Veljesseura.org

Konventtipuheet ovat monien mielestä liian pitkiä ja puuduttavia, konventteihin mennään tapaamaan tuttuja.

Jehovan todistajat istuvat kesällä kolme päivää konventissa jossain sellaisessa hallissa, jota ei ole tehty tuntikausien istumista varten. Esimerkiksi Helsingin jäähallin istuimet puuduttavat ja hiostavat sen verran pahasti, että koko päivän istuminen on todella rasittavaa ja suorastaan välillä kidutusta.

Miksi Jehovan todistajat sitten menevät joka kesä istumaan kolmeksi päiväksi konventtiin, kun varmasti mukavampaakin tekemistä olisi? Virallisen selityksen mukaan konventit ovat "hengellisesti palkitsevia".

*** pe 23. luku s. 199 kpl 23 Jumalan näkyvä järjestö ***
"Kerran vuodessa järjestetään sitten vielä suurempi kokoontuminen, piirikonventti (nykyisin: aluekonventti), joka saattaa kestää useita päiviä. Miksi et yrittäisi todella päästä tuollaiseen konventtiin ja todeta itse, kuinka miellyttävä ja hengellisesti palkitseva sellainen konventti saattaa olla? Joinakin vuosina on piirikonventtien sijasta järjestetty suuria kansallisia tai kansainvälisiä konventteja".

Mikä on oikea totuus konventeista? Nauttivatko ihmiset puheista, joita esitetään aamusta iltaan? Saavatko he niistä hengellistä virkistystä?

Tälle sivulle on koottu 20 omakohtaista kokemusta konventeista. Niistä saa sen käsityksen, että konventtiin mentiin ennenkaikkea tapaamaan tuttuja. Nuoret menivät katselemaan, löytyisikö mahdollista aviopuolisoa. Konventteihin piti pukeutua huolella, monille se oli jopa konventin tärkein asia. Ennen konventtia joillakin saattoi olla konventtistressiä, kun piti hankkia uusia vaatteita, ja se maksaa paljon rahaa.

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s409.html


Kuva: Konventti vuonna 1990

Editoitu: lisätty yksi kokemus

Juu, ihan mukavia tekstejä. Sisällöstä löysi kyllä myös itsensä paitsi korkokenkien ja mekon valitsemisen osalta. Harmillista ettei joukossa ole kirjoitusta henkilöltä joka käy edelleen vahvistumassa hengellisesti kesän konventissa.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

nabander kirjoitti:Harmillista ettei joukossa ole kirjoitusta henkilöltä joka käy edelleen vahvistumassa hengellisesti kesän konventissa.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

Jos sellaisia kirjoituksia tulee, voin muutaman niistä lisätä sivulle. Kokemuksia voi lähettää sähköpostissa jp@johanneksenpoika.fi

Jokaisen kokemuksen lähettäjän täytyy valita itselleen nimimerkki. Oma nimi toki täytyy olla sähköpostissa, mutta omalla nimellä kirjoitettuja juttuja ei julkaista. Oikeita nimiä ei kerrota julkisuuteen.

Luin nuo kokemukset läpi. Tärkeimmät asia tuntuvat olevan konventtien sosiaalinen puoli, näyttäytyminen ja kumppanin haku. Jehovan pöydän antimet ja hengellinen ravinto on selkeästi se vähäisin kiinnostuksen kohde.

Näinhän se oli myös omallakin kohdalla. Inhosin konventteja varsinkin lapsena. Tuntien istumasessiot jäähallin penkeillä eikä mitään tekemistä. Konventtipuheiden sisältö oli pääosin ahdistavaa ja syyllistävää kuunneltavaa. Teini-ikää lähestyessä konventeissa alkoi olla biologiaan viittaavia kiinnostuksen kohteita paljonkin. Olin vuosia ihastunut yhteen tyttöön. Hankkiuduin konventissa aina mahdollisimman lähelle häntä. Luonnollisestikaan en uskaltanut tehdä sitä ensimmäistä siirtoa. Haaveeksi siis jäi monena kesänä auringonlaskuromantiikka.

Konventtilavanuoret ja lavaperheet. Voi elämä! Jos itsepetoksen ja valehtelun kultamitaleja jaettaisiin niin ne kuuluisivat ehdottomasti kyseisiin tilanteisiin. Joku veli oli kerran perheineen 80-luvulla konventtilavalla satuilemassa kaikkea mitä uhrauksia he olivat tehneet järjestön hyväksi. Veli heitti loppukevennyksenomaisesti, että kaikkein paras päätös oli perheen kanssa yksissä tuumin luopua televisiosta kokonaan. Hän sanoi, että päätimmekin vaihtaa tuon aivopesukoneen astianpesukoneeseen. Halli vetäisi tietenkin tuon sutkauksen perään ne asiaankuuluvat kolmensekunnin tekonaurut.

80-luvulla vanhempani olivat vielä varsin tuoreita käännynnäisiä ja minä alakouluikäinen. Aina konventtien jälkeen teokratia puhalsi perheessämme parisen viikkoa 21m/s ja ritari ässät ja ihmemiehet jäivät katsomatta. Onneksi sitä ei tuon kauempaa jatkettu ja homma palasi normaaliksi.

