Veljesseura.org

Vieraskirjoittaja H.H:n ketjusta tuli mieleen, että Jehovan todistajien käytäntö - seurakunnan jäsenten julkisesta ojentamisesta - saattaisi antaa aihetta lähempään tarkasteluun.

Veikko Leinonen on itse sanonut, että valtaosa erottamistapauksista liittyy esiaviolliseen seksiin. Valtaosa julkisista ojennuksista liittyy suurella todennäköisyydellä samaan asiaan.

Myös vanhinten opaskirja (Paimentakaa Jumalan Laumaa 2010) antaa suoran esimerkin tällaisesta "väärinkäytöksestä", joka johtaa julkiseen ojentamiseen.



Voidaan varsin huoletta todeta, että julkisissa ojennuksissa on valtaosin kysymys Jehovan todistajien standardeilla "moraalittomuudesta", eli seksuaalisesta kanssakäymisestä. Myös seurakuntalaiset ovat varsin hyvin tietoisia julkisen ojentamisen todennäköisistä syistä. Ja kuten vanhinten kirjan lainaus kertoo, julkinen ojennus annetaan varsinkin silloin, kun "synti" on useamman ihmisen tiedossa, tai se tulee luultavasti laajalti tunnetuksi seurakunnassa. Julkisella ojentamisella varmistetaan, että kaikki tietävät tapauksesta ja siitä, että asiaa on käsitelty oikeuskomiteassa.

Wikipedia kirjoitti: Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on Suomen rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko, josta voi seurata sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen syyllistyy levittämällä sellaisia toisen yksityiselämään kuuluvia tietoja, joiden leviäminen voi aiheuttaa kärsimystä sille, jota tieto koskee. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on sisältörikos, jossa rikos tehdään saattamalla tietoa julkisuuteen.[1] Tällaisten tekojen säätämisellä rangaistavaksi halutaan suojella yksityiselämän suojaa, joka on turvattu perustuslain 10 §:ssä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yksityisel ... C3%A4minen

Rikoslaki 24 luvun 8 § kirjoitti:Joka oikeudettomasti

1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai

2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Julkinen ojennus annetaan luonnollisesti henkilön nimellä.



Asian saaminen oikeuden käsittelyyn voi toki olla haasteellista, sillä lähtökohtaisesti kyse on asianomistajarikoksesta.

Olispa pedofiilitapauksissakin tällainen julkinen ojennus, niin homma ois paremmin hanskassa. Mutta se että laimeammasta synnistä julkisesti ojennetaan, mutta paljon pahemmasta ei ojenneta ollenkaan, niin se tuntuu harmittavalta.

Kuitenkin kahden aikuisen jt:n välinen luvaton parittelu ei aiheuta kenellekään vahinkoa, ainakaan sellaista hirveää vahinkoa mitä lapsille aiheutuu siitä että pediofiili mellastaa vapaasti seurakunnassa.

Kyl täs Karpolla olis asiaa.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Olispa pedofiilitapauksissakin tällainen julkinen ojennus, niin homma ois paremmin hanskassa.

Itseasiassa kyseisessä kohdassa on maininta julkisesta ojentamisesta asiaan liittyen.

Maininta on tosin hämmentävä useammastakin syystä. Kyse on erittäin vakavasta asiasta, rikoksesta, eikä vanhinten kirja mainitse sanallakaan viranomaisia. Ainoastaan sen, että julkisella ojentamisella on tässäkin tapauksessa tarkoitus suojella seurakuntaa. Pedofilia ei siis automaattisesti johda erottamiseen. - Josta on toki lukuisia surullisia esimerkkejäkin.

Olenpa itsekin saanut nauttia tästä rakkaudellisesta järjestelystä.... Sellainen olo siitä jäi että ainoa tarkoitus oli "rankaista ja nöyryyttää oikein kunnolla", ettei vaan pääse asia unohtumaan. Ahdistaa vieläkin vaikka kyseisestä ojennuksesta on jo yli 10 vuotta aikaa.

meikku kirjoitti:Olenpa itsekin saanut nauttia tästä rakkaudellisesta järjestelystä.... Sellainen olo siitä jäi että ainoa tarkoitus oli "rankaista ja nöyryyttää oikein kunnolla", ettei vaan pääse asia unohtumaan. Ahdistaa vieläkin vaikka kyseisestä ojennuksesta on jo yli 10 vuotta aikaa.

