Hmm.
Lähetetty: 17.08.2015 21:31
Ei helevetti, täällä sitä ollaan. Vertaistukiosiolla, ja nyt vertaistukea pyytämässä..
En nyt sano että oon luullu tietäväni, mutta vähän sellanen olo on vaihteeksi.. :/
Jätin juuri siskolleni, luultavasti lopulliset hyvästit. (toivottavasti ei, mutta niin pelkään).
Nyt mietin, kun laitoin viestiä hänelle että "toivottavasti vielä joskus nähdään", että pitäiskö pistää myös jotaki, heidän mielestään "JT propagandaa" myös. Siis, älkäähän kukaan kompastuko sanaan, vaikka ehkä jotkut teistä, sattuisitte olla mahdollisesti itse eroonpyrkiviä JT:tä tätä lukiessanne.
Jotenkin on vaan helevetin sad fiilis tuosta että perhe on revitty täysin hajalle, vaikka en oo ihmisiä kaivannut vuosikausiin, siis niitä ketkä itse ovat päättäneet tätä vartiotornin kultaista vasikkaa seuratessaan, että eivät halua olla yhteyksissä.
Jostain syystä tuli kumminkin sisko mieleen. Hän on ollut JT nuorena, käynyt kasteella, ja eronnut. Mutta nyt sitten aikuisiällä, on jostaki syystä mennyt takaisin järjestöön ja katkaissut kaikki välit mm. minuun. Ei tietääkseni ole ollut edes mitään erityistä syytä, emmekä ole tavallaan mitään hirveän läheisiä edes koskaan olleet - mutta sisko on sisko. Perhe on perhettä. Tiedän että noi tunteet on vaan mielikuvia, eikä ihmistä voi miksikään muuttaa.
Jessekin sanoin että "en ole tullut yhdistämään vaan erottamaan", "jokaisen on hylättävä vanhempansa/perheensä..jne.jne.) ..vai miten se meni. Ja, tavallaan kumminkin arvostan kaikkia ihmisiä yhtälailla, ei sen väliä onko ns. "verisukua", vai muuten vaan sisko. Mutta jostain syystä tänään, äsken, tuli pitkästä aikaa tunteita ja pientä kiukkuakin pintaan.
Siksi tässä pähkäilenkin, kun mielessä oli lähettää hänelle tuo (tai jokin muu) youtube video, missä suomen tiedottaja puhuu läpiä päähänsä karttamisesta. Mutta en sitte kuitenkaan lähettänyt, lähetin pelkästään viestin että "Ilmeisesti ei sitten enää nähdä, tosin toivon toisin". (siis näin kolmen rivin teksti lyhennettynä yhteen lauseeseen..)
Perhana kun en tiiä että pitäiskö lähettää hälle postia (on ollut vasta parisen vuotta takas tuolla JT:ssä), vai pitäisikö antaa koko asian olla. Olisin mielelläni puhunut monenmoisista asioista hänen kanssaan silloin kun häntä alkoi kiinostamaan jt-asiat (vanhat pelot) uudestaan, mutta silloin kun kuulin että "tutkii" taas JT:en kanssa ja käy kokouksissa, niin oli mennyt jo vuosi siitä kun hän oli tuon aloittanut, ja siinä vaiheessa sitten ajattelin että ei kannata enää sekaantua, koska se on turhaa. Hän on tehnyt päätöksensä ja oli jo pyrkimässä takaisin heidän poppooseen.
Nyt pähkäilen tässä, että teenko kaikille karhunpalveluksen jos heitän menemään tietoa, minkä hän käsittää 99,9% varmasti "luopiomateriaalina", ja sen jälkeen se tosiasia, että jossain yhteyksissä oltaisiin, luultavasti pienenisi vielä pienempään prosenttiiin mitä se nyt on.
Vai pitäisikö vain odottaa, jos vaikka tulisi järkeä päähän ja hän ehkä näkisi mistä on kyse.
Helevetin voimaton olo, kun kyseessä on kuitenkin perheenjäsen, ja tiedän omakohtaisesti miten vahvaa tuo aivopesu ja pelon luominen tuossa järjestössä voikaan olla.
Toivon että ehkä täältä joku vois jotakin rakentavia ajatuksia heittää, mitä tuossa pitäis tehdä, vaikka varmasti se on vaikeaa. :/
En nyt sano että oon luullu tietäväni, mutta vähän sellanen olo on vaihteeksi.. :/
Jätin juuri siskolleni, luultavasti lopulliset hyvästit. (toivottavasti ei, mutta niin pelkään).
Nyt mietin, kun laitoin viestiä hänelle että "toivottavasti vielä joskus nähdään", että pitäiskö pistää myös jotaki, heidän mielestään "JT propagandaa" myös. Siis, älkäähän kukaan kompastuko sanaan, vaikka ehkä jotkut teistä, sattuisitte olla mahdollisesti itse eroonpyrkiviä JT:tä tätä lukiessanne.
Jotenkin on vaan helevetin sad fiilis tuosta että perhe on revitty täysin hajalle, vaikka en oo ihmisiä kaivannut vuosikausiin, siis niitä ketkä itse ovat päättäneet tätä vartiotornin kultaista vasikkaa seuratessaan, että eivät halua olla yhteyksissä.
Jostain syystä tuli kumminkin sisko mieleen. Hän on ollut JT nuorena, käynyt kasteella, ja eronnut. Mutta nyt sitten aikuisiällä, on jostaki syystä mennyt takaisin järjestöön ja katkaissut kaikki välit mm. minuun. Ei tietääkseni ole ollut edes mitään erityistä syytä, emmekä ole tavallaan mitään hirveän läheisiä edes koskaan olleet - mutta sisko on sisko. Perhe on perhettä. Tiedän että noi tunteet on vaan mielikuvia, eikä ihmistä voi miksikään muuttaa.
Jessekin sanoin että "en ole tullut yhdistämään vaan erottamaan", "jokaisen on hylättävä vanhempansa/perheensä..jne.jne.) ..vai miten se meni. Ja, tavallaan kumminkin arvostan kaikkia ihmisiä yhtälailla, ei sen väliä onko ns. "verisukua", vai muuten vaan sisko. Mutta jostain syystä tänään, äsken, tuli pitkästä aikaa tunteita ja pientä kiukkuakin pintaan.
Siksi tässä pähkäilenkin, kun mielessä oli lähettää hänelle tuo (tai jokin muu) youtube video, missä suomen tiedottaja puhuu läpiä päähänsä karttamisesta. