Joku ravitsemusterapeutti tms (olisko ollut Vogel?) kirjoitti jossain, että ihmiselle olisi parasta ravintoa se, mikä luonnostaan kasvaa hänen synnyinseudullaan. Teoria oli saanut alkunsa, kun hän oli tutkinut sokerin vaikutuksia terveyteen, ja sitä, miksi jotkut E-Amerikan intiaanit eivät saaneet haittavaikutuksia, vaikka söivät paljon sokeria (->siksi koska sokeriruoko kasvaa alueella villinä ja kuuluu näin ollen luonnolliseen ravintovalikoimaan heille; sokeri on myös täysin käsittelemätöntä). Suomalaisten siis tulisi syödä Suomesta löytyvää ruokaa; riistaa, kalaa, sieniä, marjoja jne. Suositus taisi olla jopa niin jyrkkä, että vain sellaisia aineita, jotka luonnostaan (kotoperäisenä) kasvavat alueella, siis esim. vehnä olisi kielletty, vaikka sitä Suomessa pystyykin viljelemään. (Sorry, ei ole lähdettä, lisään jos löydän.) Kuulostaa aika loogiselta, mutta hankalaa olisi nyky-yhteiskunnassa lähteä toteuttamaan moista dieettiä.hijt kirjoitti:Tuo on totta, että lähiruoka on se kaikkein ympäristöystävällisin vaihtoehto. Se tosin tarkoittaisi sitä, että jokaisen tulisi ostas vain niitä tuotteita, jotka lähistöllä kasvavat. Pohjois- ja Keski-Euroopassa se merkitsisi aika niukkaa hedelmä- ja kasvisvalikoimaa talvisin.
Edit: Lähteenä Alfred Vogel: Luonto, paras lääkitsijä, 1952