Sivu 1/1

Vähän verestä

Lähetetty: 24.07.2015 22:39
Kirjoittaja Love_is_a_lie
Verestä on varmastikin puhuttu täällä jo paljon, mutta tulipa mieleeni eräs muisto lapsuudesta.
Hampaiden vaihtuessa olin nimittäin kauhuissani jos yhtään tuli verta nieltyä. Pelkäsin että siitä tulee sanktioita ja mitä kaikkea.

Hämmästyin ihan kun tajusin erään nenäverenvuodon yhteydessä että samaa kammoa ei enää ole. No, loogisesti ajateltuna tietenkään, enhän enää ole pikkulapsi. Mutta joitain asioita nyt vaan jaksaa hämmästyä.

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 25.07.2015 00:09
Kirjoittaja Veli-Hopea
Minulla kun tuli pikkupoikana haava sormeen niin kaveri käski vähän imasta niin vuoto loppuu. Enpä laittanut sormea suuhun kun ajattelin että Jehova tappaa minut siitä hyvästä.

Tällaisia pelkoja se lahko tuottaa , vaikka se ei virallisesti tällaisia opetakkaan. Niitä pelkoja tulee kuitenkin, varsinkin lapsille .

Toisen kerran söin kaverilta veriappelsiinin makuisia pastilleja. Olin tosi pikkuinen ja luulin niissä olleen verta. Voitte arvata kuinka pelkäsin ja kuinka itkin kun kerroin vanhemmilleni. Luulin että Jehova tulee ja tappaa

Ei sekään virallinen opetus tietenkään mutta esimerkki siitä mihin opetukset voi johtaa.

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 25.07.2015 01:57
Kirjoittaja Markku Meilo
Veli-Hopea kirjoitti:Minulla kun tuli pikkupoikana haava sormeen niin kaveri käski vähän imasta niin vuoto loppuu. Enpä laittanut sormea suuhun kun ajattelin että Jehova tappaa minut siitä hyvästä.

Tällaisia pelkoja se lahko tuottaa , vaikka se ei virallisesti tällaisia opetakkaan. Niitä pelkoja tulee kuitenkin, varsinkin lapsille .
Virallinen opetus on moniselitteinen, mutta esimerkiksi illimatokyssässä todetaan lopuksi suoraan:
”Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Raamattu käskee hävittämään ruumiista poistetun veren, sillä se on pyhää ja edustaa elämää.” (Vartiotorni 15. syyskuuta 1982 sivu 31)
Asenteessa on sittemmin ollut lievää vaihtelua ja merkittävä venkulointi oli vuoden 2000 lokakuun 15. päivän lukijakyssä, joka osoittaa kuinka hallintoelin tietää olevansa heikoilla jäillä:
Tai tavoitteena voi olla eristää verestä jotakin sen aineosaa, jotta sitä voitaisiin käyttää muualla elimistössä. On myös olemassa tutkimuksia, joissa potilaasta otettuun vereen lisätään merkkiaine tai siihen sekoitetaan lääkettä, minkä jälkeen se annetaan takaisin potilaaseen.
Yksityiskohdissa voi olla eroja, ja uusia toimenpiteitä, hoitomuotoja ja tutkimuksia kehitetään varmasti. Ei ole meidän asiamme eritellä jokaista muunnelmaa ja tehdä päätöstä kunkin osalta. Kristityn täytyy ratkaista itse, miten hänen omaa vertaan käsitellään kirurgisen toimenpiteen, lääketieteellisen tutkimuksen tai hoidon aikana. Hänen tulisi tiedustella lääkäriltä tai tekniseltä asiantuntijalta etukäteen, mitä hänen verelleen saatettaisiin toimenpiteen aikana tehdä. Sitten hänen täytyy tehdä päätös omantuntonsa mukaan (ks. tekstiruutua).
Tässä nimittäin on niin, että joissain näistä toimenpiteistä potilaan verta siirretään pois hoitotilasta ja palautetaan vasta tuntien kuluttua. Vaan tuttuun ristiriitaiseen tyyliinsä Vt-seura oli jo samassa kyssässä ensim todennut näin:
Joissakin tapauksissa lääkäri saattaa suositella potilaalle, että tämän omaa verta otettaisiin talteen joitakin viikkoja ennen leikkausta (autologinen verenluovutus), niin että tarpeen vaatiessa sitä voitaisiin antaa potilaalle. Tällainen veren säilyttäminen ja siirtäminen takaisin ihmisen elimistöön on kuitenkin suoranaisessa ristiriidassa sen kanssa, mitä sanotaan Kolmannessa ja Viidennessä Mooseksen kirjassa. Verta ei tule säilyttää, vaan se täytyy vuodattaa pois, ikään kuin palauttaa Jumalalle.
Toisen kerran söin kaverilta veriappelsiinin makuisia pastilleja. Olin tosi pikkuinen ja luulin niissä olleen verta. Voitte arvata kuinka pelkäsin ja kuinka itkin kun kerroin vanhemmilleni. Luulin että Jehova tulee ja tappaa
Noin se menee, odota vaan kun Jehova tulee ja tappaa sut (ja mut). Nimittäin lakristsipiippujen syöntikin on mulle opetetun mukaan Jehovan tahdon vastaista.

+te

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 25.07.2015 08:35
Kirjoittaja Veli-Hopea
Erikoisia juttuja. Toivottavasti saadaan lisää esimerkkejä, mitä erilaisia ongelmia seuran kirjoitukset ja opit voivat pienen lapsen elämään tuoda.

Niitähän olisi jehovantodistakillakin kerrottavana runsaasti, kunhan uskaltaisivat avautua.