Eivät he ole mitään tuomareita ..ei...

Ilman muuta, toikin juttu julkisuuteen!

Ihmetyttää koko julkisen ojennuksen tarpeellisuus. Jos teko on käsitelty ja anteeksi annettu, miksi seurakunnalle pitäisi tiedottaa asiasta mitään? Ojennukseen ei tietääkseni liity sellaista, että Jehovan todistajilla olisi velvollisuus karttaa tai varoa ojennettua henkilöä, joten sellaistakaan perustetta ei ole. Ne tietävät, jotka asiasta sattuvat muutenkin tietämään, ja he voivat luottaa siihen, että Jehova pyhän henkensä välityksellä pitää seurakunnan puhtaana.

Jehovan todistajilla on käytössä myös "merkitseminen", kun joku aiheuttaa pahennusta seurakunnassa tekemättä kuitenkaan mitään sellaista, minkä perusteella voitaisiin laittaa oikeuskomitea pystyyn. Merkitseminen tapahtuu siten, että seurakunnalle pidetään varoittava puhe, minkä jälkeen seurakuntalaisilla on velvollisuus rajoittaa seurusteluaan merkityn henkilön kanssa. Merkitseminen koskee siis meneillään olevaa toimintaa, ojentaminen taas sellaista, joka on periaatteessa käsitelty ja anteeksi annettu.

Mutta eihän meillä mitään hengellistä tuomioistuinta ole, haluamme vain auttaa...

Polyester kirjoitti:Ihmetyttää koko julkisen ojennuksen tarpeellisuus. Jos teko on käsitelty ja anteeksi annettu, miksi seurakunnalle pitäisi tiedottaa asiasta mitään?

Syy käytäntöön tulee ilmi (harvinaisen rehellisesti) raamatunpaikasta, jolla sitä perustellaan.

1. Timoteukselle 5:20 kirjoitti:Syntiä harjoittavia ojenna kaikkien katselijoiden edessä, jotta muutkin pelkäisivät.

Jep. Tuostahan siinä ojennuksessa on kysymys. Sillä muistutetaan että toimithan siten ettei sinua ojenneta julkisesti. Näin noloa se on kun tiedetään henkilö 100% nimeltä. Ja onhan siitä kiva sitten kentällä kauhistella.

Vähän sama on kun joku ns. merkitään. Kaikki tietää kenestä on kysymys, mutta sitä ei sentään suoraan sanota. Mutta merkitsemiset taitavat johtuakin enemmän esim. oppikysymyksistä tms, joka ei ole niin mielenkiintoinen kauhistelun aihe kuin se, että jossain on peitto heilahdellut moraalittomasti.

Polyester kirjoitti:
Jehovan todistajilla on käytössä myös "merkitseminen", kun joku aiheuttaa pahennusta seurakunnassa tekemättä kuitenkaan mitään sellaista, minkä perusteella voitaisiin laittaa oikeuskomitea pystyyn. Merkitseminen tapahtuu siten, että seurakunnalle pidetään varoittava puhe, minkä jälkeen seurakuntalaisilla on velvollisuus rajoittaa seurusteluaan merkityn henkilön kanssa.

Mitenkä tuo käytännössä tapahtui, kuka varoitti ja miten, siis sanottiinko nimi puheessa? Merkitsemistä ei tullut vastaan jt urallani. Joskus oli todistajia, joita jotkut hurskastelijat pitivät liian maailmallisena ja selkeästi nyrpistelivät henkilölle nenäänsä, mutta muuten ei virallista merkitsemistä tullut vastaan. 1970-1990 kyllä ulos lenti kuin leppäkeihäs pienimmästäkin rikkeestä, ettei ilmeisesti aikanani merkitsemistä ehditty harrastaa.

