Veljesseura.org

Näillä sivustoilla seilailee ja pyyhältelee jos jonkinmoisia Raamatun asiantuntijoita. Rajallisen havaintokykyni mukaan joukosta erottuu korkeintaan yhden käden sormilla laskettava määrä perehtyneitä ja Raamatun tuntijoita. Epäilen tätä mutu-käsitystäni .Joten pistän tähän eräänlaisen menneisyys-tai nykygallupin siitä kuka on lukenut oman ex-tai nykyuskonsa pääoppikirjaa ihan vakavalla mielellä ja miten pitkälle tekstinluvuissaan edistynyt.
Viime aikoina kohtaamiltani vilpittömiltä todistaja-tuttavuuksilta olen kysynyt samaa asiaa.
Yllätys,yllätys vain kaksi tiusta väitti lukeneensa pääoppikirjan kannesta kanteen.
Eli herkkä ote vastauksiin.Etukäteen kiittäen.

Olen lukenut raamatun kannesta kanteen useastikin. Suoraan vain lukien kannesta kanteen ja sitten tietenkin viikottaisen raamatunlukuläksyn yhteydessä "koko raamattu"-kirjan avulla tutkien.

Olen kuitenkin huomannut nyt, miten valikoiva havaintokyky minulla on ollut lukiessani. Ne kohdat joita salilla jankataan, hyppivät silmille tekstistä ja asiat joista vaietaan, tuli myös itse ohitettua sen enempää ajattelematta. Eli lukenut olen, mutta vartsikkasilmälasit päässä.

Siksi onkin ollut mukava saada lukea tällä palstalla muutaman todellisen tietäjän kirjoituksia eri raamatun aiheista. Olen huomannut kuinka oleellista olisi tietää tarkasti olosuhteet ja historianllinen tilanne, jolloin kirjoja on kirjoitettu. Silloin nuo kirjoitukset pääsevät ihan uuteen valoon ja niiden kirjoittamiselle löytyy joku muukin järkevä selitys kuin vain se, että "jumala kirjoitutti meille lopunajassa eläville opetukseksi".

rippeli kirjoitti:Olen kuitenkin huomannut nyt, miten valikoiva havaintokyky minulla on ollut lukiessani. Ne kohdat joita salilla jankataan, hyppivät silmille tekstistä ja asiat joista vaietaan, tuli myös itse ohitettua sen enempää ajattelematta. Eli lukenut olen, mutta vartsikkasilmälasit päässä.

Raamatun lukeminen kokonaan, kun ei enää ole Vartiotornin vankeudessa, onkin oikeasti ollut todella mielenkiintoinen ja valaisevakin kokemus. Jännää, kuinka esimerkiksi lukiessa vaikkapa jotain Paavalin kirjettä ihan kokonaan vain jossain vaiheessa huomaa että "heeei, tuossahan on se lainailtu jae" mutta siihen ei sitten kokonaistekstin yhteydessä olekaan kiinnittänyt niin paljon huomiota. Kokonaisuus ja sanoma kun tuntuukin olevan jotain erilaista. Eli ei oikeastaan ihme, että pelkkää Raamattua lukemalla kovin harvasta on tullut jehovantodistajaa.

Eiköhän se liki 30 vuoden lusimisella tullut pariinkin kertaan luetuksi. Aika puisevahan se on itsekseen luettuna, vaikka sitäkin Watchtower aina suositteli, mahdollisten vielä vapaaksi jäävien hetkien täyttämiseen.

3nity kirjoitti:

rippeli kirjoitti:Olen kuitenkin huomannut nyt, miten valikoiva havaintokyky minulla on ollut lukiessani. Ne kohdat joita salilla jankataan, hyppivät silmille tekstistä ja asiat joista vaietaan, tuli myös itse ohitettua sen enempää ajattelematta. Eli lukenut olen, mutta vartsikkasilmälasit päässä.

Raamatun lukeminen kokonaan, kun ei enää ole Vartiotornin vankeudessa, onkin oikeasti ollut todella mielenkiintoinen ja valaisevakin kokemus. ----a.

Vastasin että olen lukenut "sieltätäältä".

Jos oikeasti ajatellaan, varmasti on tullu luetuksi Iso Kirja varmaan pariin kertaan. Uskoisin että olen eroni '98 jälkeen lukenut ainakin puolikkaan.

Tuo pitää paikkansa, että jeppulana jotenkin tuli ohitettua huomaamatta ne kohdat jotka nyt myöhemmin on oikein pomppinu silmiin...

