Järjestöstä irtautumisen haasteita ja vinkkejä

[Tony]

Järjestöstä irtautuminen voi jo pelkkänä ajatuksena kauhistuttaa. Alla on eritelty joitain lähtemiseen liittyviä haasteita. Artikkeli pohjautuu Bonnie Ziemanin, eläkkeellä olevan psykoterapeutin ja entisen Jehovan todistajan vastikään ilmestyneeseen kirjaan EXiting the JW Cult: A Healing Handbook: For Current & Former Jehovah's Witnesses (CreateSpace Independent Publishing Platform, 2015, luku 6).

1. Lähtemiseen liittyviä haasteita ja tunteita

Kritiikin kieltäminen. Jehovan todistajana olet todennäköisesti sisäistänyt kiellon tutustua minkäänlaiseen Jehovan todistajia koskevaan kritiikkiin. Olet kuullut varoituksia niin sanotusta luopiomateriaalista: järjestö kertoo krittisen materiaalin olevan lähtöisin itse Saatanasta. Kritiikkiä on vältettävä hinnalla millä hyvänsä, etenkin jos se tulee entisiltä Jehovan todistaijlta. Kiellon tarkoituksena on estää Jehovan todistajia tutustumasta perusteltuun kritiikkiin ja etsiä tietoa järjestöstä muualta kuin sen omista julkaisuista. Kielto tutustua mihinkään kriittisiin ajatuksiin ja entisten Jehovan todistajien demonisoiminen vaikeuttaa lähtemistä ja asioiden objektiivista tutkimista.

Syyllisyys ja pelko. Kun uhmaat järjestön kieltoa tutustua kriittiseen materiaaliin, saatat tuntea syyllisyyttä, jopa pelkoa. Saatat ajatella, että Jehova tarkkailee sinua. Kenties pelkäät, että ns. luopiovalheet ja “inhimillinen järkeily” voivat viedä mennessään. Jehovan todistajana sinut on opetettu ylireagoimaan kriittiseen materiaaliin. Jos sinulla on epäilyksiä tai kysymyksiä järjestöstä tai sen toimintatavoista, erilaiset pelot ja syyllisyys saattavat estää sinua tutkimasta asiaa tarkemmin järjestön ulkopuolisista lähteistä.

Pettymyksen tunteet voivat kohdata sinua tehdessäsi järkyttäviä löytöjä Jehovan todistajien järjestöstä, uskomuksista, toimintamalleista ja käytännöistä, joista ei puhuta seurakunnassa ja joista useimmat todistajat eivät edes tiedä. Löydöt todennäköisesti sekä järkyttävät että suututtavat.

Epävarmuus. Löytösi saattavat aiheuttaa huolta tulevaisuudesta: “mitä minun pitäisi tehdä?” Sinut on opetettu epäilemään harkintaasi, ajattelemaan että itsenäinen - “riippumaton” - ajattelu on haitallista ja luottamaan ainoastaan siihen mitä järjestö on kulloinkin nähnyt parhaaksi paljastaa. Tämän kaltaisessa autoritaarisessa, kollektivistisessa ympäristössä voi tuntua vaikealta toimia sen pohjalta mitä olet saanut tietää.

Huoli seuraamuksista. Ajatuskin, että joutuisit komitean eteen selvittämään tuntemuksiasi, mielipiteitäsi, toimiasi tai puheitasi, on varmasti ahdistava. Oikeuskomiteat, erottaminen, merkitseminen ja etujen menettäminen ovat rangaistuksia, joiden tarkoituksena on rajoittaa omaehtoista ajattelua ja pitää seurakunnat ruodussa. Ei ole saattumaa, että kurinpitotoimet ovat ahdistavia. Jokainen Jehovan todistaja tietää tai tuntee henkilön joka on joutunut näiden rangaistusten kohteeksi. Niiden uhka on kaikille todistajille yhtä todellinen. Yhteisöllisten rangaistusten uhka vaikeuttaa ja rajoittaa omaehtoista, vapaata ajattelua.

Pelko erottamisesta. Perheesi ja ystäväsi alkavat todennäköisesti karttamaan sinua, jos eroat tai jos sinut erotetaan. Järjestö käyttää hyväkseen ihmisen luontaista tarvetta tulla hyväksytyksi. Se käyttää ihmissuhteita häikäilemättömän kiristyksen välineenä, mutta kutsuu sitä “rakkaudeksi”. Eristämällä toisinajattelijat annetaan varoittava esimerkki siitä, mihin järjestön sääntöjen rikkominen – tai pelkästään niiden kyseenalaistaminen – johtaa.

Ikävät mielikuvat julkisesta häpeästä ja nöyryytyksestä, jonka saatat kohdata järjestöstä lähdettyäsi.

Kyvyttömyyden tunne, epävarmuus omasta pärjäämisestä. Selviänkö ulkopuolisessa, 'maailmallisessa' maailmassa? Millaista elämä tulee olemaan kun jätän vanhat uskomukset ja rutiinit? Onko vapaus todella kaiken arvoista? (Sivuhuomio: on se!)

Tarve kertoa läheisillesi kaikesta mitä olet saanut selville järjestöstä ja hallintoelimestä.

Uskonkriisiin liittyy paljon pelkoja, ahdistusta ja huolta. Anna itsellesi aikaa päätöksien tekoon ja asioiden tutkimiseen. Jos päätät lähteä, totuttele ajatukseen rauhassa. Jos haluat, voit valmistella myös läheisiäsi lähtöösi, hienovaraisesti tietenkin. Todennäköisesti päätös jättää järjestö tulee heille todennäköisesti kuitenkin yllätyksenä.

Lähteminen ei ole koskaan helppoa, mutta se on mahdollista. Monet ovat lähteneet, selvinneet ja onnistuneet rakentamaan uuden, vapaamman elämän.

Pohdi näitä, jos harkitset lähtemistä:

• • Et ole ainoa Jehovan todistaja, joka on tienhaarassa uskonsa ja yhteisönsä kanssa. Netti on pullollaan entisten Jehovan todistajien kokemuksia ja muuta tutustumisen arvoista tietoa jehovantodistajuudesta. Muiden kokemukset ja neutraali, objektiivinen tieto Jehovan todistajista voi toimia päätöksenteon tukena. Tuhannet ihmiset ovat kulkeneet polun, jolla olet. Et ole yksin.
  
  • Sinun ei tarvitse alistua hallintoelimen tai seurakuntasi vanhinten ohjeisiin ja määräyksiin. Sinulla ei ole velvollisuutta selitellä vanhimmille mitään tai perustella tekemisiäsi. Sinulla ei myöskään ole velvollisuutta osallistua mahdolliseen oikeuskomiteaan. Vaikka järjestö on tehny uskonnonvapaudesta yksisuuntaisen, sinulla on oikeus aitoon uskonnonvapauteen, johon kuuluu myös vapaus uskonnosta ja uskomuksista.
  
  • Suuri osa lähtijöistä ei koskaan palaa järjestöön, vaikka he ovat saattaneet menettää koko siihenastisen elämänsä. Menetyksistä huomimatta monet ovat kokeneet lähtemisen oikeaksi ratkaisuksi, eivätkä ole katuneet sitä.
  
  • Lähtijät elävät useimmiten täysin normaalia ja kunnollista elämää, eivätkä joudu "demonisten voimien valtaan" tai "vajoa pohjalle", kuten järjestö pelottelee.
  
  • Tiedosta, että 'maailmalliset' eivät tavallisesti ole sen pahempia tai parempia ihmisiä kuin jehovantodistajatkaan. Järjestön ylläpitämä mielikuva kaikkialla rehottavasta pahuudesta on vain sen itsensä luoma harhakuva. 'Maailmallisten' demonisoinnin tarkoitus on ylläpitää yhteisön sisäistä mielikuvaa Jehovan todistajien ainutlaatuisuudesta ja luoda ennakkoluulojen muuri todistajien ja ulkopuolisten välille.
  
  • Sen sisäistäminen, että vaikka sinut on indoktrinoitu uskomaan että järjestöstä lähteminen on syntiä, ja että lähtemällä tuomitset itsesi kuolemaan harmagedonissa, se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Yksikään lähtijä ei ole kuollut harmagedonissa. Päinvastoin järjestön lietsoma pikainen harmagedon viipyy edelleen, kuten se on viipynyt jo yli sata vuotta.
  
  Ihmiselle on luontaista haluta tutkia asioita, löytää asioita ja muuttaa mieltään - se ei ole syntiä eikä siitä ole kukaan kuollut. Harmagedonilla pelottelu on vain yksi järjestön psykologinen kiristysmetodi, jonka tarkoituksena on estää Jehovan todistajia tutkimasta järjestön edesottamuksia.
  
  • Lähteminen on harvoin helppoa, mutta elämän omaehtoinen eläminen on sen arvoista. Vapaus päättää omasta elämästään, ystävistään, arvoistaan, maailmankatsomuksestaan, valinnoistaan, ja vapaus itsessään, on lähtemisen arvoista. Jos lähteminen kuitenkin aiheuttaa mielestäsi kohtuuttomia menetyksiä, tai mahdolliset alaikäiset lapsesi tulisivat kärsimään siitä, joskus paras vaihtoehto voi olla hiipua pois toiminnasta, ja lähteä mahdollisesti vasta myöhemmin.
  
  • Vaikka päätökset ovatkin vaikeita, kannattaa aina muistaa että sinulla on vain yksi elämä elettävänä.

