Pro et contra kirjoitti:eipä mulla oikeestaan mitään ,mitäs sitä tyhjää jauhamaan.
muoks: lis.tää ed. tilalle.
Älä masennu, tyhjäähän nämä jutut pitkälti ovat.
Pro et contra kirjoitti:Otetaans nyt kokeeks:
Yritin putkisarkasmia ja näköjään onnistuin.
...oox selvittänyt mix Jeesukselt oli parta raakattu ( J.F.R toimeksiantona ) julkisesti esiintyessään tietääkseni jostain 1930 -60 luvuil saakka?
Olen kotitarpeiksi.
- ehkä sull onki joku tieto tosta mutta onko niin että asiayhteyden huomioon ottaen todennäköiseltä vaikuttava selitys ei sittenkään olisi koko totuus, vaan ehkä ainoostaan osa sitä, "pintaraapaisu"?
No niin kauan kun näissä alan kisoissa tarjotaan vaikka Jahvea sekä Allahia todellisina olentoina, niin parta-asian pintaraapaisulle on sentään todisteita.
Ensin pohjalle se, että jo kyseisen aikakauden jeesushahmojen määrän huomioonottaminen kallistaa vaakaani siihen, että Raamatun uskonpuhdistaja Jeesus saattaa olla yksi näistä marttyyrikuoleman kohdanneista nk. messiaista. Se oliko hemmolla parta vaiko eikö on mun mielenrauhalle täysin yhdentekevää. Jos Raamatun lakiliittojuttua katselee, niin hyvinkin tulee siihen päätelmään, että Jeesus noudatti tuota vanhaa partasääntöä.
Siis toi helpoin selätyshän on tällä palstalla kyselijöille tarjottu et haluttiin "läksyttää" tiettyjä tahoja tai henkilöitä jotka pitivät itse partaa kuten Russell...vai tarjootko sit tuon selityksen edelleen sillä Raamatullahan tota Jeesuksen parrattomuutta ei voi perustella, en tosin tiedä onko yritetty?
Raamattu tossa jokseenkin turhaan jo tuli esille, turhaan koska missään elinkaarensa vaiheessa Raamattu ei ole ollut Vt-seuran ylin auktoriteetti, kaikki oppikysymykset huomioiden..
- Henk.koht. mä en tota usko, sen kyl myönnän et toi oli enemmän kuin pelkkä "läksytys" tiettyjä piirejä kohtaan mutta ei kukaan esitä jotain noin itsestäänselvää asiaa kuin että Jeesuksella on ollut parta jo syntyperän perusteella; aivan päinvastaisesti, eikä edes tartu tollaseen mitättömään seikkaan, ellei tähän kenties liity muuta.
Näistä ei kannatakaan kehittää nk. uskonasioita, vaan päätellä saatavilla olevan tiedon pohjalta itselle todennäköisyysnäkemys.
Koko skisma nousi yleiseen tietoisuuteen viimeistään siitä, että Vt-seuran silloinen Russelin kannattajakunta oli nyreissään tavasta, jolla Rutherford meni ohittamaan Russelin tahdon ja ryhtyi pomona johtamaan asioita. Harkinnassa (asiasta pyydettiin ulkopuolisen asiantuntijan lausunto) oli oikeudenkäynti, mutta siitä luovuttiin aivan muusta syystä kuin epäilystä riita-asian menestymiseen.
Itse asiassa skisman siemen kylvettiin jo Russelin elinaikana. Vuonna 1915 Russell näki, että Rutherfordista tulee ongelmia ja antoi pojalle fyrkkaa ja lähetti tämän toimimaan Los Angelesissa. Samoilla huitteilla Russell katsoi olevansa herra ja hidalgo (Matt. 20:8), joka vastaa liksanmaksusta. Tällä perusteella oli ajatus kanavoida raamatuntutkijoiden seurakuntien rahavarat hänen kauttaan, jotta hän voisi ohjailla varojen käyttöä tehokkaimalla tavalla. Tämä oli suuri muutos aiempaan, tilanhoitajaksi Russell valitsi P.S.L. Johnsonin, joka lähti Englantiin luomaan uutta systeemiä. Siinä sitten Russell kuukahti ja Rutherford omi vallan vastoin Russelin tahtoa ja P.S.L. Johnson oli Lontoossa kansanomaisesti ilmaistuna kusessa.
Pääkonttorissa oli selvä kahtiajako ja raamatuntutkijoita lähti kaiken aikaa, perustaen omia seurakuntiaan. Skisma oli niin syvä, että vuoteen 1927 mennessä noin 4/5 lähti nostelemaan, osasyynä toki Jehovan/Rutherfordin (tarpeeton yliviivattava) 1925-maailmanloppufiaskokin.
Yksinvaltiaana Rutherford oli despootti, joka ei kaihtanut keinoja raivatessaan tieltään erimielisiä. Tässä vaiheessa kannattaa muistuttaa, että puuhat ottivat aikansa, esimerkiksi raamatuntutkijoiden hellimästä rististä eroonpääsy kesti vajaan vuosikymmenen. Ristin vaihto paaluun ei tapahtunut Raamatulla, vaan despootin määräyksellä.
Noiden vuosien aikana Rutherford teki pesäeroa lähinnä kristityiksi katsomiinsa Russelin kannattajiin (Vt-seurahan ilmoittautui uskonnoksi itse vasta 1950-luvulla) ja oleellinen osa oli aiemmin itsenäisten seurakuntien ottaminen keskushallinnon alaisuuteen, jossa ne ovat edelleen. Tuota muutosta vastustivat nimenomaan Chigagon seurakunnat ja lähtivät omille teilleen, siksi raamatuntutkijoita on nimenomaan tuolla seudulla.
Vt-seuran historia osoittaa hyvin selvästi sen, että pienintäkään itsekritiikkiä se harrasta, joten kaikki tämän tyyppinen meno on luettava rivien välistä ja pääteltävä monista asiayhteyksistä. Oma näkemykseni on linjassa sen kanssa mitä Vt-historiaan paremmin paneutuneet ovat mielipiteenään esittäneet.
Partakieltoon ei siis ole heittää Vt-lehden viitettä, vaan kukin päättelee omista lähtökohdistaan asiaa. Itse ihmettelen sitä, että tässäkin asiassa toisesta suupielestä ylistetään jumalan luomaa (mm. parrankasvua) ja toisesta suupielestä kielletään Raamatussa jumalan luomaksi luokiteltu parrankasvu.
Merkittävin asia tässä aiheessa on itse asiassa Vt-lehden myöntö sen suhteen millä perusteella asiaa on veivailtu. Aiemmin parrattomuutta perusteltiin jos jonkinlaisilla pottapiirroksilla, mutta tyylinmuutoksen syyksi ilmoitettiin vuonna 1968 rehellisesti se, että palataan Raamatun ilmoittamiin raameihin.
Toki olisi mukava tavata Raamatun Jeesus, oli sitten parraton tai parrakas, olisi lukuisia kysymyksiä esitettävänä, joihin kysymyksiin Vt-seuran jorinoita ei kannata sisällyttää lainkaan.
Estääkö joku kehittelemästä itse mielenkiintoisia aiheita?
. Lupaan parantaa tapani!