Enimmäkseen raamatun lukeminen viimeiseen 8 vuoteen on pikemminkin vahvistanut ateismin puoleista agnostiuttani.

Olen lukenut sitä kirjaa "kuin Piru Raamattua"

Jakke kirjoitti:Olen lukenut sitä kirjaa "kuin Piru Raamattua"

Itse olen lukenut sitä kuin jumala pirunraamattua...

Viiden UT-kirjoituksen lukeminen putkeen nyt ei sinällään pitäisi olla suoritus eikä mikään, mutta mikäli muistini palvelee minua oikein, niin en ole sitäkään pystynyt tekemään. Vielä pahempaa kidutusta on VT:n sukuluettelonomaisten kirjoitusten lukeminen, täytyy olla tosifriikki joka viitsii...

Toki olen kokouksissa seurannut monituisten "koko raamattu on blah blah" juttujen kavalkadia, mutta niitä on oikeasti vaikea palauttaa mieliin näin jälkeenpäin.

Minulle tulee usein (tai ehkä nykyään harvemmin) mieleen sellaisia välähdyksenomaisia juttuja eri puolilta raamattua, joita sitten olen yrittänyt analysoida. UM:n lopusta löytyvä sanaluettelo on muuten verraton apu luopiolle tässä työssä!

Mättähältä mättähälle, ei oikein muuta osaa valita vaihtoehdoista.

Yli 5 kirjaa kummastakin , tätä olisin äänestyksessä äänestänyt. Jos sellainen olisi ollut.

Kokonaan, täydellisesti, kaikki "kirjat", ajatuksella kannesta kanteen, en ole raamattua lukenut.

Tosta puuttuu "Pari sivua plärännyt", sen olisin prikannut.

wolframium kirjoitti:Viiden UT-kirjoituksen lukeminen putkeen nyt ei sinällään pitäisi olla suoritus eikä mikään, mutta mikäli muistini palvelee minua oikein, niin en ole sitäkään pystynyt tekemään. Vielä pahempaa kidutusta on VT:n sukuluettelonomaisten kirjoitusten lukeminen, täytyy olla tosifriikki joka viitsii...

Todellakin. Vanha testamentti (JT: Heprealaiset kirjoitukset) on pääosin vähän kuin puhelinluetteloa tavaisi. Jobin seikkailut ja porno-osiot poislukien.

Jälkikäteen ajatellen Raamatun parasta sisältöä ovat Jeesuksen kuolemaantuomiota edeltävät vaiheet. Ja niissä erityisesti opetuslapsien sekoilut.

"Tosifriikit" tietysti lämpenevät vielä Johanneksen Ilmestyksen visioista, ne ovat aika villejä juttuja, joita voi tulkita miten kukin haluaa.

Eipä ole raamattua juurikaan luettua. Mitä nyt lavalla puheissa joutu lukemaan ja niihin valmistautuessa. Tain en ainakaan muista lukeneeni, ehkä aika on vain kullannut muistot No joo kirja siinä missä mikä tahanasa muu satukirja.

Neljästi olen lukenut läpi ja sitten jehovien pakolliset raamatunluvut, mutta niitä ei lasketa.
Pitäisiköhän Brooklynissä raahata se kyltti sisäpuolelle jos jehovat ovat noin heikkoja Raamatun lukijoita.

Olen kyllä lukenut Raamatun läpi, pakko kun on ollut, mutta vastasin kuitenkin sieltätäältä, sillä vain sieltätäältä olen sitä ajatuksella lukenut. Muistan että kun kokouksissa oli tylsää, käänsin Raamatun auki vaikkapa Kuninkaiden tai Tuomarien kirjasta (missä kuvailtiin jänniä pakanatapoja), kyynisestä Saarnaajasta tai Jobista, tai psykedeelisestä Jesajasta, Danielista tai ah, Ilmestyskirjasta. Minä luin Raamattuani siis kuin satukirjaa ja hiukset pystyssä hykertelin villejä fantasiatarinoita. Ja hurskaalta näytti.

Aamu kirjoitti:Minä luin Raamattuani siis kuin satukirjaa ja hiukset pystyssä hykertelin villejä fantasiatarinoita. Ja hurskaalta näytti.

Itselläni oli tapana etsiskellä hupaisia kohtia Sananlaskuista ja hihitellä niille vierustoverien kanssa. Esim Sananlaskut 27:22 on varsin hauska kohta: Survo hullua huhmaressa, survimella kivien seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.

Jaetta 15 taas tuli näytettyä usein silloiselle vaimolleni: Kuin katonraosta sateella tippuva vesi,
sellainen on nalkuttava vaimo.