Veljesseura.org

Onko mitään kokemusta? Kun Jehovantodistajan työkaveri on helluntalainen tai baptisti tai muslimi tjms, nii tuleeko yhteentörmäyksiä? Mulla ei oo mitään kokemusta asiasta, kaikki joko tavisluterilaisia tai uskonnottomia.

mikkuitti kirjoitti:Onko mitään kokemusta? Kun Jehovantodistajan työkaveri on helluntalainen tai baptisti tai muslimi tjms, nii tuleeko yhteentörmäyksiä? Mulla ei oo mitään kokemusta asiasta, kaikki joko tavisluterilaisia tai uskonnottomia.

1980 luvulla, kun olin kyllä erotettu seurakunnasta, mutta en ollut kuitenkaan hylännyt Jehovaa,eli sydämmestäni olin "Jehovantodistaja", niin työkavereikseni sattui hyvin innokaita helluntalaisia.
Jouduimme asumaan jopa samassa hotellihuoneessa, eli keskustelumahdollisuudet olivat mitä parhaimmat.
Minä en heidän kanssaan aloittanut keskustelua raamatullisista asioista, Olin puolestani hyvin vaittonainen, mutta he (heitä oli 2 miestä) halusivat, että minä saisin "herätyksen", jonka he olivat kertomansa mukaan saaneet.
He rukoilivat sänkyni vieressä polvillaan Jeesusta, että minä tulisin "uskoon".

Annoin heidän rukoilla vapaasti enkä puuttunut siihen sen kummemmin...korkeintaan käänsin kylkeäni ja toivoin mielessäni saada nukkua.

Helluntalaiset ym uskovaiset ovat mielestäni vilpittömiä uskossaan ja siksi asiallinen keskustelu on ihan ok. mutta väittelyitä ja kinasteluita on hyvä välttää.

Kaikki me olemme samalla lähtöviivalla, ja Jumalan edessä tasa-arvoisia myöskin maaliin saapuessamme.

Aamulla herätessämme menimme tavanmukaisesti aamupalalle ja asiasta ei keskusteltu sen enempää. Aamupalan jälkeen taas töihin ja elämä jatkui normaalisti.

Jouko Pallari kirjoitti:He rukoilivat sänkyni vieressä polvillaan Jeesusta, että minä tulisin "uskoon".

Ei liity työpaikkaan, mutta kun sain pahan verenmyrkytyksen 2010 (crp yli 400), niin joku perhanan siivoaja (taisi olla) Marian sairaalassa halusi väen väkisin rukoilla puolestani. En antanut lupaa. En siksi että olin todistaja, mutta jotenkin koin sen perhanan tuputtamisen todella ahdistavana, olin muutenkin huonossa hapessa ja halusin vain olla rauhassa. Mieleen on jäänyt todella ahdistavana sen noita-akan jutut.

Kehtasi ämmä uhkailla että oma vikani kun en antanut rukoilla, ja naama nutturalla jaksoi marmattaa vielä muutaman kerran siitä etten antanut rukoilla. Voi vi**u.

Kukaan työelämässä tapaamistani jehovantodistajista ei ole tuonut todistajuuttaan esille, se on selvinnyt aina ensin muiden jutuista. Esimerkiksi yhteen viitattiin amerikanuskonto-termillä, jolloin oli pakko udella mistä oli kyse. Itse en myöskään kertonut olevani entinen jehovantodistaja.

Miksei tuoda todistajuuttaan esille työpaikalla? Mä itse olen avoimesti uskovainen työpaikalla ja aika ajoin "saarnaan" työkavereille.. siitä olen saanu vähän nimittelyjäkin että "joo se meidän saarnaaja tekee nyt tän homman" .. kyllä Jumalaan uskovan pitää olla 24/7 uskossa eikä vain silloin kun on kokouksissa..

Yks vanha työntekijä muisteli kerran ja puhui mulle että 70 luvulla oli meidän tehtaalla jehovantodistaja joka ennusteli maailmanlopun tulevan 1975 jne
Ja tämä työkaverini ei uskonu ja sanoi sen suoraan, nii sitten se JT työkaveri suuttui ja ennusti tämän kuolevan sen vuoden kuluessa.. kumpikaan ennuste ei käynyt toteen.

minusta olis ihan kiva jos meidän tehtaallakin olis jehovantodistajia, tulis mielenkiintoisia keskusteluita..ja he eivät pääsis pakoon jos tekisin vaikeita kysymyksiä koska ollaan töissä..

Helluntailaiset ynnä vastaavat (sori että niputan teidät) uskovaiset on jeppuloille aikamoinen punainen vaate. Yleensä kentällä niihin törmättyäni kenttäkumppanini tarkoitus oli pelkästään löytää kiistelystä joku sellanen pieni juttu josta ovelta poistuttua sai naureskella "eihän ne edes tunne raamattua!"

