Ruohonleikkuu ja nk. tosi kristityn omatunto
Lähetetty: 25.07.2015 17:34
En sitten tiedä olisinko jehovantodistajana laittanut Jehovan siunaukseksi vaiko Saatanan otteen herpaantumiseksi sen, että päätin sittenkin korjata noin 15 vuotta palvelleen vetävän ruohonleikkurin, jonka teräistukka oli murtunut ja terä kiilautunut niin, että sain sen irti vasta entisen naisystäväni avustuksella ja käyttäen kaksia putkipihtejä (BAHCO 143 ja 442). Koska arvioin teräistukan varaosahinnan tavanomaisella ja totutulla kertoimella, niin oletin hinnan olevan jopa sadan euron pahemmalla puolella, joten olin jo harkinnut uuden leikkurin ostoa kun tuntuvat olevan tyrkytyksessä näin kesän ehtoopuolella.
Mutta niin vaan kävi, että teräistukka oli ainoastaan 15,00 €, liekö sitten valmistajan rehellisyys herännyt ja omatunto soimannut kun hinta on noin alhainen. Tämä uusi kun on rakenteeltaan vahvistettu, eli aiemmassa mallissa oli mitoituksellinen suunnitteluvirhe.
Muutama tunti sitten taas vierähti ruohoa lyhentäessä ja mielessäni pyöri yleisemmin nk. tosi kristityn omatunto ja tämän PeC:in kommentin rehellisyys mainintaani siitä, että Jeesuksen 1874-paluu siirrettiin virallisesti nykypaikalleen vasta vuonna 1943:
Käsitykseni mukaan rehellinen henkilö ei noin vain ohita sitä, että Jeesuksen 1874-paluuta opetettiin aina vuoteen 1943. Ei etenkään kun ottaa huomioon, että tuon paluuvuoden varjossa ennustettiin kaksi merkittävää maailmanloppua ja tuon paluuvuoden (yhtä) keksijää pidettiin ainoana orjana/palvelijana vielä kymmenen vuotta kuolemansa jälkeenkin, häntä kuvailtiin Laodikean sanansaattajaksi hänen katsottiin kuuluvan suoraan jatkumoon Paavalista jne. Itse tuo presbyteeriperheen vesa katsoi Jehovan valinneen hänet jo kun hän oli vielä äitinsä kohdussa.
Oman varjonsa luo myös Vt-seuran pitkäikäisin valehtelu, jonka mukaan 1914-paluuta opetettiin jo ennen vuotta 1914. Rehellinen ei myöskään ole Vt-väite siitä, että raamatuntutkijat "olivat valveilla" vuonna 1914 ja siis ainoina havaitsivat Jeesuksen palanneen 1914.
No se siitä millaisen kuvan jehovantodistajat antavat rehellisyydestään. Nk. tosi kristittyjen piirissä toistellaan usein omatunto-sanaa ja viitataan siihen kuinka ihmisiä tulisi käsitellä tavalla, jolla odottaisi muidenkin käsittelevän itseään. Jehovantodistaja ei pääsääntöisesti keskustele kun kyseessä on todistelutilanne, tämä koskee toki myös muita kuin nk. tosi kristittyjä. Jehovantodistajan omatunto on viritetty sanelemaan, ei kunnioittamaan vastapuolta. Jos jehovantodistajan esittämä oleellinen asia ei kelpaa vastapuolelle, niin jehovantodistaja poistuu takavasemmalle. Toivooko jehovantodistaja tätä samanasenteista käytöstä heitä kohtaan?
Kun palstalle kirjoittavalle jehovantodistajalle esittää oleellisen, asiaan ja aiheeseen liittyvän kysymyksen, niin useimmiten jää vastausta paitsi. Toivooko jehovantodistaja muiden jättävän vastaamatta hänen esittämiin asiallisiin kysymyksiin?