Eipä ole kyllä paljon lisäiltävää lottopallon kommenttiin. Melko samat fiilikset

Oh, minullekin tutulta ajalta noita konventtikokemuksia. Itse olin selvästi erilainen nuori.

Tietenkin, konventin sosiaalinen puoli oli merkittävä ja ne mansikkaleivokset. Mutta minä nautin myös ohjelmasta ja tein muistiinpanoja. Näytelmät olivat "kevennyksiä" ja melkein parasta antia. Todella, kuten lavalta sanottiin, kuvittelin olevani itse Jehovan ruokapöydässä.

Täsmennettäköön, että en ollut nimitetty tai muutenkaan poikkeuksellisen arvostettu jäsen yhteisössä. Minulla oli hyvät ainekset siis erittäin teokraattisesti, mutta joitain tärkeimpiä sääntöjä en koskaan ymmärtänyt, kuten pysyä poissa "harhaopettajista" ja "panettelijoista". Niinpä itsekin sitten oivalsin, että paskanjauhantaahan tuo on suurelta osin ja Jumalan järjestöä tuo porukka ei tunnistaisi, vaikka sellainen tanssisi silmien edessä pannumyssy päässä. Niinpä minusta tuli paha luopio - heidän kielenkäytöllänsä. Minä niinsanotusti löysin totuuden ns. "Totuudesta", vaikka aluksi hämmennys valtasi sydämeni valhetta kun oli uskontoni.

Olen eroamiseni jälkeen käynyt pariin otteeseen konventissa. Eivät olleet enää jälkeenpäin nähtynä kivoja saati jänniä. Fiilis oli lähinnä surullinen.

Lottopallo kirjoitti:Konventtilavanuoret ja lavaperheet. Voi elämä! Jos itsepetoksen ja valehtelun kultamitaleja jaettaisiin niin ne kuuluisivat ehdottomasti kyseisiin tilanteisiin.

Englannikielisellä forumilla oli vuosia sitten kuvaava kokemus konventtikokemuksesta. Kaveri kertoi kuinka hänen kokemustaan muokattiin niin uuteen kuosiin, että hän lopulta kieltäytyi esittämästä sitä hänelle keksittyä versiota. Totesi viestinsä lopuksi, että ehkä hän ei ollut riittävän hengellinen tuollaiseen valehteluun.

Itse pyrin seuraamaan ohjelmaa, pläräämään raamatunpaikatkin, mutta kun ohjelma on tuntitolkulla monotoonista puhetta, niin eihän sitä millään jaksanut loppuun asti. Usein se jäi jo toisen puheen kohdalla.

Toinen seikka joka sai seuraamisen herpaantumaan, oli Lottopallonkin mainitsema ahdistus ja syyllisyydentunto. Mitä enemmän ohjelmaa kuunteli, sitä huonommaksi todistajaksi itsensä tunsi. Aina olisi voinut tehdä enemmän ja olla teokraattisemmat tavoitteet. Järjestön käsitys kannustamisesta on oma mielenkiintoinen lajinsa. Sillä on taipumus enemmänkin lannistaa kuin kannustaa.

Lottopallo kirjoitti:80-luvulla vanhempani olivat vielä varsin tuoreita käännynnäisiä ja minä alakouluikäinen. Aina konventtien jälkeen teokratia puhalsi perheessämme parisen viikkoa 21m/s ja ritari ässät ja ihmemiehet jäivät katsomatta. Onneksi sitä ei tuon kauempaa jatkettu ja homma palasi normaaliksi.

Tämä kuuluu oleellisena ilmiönä konventtien jälkeiseen elämään. Jehovan todistajille tulee tosiaan konventtien seurauksena jonkinlainen teokraattisuuden turbobuusti. Toki se on tavoitekin. Mutta koska teokraattinen turbobuusti on feikkiä ja yliyrittämistä, se laantuu aina jossain vaiheessa.

Valitettavasti konventin teokraattinen turbobuusti koskee myös karttamista. Monet entiset todistajat ovat kertoneet, että jos aikaisemmin ollaankin oltu edes jossain tekemisissä perheen kanssa, konventtien jälkeen saattaa tulla ilmoitus että se on loppu nyt.

konventtien jälkeen saattaa tulla ilmoitus että se on loppu nyt.

Jos nyt olen oikein tulkinnut niin se yhteydenpito nyt vain hiipumaan samaan aikaan kun yhteisiä asioita ei ole ja kotiintullessakin puhutaan vaan menneestä konventista, niin sitä vaan itsestään ajautuu erilleen. Ei se konventin sanoman vika voi olla.

Konventtipuheiden tuomitseva, vähättelevä ja syyllistävä sävy saa aikaan juuri sen mitä halutaan. Lannistamalla ihmisten mielet heidät saa pysymään paremmin otteessa. Tuolla myös minimoidaan vastarinnan ja kyseenalaistamisen riskit. Konventtien jälkeen minullakin oli aika sekavat ja huonot fiilikset. Vaikka sitä kuinka yritti olla kuvioissa niin sisällä paloi todellinen kapinahenki.

