Blogikirjoituksessa oli paljon hyviä pointteja siitä, miksi jotkut eivät pysty hyväksymään evoluutiota - vaikka jo sikiön kehityskin puhuu sen puolesta.
Jos ihmislaji olisi luotu valmiina puhtaalta pöydältä, sikiö kehittyisi mutkitta pikkuihmiseksi ilman jälkeäkään aiemmasta kehityshistoriasta. Valmiiksi luoduilla lajeilla ei yksinkertaisesti olisi yhteisiä edeltäjiä, joilta jäänteet olisivat voineet periytyä.
http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/ra ... ents_startMiksi evoluutioon on vaikea uskoa?
Evoluutio kehitti mielen, joka ei usko evoluutioon.
Kuulut vähemmistöön, jos uskot että ihminen ja kaikki elollinen on kehittynyt luonnollisesti miljardien vuosien evoluutiossa alkuaan elottomasta aineesta. Siis koko ihmisväestön vähemmistöön. Kirkasjärkisistä asiantuntijoista kaikki hyväksyvät evoluution todeksi.
Evoluution kiistäjät uskovat, että eliölajit ovat olleet aina kutakuinkin samanlaisia kuin nykyään. Mutta miksi maallikon on niin vaikea uskoa evoluutioon? Seuraavassa kymmenen syytä, jotka vaikuttavat yhdessä ja erikseen.
Syy 1: Vanhemmat tai muut auktoriteetit opettavat, että evoluutio on valhe.
Yliluonnollisia luomismyyttejä opetetaan totuutena elämän historiasta tieteelliseen näyttöön perustuvan todellisuuskäsityksen sijaan. Tutkimukset osoittavat, että uskonnolla on tässä suuri merkitys: esimerkiksi buddhalaiset ja hindut hyväksyvät evoluution lähes yhtä usein kuin uskonnottomatkin, mutta Jehovan todistajista ei edes joka kymmenes. Suurista uskonnoista evoluutiovastaisuus on vahvinta kristinuskon ja islamin piirissä. Tiedebarometrin mukaan kirkkoon vahvimmin luottavat kiistävät evoluution merkittävän laajasti myös Suomessa. Suomalaiset kiistävät evoluution ylipäätään huomattavasti muita pohjoismaalaisia useammin.
Evoluutiovastaisuus on esimerkki saarnaajien levittämistä vahingollisista meemeistä, mutta uskonto ei yksin selitä kaikkea. Evoluutiovastaiset meemit nimittäin myös tarttuvat ihmisaivoihin erityisen helposti: evoluution kehittämä mieli ei tahdo uskoa omaan evoluutioonsa!
Syy 2: Elämä tuntuu ihmeeltä.
Elämän kehitys yksisoluisesta ihmiseksi tuntuu uskomattomalta ollakseen totta. Kuitenkin jokainen meistä on kehittynyt yhdestä solusta ihmiseksi yhdeksässä kuukaudessa. Fakta, josta pyöristyvät vatsat kaikkialla muistuttavat.
Kun kerran tiedät että yksi solu voi kehittyä luonnollisesti ihmiseksi alle vuodessa, eikö ole verrattomasti helpompaa uskoa että yhdestä solusta voi kehittyä ihminen, kun aikaa on käytössä miljardeja kertoja pidempään?
Jos siis kiistät evoluution eli lajinkehityksen mahdottomana, tulisi loogisuuden nimissä kiistää samalla myös alkionkehitys. Evoluution kiistäjät kuitenkaan harvoin uskovat vauvan saapuvan valmiina haikaran nokassa, saati ilmestyvän kaalinpäästä tai karviaispensaan alle.
Syy 3: Elämä näyttää älykkäästi suunnitellulta.