Itse olisin aina toivonu tasavertaista keskustelua uskonkysymyksistä, mutta kummaltakaan osapuolelta se olisi ollu toooosiiiiii optimistinen haave, ellei mahdottomuus.

Joo mäkin kaipaan tasavertaista keskustelua.. no viime kerroilla kyllä keskustelut todistajien kanssa on sujuneet ihan hyvin kun keskustelen joustavammin ja hyväksyn sen että mun näkemyksiäni ei kuunnella tarkkaan.. en vedä siitä hernettä nenään.

Mutta tosiaan , olis tosi mukavaa jos on jehovantodistajia työkavereina

*tykkää*

mikkuitti kirjoitti:Mä itse olen avoimesti uskovainen työpaikalla ja aika ajoin "saarnaan" työkavereille..

Saarnaat, miksi?

Markku Meilo kirjoitti:Kukaan työelämässä tapaamistani jehovantodistajista ei ole tuonut todistajuuttaan esille, se on selvinnyt aina ensin muiden jutuista. Esimerkiksi yhteen viitattiin amerikanuskonto-termillä, jolloin oli pakko udella mistä oli kyse. Itse en myöskään kertonut olevani entinen jehovantodistaja.

Saattaa olla että ns. syntymäJt:t eivät tuo esille todistajuuttaan työpaikalla, koska he osaavat järkevästi ajatella, että siitä saattaa olla myös haittaa omalle mahdolliselle työuralle tai ainakin se riski on olemassa. Ja miehen on huolehdittava perheestään myös taloudellisesti, joten jätetään se saarnaaminen vapaa-ajalle ja mieluummin jonnekin muualle kuin työpaikalle.

Aikuisena jt:ksi kääntynyt taas on erilainen. Tällainen henkeen ja vereen jehovantodistaja saattaa jopa suureen ääneenkin todistella työpaikalla, välittämättä typerästi omasta työpaikan säilymisestä. Sama mitä käy, kunhan vain todistaa ja tekee itsestään typerän työkavereiden silmissä.

Näin kerran tällaisen tapauksen ruokalassa. Söin siinä ja huomasin kun joku toisessa pöydässä puhui uskonnosta suureen ääneen joillekin toisille työkavereilleen, jotka saattoivat olla myös hänen pomojaan.

Kun kuuntelin tarkemmin niin aito käännynnäis jt:hän se siinä piti esitelmää työkavereilleen. Ja niin oli kova ääni että varmasti kaikki kuulee. Aikuisena kääntynyt, ei sitä muuten voi selittää.

Kun näin hänen kulkevan ohitseni, huomasin että hänellä oli silmissään kiiltävä ja hieman seisova katse. Aito äsken jt:ksi hurahtanut.

Syntymäjt ei koskaan toimisi noin typerästi. Syntymä jt ottaa huomioon sen, että tuollainen todistaminen saattaa olla myös koko asialle haitallista.
Johan siinä maailmallisetkin ajattelee, että tuollainenko minustakin tulee jos käännyn jehovantodistajaksi, ei hyvä.

Jehovantodistajan täällä Suomessa kannattaa ajatella, että vaikka järjestö kehoittaakin todistamaan työpaikalla, niin järjestö ei ota huomioon sitä onko se sopivaa suomalaisten kulttuurissa.

Suomalaisten kulttuurissa ei ole sopivaa myöskään tavismiesten esiintyä puvussa julkisella paikalla, eikä rintahenkilökortti rinnassa. Suomalaisten kulttuurissa vain ministerit ja sellaiset korkea-arvoiset johtajat tekevät niin. Ei tavismiehet.

Lehdenjakaja-siivooja tavismiehen yllä puku näyttää todella typerältä, suorastaan pellepuvulta. Suorastaan naurettavalta. Suorastaan vammaiselta. Suorastaan älyttömältä jne.

Tilanteesta riippuen, kyllä kai puku sopii tavikselki.

Tony kirjoitti:

mikkuitti kirjoitti:Mä itse olen avoimesti uskovainen työpaikalla ja aika ajoin "saarnaan" työkavereille..

Saarnaat, miksi?

No saarnaaminen on ehkä huono sana, enemmänkin evankeliointi sopisi siihen mitä teen työpaikalla. Koen että mun velvollisuus on tuoda ihmisille tiettäväksi että on Jumala ja ihmisillä haudan toisella puolella kaksi eri paikkaa, ihmisiä pitää varoittaa siitä toisesta paikasta ja kehoittaa kääntymään Jumalan puoleen.
Olisi itsekästä jos olen saanut suuren autuuden Jumalalta ja samalla tietoisuuden siitä että pelastuin pahasta paikasta ja enkä kertoisi muilla siitä.

