Häntä en ole kahteen vuoteen nähnyt, mutta kova ikävä häntä on ollut 
Viime viikolla törmäsin häneen kaksi kertaa metrossa. En tiedä huomasiko hän mut, mutta mä menin jotenkin aivan paniikkiin. Menin eri vaunuun istumaan, ja mulle tuli itku en yleensä tirauttele, ainakaan julkisesti, mutta nyt pääsi näin käymään. Muita todistajia, kun olen nähnyt tuolla liikenteessä ja se ei ongelma. Pystyn olemaan ihan cool Ei mulla jt-juttuja ole ikävä, mutta tämän siskon kanssa mentiin yhdessä läpi aika vaikeita elämän vaiheita. Voin kertoa, että en ole sen jälkeen päästänyt ketään niin lähelle omaa sisintäni. Sanoinkohan ton nyt jotenkin ymmärrettävästi,hmmm...nyt kun olen pikku hiljaa kerännyt uutta ystävä piiriä, niin huomaan, että en päästä ketään kamalan lähelle...koko ajan mulla piikit pikkuisen pystyssä...Toinen aihe, joka nyt sivuaa tätä edellistä on, uusien ystävien saaminen. Itsellä ei ollut mitään valmista ystävä piiriä, kun jt-hommat jätin vaan jäin ihan tyhjän päälle ja tässä kahden vuoden ajan on tullut uusia ihmisiä tavattu ja joidenkin kanssa ystävystytty
Eli mun kaikki ystävyyssuhteet varsin tuoreita 2v-muutamia kuukausia vanhoja. Nyt kun tässä ollaan häitä suunniteltu olen jotenkin surkeena kun avokkeella miljoona ystävää ja se tavannut ne joskus ala-asteella ja käyny samojen tyyppien kanssa intit ja kaikki. Tehtiin vieraslistaa ja mulla about 10 ystävää mun listalla ja sillä 50...ja ylikin...Vaikka olenkin todella sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, niin en vaan muutamassa vuodessa saa koottua itselleni samanlaista ystäväpiiriä, joka avokkeella on kertynyt lapsuudesta asti...onko muut olleet samanlaisessa tilanteessa? Elämässä on isompiakin asioita i know mutta tää vaivaa mua silti...