"Onnittele ylioppilaita" - tuntuuko keltään muusta

[AchanBeroean]

Itse asiassa ylikouluttautuminen sulkee ovat moneen duuniin.

Ihmettelen, tätä koulutuskielteistä propagandaa!

Yleensä järkevät työnantajat palkkaavat koulutetuimman, jonka saavat paikkaan sillä rahalla, jonka ovat hommaan budjetoineet. Ylikoulutus voi näkyä palkkatyytymöttömyytenä, jos ko. tehtävän näkökulmasta liikaa tai vääränlaisia asioita opiskellut kokee ansaitsevansa enemmän palkkaa kuin voi saada. Tässä lähestytään toista totuutta: kaikki korkeakaan koulutus ei johda hyväpalkkaiseen työhön.

Työmarkkinat ovat totta kai erittäin monen asian summa. Joku tekee työhaastatteluissa itsellään ja persoonallaan sellaisen vaikutuksen, että häntä ei haluta työyhteisöön riippumata siitä mitä hän on opiskellut.

Otsikossa aloitettu keskustelu lukion arvostuksesta on suomalaisen koulutusjärjestelmän nykytila. Tie hyviin jatko-opintoihin ja mielenkiintoisiin ja hyväpalkkaisiin töihin käy helpoiten lukion ja sen jälkeisten jatko-opintojen kautta.

Harkitkaa nuoret ihmeessä onko teillä kiire töihin tai ammattiin vai kannattaisiko ennen 25 vuoden ikää panostaa koulutukseen, niin että neljänkymmenen vuoden aikana ennen kuin täyttää 65 vuotta voi olla mielenkiintoisissa ja kenties jopa hyväpalkkaisissakin töissä tässä ihanassa ja hyvässä maailmassa.

[Pehmoluopio]

Työllisyyskehitys on tämä:


Eli samalla kun kakun (työssä tehdyt tunnit) jakajia on tullut lisää, kakku on pienentynyt. Ahneet paskat, kuten sairaanhoitajat, ahnehtivat koko ajan lisää. On selvää, että se joka tulee kakkua jakamaan myöhäisessä vaiheessa, saa ohuen siivun tai jää kokonaan ilman siivua. Ne, joilla on kokopäiväinen työ, eivät tule joustamaan yhtään.

Jos vaihtoehto on prekaarinen työ, sitä varten ei kannata kouluttautua yhtään. Kouluttautuminen on sijoittamista, johon liittyy riski. Minä olen vaivoin saanut koulutuksella sellaisen riskin ja tuoton, että vastaavaa rahastoa saatettaisiin kaupitella pankissa. Mutta tiedän esimerkiksi teologian opiskelijan, jolle käteen opinnoista on jäänyt vain paperi ja opintolaina.

Ari Ojapellon mukaan työt tulevat monimutkaistumaan. Tyypilliset jehnutyöt, joihin ei vaadita älyä, tulevat katoamaan. Kysymys ei ole siitä, kuinka kouluttaudut vaan kuinka älyät. Omaa älyä ei voi kasvattaa.

Myös ikä on riski. Sijoittamalle rahasummalle pitäisi saada se tuotto kasvamaan ennen kuin on ikääntynyt työntekijä eli arvoton.

[hijt]

Yleensä järkevät työnantajat palkkaavat koulutetuimman, jonka saavat paikkaan sillä rahalla, jonka ovat hommaan budjetoineet.

Ei välttämättä. Pelkällä tutkinnolla on jo aika vaikeaa saada töitä nykyään, vastavalmistuneiltakin vaaditaan työkokemusta. Lisäksi ulkomaankokemukset, opiskelu/ harjoittelu tai jopa molemmat, ovat ainakin suuremmille firmoille jo itsestäänselvä vaatimus, joita ilman hakemukset saattaa mennä suoraan b-pinoon.

Harkitkaa nuoret ihmeessä onko teillä kiire töihin tai ammattiin vai kannattaisiko ennen 25 vuoden ikää panostaa koulutukseen, niin että neljänkymmenen vuoden aikana ennen kuin täyttää 65 vuotta voi olla mielenkiintoisissa ja kenties jopa hyväpalkkaisissakin töissä tässä ihanassa ja hyvässä maailmassa.