2. Joitain haasteita ja tuntemuksia, joita saatat kohdata kun olet lähtemässä

Tuntemattoman pelko. Miten tilanne tulee kehittymään? Pystynkö vain hiipumaan pois järjestöstä vai kutsutaanko minut vanhinten luokse perustelemaan poisjäämistäni? Riittääkö rohkeuteni kieltäytymään jos vanhimmat ottavat yhteyttä ja vaativat tapaamista? Karttaako perheeni minua vai uskaltavatko he uhmata karttamissääntöä?

Epävarmuus siitä, pystynkö sittenkään toteuttamaan lähtöä. Osaanko perustella mitä olen tekemässä ja miksi? Tarvitseeko tai haluanko perustella sitä vanhimmille? Pystynkö kestämään niiden painostuksen, jotka eivät ymmärrä valintaani eivätkä halua tai pysty ajattelemaan asioita objektiivisesti?

Kärsivällisyys ja itsehillintä. Tarvitset merkittävissä määrin kärsivällisyyttä ja itsehillintää, mikäli "hyvää tarkoittavat" todistajat yrittävät antaa sinulle neuvoja ja kääntää päätäsi.

Muiden suhtautuminen. Vanhinten ja muiden todistajien suhtautuminen ja kohtelu saattavat aiheuttaa kiukun tunteita. Sen havaitseminen, että ystävien rakkaudellisuus ja välittäminen olikin vain ehdollista, on tuskallista. Kaikki mitä olet järjestölle ja siinä oleville ihmisille tehnyt, kaikki työ, kaikki vuodet, kaikki uhrauksesi, millään niistä ei ole mitään merkitystä. Ei kiitosta - ei mitään.

Perhetilanteesi saattaa vaikeutua mikäli aviopuolisosi ei pysty näkemään asioita kannaltasi. Tilanne on erityisen vaikea, jos teillä on alaikäisiä lapsia.

Huoli lapsistasi. Huoli siitä, mitä sinusta kerrotaan lapsillesi, ja miten se tulee vaikuttamaan heidän suhtautumiseesi sinuun. Huolta aiheuttaa myös epätietoisuus siitä, jäävätkö lapsesi järjestöön ja sen vaikutuksen alaiseksi.

Joitain vinkkejä jotka voivat auttaa lähtemisprosessissa:

• • Lähtemisprosessin tapahtumien dokumentointi, esim. keskustelut vanhinten kanssa, saattaa auttaa käsittelemään kokonaisprosessia. Dokumentointi myös auttaa purkamaan lähtemisprosessissa muodostuvia ja patoutuvia tuntemuksia. Voit myös pitää jonkinlaista päiväkirjaa kaikista niistä syistä, jotka ovat lähtösi takana. Haastavissa tilanteissa dokumenttiesi uudelleen lukemisesta voi olla apua.
  
  • Jo lähteneiden kokemusten ja tuntemusten lukeminen ja katsominen auttaa tasoittamaan omaa polkua. Materiaalia on nykyään paljon. Entisillä Jehovan todistajilla on netissä erilaisia ryhmiä ja foorumeita, joihin liittyminen ja kokemansa jakaminen auttaa prosessin työstämisessä. Parhaassa tapauksessa niistä voi myös löytää vanhoja tuttuja ja uusia ystäviä.
  
  • Vaikka lähteneiden kokemuksiin, mielipiteisiin ja selvityksiin tutustuminen saattaa tuntua vaikealta, ehkä jopa pelottavalta, kannattaa ottaa huomioon, että tuntemuksesi ovat täysin normaaleja. Sinut on ohjelmoitu tuntemaan tällä tavalla entisiä Jehovan todistajia kohtaan. Lähtijöihin ja heitä kuvaaviin termeihin on ladattu tarkoituksella negatiivisia oletuksia. Pelkkä lähtijän nimi tai termit kuten luopio, aiheuttavat Jehovan todistajassa voimakkaita negatiivisia tuntemuksia. Nistä istutetuista tuntemuksista ja oletuksista eroon pääseminen voi kestää. Poisoppimista auttaa sen tiedostaminen, että kielteiset tuntemukset lähtijöitä kohtaan kuuluvat monien muidenkin lahkojen ja kulttien työkalupakkiin. Istuttamalla jäseniin kielteisiä tuntemuksia lähtijöitä kohtaan, järjestö pystyy demonisoimaan lähtijät ja heidän kokemuksensa pitäen jäsenet informaatiopimennossa. Niin kutsutut luopiot ovat tavallisia ihmisiä, joilla vain sattuu olemaan eriäviä mielipiteitä järjestön toimintamalleista, opeista ja maailmankuvasta. Sinulla on täysi oikeus tutustua kaikkeen mahdolliseen informaatioon jota on tarjolla. Se kuuluu jokaisen ihmisoikeuksiin.
  
  • Lähtöprosessin aikana on avuksi, jos pystyt huolehtimaan myös fyysisestä hyvinvoinnistasi. Tähän kuuluu niin terveellinen ruokavalio kuin riittävä unen saanti. Vältä päihteiden käyttöä. Fyysinen hyvinvointi antaa eväitä myös psyykkiselle puolelle.
  