Tarkemmin katsoen eliöiden rakenteesta ja kehityksestä paljastuu lukuisia vikoja, joissa ei ole merkkiäkään älykkäästä suunnittelusta. Vain älytön insinööri suunnittelisi ihmisen hengenvaarallisesti tulehtuvan umpilisäkkeen, nurinpäin olevan verkkokalvon, vihaisena säälittävästi kohoavat ihokarvat, ahtaan virtsaputken kulkemaan vanhemmiten turpoavan eturauhasen läpi, siemenjohtimen ylimääräisen kiepin virtsaputken yli, isopäisen vauvan syntymän ahtaan lantion läpi, munasarjojen ja munanjohdinten välisen raon, kirahvin kurkunpäähermon turhan viisimetrisen mutkan, kiivin siiventyngät tai valaan luurangosta irralliset jalka- ja lantioluut. Ja tämä lista on vain jäävuoren huippu tunnetuista suunnittelun puutteista, jotka evoluutio selittää.
Älykäs suunnittelija olisi luonut nimensä veroista jälkeä. Evoluutio tuottaa naapuriblogin biologin sanoin sutta ja sekundaa, aivan kuten Darwinin teoria ennustaa: luonnonvalintaan perustuva evoluutio on kuin laivan rakentamista avomerellä, jossa uudet osat on kehitettävä vanhoista siten, että jokainen välimuoto toimii – ja vieläpä edeltäjäänsä paremmin. Evoluutio lisää uutta vanhan päälle eikä aloita puhtaalta pöydältä, kuten älykäs suunnittelija tekisi.
Syy 4: Vahvistusharha ja muut aivojen sisäsyntyiset ajatusvinoumat.
Kun pikkulapsesta saakka opetetaan, että evoluutio on valhe ja luomiskertomus tosi kuin vesi, evoluutiosta tulee koko oman identiteetin ja elämänkatsomuksen uhka. Pelko on aiheeton mutta todellinen niille, jotka ovat sisäistäneet evoluution sopimattomuuden uskonnolliseen maailmankuvaansa. Vakaumuksellista luomisuskovaa ei lohduta edes puheet evoluution luoneesta metaluojasta.
Voimakkaat pelot ja toiveet synnyttävät vahvistusharhan: taipumuksen etsiä, havaita ja muistaa vain uskomuksiaan vahvistavia asioita, sivuuttaa vastakkainen tieto ja tulkita moniselitteiset asiat uskomuksiensa mukaisiksi. Vaikka evoluutiota on kaikkialla, vahvistusharha suojelee evoluutiota pelkäävää totuuden näkemiseltä. Nobel-palkitun psykologin Daniel Kahnemanin käsittein aivojen nopea intuitiivinen ajattelujärjestelmä hallitsee hidasta analyyttistä ajattelujärjestelmää, jota ilman evoluution huomaaminen on toivotonta. Lyhyesti sanottuna tunteet hallitsevat järkeä.
Tunteidensa vallassa olevien aikuisten lisäksi lapset uskovat herkästi elämän olevan luomisen eikä evoluution tulosta. Psykologi Margaret Evansin tutkimuksessa 8-10-vuotiaiden usko luomiseen ei selittynyt heidän vanhempiensa käsityksellä elämän historiasta. Lasten kypsymättömissä aivoissa analyyttinen ajattelujärjestelmä eli järki jää aikuisia useammin intuitiivisen järjestelmän eli tunteiden jalkoihin.
Syy 5: Halu asettaa itsensä luonnon yläpuolelle.
Ihminen on jalostanut kotieläimet, koirarodut, viljelykasvit ja monet muut villeistä kantamuodoistaan dramaattisesti poikkeavat muunnokset muutaman vuosisadan tai -tuhannen aikana. Menetelmä on yksinkertainen: annetaan vain haluttua piirrettä eniten ilmentävien yksilöiden lisääntyä keskenään sukupolvi toisensa jälkeen. Tällöin kyseinen piirre voimistuu ja muodostuu jalostettu kanta. Piirre voi olla tietty väri, koko, muoto, maku, haju, kestävyys, luonne tai mikä hyvänsä periytyvä ominaisuus.