Kannattaa siinä sivussa muistaa hankkia mahdollisimman paljon oman alan työkokemusta, koska pelkällä paperilla on tosiaan vaikea huippuduunia saada. Hyvää vauhtia kolmeakymppiä huiteleva vastavalmistunut with zero work experience on tosi onnekas saadessaan täysin omaa koulutusta vastaavaa työtä. Riippuen toki myös alasta.

[Aamu]

Joo, pidän akateemikkoja paperinpyörittäjinä, mutta ei se minusta mikään huono asia ole, tokihan sellaisia tarvitaan.

Tämä oli niin hauskasti sanottu, että...

Sinulla tuntuu olevan paljon tietoa "paperinpyörittämisestä". Mihinkähän tuo alentuvan oloinen näkemyksesi perustuu?

Pyydän anteeksi, jos kuulostin alentuvalta, se ei ole tarkoitus. Paperinpyörittäjä-termin nappasin tästä kommentista:

Perusta oma yritys ja hanki asiakkaita omiin nimiin, niin silloin et elätä työlläsi paperinpyörittäjiä ja kaikenmaailman huuhaa maistereita.

...vaikka se siinä sangen negatiivisessa sävyssä esiintyykin. Omassa tekstissäni yritin neutraloida "paperinpyörityksen" merkitystä, siinä näköjään onnistumatta.

Oma kokemukseni on, että ns. akateemisessa maailmassa työskennellään ihmisten kautta. Dokumentointia tarvitaan siihen, että ilman sitä laajat kokonaisuudet eivät yksinkertaisesti pysy suuren toimijajoukon hallussa. Tarvitaan kiteyttämistä.

Pyöriviä papereita, jos tarkoitat pinosta toiseen siirtelyä (?) en ole nähnyt. Tai sitten juoksevaan sälään, jos niitä tarkoitat, ei vain tuhrata aikaa.

En tarkoittanut pelkästään konkreettista papereiden pyörittämistä. Sitähän löytyy ei-akateemisistakin ammateista, sanotaan nyt vaikkapa liiketalouden puolelta. Omassa pikku näkemyksessäni ihmisten kautta työskenteleminen kuuluu osastoon papereiden pyöritys eli mikä tahansa, missä ei tehdä konkreettista työtä käsillä, vaan pelataan siirtämällä tietoa, ei tuotteita. Myönnetään, että on sangen virheellistä kutsua sitä paperinpyörittämiseksi, siispä luovun siitä. Korostan nyt vielä, etten väheksy kumpaakaan; teoreettisempaa enkä käytännöllisempää osaamista. Molempia tarvitaan ja tämä ei ole sarkasmia. Aika harva ammatti on puhtaasti vain jompaakumpaa.

Tärkeää on tehdä sitä, mitä haluaa.

Aamen.

[AchanBeroean]

Yleensä järkevät työnantajat palkkaavat koulutetuimman, jonka saavat paikkaan sillä rahalla, jonka ovat hommaan budjetoineet.

Ei välttämättä. Pelkällä tutkinnolla on jo aika vaikeaa saada töitä nykyään, vastavalmistuneiltakin vaaditaan työkokemusta. Lisäksi ulkomaankokemukset, opiskelu/ harjoittelu tai jopa molemmat, ovat ainakin suuremmille firmoille jo itsestäänselvä vaatimus, joita ilman hakemukset saattaa mennä suoraan b-pinoon.

Kirjoitin yllä olevan torjumaan Pehmoluopion koultuskielteistä väitettä ylikouluttautumisen vaaroista.

Totta kai kokemuskin merkitsee, mutta jos kahdella henkilöllä on samankaltainen kokemus, niin koulutetumpi yleensä voittaa.

Työkokemus ja ulkomaankokemukset ovat tärkeitä, mutta ulkomaanvaihtoihinkin pääsee helpoiten lukiolainen (vuosi Amerikassa) tai lukion jälkeinen opiskelija (opiekeluvaihtoa oppilaitoksen kumppanippilaitoksessa ulkomailla).

[AchanBeroean]

Jos vaihtoehto on prekaarinen työ, sitä varten ei kannata kouluttautua yhtään. Kouluttautuminen on sijoittamista, johon liittyy riski. Minä olen vaivoin saanut koulutuksella sellaisen riskin ja tuoton, että vastaavaa rahastoa saatettaisiin kaupitella pankissa. Mutta tiedän esimerkiksi teologian opiskelijan, jolle käteen opinnoista on jäänyt vain paperi ja opintolaina.