  • Voi olla suureksi avuksi käsitellä asiaa psykoterapeutin kanssa. Myös pariterapiaa kannattaa harkita, etenkin jos teillä on alaikäisiä lapsia. Vakavissa mielenterveyden häiriöissä kysy neuvoa psykiatrian erikoislääkäriltä.

3. Tunteita, joita saatat kohdata lähdön jälkeen:

• • Rakkaittesi epäoikeudenmukaisesta karttamisesta seuraava tuska
  
  • Tuomituksi ja merkityksi tuleminen voi aiheuttaa vihaa ja surua
  
  • Menetysten aiheuttama epätoivon tunne tai toivottomuus
  
  • Turhautumisen tunne kaikista uhrauksistasi järjestölle, kun olit Jehovan todistaja
  
  • Hämmennyksen tunne siitä, miten rakentaa elämä uudelleen
  
  • Pakottava halu ymmärtää, mitä sinulle itseasiassa on tapahtunut
  
  • Tarve päästä eroon vanhoista ajattelumalleista
  
  • Sen punnitseminen, haluatko liittyä johonkin toiseen uskontoon
  
  • Ajoittaiset epäilyt siitä, oletko tehnyt oikean ratkaisun
  
  • Ajoittaiset ilon- ja riemuntunteet kun nautit kovalla työllä ansaitsemastasi vapaudesta (Tämä ei tietenkään ole varsinainen haaste, tässä yhteydessä oli vain hyvä muistuttaa asiasta.)

Vaikka haasteet ovat eittämättä vaikeita, ne menettävät merkitystään, kun aikaa kuluu ja huomaat miten merkittävästä saavutuksesta prosessissa on ollut kysymys. Tämän jälkeen kokemasi järjestössä voi asettua omalle paikalleen elämässäsi ja voit alkaa elämään omaa elämääsi.

[Ex-witness]

Heips,

Entisenä Jehovan todistajana ajettelin kirjoittaa tähän osioon jotakin. Mutta ylläolevassa käännöksessä taisi olla jo kaikki tarpeellinen ja enemmäkin.

On totta, että erkautuminen Jehovan todistajista on monille hyvin pelottava asia ja siksi jotkut yrittävät roikkua jotenkuten mukana, jotteivat menetä ystäviä ja sukulaisiaan. Mutta mihin unohdetaan se mielipaha, jota tuotetaan itse Jehovalle- kaiken hyvän antajlle? Eikö tämän seikan pitäisi olla ihmisen aromaailmassa ensimmäinen asia, jota tulisi miettiä vakavasti, ko ska eroaminen tai erottaminen rikkoo automaattisestisuhteen Jumalaan. On hyvin itsekästä mielestäni ajatella ensiksi omien kasvojensa menettämistä tilanteessa. Itse tehdyt elämän valinnat vääjäämättä johtavat kyseiseen lopputulokseen. Eikö pitkällä aikavälillä niinsanottu pakotettu mukana olo tule hyvin raskaaksi henkisesti. Uskon, että on raskasta näytellä vuosia roolia näytelmässä, jonka kulissit vaihtuvat jatkuvasti. Tämä epätodellinen kooma- tila sisäisesti uuvuttaa lopulta ja haavoittaa ihmistä jopa pysyvästi. Ihmisen sisin olemus järkkyy. Miksi kukaan haluaisi kohdella itseään näin julmasti? Jokainen kokousohjelma on tälläiselle ihmiselle moite. Jokainen kirja jonka hän lukee on hänelle moite. Jokainen sana Raamatussa on hänelle moite siksi, koska hänen sydämmensä ja mielensä on etääntynyt Jumalasta. Jumala ottaa totuuden pois ihmiseltä, joka ei toimi sopusoinnussa hänen tahtonsa mukaan. Tämä ajatus ei ole mistään seuran kirjallisuudesta, vaan eräästä puheesta, joka perustuu tosielmän kokemuksiin kuinka ihminen menettää koko näkemysmaailmansa Jumalan sanasta.
Ulkopuoliset eivät ymmärrä sitä kokonaisuutta, mitä tapahtuu, kun joutuu luopumaan seurustelusta erotettaessa seurakunnasta. Ihminen jää aivan tyhjän päälle. Kokemuksena se on pelottava ja siksi moni pelkää sitä. Varsinkin sellaiselle ihmiselle, jonka perhesuhteet ovat erittäin läheiset, tilanne on katastrofaalinen ja todella koetteleva. Jotkut eivät kestä tätä.
Olen joskus miettinyt sitä, jättääkö eroaminen leiman lähtevään ihmiseen josta on maksettava jokin hinta, jos ja kun hän palaa takaisin kuten Jeesuksen tuhlaajapoika vertauksessa kävi? Miettivätkö seurakuntalaiset, että voikohan tähän ihmiseen luottaa jne ja onkohan tuo tyyppi luotettava, kun se on kerran ollut erotettuna? Jos minä kokisin sellaista palattuani takaisin kotiin, se musertaisi ainakin minut ja rikkoisi hengellisen identiteettini täysin. Pelkään, että minun tapaukseani näin voisi käydä ihan tosissa. Mutta ei aina pidä kuitenkaan ajatella pahinta.
Mikäli ihmisellä on hyvä suhde Jumalaan ja hän on tasapainossa itsensä kanssa, en usko, että kukaan haluaa toimia tässä suhteessa rakkaudettomasti.