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 25.07.2015 09:57
Kirjoittaja Markku Meilo
Veli-Hopea kirjoitti:Erikoisia juttuja. Toivottavasti saadaan lisää esimerkkejä, mitä erilaisia ongelmia seuran kirjoitukset ja opit voivat pienen lapsen elämään tuoda.

Niitähän olisi jehovantodistakillakin kerrottavana runsaasti, kunhan uskaltaisivat avautua.
Etenkin pienet lapset ovat kusisessa paikassa kun ovat alisteisia (jt-)vanhemmilleen. Jos sitten ainoastaan aikuiset haluaisivatkin ehdoin tahdoin tärvätä elämäänsä uskonnollisella kultilla, niin se ketju katkeaisi helpommin siihen.

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 25.07.2015 14:13
Kirjoittaja Love_is_a_lie
Veli-Hopea kirjoitti:Erikoisia juttuja. Toivottavasti saadaan lisää esimerkkejä, mitä erilaisia ongelmia seuran kirjoitukset ja opit voivat pienen lapsen elämään tuoda.

Niitähän olisi jehovantodistakillakin kerrottavana runsaasti, kunhan uskaltaisivat avautua.
Olispa tosiaan kiinnostavaa kuulla mitä lapset ihan tosissaan ajattelee, ilman vanhempien ja vanhimpien valvovaa silmää.
Mutta sitäpä saa odotella.

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 25.07.2015 14:19
Kirjoittaja Veli-Hopea
Love_is_a_lie kirjoitti:
Veli-Hopea kirjoitti:Erikoisia juttuja. Toivottavasti saadaan lisää esimerkkejä, mitä erilaisia ongelmia seuran kirjoitukset ja opit voivat pienen lapsen elämään tuoda.

Niitähän olisi jehovantodistakillakin kerrottavana runsaasti, kunhan uskaltaisivat avautua.
Olispa tosiaan kiinnostavaa kuulla mitä lapset ihan tosissaan ajattelee, ilman vanhempien ja vanhimpien valvovaa silmää.
Mutta sitäpä saa odotella.
Vtseuran mielikuvitus + lapsen mielikuvitus = huono yhtälö.

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 25.07.2015 17:41
Kirjoittaja bloodlust
Oltiin jotain 11 vuotiaita, kun ystäväni, joka oli Jt perheen lapsi sai pallon huuleeen ja se alkoi vuotamaan verta. Muistan kun ystäväni sylki verta ja ´todisti´samalla, ettei verta saa syödä.

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 25.07.2015 20:33
Kirjoittaja Markku Meilo
Vt-seuran verisekoiluun liittyen on hyvä muistuttaa esiin, että pienimpienkin veren osien vastaanottaminen oli 1960-luvun oppimuutoksen jälkeen monotusperuste. Nyt veren osilla läträtään urakalla ja laskuun opillisesti, räikein muutos on erilaisten verituotteiden käytön salliminen ja näiden verestä valmistettujen tuotteiden nimittäminen harhaanjohtavasti veren korvikkeiksi.

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 25.07.2015 20:49
Kirjoittaja Veli-Hopea
räikein muutos on erilaisten verituotteiden käytön salliminen ja näiden verestä valmistettujen tuotteiden nimittäminen harhaanjohtavasti veren korvikkeiksi
Niin ja se tietämättömyys, ainakin jos ympärilläni olevista puhuu, nämä kun oikeasti vaan toistelevat sitä samaa että veren korvikkeita on,jotakin täysin keinotekoisia, mutta eivät sitten osaa vastata kyselyihin kummemmin.

Täysin tietämättömiä tuntuvat olevan ja luottavat ihan sokeasti siihen mitä ovat salilla tai muualla kuulleet.

Nestevolyymin kohottajat erikseen, ne eivät ole mitään veren korvikkeita.

Erikoista tuo verestä tehty veren korvike... joka siis ilmeisesti on siellä omatuntokategorioissa vai?

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 25.07.2015 22:38
Kirjoittaja Markku Meilo
Veli-Hopea kirjoitti:Erikoista tuo verestä tehty veren korvike...
Erikoisuuksia riittää, lienee kuuluisa veriopin pyrkimys lapsensa surmaamiseksi hoito epäämällä onkin Jehovan rakkaudellinen järjestely.
joka siis ilmeisesti on siellä omatuntokategorioissa vai?
Noita erilaisia moraalisia kategorioita mä just funtsasin ruohoa latvoista lyhennellessä ja tuntuu siltä että ainakin kulttiuskovaisella ja jumaliin uskomattomilla sekä moraali että omatunto eroavat toisistaan havaittavasti.

Re: Vähän verestä

Lähetetty: 27.07.2015 23:07
Kirjoittaja Pii
Muistan kun noin 10-vuotta sitten entisen srk:ni sekopäinen esivalvoja ja sairaalayhteyskomitean jäsen toitotti lavalta, että: "ystävät, mitä teette silloin kun saatte haavan sormeen? Laitatte sen automaattisesti suuhun, eikös? Tämä on jumalan verikiellon rikkomista, eikä niin tule tehdä." Eräs toinen vanhin viittasi ja sai puheenvuoron, jossa ilmoitti, että hän ainakin laittaa jatkossakin sormen suuhunsa jos siihen tulee haava. Kyseinen esivalvoja on täysin hullu tapaus. EI enää esivalvojana, mutta edelleen vanhin ja seurakunnan korkealla pallilla, vaikka ikää on lähempänä 80-vuotta.
Itselläni ei ollut mitään pelkoja veren suhteen, enkä muista muutenkaan lapsena pelänneeni järjestön oppien vuoksi. Mitä nyt vähän huolissani olin Harmagedonista. Ihmmeellisen hyvässä tasapainossa olin. Kai olin niin naivi ja viaton, että kuvittelin olevani hyvien puolella, ja että minun kävisi siksi hyvin elämässä.