Suomessa on kaikille työtä, jotka työhön kykenevät ja sitä haluavat tehdä. Erilaiset työkyvyttömät ja -haluttomat ovat asia erikseen.

Ei tässä maailmassa ole kenelläkään oikeutta astua katettuun pöytään tai ottaa mitään itsestäänselvyytenä.

Ihmettelen tätä muodikasta ruikutusta prekariaatista ihan kuin jotain varmuutta olisi joskus ollut. Otetaan vaikka sodanjälkeen syntynyt sukupolvi, joka ilman opintotukia opiskeli ja hankki ammatit, joiden palkkaus oli mitä oli. Ei ollut internetiä tms. helpottamassa työnhakua ja talous oli muutekin yksipuolisempi ja siinä oli vähemmän vaihtoehtoja. Ei ole ollut aiemminkaan helppoa.

Kouluttautuminen on investointi ja siten kuin mikä tahansa investointi, voi se mennä mynkään. Jos kouluttautuu alalle, jolla ei ole työmarkkinoilla kysyntää, ei pidä ihmetellä jos joutuu työttömäksi.

Teologian opiskelija - jos saattaisi ensin opintonsa loppuun - voisi pian olla pappina jossain päin Suomea ja jonkun ajan kuluttu kirkkoherra. Tietysti, jos ei halua kastaa vauvoja ja pitää hautajaispuheita jossain maaseudulla, niin ura ei ehkä ole houkutteleva, vaikka hyvin palkattu olisikin.

[hijt]

Totta kai kokemuskin merkitsee, mutta jos kahdella henkilöllä on samankaltainen kokemus, niin koulutetumpi yleensä voittaa.

Totta, mutta voi myös olla niin, että se ei niin pitkälle kouluttautunut nappaa sen paikan paremmalla työkokemuksellaan.

Minä vaihdan nyt siis vuodenvaihteessa uuteen työpaikkaan multikansalliseen jättifirmaan. Haastatteluissa multa ei kysytty opinnoista oikeastaan mitään, ainoastaan ulkomaan opinnot kiinnostivat jonkin verran. Sain paikan työkokemuksen kautta hankitulla ammattitaidolla sekä hyvällä englannin kielen taidolla. Olen suorittanut Bachelor-tutkinnon amk:ssa, mikä on yhä vaan lähes tuntematon Saksassa (usein vaaditaan yliopistotason diploma), joten siitä nyt ei ainakaan plussaa tullut.

Yhteenvetona siis vois sanoa että ei se lukio+yliopisto ole ainoa tie huipputyöpaikkaan. Ei mun mielestä kannattaisi väheksyä ollenkaan käytännönläheisempää amis+amk-vaihtoehtoa.

Kouluttautuminen on investointi ja siten kuin mikä tahansa investointi, voi se mennä mynkään. Jos kouluttautuu alalle, jolla ei ole työmarkkinoilla kysyntää, ei pidä ihmetellä jos joutuu työttömäksi.

Tuo on totta. Osa syynsä on tosin kouluilla, jotka ei laske sisäänotettavien määriä näillä heikosti työllistyvillä aloilla. Esimerkkinä vaikka superseksikäs media-ala, jolle koulutetaan ihan liikaa väkeä.

[Jakke]

Ylikouluttautuminenkin on mahdollista, tai ainakin se, että koulutus saa työhönottajan empimään asiaa. Itse otan porukkaa töihin silloin tällöin ja esim. erään asentajan paikkaa hakeneen insinöörin hakemuksen nakkasin suoraan roskikseen kahdesta syystä:

1) jotain epäilyttävää siinä, että kaveri hakee mittavalla työkokemuksella ja hyvällä koulutuksella työpaikkaa, johon riittäisi sähköalan perusopinnot ja muutaman vuoden työkokemus

2) koska haimme minun alaisuuteeni työntekijää, niin en halua alaisekseni itseäni paremmin koulutettua henkilöä. Tää on ehkä vähän tyhmää, mutta monestihan se vaan niin menee, että itseään fiksumpaa (tai pidemmälle koulutettua) ei uskalleta ottaa töihin. Toki toisenlaisiakin näkemyksiä on, esim. Hra Sukari, varsin menestynyt liikemies, sanoo palkkaavansa tärkeisiin hommiin nimenomaan itseään fiksumpia.