Kaikki tietävät, että jalostus toimii. Jalostuksessa valinnan tekee ihminen. Tiedämme myös, että luonnossa tapahtuu monenlaista muutakin valintaa: hyönteiset valitsevat pölyttämänsä kukat, saalistajat valitsevat saaliinsa ja alfayksilöt valitsevat parittelukumppaninsa. Siten olosuhteisiin kelpoisimmat geeneineen valikoituvat jatkoon. Uskot tämän? Hyvä. Se on evoluutiota.
Askel kaikkien tuntemasta jalostuksesta vähemmistön hyväksymään evoluutioon on olematon, mutta enemmistölle ylipääsemätön. Syy on yksinkertainen: ihminen ja luonto nähdään toisistaan perimmiltään erillisinä. Todellisuudessa ihmisen asettaminen luonnon yläpuolelle on tietenkin vain ihmiskeskeinen harha, jota totena levitetyt myytit ja aivojemme sisäsyntyiset vinoumat pitävät yllä.
Kun hyväksyy ihmisen osaksi luontoa, jalostus on helppo ymmärtää yhdeksi luonnonvalinnan muodoksi. Jalostus on vain se luonnonvalinnan erityistapaus, missä geenien valintapainetta hallitsee ihmisen tavoitteet muiden ympäristötekijöiden sijasta.
Syy 6: Lajit ovat harhaanjohtavan todentuntuinen karkeistus.
Jos kaikki koskaan eläneet eliöt voisivat kokoontua yhteen, luokitteluun erikoistuneet taksonomit saisivat kiistellä lajien määrittelystä loputtomiin. Yksimielisyyttä ei saavuteta, sillä luokittelijat kiistelevät sanoista, eivät todellisuudesta. Eliöiden jako lajeihin on karkeistus, joka toimii vain koska tunnettujen eliöiden välimuodot ovat kuolleet ja harvoista on säilynyt edes fossiileja.
Jokainen ymmärtää, että ihmisten jako pitkiin ja lyhyisiin on yksinkertaistus eli karkeistus. Mutta jos syntyisimme maailmaan, jossa keskimittaiset ihmiset olisivat äärimmäisen harvinaisia, oppisimme herkästi luulemaan jaottelun lyhyisiin ja pitkiin olevan todellisuuden pysyvä piirre, eikä pelkkä inhimillinen lokerointi. Juuri näinhän on käynyt sukupuolen kanssa! Olet varmaankin huomannut, minkälaista hämmennystä ja eripuraa (erityisesti urheilupiireissä) syntyy kun joku ei lokeroidukaan mieheksi tai naiseksi.
Eliölajit tuntuvat todelliselta samasta syystä: välimuotoihin törmää harvoin. Se enemmistö, joka ei ole sisäistänyt karkeistuksen käsitettä, pitää eliölajeja todellisuuden pysyvänä piirteenä. Heidän on vaikea hyväksyä evoluutiota, koska se tarkoittaa lajien muuntumista toiseksi eli intuitiivisen todellisuuskäsityksensä rikkoutumista.
Jos pidät lajeja todellisuuden pysyvänä ominaisuutena, suosittelen aiempaa kirjoitustani, josta selviää miksi ei koskaan ollut ensimmäistä ihmistä.
Syy 7: Ihmiskeskeisesti vinoutunut intuitio todennäköisyyksistä.
Ihminen on sopeutunut hahmottamaan maailmaa omasta näkökulmastaan ja omassa mittakaavassaan. Olipa kyseessä sitten ajat, koot, etäisyydet, nopeudet tai todennäköisyydet, intuitiomme ei osaa arvioida paljon ihmistä pienempää tai suurempaa. Siksi ihmisen elinikä asettaa ylärajan kyvyllemme hahmottaa ajanjaksoja ja tapahtumien todennäköisyyksiä.
