JT:en suhtautuminen sinuun. sukulaiset, tuttavat jne..

[Barabbas]

Eli kertokaa kokemuksianne siitä, miten muut JT:t, mm. sukulaiset, kaverit, tutut ovat suhtautuneet sinuun eroamisen, toimettomuuden tai kaksoiselämän paljastumisen jälkeen.

Miten itse suhtaudut ja olet käsitellyt asiaa mahdollisesta perheen hylkäämisestä ja ystävyyssuhteiden katkaisemisesta.

Kirjoita etenkin, jos olet vielä JT ja tunnet itsesi ylenkatsotuksi tai syrjityksi joukossa. Toivottavasti voimme jakaa kokemuksiamme ja tukea toisiamme.

[Johanneksen poika]

Eli kertokaa kokemuksianne siitä, miten muut JT:t, mm. sukulaiset, kaverit, tutut ovat suhtautuneet sinuun eroamisen, toimettomuuden tai kaksoiselämän paljastumisen jälkeen.

Minun tarinani on sikäli erikoinen, että JT-sukulaiseni ovat karttaneet minua jo kohta kolme vuotta, vaikka minut erotettiin vasta viime vuoden lopussa. Ja tuo karttaminenhan alkoi siitä, että en suostunut itse karttamaan omaa erotettua pikkusiskoani.

Juttuni on ollut netissä niin paljon esille, etten jaksa sitä uudelleen kirjoittaa, jos asia kiinnostaa, sen voi lukea sen täältä:

http://koti.mbnet.fi/jpoika/myllynkivet/aikajana.htm

Tällä hetkellä tilanne on se, että JT-pikkuveljeni ei ole puhunut kanssani noin kolmeen vuoteen, hänen vaimonsa on pari kertaa soittanut. JT-siskoni soitti pari viikkoa sitten, edellisestä soitosta taisi olla toista vuotta, ihan tarkkaan en enää muista, voi olla kauemminkin. Mutta tämä äskeinen soitto koski vain ja ainoastaan vanhan ja sairaan äitini hoitoa, mitään muita asioita hän ei halunnut jutella.

Tiedän siis, mitä on olla halveksittu, ikäänkuin lepratautinen. "Hurskaat" eivät halua olla missään tekemisissä, he pelkäävät ilmeisesti, että lepra tarttuu.

Tämä raamatunkohta toteutuu nimenomaan Jehovan todistajien keskuudessa nykyään:

*** (2. Timoteukselle 3:1-5) – –Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan ... vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita ... raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia ... ylpeydestä pöyhistyneitä; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden ***

Kertauksen vuoksi todettakoon, että tässä kohdassa puhutaan nimenomaan sukulaisten välisestä rakkaudesta: "vailla luonnollista kiintymystä".

Verrataanpa vähän, mikä oli Jeesuksen ohje muihin ihmisiin suhtautumisessa:

*** (Matteus 5:43-48) 43 Te olette kuulleet sanotun: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi ja vihattava vihollistasi.’ 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, 45 jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne pojiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille. 46 Sillä jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mikä palkka teillä on? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin? 47 Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö kansakuntien ihmisetkin tee samoin? 48 Teidän on siis oltava täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

JT-seurakunnissa ei paljon Jeesuksen sanoista piitata.

Poikkeuksiakin JT-seurakunnissa on. Minullakin on yllättävän monia ystäviä edelleen seurakuntien sisäpuolella. He pitävät minua edelleen ihmisenä. Oman "turvallisuutensa" takia he eivät voi kuitenkaan julkisesti antaa minulle tukea. Muuten on taas inkvisiittoreilla töitä, kun he rientävät "auttamaan" hairahtuneita. Kierre on valmis. Ja tämänkin kierteen tarjosi Vartiotorniseura.

[Lehtiveli]

Minut "merkittiin" eli eristettiin joukosta (kohdeltiin samoin kuin erotettua) jo yli vuoden ennen todellista irtaantumista. Ainoa ero oli, että silloin kun olin "merkitty" minua kyylättiin jos tulin kaupungissa vastaan, nyt he katsovat tosieen suuntaan

Tapahtumissa erikoista oli se, että yhteydenpito katkesi välittömästi kun jätin kokouksissa käymisen vähemmälle. Yleensä siihen menee hetken aikaa, sillä voihan joku olla esimerkiksi matkoilla tai sairaana jne.

[palantir]

Minä olen päässyt aika vähällä. Suku tietää, etten ole enää mukana, mutta kukaan ei varsinaisesti karta. Lähisukuni on isän puolelta kokonaan todistajia, äidin puolella on muutama "vaappuva" taikka kokonaan poisjäänyt, mutta muuten ovat todistajia. Suvun kanssa en ole tekemisissä oikeastaan sen takia, että suku todellakin on pahin, mutta en sen vuoksi, että ovat todistajia.