Toisaalta, otin paikkaan henkilön jolla on noin samantasoinen koulutus kuin itselläni, vähemmän kokemusta mutta toisaalta joissakin asioissa enemmän lahjakkuutta kuin minulla. En ole katunut päätöstä, itseasiassa päätös oli paras mitä olen kymmenen vuoden urani (siis nykyisessä firmassa) aikana tehnyt.

[AchanBeroean]

Sain paikan työkokemuksen kautta hankitulla ammattitaidolla sekä hyvällä englannin kielen taidolla. Olen suorittanut Bachelor-tutkinnon amk:ssa, mikä on yhä vaan lähes tuntematon Saksassa (usein vaaditaan yliopistotason diploma), joten siitä nyt ei ainakaan plussaa tullut.

En ole ollut tuomitsemassa kokemusta, mutta korostan, että Suomessa koulutusta edellytetään useimmiten kynnyksenä monille aloille ja kokeneetkin syrjäytetään kuin kokeneita ja koulutettuja on tarjolla, niin kuin usein on.

Saksassa eivät ammattikorkeakoulututkinnot ole suinkaan tuntemattomia, vaan kosepti on siellä 1970-luvulla keksittykin. Saksassa esim. insinöörejä olivat ne sitten yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta tai muualta kutsutaan yleisnimellä Diplom-Ingenieur (Dipl.-Ing.). Taustaa voidaan korostaa liitteellä (TU) tekninen yliopisto tai (FH) ammattikorkeakoulu.

Saksassa arvostetaan osaamista ja uraa samassa yhtiössä, eikä muodolliselle koulutukselle anneta liikaa painoa. Saksassa on myös työvoimapulaa asiantuntevasta työvoimasta. Suomessa muodollinen koulutus on tärkeämpi rekrytoinnissa.

Jehovantodistajanuori, joka miettii tulevaisuuttaan - sellaisiakin toivottavasti on - tekee hyvin, jos miettii useampaan kertaan ennen kuin antaa yhtään vuotta nuoruudestaan lahkon lehdenmyyntityöhön ja siten laiminlyö koulutuksensa. Jos menee lukioon ja sen jälkeen kouluttautuu lisää, hankkii itselleen koulutuksellisesti parhaat kortit. Työkokemuksen ja ammattitaidon kartuttaminen matkan varrella on viisasta.

[AchanBeroean]

Tää on ehkä vähän tyhmää, mutta monestihan se vaan niin menee, että itseään fiksumpaa (tai pidemmälle koulutettua) ei uskalleta ottaa töihin. Toki toisenlaisiakin näkemyksiä on, esim. Hra Sukari, varsin menestynyt liikemies, sanoo palkkaavansa tärkeisiin hommiin nimenomaan itseään fiksumpia.

Tyhmää on, jos ei uskalleta palkata itseään fiksumpia ja pätevämpiä. Jos homma ei mene eteenpäin ja kehity, ei rekrytoinnissa kursaillelle pomollekaan kunnian kukko laula.

Itse olen jo kahdesti ollut palkkaamassa alaisikseni itseäni koulutetumpia ja muutenkin kaikin puolin parhaiksi valikoituneita henkilöitä. Olen myös ajanut kolleegakseni selvästi itseäni koulutetumpia henkilöitä. Jos ei valita parhaita, ei tehdä oikeita ratkaisuja.

Sukari olisi pikkuruinen huonekalukauppias, jollei olisi palkannut itseään fiksumpaa väkeä. Menkää Ideaparkiin katsomaan kannattiko riski.

[Kirsieveliina]

En tarkoittanut pelkästään konkreettista papereiden pyörittämistä. Sitähän löytyy ei-akateemisistakin ammateista, sanotaan nyt vaikkapa liiketalouden puolelta. Omassa pikku näkemyksessäni ihmisten kautta työskenteleminen kuuluu osastoon papereiden pyöritys eli mikä tahansa, missä ei tehdä konkreettista työtä käsillä, vaan pelataan siirtämällä tietoa, ei tuotteita. Myönnetään, että on sangen virheellistä kutsua sitä paperinpyörittämiseksi, siispä luovun siitä. Korostan nyt vielä, etten väheksy kumpaakaan; teoreettisempaa enkä käytännöllisempää osaamista. Molempia tarvitaan ja tämä ei ole sarkasmia. Aika harva ammatti on puhtaasti vain jompaakumpaa.