Mutta monet ovat saaneet elämäänsä pysyvyyttä ja tasapainoa kaikista kokemuksistaan huolimatta. Mutta sitten on myös sellaisia, jotka eivät ole selviytyneet ja ovat päätyneet omalla kohdallaan traagisiin ratkaisuihin.Tiedän yhden tapauksen.
Jehovan todistajista irtautuminen satuttaa todella monia lähtijän ympäriltä-sisaruksia,vanhempia ja ystäviä jne.
En ole koskaan syyllistänyt järjestöä tai ketään muutakaan tahoa siitä, että erosin vapaaehtoisesti yli 20 pitkää vuotta sitten. Päinvasoin tuntuu pahalta, että menetin parhaat vuodet elämästäni enkä voi saada niitä enää takaisin. Nuorena tekee joskus typeriä ratkaisuja miettimättä kokonaisuutta ja seurauksia sen enempää.
Mutta tuo Bonnie Ziemannin kirjoitus oli selkeä ja asiallinen.

[YksinäinenSusi]

En ole koskaan syyllistänyt järjestöä tai ketään muutakaan tahoa siitä, että erosin vapaaehtoisesti yli 20 pitkää vuotta sitten. Päinvasoin tuntuu pahalta, että menetin parhaat vuodet elämästäni enkä voi saada niitä enää takaisin. Nuorena tekee joskus typeriä ratkaisuja miettimättä kokonaisuutta ja seurauksia sen enempää.

Tässä se asian ydin oikeastaan onkin. Jotta ihminen kehittyisi ja pääsisi eteenpäin, on sen entisen elämän alettava tuntumaan ahdistavalta ja pahalta. Jos se tuntuisi hyvältä ja ihanalta, niin ihminen ei pääsisi eteenpäin.

Oikeastaan asiat ovat menneet oikein meidän kohdalla jotka olemme tehneet päätöksen erottautua jt-järjestön manipulatiivisesta mielenhallinnasta.

Okei, vuosia meni hukkaan. Mitä sitten? Ollaan tyytyväisiä siihen että edes loppuelämä on tallella ja voimme sen käyttää vapaasti siihen mikä meitä eniten kiinnostaa.

Mutta tietysti se aina välillä harmittaa.

Mutta tämä on prosessi ja se on valitettavasti hidas. Ihminen on tunteidensa vanki siinä mielessä että tunteet sanelevat sen että milloin on aika lähteä jostain pois ja etsiä jotain parempaa.

Sellaisia me olemme ja se on elämää. Ihminen on hyvin pitkälti omien valintojensa uhri. Ei ole ainakaan Suomen laki pakottanut roikkumaan missään uskonnossa. Itse valitsimme sen, vaikkakin läheistemme painostuksen ja pelotteiden takia, mutta silti itse valitsimme sen. Ei olisi tarvinnut.

Vai olisiko tarvinnut? Olisimmeko mahdollisesti kuolleet harmagedonissa ihan lähi,lähi,lähi,lähi,ähi,lähi,lähi,lähi,lähitulevaisuudessa pian,pian,pian,pian,pian,pian,pian,pian,pian, jos olisimme valinneet maailman?

Mutta jos meillä oli sukua - vanhemmat ja lihalliset sisaremme ja veljemme myös uskossa - niin on enemmän kuin ymmärrettävää ettemme halunneet heidän hylkäävän ja karttavan meitä.

Ratkaisimme asian kuten se meistä silloin tuntui oikealta ja pysyimme uskossa, vaikkemme kunnolla uskoneet.

Kaikilla ei ole uskon lahjaa - on raamattukin jossain kohtaa rehellisesti sopertanut. Eiks oo kiva!

Meillä ei sitä näköjään sitten ollut? Ja siinä se.

Sitäpaitti nuorena ihminen tekee typeriä ratkaisuja, mutta ei siksi että olisi typerä, vaan paremminkin siksi että ei ole elämänkokemusta.

Siksi vanhemmat ja fanaattisimmat jehovantodistajat usein ovilla kulkiessaan toivovatkin kohtaavansa nuoria ovenavaajia. Nuorilla on tyhjät päät joihin mahtuu paljon skeidaa.

Eiks oo mageeta, mahtavaa?

