Veljesseura.org

Näistä asioista ei hirveästi huudella seurakunnassa, mutta pakko kai Jehovan todistajissa on olla mukana ihmisiä, jotka ajattelevat homman olevan humpuukia mutta sinnittelevät silti mukana vuodesta toiseen. Itse en ketään tuollaista JT:tä ole tuntenut, mutta ehkäpä joku tällä foorumilla tuntee tai on itse ollut (tai on vieläkin) tuollaisessa tilanteessa.

Karttaminen on tietysti ensimmäinen mieleen tuleva syy mukana roikkumiseen, mutta voiko Jehovan todistajien uskonnon kokea myös kivana harrastuskerhona, jossa on joitakin hieman hassuja sääntöjä, mutta kokonaisuutena homma jää plussan puolelle? Tämä kysymys on oikeastaan tullut mieleen siitä, että vanhoillislestadiolaisuus on täällä pohjoisessa päin hyvin vahva liike ja oman käsitykseni mukaan vähintään yhtä paljon sosiaalinen kuin uskonnollinen juttu. Tiivis yhteisö voi tietysti ahdistaa, mutta myös tuoda turvaa, ja sosiaalisten suhteiden muodostaminen oman porukan sisällä on helppoa, vaikka oman vakaumuksen kanssa olisikin todellisuudessa vähän niin ja näin.

Voisin kuvitella, että Jehovan todistajissa roikkuvalle kokoukset ovat suhteellisen helppoja, ainakin jos ohjelmaa ei ole: sen kun ahtautuu pukuun, vaivautuu paikalle, kättelee ja juttelee. Viihteestähän se menee, tai ainakin kilpailee huonon vuokraleffan kanssa, ja joskus ohjelma ja järjestön antamat neuvot voivat oikeastikin olla ihan hyviä. Kenttäily kuulostaakin sitten jo paljon vaikeammalta. Pystyykö sitä edes tekemään, jos ei oikeasti usko asiaan?

Tiedän ex-jt ympyröistä ainakin kaksi tapausta, jotka omien sanojensa mukaan eivät uskoneet hetkeäkään asian todenperäisyyteen. Toinen toimi peräti vanhimpana vuosikausia. Toinen pyörii tälläkin palstalla, ja on usein todennut asian laidan kommenteissaan. Ilmoittautukoon jos haluaa

Minusta varmaan puhutaan. Siis m'oon se joka ei oo ollu vanhimpana.

Uskon ainakin muutaman vanhimman olevan mukana pitkälti asemansa vuoksi ja yleensä nää vanhimmat ei ole työelämässä tai kork. vaatimattomassa vähän koulutusta vaativassa ammatissa tai hanttihommissa. Vanhemmistoon kuuluessaan varmasti tuntevat itsensä tärkeämmäksi ja saavat myös arvostusta jota eivät maailmallisessa työyhteisössä saa. Näiden vanhemmistojen hengellisyys ei silti näy kenttäilyintona yleensä lainkaan eikä muutenkaan toteuteta niitä asioita mitä siellä lavalla opettavat. Ja sitten tykkäävät määräillä muita ja nostaa itseään ja asemaansa esille todella näkyvästi. Heikosta itsetunnostahan tuo kaikki kertoo.

Ei tähän yllämainittuun ^^ ole mitään lisäämistä. Loogista ja järkevää päättelyä. Ainahan siihen on jokin syy miksi vanhimmat sitä tehtävää tekevät ja selväksi on tullut ettei se ole aina Jehova ja palvelusinto.

Jotkut tykkää muiden pompottelusta ja kivaahan se on kun sakki nöyristelee, onhan ne sellasia " pomoja", sama mitä väittävät.

Tunnen pari jehovantodistajaa, jotka eivät usko, eivätkä haluaisi olla todistajia. Molemmat ovat lahkossa sen vuoksi, etteivät halua menettää vaimoaan ja perhettään/sukulaisiaan. Nämä kaksi ovat siis sanoneet suoraan, että ainoa syy olla jt on se, että elämästä tulisi liian vaikeaa, jos menettäisi perheen. Luulen, että vastaavanlaisia ihmisiä on melkoinen määrä lahkossa.
En tiedä, onko mainitunlaisella vakaumuksella varustettu ihminen kovin hyvissä asemissa sitten Harmagedonin koittaessa. Elämä on valintoja. Ei se lahkossa majaileminen ilman uskoa ihan täyttä helvettiä ole. Tietenkin ihmetyttää, miksi kukaan haluaa valehdella itselleen ja läheisilleen noinkin tärkeässä asiassa.

Rippelin äskeinen on aika tuttua ja yleistä. Itsekin tiedän henkilöitä jotka lähtisivät, mutta eivät tee sitä koska suku. Eivät halua loukata ketään. Homma jää sellaiseksi hiljaiseksi poissaolemiseksi jossa vältellään jt kohtaamisia kaupoissa ja muualla. Helvetin stressaavaa elämää sekin, mutta eipähän suku itke.

Mikäs siinä jos itte kestää

Itellä loppujen lopuksi meinas polla räjähtää. Noh, viime vuodet tuli kyl lintsattua lahjakkaasti kokouksista.

Itellä loppujen lopuksi meinas polla räjähtää.

Niin niin tuskin olet ainoa.Siinä vaiheessa luulisi olevan itsensä lisäksi kaikkien parhaaksi lähteä pois touhusta. Terveys luulisi menevän kaikessa suurinpiirtein korkeimmalle sijalle priorisoinnissa, tiedä sitten miten vtseura tähän suhtautuu? No tietenkin niin että kun polla meinaa räjähtää, on luettava entistä enemmän vartsikkaa ja UM käännöstä. Vaikea ymmärtää miksi, koska juuri niiden ja muiden hommaan liittyvien asioiden takia se polla räjähtää meinaakin.