Itse asiassa äidin kanssa olen ollut enemmänkin tekemisissä nyt, kun en enää ole mukana. Suurimmat sydämentykytykset vanhempani kai saivat, kun paljastin polttavani, ja tehneeni sitä vieläpä innokkaimpina jt-vuosinani (vanhimpien kakaroiden kanssa, tietenkin). Mutta enää äidin kanssa asia ei nouse pintaan, ja äiti tyytyy satunnaisesti saarnaamaan puhelimessa, jos sille päälle sattuu

Ainoa, minkä voin sanoa olevan sellainen harmittava tapaus, on se, kun toinen isoäitini ei tullut häihimme sen vuoksi, että puolisoni ei ollut mukana (ja minä muodollisesti toki olin). Ei tullut kyllä hänen tyttärensäkään (ts. tätini, jonka nuhteeton jälkikasvu sittemmin muutti avoliittoon ja muuta sellaista, mutta ehkä suoraselkäisemmille sallitaan tämmöiset kuin meille uskossaan heikommille). Toinen puoli suvusta toki tuli, mukaanlukien toinen isoäitini

Mutta mitään karttamisjuttuja ei minun kohdalle ole sattunut. Ehkä sukuni ja perheeni tiedostaa, että vaikka kaikkia valintoja ei hyväksyisikään, voi silti olla tekemisissä. Siinä mielessä he lienevät inhimillisempiä kuin moni muu todistajaperhe.

[Jakke]

Yhteydet käytännössä kokonaan poikki perheen kanssa. Ei sinänsä suuri muutos aikaisempaan, jostakin kumman syystä ei oltu paljon tekemisissä aiemminkaan. Osin johtunee siitä, että asutaan eri puolilla Suomea.

Vanhat naispuoliset kaverit moikkailee, mutta eivät sano mitään. Muutamat tyytyvät tyrmistyneeseen JT-tuijotukseen. Miespuolisista vanhoista kamuista osa on vanhimpiakin ja kun heillä on vastustuskykyä luopiobakteereja kohtaan, niin he jopa tervehtivät ihan kunnolla ja kysyvät, että mitä kuuluu.

[Lehtiveli]

Vanhat naispuoliset kaverit moikkailee, mutta eivät sano mitään. Muutamat tyytyvät tyrmistyneeseen JT-tuijotukseen. Miespuolisista vanhoista kamuista osa on vanhimpiakin ja kun heillä on vastustuskykyä luopiobakteereja kohtaan, niin he jopa tervehtivät ihan kunnolla ja kysyvät, että mitä kuuluu.

Hassua, minua ei ole tervehditty aikoihin. Itseasiassa moikkailu loppui vuosi ennen erottamistani. Tällöinkin kaikki tyytyivät "tuijottamaan" sopivan matkan päästä, ja katsomaan kenkiä tai taivaalle silloin kun olin lähettyvillä.

Eräs hauska tarina sattuneesta:
Kun aikaisemmin asuin eripuolella kaupunkia, lähikaupassa oli eräs JT töissä. Kun sitten ostoksilla ollessa satuin hänen kassalleen, ei hän tervehtinyt eikä sanonut mitään. Itseasiassa hän kovasti "tuijotti" tavaroita hihnalla, ja sitten kun maksun aika tuli, summaa ei perinteisene tyyliin kuulunut.

Annoin sitten maksukortin hänelle, ja hän näpytteli summan koneelle. Tämän jälkeen hän antoi minulle kuitin, johon nimmari täytyy kirjoittaa, sanomatta mitään. Itseasiassa hän katsoi minun "yli".

Jälkeenpäin tilanne nauratti suunnattomasti

[Tony]

Eräs hauska tarina sattuneesta:
Kun aikaisemmin asuin eripuolella kaupunkia, lähikaupassa oli eräs JT töissä. Kun sitten ostoksilla ollessa satuin hänen kassalleen, ei hän tervehtinyt eikä sanonut mitään. Itseasiassa hän kovasti "tuijotti" tavaroita hihnalla, ja sitten kun maksun aika tuli, summaa ei perinteisene tyyliin kuulunut.

Annoin sitten maksukortin hänelle, ja hän näpytteli summan koneelle. Tämän jälkeen hän antoi minulle kuitin, johon nimmari täytyy kirjoittaa, sanomatta mitään. Itseasiassa hän katsoi minun "yli".

Jälkeenpäin tilanne nauratti suunnattomasti

No huhhuh! Jätti tiukkis työnsä niin sanotusti tekemättä. Siitä ei hyvä kyseiselle todistajalle heilu jos jättää asiakaspalvelun toteuttamatta noin railakkaasti - ja pomo sattuu näkemään. Kyseinen karttamisjärjestelmä on siis tiukkapipoisimmille todistajille joissain tapauksissa jopa uhka ansiotöilleen.

