Veljesseura.org

Sellaista tässä olen pohtinut,että näin joulun alla on edelleen, vaikka olen jo eronnut pari vuotta sitten, ulkopuolinen olo. Viime jouluna yritin skarpata ja leivoin,laitoin joulukoristeet,pienen kuusen ja ostin kasapäin lahjoja. Kutsuin siskot syömään,jaettiin lahjat, mutta tuntui niin teennäiseltä. Sama on synttärien suhteen, omat olen kokonaan jättänyt viettämättä ja kavereiden synttäreillä nihkeä olo. Osaako joku kertoa, mistä tälläiset tuntemukset? En koe syyllisyyttä joulun tai synttärien vietosta, en vaan pääse tunnelmaan mukaan tämän joulun vietän kullan kanssa mökillä, jossain kehä kolmosen ulkopuolella ja palataan ihmisten ilmoille vasta joulun jälkeen, mutta luulen, että tämä joulun pakoilu ei ainakaan auta asiaa laittakaapa jotain vinkkejä, että kuinkas minäkin pääsisin juhlatunnelmaan

Mitä sitä asiasta ressiä ottamaan. Ei mikään fiilis tule väkisin tupaan kantaen, se tulee jos on tullakseen.

Kaikista juhlistahan saa teennäisiä hyvinkin helposti (kyllähän me sen tiedämme erään uskonnon toteuttamasta muistonvietosta ) Mutta mikäli ei odota liikoja, voi yllättyä positiivisesti. Voipi olla, että tämä joulu on jouluisin joulu mitä olet koskaan viettänyt. Siihen kun ei tarvita mitään ihme virityksiä tai vippaskonsteja. Rentoutuminen, rauhoittuminen ja hyvä olo, siinä se joulun 'pyhä kolminaisuus' taitaa olla.

Itselleni joulu ei merkitse juuri vapaapäiviä enempää. No, tuleehan siinä sukuloitua vaimon sukulaisilla ja nautittua kyseisen ajan rauhallisuudesta.

Nää aiheet nyt liittyy kuitenkin todistajuuteen niin siirtelin ne tänne

Enpä itsekään osaa vietellä noita juhlia, tosin se saattaa johtua tottumattomuuden ohella myös siitä, että vihaan kaikkia kekkereitä, joihin kutsutaan tutut ja sukulaiset, ja joissa pitää olla niin iloinen ja sosiaalinen että.

Kuten Tony sanoi, mitäs sitä ressaamaan! Jos ei luonnistu niin sitten ei. Jos haluat viettää joulua, etsi tapa josta itse nautit.

Henkilökohtaisesti aion koristella kämppäni valoin, ehkä tehdä itselleni jotain hyvää ruokaa ja tuijottaa telkkarissa joka joulu pyöriviä piirrettyjä. On myös suunnitelmissa tehdä parhaan kaverin kanssa piparkakkutalo. Tällaisia pieniä juttuja, joista kuitenkin olisi vielä vuosi sitten tullut huono omatunto.

Ei pidä laittaa lipeäkalaa jos siitä ei tykkää.

Jos ei millään viitsi laittaa jouluruokaa niin ostaa valmiina, mistä tykkää.

Jouluhan myös vietetään eri painotuksin.

Tapaninpäivä on vissiin enemmän ollut kyläilypäivä, jos aatto + ensimmäinen pyhä perhejuhlampi.

Lapsethan ne tykkää leluilla leikkiä, monet odottavat joulua myös aikana lueskella.

Eikös tunnelmaa tule jo hyvästä sapuskasta, kunnon siivouksesta ja kuten monesti eri ostosten sijoittamisesta joulun seutuun.

Synttäreistä en niin välitä, mutta jouluisin tuntuu olo niin yksinäiseltä, sydäntä raastaa kattoa kavereita, jotka menevät vanhemmilleen jouluna ja nauttivat rauhallisesta perhejuhlasta.

Kiitos jehoville kun tämänkin mahdollisuuden ovat minulta vieneet.

ehkä sitten pitää yrittää olla ihan relax antaa koko joulun mennä omalla painollaan...

Enpä ole itse kummempaa stressiä joulusta tai synttäreistä ottanut. Lapsukaisille pitää tietysti lahjat ostaa, mutta siinäpä se melkein onkin. Vaimo laittelee aina jotain perinteisiä jouluruokia ja niitä popsin tietysti hyvällä ruokahalulla. Eka joulukinkku tuli muuten paistettua perjantaina, eli joulukausi on vissiin virallsesti avattu.

Synttäreistä ei enää tällä iällä jaksa innostua, mutta mielelläni oon vieraillut jos joku on syntymäpäivänään kekkereihin kutsunut. Viimeksi lauantaina. Siinäpä olikin saatanallisuutta yhdelle päivälle -> ensin synttäreillä ja sitten luopiopikkujouluihin

Vaimo on innostunut viettämään kaikkia synttäreitä ja jouluja sun muita, joten on tullut itsekin nyt yksi synttärikakku puhallettua sammuksiin. Ja täytyy sanoa, että kyllä se tuntui hyvältä. Joku oli nähnyt niin paljon vaivaa, että oli ihan kakun leiponut ja ostanut lahjankin ja kutsunut ystäviä kylään. Tilaisuus oli todella mieltä lämmittävä. Alan siis todella olla juhlien viettämisen kannalla, vaikka ajattelinkin aikaisemmin että mitäs noita turhaan.