Mun mielestä on vähintään kohteliasta ensin kysyä, että kiinnostaako ko. tuputuksen kuunteleminen vai ei. En tiedä mitä ryhmittymää nämä pakkorukoilijat ovat, mutta toivotan heidän jatkavan matkaa saman tien eteenpäin. Kiitos.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:

Markku Meilo kirjoitti:Kukaan työelämässä tapaamistani jehovantodistajista ei ole tuonut todistajuuttaan esille, se on selvinnyt aina ensin muiden jutuista. Esimerkiksi yhteen viitattiin amerikanuskonto-termillä, jolloin oli pakko udella mistä oli kyse. Itse en myöskään kertonut olevani entinen jehovantodistaja.

Saattaa olla että ns. syntymäJt:t eivät tuo esille todistajuuttaan työpaikalla, koska he osaavat järkevästi ajatella, että siitä saattaa olla myös haittaa omalle mahdolliselle työuralle tai ainakin se riski on olemassa. Ja miehen on huolehdittava perheestään myös taloudellisesti, joten jätetään se saarnaaminen vapaa-ajalle ja mieluummin jonnekin muualle kuin työpaikalle.

Aikuisena jt:ksi kääntynyt taas on erilainen. Tällainen henkeen ja vereen jehovantodistaja saattaa jopa suureen ääneenkin todistella työpaikalla, välittämättä typerästi omasta työpaikan säilymisestä. Sama mitä käy, kunhan vain todistaa ja tekee itsestään typerän työkavereiden silmissä.

Näin kerran tällaisen tapauksen ruokalassa. Söin siinä ja huomasin kun joku toisessa pöydässä puhui uskonnosta suureen ääneen joillekin toisille työkavereilleen, jotka saattoivat olla myös hänen pomojaan.

Kun kuuntelin tarkemmin niin aito käännynnäis jt:hän se siinä piti esitelmää työkavereilleen. Ja niin oli kova ääni että varmasti kaikki kuulee. Aikuisena kääntynyt, ei sitä muuten voi selittää.

Kun näin hänen kulkevan ohitseni, huomasin että hänellä oli silmissään kiiltävä ja hieman seisova katse. Aito äsken jt:ksi hurahtanut.

Syntymäjt ei koskaan toimisi noin typerästi. Syntymä jt ottaa huomioon sen, että tuollainen todistaminen saattaa olla myös koko asialle haitallista.
Johan siinä maailmallisetkin ajattelee, että tuollainenko minustakin tulee jos käännyn jehovantodistajaksi, ei hyvä.

Jehovantodistajan täällä Suomessa kannattaa ajatella, että vaikka järjestö kehoittaakin todistamaan työpaikalla, niin järjestö ei ota huomioon sitä onko se sopivaa suomalaisten kulttuurissa.

Suomalaisten kulttuurissa ei ole sopivaa myöskään tavismiesten esiintyä puvussa julkisella paikalla, eikä rintahenkilökortti rinnassa. Suomalaisten kulttuurissa vain ministerit ja sellaiset korkea-arvoiset johtajat tekevät niin. Ei tavismiehet.

Lehdenjakaja-siivooja tavismiehen yllä puku näyttää todella typerältä, suorastaan pellepuvulta. Suorastaan naurettavalta. Suorastaan vammaiselta. Suorastaan älyttömältä jne.

heh heh.. se on suurimpia virheitä toi, esim työpaikan ruokatauolla kovaan ääneen yksittäisten henkilöiden käännyttäminen ja muut kuulevat.. siinä nolataan vaan käännyttämiskohde ja karkoitetaan hänet.. työpaikalla parempi olla kuin "salametsästäjä", kun yksityisen henkilön kanssa ajaudutaan hyviin keskusteluihin Jumalasta ja silloin on pidettävä huoli siitä ettei muut kuule keskustelua ja lopetettava heti jos joku tulee paikalle. Uskosta osattomat ovat usein hyvin noloja jos huomaavat että joku kuuntelee näitä keskusteluja. Ei pidä nolata ihmisiä. Eikö Jehovantodistajille ole opetettu tällaisia asioita?

Verilettu kirjoitti:Mun mielestä on vähintään kohteliasta ensin kysyä, että kiinnostaako ko. tuputuksen kuunteleminen vai ei. En tiedä mitä ryhmittymää nämä pakkorukoilijat ovat, mutta toivotan heidän jatkavan matkaa saman tien eteenpäin. Kiitos.

Joo no, silloin kun olin jumalaton julkisyntinen nii jos olis kysytty lupaa multa että saako mulle kertoa evankeliumia, olisin kieltänyt ja pyyntöäni kunnioitettu nii en olis tullu uskoon. Silloin kyllä ärsytti mutta nyt olen tosi tyytyväinen että joku kuitenkin kertoi mulle Jumalan asioita ja tulin pelastukseen. Joo on vaikeita asioita nää, ihmiset ei haluais kuunnella mutta silti pitää jotain sanoa, joskus välillä tapahtuu ihmeitä ja uskoontuloja tapahtuu.