Kuulin, että nykyään monilla nuorilla ja vanhemmillakin on tabletit mukana konventissa. Laulukirjan lyriikatkin löytyy sähköisessä muodossa. Konventit menevät tuosta syystä taatusti mukavammin. Voi pelata angry birdsiä ja pikaviestitellä kavereille toiselle puolen hallia ja kysellä vaikka kaula-aukkojen näkymiä.

Näytelmistä tavallaan tykkäsin. Monet niistä olivat naiiviudessaan ja typeryydessään todella äärimmilleen vietyjä. Jos menisin tulevan kesän konventtiin näytelmää katsomaan niin pokka pettäisi sekunneissa.

Tässä taitaakin olla jokakesäinen konventtithreadi. Ensimmäisiä teokraattisia hyökkäyksiä odotellessa.

Lottopallo kirjoitti:Konventtipuheiden tuomitseva, vähättelevä ja syyllistävä sävy saa aikaan juuri sen mitä halutaan. Lannistamalla ihmisten mielet heidät saa pysymään paremmin otteessa. --
Näytelmistä tavallaan tykkäsin. Monet niistä olivat naiiviudessaan ja typeryydessään todella äärimmilleen vietyjä. Jos menisin tulevan kesän konventtiin näytelmää katsomaan niin pokka pettäisi sekunneissa.

No kieltämättä, vaikka kuinka tosissaan uskoi siihen (olen ollut vissiin aika naiivi) niin tuli olo, että ei ollut "riittävän hyvä". Muistiinpanoista aina joskus katsoin niitä itselleni kirjoittamia kohtia asioista, joissa pitäisi olla parempi. Kontsan jälkeen oli kyllä väsynyt, luulin senkin kuuluvan vain asiaan.

Tuleekos muuten konventeissa enää mitään uusia julkaisuja? Siis "oikeita" kirjoja, ei mitään pikkulehtisiä. Yksi kohokohta oli nimittäin tuo uusien julkaisujen julkaisu ja saaminen. Niihin piti tutustua, että osasi kentällä tarjota.

Niin, kenttätyö... Tästä jos mistä on varmasti vaihtelevia mielipiteitä. Minusta se oli kivaa. En kuitenkaan ollut tienraivaaja. Niillä tuntimäärillä se ei välttämättä olisi ollut kivaa enää ollenkaan. Mutta, 80-luvun ja vielä 90-luvun alkupuolen lehdet (jolloin olin mukana) olivat sellaisia, että niitä kehtasi esittää. Nyttemmin ovat aika ohkasia. Sekä sivumäärältään että sisällöltään. En tiedä, mitä tekisin, jos olisin vielä jehovantodistaja. Lultavasti en ainakaan lehtityötä, koska eihän noita oikein kehtaa tarjota. Taitavat olla vain lehtikärryissä tätä nykyä, eikä ihme.

Ja joo, konventtiketju, hyvä idea! Hauska kuulla, jos nyt piakkoin olevissa konventeissa joku tänne kirjoitteleva kävisi kuuntelemassa ja kertomassa vähän mitä nyt taas tapahtuu (vai tapahtuuko mitään).

Lausunnot kuulostavat hyvin tutuilta.
Järjestäen joka konventinjälkeen on ollut surkea fiilis, kun ei ole pystynyt vaadittuun tasoon.

Aluksi itse olin hikipinko, mutta vuosien varrella konventeista on tullut pakkopullaa ja ohjelmien kaksinaamaisuus on ruvennut oikesti ärsyttämään enemmän ja enemmän. Muistiinpanot ovat olleet useat viime vuodet vain muiden vuoksi, jotta ei tule turhia kysymyksiä. Konventtihommat ovat olleet pelastus, kun ei ole tarvinnut koko aikaa näytellä kiinnostunutta.
Tämä kesä tulee itselle olemaan ensimmäinen kesä, kun en jalkaani konventtiin pistä. Mielenkiinnolla odotan paheksuvia kommentteja....

On oikeasti ottanut aina päähän käyttää kesän parhaat viikonloput hallissa istumiseen... Kaikki lomareissutkin pitää rytmittää sen mukaan....hanurista. Nyt on helpottunut fiilis, kun on päättäny olla menemättä sinne. Ainoastaan harmittaa läheisten suhteen, kun he saavat keksiä erinäisiä selityksiä poissa ololleni.

Jos joku tunnistaa mut tän vuoksi...mitä väliä, koska en tule jäämään järjestöön.

Way to go Vellamo!

Onko kenelläkään tietoa, miksi Suomessa ei järjestetä tänä kesänä ruotsinkielistä konventtia? Tai ainakaan jw.org-sivuilla tuommoisesta ei ollut tietoa.

Olisiko katsottu ettei pienelle vähemmistölle ei kannata tehdä omaa konventtia. Suurin osa ymmärtää suomea, niin sinne vaan suomenkielisiin konventteihin. Euroja säästyy ja voidaan niillä tukea köyhtyvää hallintoelintä.