[Iines]

On totta, että erkautuminen Jehovan todistajista on monille hyvin pelottava asia ja siksi jotkut yrittävät roikkua jotenkuten mukana, jotteivat menetä ystäviä ja sukulaisiaan. Mutta mihin unohdetaan se mielipaha, jota tuotetaan itse Jehovalle- kaiken hyvän antajlle? Eikö tämän seikan pitäisi olla ihmisen aromaailmassa ensimmäinen asia, jota tulisi miettiä vakavasti, ko ska eroaminen tai erottaminen rikkoo automaattisestisuhteen Jumalaan. On hyvin itsekästä mielestäni ajatella ensiksi omien kasvojensa menettämistä tilanteessa. Itse tehdyt elämän valinnat vääjäämättä johtavat kyseiseen lopputulokseen. Eikö pitkällä aikavälillä niinsanottu pakotettu mukana olo tule hyvin raskaaksi henkisesti. Uskon, että on raskasta näytellä vuosia roolia näytelmässä, jonka kulissit vaihtuvat jatkuvasti.

Todistajuus kahlitsee jäseniään niin monilla tavoin, että sitä ei sisäpuolella edes tajua.
"Syntien taakka" varmasti painaa niitä ihmisiä, jotka uskovat Jt-opin olevan totuus. Näin oli itsenikin kohdalla, kun minut erotettiin. Uskoin vielä jt-oppiin silloin. Se, että rikkoi vastaan normeja jotka luuli olevan jumalalta painoi raskaana taakkana. Ei niin paljoa se, että "menetin kasvoni".
Päätin jossain vaiheessa, että nyt en kestä enää tätä syyllisyyttä ja että tuomitsen lapsenikin kuolemaan, jos en korjaa suhdettani jumalaan. Otin opeista oikeasti selvää... ja huomasinkin, että jt-oppi oli vain uskonto muiden joukossa. Olin niin helpottunut! Tästä kokemuksesta on jo yli 10v. Ihanaa olla vapaa!

[Veli-Hopea]

Otin opeista oikeasti selvää... ja huomasinkin, että jt-oppi oli vain uskonto muiden joukossa. Olin niin helpottunut!

Joltakin kantilta katsottuna se on juuri näin helppoa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Toisilla vaan on paljon mutkia ja solmuja matkassa, ensimmäisenä niistä se että hyväksyy itsellensä oikeuden ottaa selvää asioista, eikä pidä sitä minkäänlaisena kapinointina tai syntinä. Eihän se mitään sellaista voi edes olla, asioiden selvitys ja tarkistus kun on ihan jokaisen oikeus.

Toki tuntuu siltä, että vtseura yrittää tuonkin oikeuden jotenkin viedä pois eri keinoin.

[Iines]

Otin opeista oikeasti selvää... ja huomasinkin, että jt-oppi oli vain uskonto muiden joukossa. Olin niin helpottunut!

Joltakin kantilta katsottuna se on juuri näin helppoa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Toisilla vaan on paljon mutkia ja solmuja matkassa, ensimmäisenä niistä se että hyväksyy itsellensä oikeuden ottaa selvää asioista, eikä pidä sitä minkäänlaisena kapinointina tai syntinä. Eihän se mitään sellaista voi edes olla, asioiden selvitys ja tarkistus kun on ihan jokaisen oikeus.

Toki tuntuu siltä, että vtseura yrittää tuonkin oikeuden jotenkin viedä pois eri keinoin.

Totta. Ei se toki ollut niin helppoa kuin tuosta lauseesta voisi ymmärtää… ensimmäisen kerran kun luin ns. luopioaineistoa minua pelotti. Olin ihan varma, että demoni hyökkää kimppuuni tai jotain pahaa tapahtuu. Piti olla kotona, valot päällä ja muita ihmisiä paikalla. Vaikka erottamisesta siihen kun aloin ottaa asioista selvää meni useampi vuosi.

[YksinäinenSusi]

Toisilla vaan on paljon mutkia ja solmuja matkassa, ensimmäisenä niistä se että hyväksyy itsellensä oikeuden ottaa selvää asioista, eikä pidä sitä minkäänlaisena kapinointina tai syntinä. Eihän se mitään sellaista voi edes olla, asioiden selvitys ja tarkistus kun on ihan jokaisen oikeus.

Toki tuntuu siltä, että vtseura yrittää tuonkin oikeuden jotenkin viedä pois eri keinoin.

Totta turiset.

Itte astias raamattukin tukee myönteisesti ajatusta siitä että kaikesta on hyvä varmistautua ja ottaa selvää.

Apostolien teot 17:
11 Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.

Itselläni kävi niin silloin aikoinaan kun olin jo oikeastaan hankkiutunutkin erotetuksi. Aloin lukea raamattua järjestyksessä 1. Moos. kirjasta ja luin sitä Joosuan kirjan loppuun asti.

Kun luin nuo niin tulin vakuuttuneeksi että oikea Jumala(jos edes olemassa) EI VOI olla tuollainen kuin noissa kirjoituksissa esitettiin.