Ei voi kun olla surullinen heidän puolesta , jotka roikkuvat mukana tuhannet taakat niskassa päivästä toiseen ja homma käy terveyden päälle. Mitä itseen vertaa, lähtö oli suurimpia helpotuksia ikinä.
Ensin lähti tuhannen kilon paino niskasta ja myöhemmin lisää. Huhhuh, ei ikinä enään.

Lisäksi kävi täysin päinvastoin mitä puhutaan. Lähdön jälkeen minusta piti tulla paljon pahempi ihminen. Se ennuste ja "fakta" on kyllä järjestöltä väärä. Kävi päinvastoin. Olen hyvä ja paljon parempi ihminen. (jopa "synnittömämpi", ellei melkeinpä "synnitön" jos järjestön mittarilla mittaa.)

rippeli kirjoitti:Tietenkin ihmetyttää, miksi kukaan haluaa valehdella itselleen ja läheisilleen noinkin tärkeässä asiassa.

Mitä hyvää rehellisyydellä saavuttaisi?

rippeli kirjoitti:"Nämä kaksi ovat siis sanoneet suoraan, että ainoa syy olla jt on se, että elämästä tulisi liian vaikeaa, jos menettäisi perheen."

Varmasti vaikea tilanne, jos täytyy pelkästään ihmissuhteiden säilyttämiseksi sinnitellä lahkossa mukana. JT-uskonto on kuitenkin melko sitouttava ja kuormittava (vaikka kuorman piti olla kevyt ainakin erään tyypin mukaan), kahden viikottaisen kokouksen lisäksi on konventit ja muut ekstrat, ja kentälläkin pitäisi käydä ellei halua toimettoman ja huonosti mukana olevan leimaa otsaansa, mikä sekin johtaa jonkinasteiseen karttamiseen ainakin teokraattisimpien "ystävien" taholta. Kynätunnit tietysti pelastavat paljon, mutta kentällä käymistä tuskin voi täysin välttää. Ehkä parhaassa tapauksessa löytyy samanmielinen kenttäkaveri, jonka kanssa voi yhdessä näyttäytyä joskus lauantai-iltapäivän kenttäpalveluskokouksessa. Ja siitä kahville, tai kaljalle.

Polyester kirjoitti:JT-uskonto on kuitenkin melko sitouttava ja kuormittava (vaikka kuorman piti olla kevyt ainakin erään tyypin mukaan), kahden viikottaisen kokouksen

Hui, 4 tuntia viikossa.

Polyester kirjoitti:ja kentälläkin pitäisi käydä ellei halua toimettoman ja huonosti mukana olevan leimaa otsaansa, mikä sekin johtaa jonkinasteiseen karttamiseen ainakin teokraattisimpien "ystävien" taholta.

Kuka niitä teokraattisia kenttäilystä innostuneita kavereita kaipaa..

Sitten on näitä kulttuuritodistajia, jotka ovat lahkossa, mutta tekevät mitä huvittaa. Heillä on varmaan helpointa. Omaatuntoa ei paina, vaikka kävisi vieraissa, taikka vetäisi överikännit joka ilta. Kun on lapsesta asti ollut jt, niin siinä sitten mukavasti uskoo asiaan koko elämänsä, mutta omilla ehdoilla.
Näitä ihmisiä tunsin aikoinani todella paljon. Jopa vanhimpina oli miehiä, jotka touhuilivat mitä huvittaa, mutta osasivat pitää puheet ja vetää kirjantutkistelut tarpeen vaatiessa. Moraalistahan ei näissä tapauksissa voi, taikka kannata puhua mitään. Jokainen luo kuitenkin omanlaisen selviytymismallin lahkossa.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää paljonko seurakunnissa on niitä, jotka eivät usko Vt-seuraan. Ainoa mitä asiasta voi varmuudella sanoa on se, että niitä on. Jehovantodistajuuteen kun kuuluu piirteitä, jotka väistämättä tuottavat seurakuntiin hengaajia, jotka ovat mukana muista kuin Totuus™ -syistä.

Sitten on niitäkin, jotka kyllä uskovat että Vt-seuralla on jonkin sortin totuus, mutta jotka eivät kuitenkaan pysty elämään lafkan vaatimusten mukaisesti. Siksi pelkistä - Jt-mittareilla kyseenalaisista - edesottamuksista ei voi mielestäni vetää johtopäätöstä suuntaan tai toiseen siitä, uskooko henkilö Vt-seuraan vai ei.

Yksi käytännön suora osoitus siitä, että Vt-seura tuottaa hengailijoita, ja toisaalta niitä jotka eivät pysty elämään sääntökirjan mukaan, on toistuvat puheet ja varoitukset kaksoiselämästä. Mikäli se kuuluisa taakka olisi kevyt kantaa, Vt-seura ei tuottaisi jäseniä jotka ovat mukana vain sosiaalisista syistä, tai niitä joilla on yksi elämä Salilla ja toinen muissa yhteyksissä.

Vieras kirjoitti:

Polyester kirjoitti:JT-uskonto on kuitenkin melko sitouttava ja kuormittava (vaikka kuorman piti olla kevyt ainakin erään tyypin mukaan), kahden viikottaisen kokouksen

Hui, 4 tuntia viikossa.

R: Eli jos Leinonen sanoo, että vain hengelliset siteet katkeaa, niin se tarkoittaa kaikkea? Teidän koko elämä on sitä hengellistä olemista?

J1: No päivittäinen elämä on tietenkin. Tai se mitä jää tämän uskon jälkeen päivään, niin se on aika vähäistä.

http://rippeli.123kotisivu.fi/413214120 ... 654E65C78B