Verilettu kirjoitti:Jep. Tuostahan siinä ojennuksessa on kysymys. Sillä muistutetaan että toimithan siten ettei sinua ojenneta julkisesti. Näin noloa se on kun tiedetään henkilö 100% nimeltä. Ja onhan siitä kiva sitten kentällä kauhistella.

Muistikuvani mukaan sellaista stoalaista kylmähermoa oikein ihailtiin, joka oli ojennuspuheen ja nimensä kertomisen aikana salissa. Jos et ollut salissa/paikalla, niin sen jälkeen olit vapaata riistaa.

ryhdistäytynyt kirjoitti:Mitenkä tuo käytännössä tapahtui, kuka varoitti ja miten, siis sanottiinko nimi puheessa? Merkitsemistä ei tullut vastaan jt urallani. Joskus oli todistajia, joita jotkut hurskastelijat pitivät liian maailmallisena ja selkeästi nyrpistelivät henkilölle nenäänsä, mutta muuten ei virallista merkitsemistä tullut vastaan. 1970-1990 kyllä ulos lenti kuin leppäkeihäs pienimmästäkin rikkeestä, ettei ilmeisesti aikanani merkitsemistä ehditty harrastaa.

Minäkään en ole merkitsemispuhetta päässyt kuulemaan, mutta ilmeisesti siinä ei mainita merkittävän nimeä. Samalla kuitenkin tehdään rivien välistä selväksi, kenestä on kysymys: esimerkiksi jos joku JT seurustelee maailmallisen kanssa, ja seurakunnassa pidetään "sopivasti" puhe maailmallisen kanssa seurustelun vaaroista, niin uskontoverit osaavat varmaan laskea yksi ynnä yksi.

Ehkä merkitseminen on harvinaista ja tarpeetontakin sen takia, että JT:t varsin hyvin muutenkin tietävät, mitkä asiat ovat ei-suositeltavia ja miten niitä harrastaviin pitää suhtautua. Käytännössä välit ainakin teokraattisimpiin todistajiin viilenevät nopeastikin, jos alkaa jättää kokouksia väliin tai osoittaa kriittistä asennetta, vaikka ei suoranaisesti oppikysymyksissä vastaan väittäisikään.

Jäin jälleen pohdiskelemaan seuraavaa:

- ei aviossa olevat vilpittömät Jehovan Todistajat viettävät mukavan hetken, mutta ei Seuran salliman, makuuhuoneen puolella
- kukaan ei tiedä asiasta
- Seuran asettama kuvainnollinen aivopultti (+ vilpittömällä Jehovan Todistajalla kuitenkin mielessä se että jos kuitenkin joku on nähnyt että se ja se meni autolla sinne ja sinne ja auto oli vielä aamulla siinä pihassa...+ muut Seuran opetuksiin liittyvät asiat jotka ovat syvällä kuvainnollisessa aivopultissa) saattaa laittaa vilpittömät Jehovan Todistajat avautumaan asiasta veli Viisain Vanhimmalle ja tunnustamaan mitä tuli tehtyä
-> komitea, kiusalliset kysymykset siitä mitä tapahtui, veli menettää Seuran uransa aikana vähintäänkin viimeisimmät natsat tai enemmänkin, ilmoitus Seurakunnassa julkisesti nimeten nämä kummatkin henkilöt

Siis tässä tapauksessa Seurakunnan veli viisaat vanhimmat ITSE tekevät asiasta julkisen, ja tavallaan tiedottavat asiasta julkisesti kaikille seurakunnassa. Hienoa "seurakunnan suojelua" kun ilmoitetaan sellainen asia julkisesti joka ei välttämättä olisi tullut mitenkään tai kenellekkään tietoon ilman ko pariskunnan "omaehtoista tunnustamista/Seuran aivopultin mukainen omatunto kolkuttaa" veli viisain vanhimmille.