Kuitenkin tuo raamatunkohta jota lainasin yläpuolella, on tarkoitettu sen 1. vuosisadan ihmisille jotka mahdollisesti ja melko varmasti jopa uskoivat maan olevan litteä varustettuna taivaan kannella, kuten raamattukin esittää useissa kohdin.

Sen ajan ihmisille riittikin hyvin uskonsa vahvistukseksi lukea sen ajan kirjoituksia, joista valikoiduin osin paljon myöhemmin muodostettiin raamattu.

Silloin ei ollut juurikaan uskonnosta riippumatonta tiedettä. Ja jos olikin, sen harrastajat taidettiin leimata hulluiksi ja tuomita jonain harhaoppisina kuolemaan.

Nykyajan ihmisille raamattu ei enää riitä. Nykyajan ihminen on taipuvaisempi enemmänkin luottamaan tiedemiesten tutkimustuloksiin ja varsinkin sellaisiin tutkimustuloksiin, jotka on todistettu samalla tavoin toimiviksi toisistaan riippumattomissa testeissä eri puolilla maapalloa.

Jos samaan testitulokseen päästään aina toisistaan riippumattomasti, niin siitä tulee faktaa.

Hassua on se, että uskonlahkotkin usein poimivat rusinat pullasta siten että hyväksyvät ne tiedemiesten tutkimukset, jotka edes näennäisesti tukevat noiden uskontojen oppeja. Mutta niitä tiedemiesten tutkimuksia ei kelpuuteta, jotka todistavat uskonnon oppeja vastaan.

Hassuin ristiriita on maan muodossa. Rehellisen uskonlahkon pitäisi hyväksyä että maa on litteä ja siinä on taivaankansi, koska raamattu niin opettaa.

Mutta kun uskonlahko haluaa saada maksavia(lahjoittavia) jäseniä mukaan, niin sen täytyy väittää että itteastias raamattu opettaa maan olevan pyöreä, koska nykyajan ihmisistä se kuulostaa uskottavammalta, kuin se vaihtoehto mitä raamattu on alunperin oikeasti opettanut.

Millaisia kännyköitä raamatun avulla voitaisiin valmistaa? Millaisia lentokoneita ja autoja raamatun tiedolla voitaisiin valmistaa?

Raamatulla ei ole nykyajan ihmiselle oikeastaan enää mitään sanottavaa muuten kuin siinä tapauksessa että nykyajan ihminen haluaa elää raamatun ahtaiden vaatimusten ja sääntöjen mukaan (ihan turhaan).

Eli uskonlahkoille raamatulla on jotain annettavaa joiltain osin, mutta uskonlahkokaan ei kelpuuta sitä kaikkea mitä raamattu sanoo. Vain osan siitä.

Huitsin kivaa, eiks je!

[YksinäinenSusi]

Totta. Ei se toki ollut niin helppoa kuin tuosta lauseesta voisi ymmärtää… ensimmäisen kerran kun luin ns. luopioaineistoa minua pelotti. Olin ihan varma, että demoni hyökkää kimppuuni tai jotain pahaa tapahtuu. Piti olla kotona, valot päällä ja muita ihmisiä paikalla. Vaikka erottamisesta siihen kun aloin ottaa asioista selvää meni useampi vuosi.

Ne jotka pääsevät eroon jt-järjestön opeista, kohtaavatkin tuon taistelun itsessään olevien - järjestön syöttämien - pelkojen kanssa ...

... ja selviytyvät voittajina, koska ovat rohkeita.

Ne, jotka pelkäävät kohdata tuota taistelua itsensä ja kuviteltujen uhkien kanssa, jatkavat järjestön robotteina ja työmuurahaisina. Mutta jos he saavat siitä kiksejä, niin ei kai siinäkään mitään sitten, senkus vaan.

[Mievaan]

Mulle itelle kävi niin, että "ystävät" kohteli mua erittäin huonosti. Se sai ajattelemaan, että jos tämä on Jumalan järjestö, niin missä on rakkaus ja myötätunto. Oppikysymykset ei ollu ainakaan alussa tärkeitä. Uskoin että uskonnon pitäis tuoda hyvää elämään eikä ahdistusta, itsesyytöksiä ja itsemurha-ajatuksia. Tapasin erään henkilön eräässä pelissä ja rupesin juttelemaan näistä asioista. Ajan kanssa ja useiden tuntien pölinän avulla ajatukset rupes selkenemään. Sain silloin ensimmäisen oikean ystävän. Jolle pystyin puhumaan ihan kaikesta, eikä tarvinnu pelätä, että hän menisi kantelemaan mun ajatuksia vanhimmille. Pikkuhiljaa sain itsetuntoani takaisin ja toisen online kamun kutsu bileisiin sai mun silmäni lopulta avautumaan "maailmallisista". Ei ne ollukkaan niin pahoja, kun mulle oli opetettu. Tutustuin myös muutamaan sateenkaari ihmiseen ja jouduin ensimmäistä kertaa pohtimaan mitä itse ajattelen asiasta. Pala kerrallaan tippui JT. opit ja tilalle tuli omat säännöt. Vihdoin olen itseni herra, ei pelkoa, ei häpeää, ei syntiä ja harmagedonia. Täytyy myöntää, että tie on ollut pitkä, eikä se pääty varmaan miloinkaan. Se että on lapsesta asti joutunut kuuntelemaan esitelmiä, tutkimaan, näkemään ahdistavia kuvia harmagedonista on taatusti jättänyt jäljet. Enää en yritä olla täydellinen "normaali". Kerron nohkeasti, jos tulee ihmettelyä, että kasvoin JT kodissa, enkä ole siksi ikinä käynyt esim. joulukirkossa, enkä osaa yhtään virttä.

[YksinäinenSusi]

Vihdoin olen itseni herra, ei pelkoa, ei häpeää, ei syntiä ja harmagedonia.

Eiks ookki mageeta huomata ett synti onkin vain uskonnon käyttämä väline ihmisten manipulatiivisessa hallinnassa.

Entisaikain ihmisiä sillä pystyttiin hallitsemaan. Mutta nykyajan ihmisiä sillä onkin jo vaikeampi hallita, koska synnin käsitteellä ei ole sillätavoin valtaa enää nykyajan ihmisiin, koska ei ole epätäydellisyyttäkään.

Per'uattees on vain ihminen niinsanottuine "vikoineen", ei muuta. Ihminen, joka on toistaiseksi ylin olento maailmankaikkeudessa, kunnes se kaikkein ylin olento suvaitsee ilmoittautua ja näyttäytyä.

Ihminen on jo ilmoittautunut ja näyttäytynyt ja todettu todelliseksi niin fyysisenä kuin henkisenäkin olentona.

Ihminen on niin etevä, että loi jopa jumalatkin, joista Jehova lienee tiukkapipoisin. Uskontomarkkinoilla tällaistakin tarvitaan, jotta ihmisiä pelolla hallittaisiin.

[jext]

"Mulle itelle kävi niin, että "ystävät" kohteli mua erittäin huonosti. Se sai ajattelemaan, että jos tämä on Jumalan järjestö, niin missä on rakkaus ja myötätunto."

"pystyin puhumaan ihan kaikesta, eikä tarvinnu pelätä, että hän menisi kantelemaan mun ajatuksia vanhimmille."

Samaistuin näihin niiiin täysin! Kuten myös siihen, että maailmallisten joukossa huomasin, etteivät he ole yhtään todistajia pahempia ihmisiä.

[Kivikko]

Jos jotain vinkkiä yrittäisin antaa kellekään niin hankkikaa tietoa! Lukekaa paljon, kuunnelkaa ihmisiä ja miettikää samalla mitä itse oikeasti asioista ajattelette. Jt:na sitä luuli tietävänsä paljon vaikka oli aikamoisessa pimennossa todella suurissa asioissa.

Voisin joillekin suositella jopa Raamatun lukemista, koska kohdallani se oli aikamoinen uskonmurha. Tarinoiden järjettömyys ja mielivaltaisuus, sadistisuus ja sairaalloisuus saivat tajuamaan miksei sellaista kirjoitelmaa voi pitää elämän "käsikirjana" mitä Jt:t väittävät sen olevan.

Verratkaa omia ajatuksiane Jt-maailmankuvaan, ja listatkaa vaikka ihan paperille mitkä eivät täsmää. Pohtikaa miksi näin on, missä vika, ja mitä asialle kannattaa tehdä omalla kohdallanne.

Antakaa itsellenne aikaa, enemmän kuin mitä aluperin olette suunnitelleet.

[ajoulupukisti]

Jos lontoo taipuu, niin pohdittavaksi....

[Michael]

Hei. Kaikki edelleen mukana olevat ja asioita miettivät. Tässä lyhykäisyydessään oma vinkkini (lue: tapa nähdä maailma kirkkain silmin):

Maailmassa on 3000 uskontoa. Olette olleet osana vain niistä yhtä. Samat periaatteet kuitenkin ovat useimmissa: On vahva keskushallinto, ainoa oikea totuus ja eri tavoin toimivat aivopesun kaltaiset mielenhallintakeinot. Kuten Vartiotorni -seura toteaa, käytätte aivoistanne vain pientä osaa hyödyksi. Teillä on kapasiteettia tutkia asioita itsekin. Älykkyys, tiedonjano ja Totuuden ymmärtäminen ympäristötekijöistä riippumatta erottavat Sinut apinoista. Luota aivojesi sekä ihmisen elämän rajoittamattomaan kapasiteettiin. Ota täysi hyöty tajunnastasi, tiedoistasi ja elämäsi mahdollisuuksista.

Aloita muutos tänään. Totuus avartaa.

[Tony]

John Cedars haastattelee videolla aloituksessa mainitun kirjan kirjoittajaa, Bonnie Ziemania.