Tämänpäiväisen ruohonleikkuun ja yllä esitetyn valossa päättelen, että jos 1990-luvulla olisin tarttunut minut noin 25 vuotta aiemmin erottaneen vanhimman syöttiin ja palannut takaisin jehovantodistajaksi, niin mitä ilmeisimmin käsitykseni rehellisyydestä sekä omatuntoni olisivat kovin erilaisia kuin ne ovat tänä päivänä.
-i
Mutta niin vaan kävi, että teräistukka oli ainoastaan 15,00 €, liekö sitten valmistajan rehellisyys herännyt ja omatunto soimannut kun hinta on noin alhainen. Tämä uusi kun on rakenteeltaan vahvistettu, eli aiemmassa mallissa oli mitoituksellinen suunnitteluvirhe.
Muutama tunti sitten taas vierähti ruohoa lyhentäessä ja mielessäni pyöri yleisemmin nk. tosi kristityn omatunto ja tämän PeC:in kommentin rehellisyys mainintaani siitä, että Jeesuksen 1874-paluu siirrettiin virallisesti nykypaikalleen vasta vuonna 1943:
Näin se menee jehovantodistajan kanssa, oleellinen piirre ohitetaan ja ryhdytään saarnaamaan.Virallinen näkemys tosiaan oli vuoteen 1943 saakka että Jeesus palasi v.1874 mutta mihin tämä "näkymätön läsnäolo" eli parousia perustuu, ottakaamme tästä selvää:
Käsitykseni mukaan rehellinen henkilö ei noin vain ohita sitä, että Jeesuksen 1874-paluuta opetettiin aina vuoteen 1943. Ei etenkään kun ottaa huomioon, että tuon paluuvuoden varjossa ennustettiin kaksi merkittävää maailmanloppua ja tuon paluuvuoden (yhtä) keksijää pidettiin ainoana orjana/palvelijana vielä kymmenen vuotta kuolemansa jälkeenkin, häntä kuvailtiin Laodikean sanansaattajaksi hänen katsottiin kuuluvan suoraan jatkumoon Paavalista jne. Itse tuo presbyteeriperheen vesa katsoi Jehovan valinneen hänet jo kun hän oli vielä äitinsä kohdussa.
Oman varjonsa luo myös Vt-seuran pitkäikäisin valehtelu, jonka mukaan 1914-paluuta opetettiin jo ennen vuotta 1914. Rehellinen ei myöskään ole Vt-väite siitä, että raamatuntutkijat "olivat valveilla" vuonna 1914 ja siis ainoina havaitsivat Jeesuksen palanneen 1914.
No se siitä millaisen kuvan jehovantodistajat antavat rehellisyydestään. Nk. tosi kristittyjen piirissä toistellaan usein omatunto-sanaa ja viitataan siihen kuinka ihmisiä tulisi käsitellä tavalla, jolla odottaisi muidenkin käsittelevän itseään. Jehovantodistaja ei pääsääntöisesti keskustele kun kyseessä on todistelutilanne, tämä koskee toki myös muita kuin nk. tosi kristittyjä. Jehovantodistajan omatunto on viritetty sanelemaan, ei kunnioittamaan vastapuolta. Jos jehovantodistajan esittämä oleellinen asia ei kelpaa vastapuolelle, niin jehovantodistaja poistuu takavasemmalle. Toivooko jehovantodistaja tätä samanasenteista käytöstä heitä kohtaan?
Kun palstalle kirjoittavalle jehovantodistajalle esittää oleellisen, asiaan ja aiheeseen liittyvän kysymyksen, niin useimmiten jää vastausta paitsi. Toivooko jehovantodistaja muiden jättävän vastaamatta hänen esittämiin asiallisiin kysymyksiin?
Tämänpäiväisen ruohonleikkuun ja yllä esitetyn valossa päättelen, että jos 1990-luvulla olisin tarttunut minut noin 25 vuotta aiemmin erottaneen vanhimman syöttiin ja palannut takaisin jehovantodistajaksi, niin mitä ilmeisimmin käsitykseni rehellisyydestä sekä omatuntoni olisivat kovin erilaisia kuin ne ovat tänä päivänä.
-i