Kun ilmoitetaan miehen ja naisen nimi, jotka eivät ole avioliitossa, niin jokainen seurakuntalainen tietää mistä on ollut kyse,,, vaikka eivät olisi aiemmin tietäneet yhtään mitään.

Edit: lisätty asiaan liittyen : ", jotka eivät ole avioliitossa,"

Tony kirjoitti:Vieraskirjoittaja H.H:n ketjusta tuli mieleen, että Jehovan todistajien käytäntö - seurakunnan jäsenten julkisesta ojentamisesta - saattaisi antaa aihetta lähempään tarkasteluun.

Rikoslaki 24 luvun 8 § kirjoitti:Joka oikeudettomasti

1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai

2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Ennen kuin lähdetään kovin voimaperäisesti tätä julkisuuteen viemään, niin kannattaa ottaa huomioon tuo boldattu kohta, ja uskonnonvapauden laajuus Suomessa. Koska aikuinen henkilö on lain silmissä vapaaehtoisesti kyseisessä puulaakissa ja voidaan katsoa sitoutuneen puulaakin sääntöjä noudattamaan, niin pidän melko todennäköisenä, että rangaistuskynnys olisi erittäin korkea. Jos nyt kukaan jehovantodistaja lähtisi järjestöä vastaan oikeutta käymään.

Oma tulkintani (lain esitöitä lukematta) on siis, että uskonnonvapaus voittaisi. Oikeus voisi ottaa huomioon kuulijoiden määrän ja sen, että vaikka jotain todennäköisyyksiä ojennuksen taustalla olevista syistä voidanakin esittää, niin koska syytä ei tuoda suoraan julki, niin se ei riko lakia.

Polyester kirjoitti:Ihmetyttää koko julkisen ojennuksen tarpeellisuus. Jos teko on käsitelty ja anteeksi annettu, miksi seurakunnalle pitäisi tiedottaa asiasta mitään? Ojennukseen ei tietääkseni liity sellaista, että Jehovan todistajilla olisi velvollisuus karttaa tai varoa ojennettua henkilöä, joten sellaistakaan perustetta ei ole. Ne tietävät, jotka asiasta sattuvat muutenkin tietämään, ja he voivat luottaa siihen, että Jehova pyhän henkensä välityksellä pitää seurakunnan puhtaana.

Jehovan todistajilla on käytössä myös "merkitseminen", kun joku aiheuttaa pahennusta seurakunnassa tekemättä kuitenkaan mitään sellaista, minkä perusteella voitaisiin laittaa oikeuskomitea pystyyn. Merkitseminen tapahtuu siten, että seurakunnalle pidetään varoittava puhe, minkä jälkeen seurakuntalaisilla on velvollisuus rajoittaa seurusteluaan merkityn henkilön kanssa. Merkitseminen koskee siis meneillään olevaa toimintaa, ojentaminen taas sellaista, joka on periaatteessa käsitelty ja anteeksi annettu.

Mutta eihän meillä mitään hengellistä tuomioistuinta ole, haluamme vain auttaa...

Tuosta merkitsemisestä on tullut vaikutelma, että se on äärimmäisen likainen tehokeino saada harha-askelia ottava takaisin ruotuun. Merkitsemispuhetta siis käytetään, jos välitön palaute ei tehoa.

Yhden pitkähkön merkitsemispuheen olen kuullut. Merkitsemisen kohteena oli aiemmin hyvämaineinen ja aktiivinen sisar, joka oli tutustunut vähän uusiin asioihin. Noista uusista asioista tietenkin muutama vanhin oli sen verran huolissaan, että nainen piti nolata koko seurakunnan edessä. Välitön palaute ei ollut tarpeeksi tehokasta niin varasuunnitelma käyttöön. Nuo asiat eivät olleet mitään komiteatasoa, mutta riittävän "pahoja" kuitenkin.

Ihan vatsanpohjasta kouraisi, kun tuota puhetta kuunteli. Tuntui todella kurjalta merkittävän puolesta. Tuota merkittyä ei näkynyt salilla enää koskaan kyseisen puheen jälkeen.