Onnekkaan ihmisen elinikä on yksi vuosisata. Evoluution suurimpien muutosten mittakaava on miljoonia vuosisatoja. Niinpä intuitiomme johtaa yli miljoonakertaisesti harhaan, kun kuvittelemme esimerkiksi ihmislajin mahdollisuutta kehittyä kalamaisista esivanhemmista. Koska muutos on tapahtunut niin pitkän ajan kuluessa, sen pitääkin tuntua intuitiivisesti uskomattomalta. Matka uskomattomaan käy lukemattomin uskottavin pikkuaskelin.
Todennäköisyyksien arviointi paljastaa jälleen nopean ja hitaan ajattelujärjestelmien välisen eron: evoluutiokielteiset maallikot luottavat harhaanjohtavaan intuitioonsa, todisteisiin perehtyvät asiantuntijat analyyttiseen päättelyynsä. Psykologi Will Gervaisin hiljattainen tutkimus osoittaakin, että analyyttisesti ajattelevat opiskelijat hyväksyvät evoluution intuitiivisesti ajattelevia verrokkejaan useammin.
Sadat miljoonat evoluution kiistäjät vakavissaan uskovat, että maailman ikä on korkeintaan kymmenen tuhatta vuotta. Tällöin he eivät mitätöi pelkästään mittavaa biologian ja evoluution todistusaineistoa, vaan fysiikan, kosmologian, geologian ja monen muun tieteenalan lukuisat johdonmukaiset todisteet miljardien vuosien ikäisestä maasta. Vain paatuneimmat kulttuurirelativistit voivat olla näkemättä tällaisen koralliriuttoja nuorempaan maailmaan uskovan kulttuurin terveydentilassa mitään huolestuttavaa.
Syy 8: Apinat, kalat ja mikrobit tuntuvat liian oudoilta sukulaisiksemme.
Jokainen tietää, että tytär poikkeaa äidistään. Ero on pieni, mutta huomattava. Kala ei koskaan synnytä apinaa eikä apina ihmistä, mutta luonnonvalinta kasaa tuhansien ja miljoonien sukupolvien aikana pienet erot niin suureksi, että yksisoluisista voi kehittyä kaloja, kaloista apinoita ja apinoista ihmisiä.
Evoluution vähittäisyys muistuttaa mannerlaattojen liikettä. Mannerlaatat liikkuvat senttejä vuodessa eli metrejä vuosisadassa. Vähäinen etäisyyden muutos on kuin tyttären vähäinen muutos äidistään. Laattojen välinen suuri etäisyys on kuin kalan etäisyys ihmisestä eläinavaruudessa. Miljoonissa vuosisadoissa mannerlaatat liikkuvat juuri nykyisen tuhansien kilometrien etäisyytensä verran, mikä kertoo niiden olleen aikanaan yhtä. Samassa ajassa evoluutio kulkee eläinavaruudessa ihmisen ja kalan välisen matkan.
Yhteisestä kantamuodosta polveutuva evoluutio tarkoittaa, että kaikki eliöt ovat keskenään sukua. Sienet, kasvit ja bakteerit ovat sukulaisiamme. Veli on sinulle läheisempää sukua kuin serkku, serkku läheisempää sukua kuin simpanssi, simpanssi läheisempää sukua kuin hauki, hauki läheisempää sukua kuin salmonella. Mutta sukua yhtä kaikki.
Eliökunnan sukulaisuuden osoittaa evoluution lisäksi se, että perimän proteiineiksi kääntävä geneettinen koodi on kaikille eliöille yhteinen. Geneettinen koodi on eräänlainen kieli, jossa pitäisi näkyä eri murteita, mikäli kaikki elämä ei olisi polveutunut yhteisestä esiäidistä.
Syy 9: Sikiön kehitysvaiheet tiedetään usein, mutta ymmärretään harvoin.