Näin tiukkaan toimintatapaanhan vt-seura ei käsittääkseni ole kehoittanut jäseniään valmistautumaan. Vaan normiasiat voidaan hoitaa entistenkin todistajien kanssa - varsinkin työasiat. No ehkä kyseinenkin kiristyspannalla varustettu jehovantodistaja olisi työnsä kunnolla tehnyt jos pomonsa olisi lähettyvillä ollut. Pääsipähän ainakin osoittamaan mielipiteensä. Ja mikä tärkeintä; näin toimimalla hän voi saada sinut huomaamaan mitä olet menettänyt.

[Lehtiveli]

Itseasiassa huvittavinta asiassa oli se, että kyseessä oli eräs "vasta seurakuntaan palannut" todistaja joka ei todellakaan ollut yleensä tiukkis.

Hän oli ollut lapsena JT, nuorena lähtenyt ja palasi sitten ennen kolmeakymmentä takaisin.

[Jakke]

Hassua, minua ei ole tervehditty aikoihin.

Minua viimeks perjantaina. "Et vissiin oo tulossa takaisin?" Jännä kysymys sinänsä... Näytinkö siltä, vai oliko kenties tullu luettua juttujani netistä???

[StereoX]

Itseasiassa minä olin meidän perheestä viimeinen mukana. Ja koska äitilläni ja minulla oli yhä hyvä suhde, painostettiin minua kovasti olemaan hänestä erossa.

Kaverit minulta jäi ja koska todistajuus ja todistajat ahdisti minua niin paljon vaihdoin osoitetta ja puhelinnumeroa.

[Lehtiveli]

Hassua, minua ei ole tervehditty aikoihin.

Minua viimeks perjantaina. "Et vissiin oo tulossa takaisin?" Jännä kysymys sinänsä... Näytinkö siltä, vai oliko kenties tullu luettua juttujani netistä???

Hahah

Ilmeisesti mielenrauha näkyy läpi?

[Alueveli]

Itseasiassa huvittavinta asiassa oli se, että kyseessä oli eräs "vasta seurakuntaan palannut" todistaja joka ei todellakaan ollut yleensä tiukkis.

Hän oli ollut lapsena JT, nuorena lähtenyt ja palasi sitten ennen kolmeakymmentä takaisin.

Eiköhän tuo liene ole ollut uskossaan niin epävarma, että päätti ottaa varman päälle, kun ei tiennyt miten pitäisi menetellä. Olisihan se kauheaa, jos paratiisipaikka olisikin mennyt siinä..

Todennäköisesti sitten jälkikäteen kysellyt vanhimmilta, saako erotettuja palvella kaupan kassalla. Ainakin toivottavasti.

[Marilyn]

Minua vastaan ei ole tullut entisiä tuttuja, paitsi yksi, mutta sekin oli jo silloin eronnut. Paikkakunnan vaihdos varmasti vaikuttaa.

Sukulaisista hurskaimmat eivät enää tunnusta tuntevansa (niitä en kaipaakaan), mutta osa on kyllä yhteydessä.
Hekin olivat kyllä aluksi aika jyrkkiä, mutta mieli on muuttunut saamani kohtelun takia ja sen faktan takia, etten ole muuttunut ihmisenä, kuin ehkä parempaan suuntaan.

[almi]

Minä näen nykyään lähinnä satunnaisia kenttäilijöitä, jotka eivät tunnista minua ex-jt:ksi, koska ovat minulle vieraita. Kerran katutyössä yksi julistaja olisi halunnut jutella kanssani loputtomiin, vaikka kerroin pari kertaa olevani eronnut ex-jt.

Lapsuudenperheessäni oli eniten todistajia 1990-luvulla, jolloin minä, vanhempani ja pikkuveljeni olimme Jehovan todistajia. Muita jt-sukulaisia ei ole. Ensin eli vuonna 1999 lähdin minä ja toissa vuonna minun isäni erotettiin. Olen menettänyt kontaktini äitiini jo vuosia sitten enkä missään tapauksessa kaipaa yhteydenpitoa, koska äitini ei varmaankaan pystyisi käyttäytymään ihmisiksi. Isäni kanssa minulla on aika kaukaiset mutta rauhalliset välit. Pikkuveljeni on ollut vuosia pelkissä jt-kuvioissa; kerran jouduin soittamaan hänelle ja sain vastaukseksi jt-machoilua. Kirjaimellisesti huusin pikkuveljeni hiljaiseksi ja kerroin, että minua ei kohdella kuten jotain todistajatyttöä.

En määrittele tilannetta toivottomaksi, mutta joka tapauksessa aika turhauttavaksi.