Toisten ihmisten muistaminen tai muistetuksi tuleminen on valtavan hieno tunne. Sitä tunnetta ei mikään lahkokirjallisuus vesitä. Oikein innolla odotan joulua ja sitä kun yhdessä järjestämme hienot juhlat ja lapset saavat paljon lahjoja.

Minä olen oppinut nauttimaan todella joulun vietosta. Tämä tuleva joulu on mulle neljäs, ja odotan jo innolla aattoa. Vietämme joulun aina poikaystävän perheen kanssa raklettia syöden. Lahjojakin annetaan totta kai, mutta pääosassa on lämminhenkinen yhdessäolo ja jutustelu. Pukeudutaan kaikki hienosti, ja meidän "lasten" pitää aina odottaa yläkerrassa kunnes meidät kutsutaan alakertaan lahjoja katsomaan. Minusta aivan ihana perinne.

Joulu on siitä ihanaa aikaa, että koko kansakunta, tai oikeastaan maailma, hiljenee kolmeksi vuorokaudeksi kokonaan. Ei oikeastaan edes tapahdu mitään, iltauutisetkin tulee Korvatunturilta. Tutuille lapsille aletaan pikkuhiljaa kääriä paketteja. Viikkoa ennen joulua ollaan mökillä ja laitetaan hyvää ruokaa. Hiljaisen joulumaan olen ajatellut loihtia tänne kotiin. Siihen kuuluu lähinnä kynttilät, koristevalot ikkunalaudalla yms. Kuunnellaan musiikkia, ihmetellään lahjakirjoja, syödään hitaasti ja pitkään ja kävellään lumisessa metsässä. Yli vuosikymmenen harjoittelun jälkeen joulun toivottelu tutuille ja tuntemattomille on luontaista. Näen joululle rituaalisen merkityksen "vuoden jakajana" ja "lupana nauttia rauhasta". Mitäpä siitä jos ymmärrän asian hieman eri tavalla kuin on ehkä tarkoitettu, eli ilman kristillistä sisältöä... Olen jopa käynyt kirkkojen Kauneimmat joululaulut -musisoinneissa, joulukirkkoonkin voisin mennä jos vain jaksaisin nousta niin aikaisin.

Tuoksukynttilät, punaviini ja rauhallista musiikkia, ehkä amerikkalaisia joululauluja. Ja te itse. Muuta ei täydelliseen joulurauhaan kaksin päin vietettynä tarvita. =) Heh, juu enpä ole jouluja viettänyt, mutta noin sen rakkaani kanssa viettäisin. Varmasti pääsee tunnelmaan.

kiitos vinkistä (= täytyy kokeilla!

sorbet kirjoitti:Sellaista tässä olen pohtinut,että näin joulun alla on edelleen, vaikka olen jo eronnut pari vuotta sitten, ulkopuolinen olo. Viime jouluna yritin skarpata ja leivoin,laitoin joulukoristeet,pienen kuusen ja ostin kasapäin lahjoja. Kutsuin siskot syömään,jaettiin lahjat, mutta tuntui niin teennäiseltä. Sama on synttärien suhteen, omat olen kokonaan jättänyt viettämättä ja kavereiden synttäreillä nihkeä olo. Osaako joku kertoa, mistä tälläiset tuntemukset? En koe syyllisyyttä joulun tai synttärien vietosta, en vaan pääse tunnelmaan mukaan tämän joulun vietän kullan kanssa mökillä, jossain kehä kolmosen ulkopuolella ja palataan ihmisten ilmoille vasta joulun jälkeen, mutta luulen, että tämä joulun pakoilu ei ainakaan auta asiaa laittakaapa jotain vinkkejä, että kuinkas minäkin pääsisin juhlatunnelmaan

Itselläni se ainakin vei aika monta vuotta. Asiaa auttoi paljon, kun löysin normaalin puolison (maailmallisen eli umpipahan siis). Nyt joulu alkaa jo tuntua perinteeltä, vaikka kaikkia synttäreitä en millään tahdo muistaakaan (kun niitä on niin monta kertaa vuodessa). Kinkku ja lahjat on joka vuosi ainakin, joulukuusi ei ensi-innostuksen jälkeen ole niin must.

Noihin symboleihin liittyvä kammo on jo onneksi kokonaan häipynyt, odotan vaan että koska Watchtower viimein haluaisi havaita sen vihkisormusten pakanallisen historian... Kauheus tuntuu olevan katsojan silmässä.

Witless kirjoitti: Noihin symboleihin liittyvä kammo on jo onneksi kokonaan häipynyt, odotan vaan että koska Watchtower viimein haluaisi havaita sen vihkisormusten pakanallisen historian... Kauheus tuntuu olevan katsojan silmässä.

Watchtower on myöntänyt vihkisormukseen liittyvän jotain pakanallisia perinteitä. Mutta koska siihen ei enää yleisesti niitä liitetä, niin kyse on sitten omantunnon asiasta. Jossain lukijain kysymyksiä oli tätä käsitelty.

Logiikka on kyllä puhtaasti hukassa. Ei synttäreihinkään enää kukaan liitä mitään pakanallisia ajatuksia, mutta se on sitten erottamisperuste. Haloo..?