Jokainen vauvakirjoja lukenut on kuullut sikiön kalamaisista kiduskaarista ja pyrstöstä, matelijamaisesta verenkiertojärjestelmästä sekä apinamaisesta tarttumisrefleksistä ja karvoituksesta eli lanugosta. Mutta monelle näiden kehitysvaiheiden alkuperä on ilmeisesti täysi mysteeri: biologi Jerry Coyne kertoo tavanneensa jopa synnytyslääkäreitä, jotka tietävät kaiken sikiön apinamaisesta karvoituksesta lukuun ottamatta sitä, miksi karvoitus syntyy.
Sikiön kehitysvaiheiden syy on evoluution tapa lisätä uutta vanhan päälle. Vaiheet seuraavat lajien kehityshistoriallista järjestystä – kalamainen-matelijamainen-nisäkäsmäinen-apinamainen-ihmismäinen – sillä polveutunut laji perii edeltäjänsä kehitysohjelman, kun valintapaine kohdistuu täysikasvuisen yksilön ominaisuuksiin.
Jos ihmislaji olisi luotu valmiina puhtaalta pöydältä, sikiö kehittyisi mutkitta pikkuihmiseksi ilman jälkeäkään aiemmasta kehityshistoriasta. Valmiiksi luoduilla lajeilla ei yksinkertaisesti olisi yhteisiä edeltäjiä, joilta jäänteet olisivat voineet periytyä.
Valmiiksi luotu ja evoluutiossa kehittynyt elämä eroaa toisistaan kuin uusi ja käytetty tietokone. Käytetyn koneen tallennusmuisti on täynnä vanhoja tietoja, sillä tiedostojen poistaminenkaan ei tuhoa muistista itse tietoja vaan ainoastaan niiden osoitteet. Samaan tapaan eliön perimässä on paljon jouto-DNA:ta, joka on kasautunut geenimuistiin evoluution lisätessä uutta vanhan päälle. Siksi ihmiselläkin on häntäluiden ja häntien kaltaisia jäänteitä ja atavismeja.
Syy 10: Pelko, että evoluutio mitätöi elämän arvon.
Evoluutiossa välinpitämättömistä mutaatioista valikoituu kelpoisimmat ilman suunniteltua tarkoitusta tai päämäärää. Yleisen väärinkäsityksen mukaan elämällä ei ole arvoa ilman suunniteltua tai ylhäältä annettua tarkoitusta. Niinpä evoluution pelätään merkitsevän, että elämä on arvotonta.
Todellisuudessa elämä saa arvonsa omista tunteistamme. Myös niiden elämä, jotka uskovat tunteensa ylhäältä annetuiksi.
Eläimellinen alkuperämme tuntuu kuitenkin pyhäinhäväistykseltä vain niistä, jotka asettavat itsensä luonnon yläpuolelle. Päämäärättömyys ei uhkaa niitä, joille matka on päämäärää tärkeämpi. Evoluution yhdistämässä koko maan elämän sukulaisuudessa on suurenmoisuutta, jonka peloistaan vapautuneet näkevät.
Kun listatut syyt 1-10 vaikuttavat toisiaan voimistavasti yhdessä, tahdonvoimaa kuluttava analyyttinen ajattelujärjestelmä joutuu samanaikaisesti kumoamaan monta intuitiivisen ajattelujärjestelmän heikkoutta. Tunteiden uhmaaminen on vaikeaa. Ystävien uhmaaminen on vaikeaa. Kun evoluution intuitionvastaisuuden sisäinen paine yhdistyy uskonyhteisön arvovallan ulkoiseen paineeseen, on uhmattava tunteitaan ja ystäviään yhdessä. Surullinen tulos näkyy tilastoissa.
Evoluution vastustus on kulttuurin lisäksi syvällä omassa, evoluution muovaamassa psykologiassamme. Siksi evoluution hämmästyttäviin ilmiöihin kannattaa tutustua jo nuorena, jolloin kypsyvien aivojen intuitio kehittyy ja sementoituu.
