ammatiltaan arkkitehti, eikä koulutukseltaan, lipsahti väärin. Täten saattoi olla että hän ei tiennyt arkkitehtikoulun Jehova osastosta, kun ei ollut sitä käynytkään.

Mutta arkkitehti oli ja suunnitteli taloja ja eleli mukavasti, mutta sitten höpsähti ja taisi lähteä perheineen tienraivaajaksi jonnekin pusikkoon tarvealueelle, näin kuulin jälkeenpäin kun olin jo erotettu,kuollut ja kuopattu ja poltettu hengellisesti.

Masterpiece kirjoitti:Niin, voihan sen niinkin ajatella, että he tosiaan eivät valehdelleet, vaan johtivat vaan hieman harhaan. Tosin pisteitä siitä ei kerry yhtään sen enempää, kuin valehtelustakaan. Itse pistän tapauksen suoraan epärehellisten keskustelujen laatikkoon, heti sinne suoranaisten valheiden kansion viereen.

Itse asiassa tuollainen ns. leinostelu on tietyllä tapaa valehteluakin vastenmielisempää, sillä se osoittaa, että ihmisellä on älyä ja hän kyllä erottaa oikean väärästä, mutta haluaa näitä kykyjään käyttää epärehelliseen tarkoitukseen. Tulee ihan amerikkalainen juristi, tai suomalainenkin, mieleen.