Huomautan, että tiedon siirtäminen johtaa usein konkreettisiin tuloksiin. Ei tietoa siirrellä pelkän siirtelyn vuoksi, vaan työllä on aina selkeät tavoitteet. Ei ole niinkään harvinaista, että tiedon yhdistämisestä syntyy jotain kokonaan uutta. Luovaksikin sellaista voisi kutsua. Projektirahoituksen saaminen on ammattimaistunut niin, että hyödyllisiä asioita on pakko saada aikaiseksi tai hanke yksinkertaisesti kaatuu.

[Jakke]

Tyhmää on, jos ei uskalleta palkata itseään fiksumpia ja pätevämpiä. Jos homma ei mene eteenpäin ja kehity, ei rekrytoinnissa kursaillelle pomollekaan kunnian kukko laula.

Itse olen jo kahdesti ollut palkkaamassa alaisikseni itseäni koulutetumpia ja muutenkin kaikin puolin parhaiksi valikoituneita henkilöitä. Olen myös ajanut kolleegakseni selvästi itseäni koulutetumpia henkilöitä. Jos ei valita parhaita, ei tehdä oikeita ratkaisuja.

Sukari olisi pikkuruinen huonekalukauppias, jollei olisi palkannut itseään fiksumpaa väkeä. Menkää Ideaparkiin katsomaan kannattiko riski.

Kyllä... tämä, uskaltaako vai ei, riippuu tietysti paljon omasta asemasta. Sukarin asemaa tuskin horjuttaa mikään.

Ja tosiaan, kunnian kukko ei laula jos ottaa vääränlaisa väkeä duuniin. Onneksi niin ei ole käynyt.

[hijt]

Saksassa eivät ammattikorkeakoulututkinnot ole suinkaan tuntemattomia, vaan kosepti on siellä 1970-luvulla keksittykin. Saksassa esim. insinöörejä olivat ne sitten yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta tai muualta kutsutaan yleisnimellä Diplom-Ingenieur (Dipl.-Ing.). Taustaa voidaan korostaa liitteellä (TU) tekninen yliopisto tai (FH) ammattikorkeakoulu.

Niin siis amk eli Fachhochschule ei toki ole tuntematon, mutta Bachelor- ja Master-tutkinnot kyllä. Sitä tarkoitin. Tosin nyt ovat alkaneet yleistymään pikkuhiljaa täälläkin päin.

[Kapteeni]

Minulla on ollut mahdollisuus vuosien aikana ottaa monia työntekijöitä töihin niin maissa, kuin merellä siivojista merikapteeneihin. Ja ikävä kyllä myös eroittaa joitain. Nuo työntekijät ovat tulleet eri kansalaisuuksista . Mukaan on tosin mahtunut ainoastaan kaksi suomalaista ja hekin olivat puolisellaisia.

Potentiaalia työntekijää haettaessa suurin asia on, että työntekijällä on sen haettavan alan pätevyyskirja ja mahdollinen kokemus. Tuon kokemuksen ei välttämättä tarvitse olla samalta alalta, kuin se työpaikka mitä hakee.

Hyvin harvoin, jos koskaan kysytään koulutodistusten keskimääriä. Työnantajalle on myös täysin samantekevää onko henkilö käynyt lukiota ennen kuin meni opiskelemaan pääkoulutustansa. Lukiota ei työnsaamisessa voi käyttää mihinkään. Antaahan se sivistystä, mutta ei sillä töitä saada. Se on se jatko-opinnoista saatu arvonimi jolla on merkitys. On se sitten batseloori hitsari tai diploomi-insinööri.

Kun nuori koulutuksensa jälkeen hakee töitä niin todella positiivista on, kun kertoo, että koulutuksen ohessa tein siivoustöitä. Tai olin perunoita nostamassa joka syksy saadakseni rahaa opiskeluun. Tuo tekee työnantajaan suuremman vaikutuksen kuin, että kertoo käynneensä lukion ennen jatko-opintoja. Jos kertoo olleensa ulkomailla hommissa niin plussia tulee todella paljon.

Voi olla Suomessa on eri meininkit. En tiedä. En edes tiedä mitä suomalainen lukio vastaa ulkomailla. Käsittääkseni esim. Tanskassa nykyään käydään pari vuotta vapaaehtoisesti lisää koulua, saadaan lätsä päähän ja mennään kassaneidiksi supermarkettiin tai aletaan lukemaan ammattiin vievää koulutusta.

Trendi nuorten joukossa näyttää nykyään olevan, että ammattimiesten/ naisten koulutusta ja uraa arvostetaan ja halutaan enemmän , kuin esimerkiksi jotain akateemista. Ja se on mielestäni todella hyväksi yhteiskunnalle. Sillä ajatteleppa ketä tarvitaan jokapäivän elämässä eniten rakennusmiestä vai akateemikkoa. Rekkakuskia vai maisteria. En sano tätä sillä, että rekkakuski mielestäni olisi hienompi kuin tuo maisteri, ( kyllä on ) mutta yhteiskunnalle he ovat mielestäni yhtä tärkeitä. Tässä käytän esimerkkinä Kanadan siirtolaisviranomaisten siirtolaisuus luvan saantisysteemiä. Tuo systeemi toimii sillätavalla, että tarve yhteiskunnassa päättää minkäalan työntekijöitä tarvitaan yhteiskunnassa. Rekkakuski saa isommat pisteet, kuin akateemikot.

Olin tässä kerran eräissä kansainvälisissä bileissä. Paikalla oli akateemikkoja, konsuleita, batseloori-duunareita, jne.. Bileissä ei ollut Technoa joten ajattelin, että mihinkähän istuisi ettei kyllästyttäisi. Silmiini osui isorintainen ja leveäperseinen nainen. Siinä sitten juteltiin. Puhuttiin kansainvälisestä politiikasta ja taiteesta. Mä ajattelin, että tää mimmi on varmaan joku konsuli. Erittäin fiksu nainen. Eräät mun naistyökaverit kävi koko aika repimässä minua pois sen naisen vierestä. Ja lopulta mä kysyin, että miksi mä en voi tässä istua. Niin ne vastasi, että se on strippari, tuu pois nyt. Fiksu nainen. mä mihinkään lähtenyt. Tänään tuolla naisella ón iso importfirma. Todennäköisesti strippaamisella tienannut alkurahat. Ei tarvinnut lukion papereita. Mutta tietysti jos ei ole isoo persettä tai pulleita skraidareita, niin lukiohan on mahdollisuus.

[Vieras]

Trendi nuorten joukossa näyttää nykyään olevan, että ammattimiesten/ naisten koulutusta ja uraa arvostetaan ja halutaan enemmän , kuin esimerkiksi jotain akateemista. Ja se on mielestäni todella hyväksi yhteiskunnalle. Sillä ajatteleppa ketä tarvitaan jokapäivän elämässä eniten rakennusmiestä vai akateemikkoa. Rekkakuskia vai maisteria. En sano tätä sillä, että rekkakuski mielestäni olisi hienompi kuin tuo maisteri, ( kyllä on ) mutta yhteiskunnalle he ovat mielestäni yhtä tärkeitä. Tässä käytän esimerkkinä Kanadan siirtolaisviranomaisten siirtolaisuus luvan saantisysteemiä. Tuo systeemi toimii sillätavalla, että tarve yhteiskunnassa päättää minkäalan työntekijöitä tarvitaan yhteiskunnassa. Rekkakuski saa isommat pisteet, kuin akateemikot.

Nythän on niin, että kaikenlainen tavaroita tuottava teollisuus tulee kuolemaan Suomesta ja muista läntisistä maista, ja sen takia valtiovalta onkin päättänyt korkeakouluttaa suuren osan kansasta.

Rekkakuskin ja rakennusmiehen palkka maksetaan nyt ja tulevaisuudessa sillä valuutalla, jonka saamme vientituloina ulkomailta, ja nuo vientitulot mahdollistetaan sillä, että Suomesta tehdään korkeakoulutettujen aivotyötehdas. Korkeaa osaamista vaativien suunnittelutehtävien ja palveluiden tuottaminen globalisoituvaan maailmaan on ainut tapa, jolla Oy Suomi Ab voi pärjätä.

Tehdasammatit voidaan unohtaa, sillä kiinalaiset hoitavat ne hommat halvemmalla.