Veljesseura.org

En tiedä olenko jotenkin aivan hölmö, mutta kaikesta huolimatta vaikka sukuni ei ole missään tekemisissä, ymmärrän ja hyväksyn heidän uskonsa sellaisenaan kuin se on, mut mä toivon vaan sitä, että he hyväksyisi minut tällaisena kun olen nyt.

Heti eroni jälkeen aikani asiaa pohdittuna ja yksinäni täällä maalla "metsään huutaen" poltin kaiken jt-kirjallisuuden itkun kanssa. Raamatun säilytin, olisikohan korkea aika lukasta sitäkin, olen taukoa niistä asioista pitänyt siitä lähtien...

Ja niitä jt-lehtiä toisaalta olisi mukava saada, mutta milläs mä niitä tänne saan. Enkä taatusti mene tähän paikalliseen seurakuntaan kun ne kaikki tuntee mut ja jo kaupungillakin kun vastaan kävelee, keskustelutkin keskeytyy siksi aikaa kun minä "huono ihminen" olen kävellyt ohitse. Aika hurjaa. No kun kesä tulee, en enää häpeile sitä, että istun keskellä kaupunkia terassilla juomassa tuopin olutta.. joka ennen tietenkin oli aivan liian noloa ja melkein kiellettyä..

suikki kirjoitti:No kun kesä tulee, en enää häpeile sitä, että istun keskellä kaupunkia terassilla juomassa tuopin olutta.. joka ennen tietenkin oli aivan liian noloa ja melkein kiellettyä..

Metka tuo kahtiajakoinen suhtautuminen alkoholiin. Terassilla nautittu kalja on syntisempi kuin sama kama kotiin ostetussa kaljakopassa. Olen kuullut useita kertomuksia siitä kuinka jehovantodistajat käyvät palvomassa silmää vieraan paikkakunnan viinakaupassa.

Samoin alkoholinkäyttöön puuttumisen taso ja tyyli on täysin riippuvainen vanhimpien omasta asenteesta alkoholiin. Eräässä tämän aiheen keskusteluketjussa oli kaksi äärilaidan kokemusta. Toinen kirjoittaja kertoi pyytäneensä apua alkoholiongelmaansa, jolloin vanhimmat pitivät hienona asian myöntämistä ja siinä apu. Toinen taas kertoi jossain aamutapaamisessa maininneensa kevyesti, että ei ole ihan sataprosenttinen kunto edellisen illan jäljiltä ja sai vakavan puhuttelun asiasta. Tulee mieleen pari otetta ajalta, jolloin hengellisyyteni oli kukassaan, tosin jälkimmäisen kohdalla ura oli jo laskujohteinen. Tämä ensimmäinen tuo minulle mieleen silmänpalvonta-asenteen, joka on toki eräs Vt-seuran käyttövoima:

“Or at a social gathering one may stop just short of drunkenness but still have imbibed enough to create an unfavorable impression. How much better to deny oneself a little and so leave a good impression on others!” (w61 Sept. 1 p. 542)

Tästä taas tulee mieleen muisto, että sanakirjasta oli tarkistettava 'imbibed'-sanan merkitys:

“A person may not be drunk, but still he may have imbibed too much if he becomes talkative or sleepy.” (w69 Aug. 1 p. 461)

Tämän jälkimmäisen kanssa jään miettimään miten muista syistä aiheutuvaan puheliaisuuteen tai väsymykseen tulee suhtautua. Siis jos nimenomaan nuo ominaisuudet itsessään ovat pahasta.

Asiat kannattaa pohtia läpi, jo ihan oman mielenterveyden kannalta. Eli siis todeta "totuus" valheeksi, jotta ei tule missään vaiheessa mitään "maailmanloppupelkoja".

Tässä asioiden läpikäynnissä auttaa netti ja palstat, kun samalla voi jakaa omia ajatuksia ja pyytää kommentteja muilta

suikki kirjoitti:mut mä toivon vaan sitä, että he hyväksyisi minut tällaisena kun olen nyt.

Niin moneen kertaan sanottu ja todettu, mutta todistajat peräänkuuluttavat uskonnonvapautta vain itselleen. Kyllä näin jälkikäteen naurattaa ne monet kertomukset kuinka todistajiksi aikovien sukulaiset hylkäsi ja pilkkasi.. ja kuinka todistajien loputon hyvyys ja rakkaus kuitenkin lopussa tekivät sukulaisiinkin vaikutuksen.

suikki kirjoitti:Enkä taatusti mene tähän paikalliseen seurakuntaan kun ne kaikki tuntee mut ja jo kaupungillakin kun vastaan kävelee, keskustelutkin keskeytyy siksi aikaa kun minä "huono ihminen" olen kävellyt ohitse.

Se nyt vaan on niin, että kun Tasavallan Presidentti saapuu viralliseen tilaisuuteen, kansa nousee seisomaan ja on ihan hiljaa.
Pää pystyyn ja ota tältä kannalta. Näitä vaikenijoita kohti voit kääntää pääsi, aivan hieman kumartaa ja hymyillä. Sen jälkeen selkä suorana eteenpäin. Lykkyä pyttyyn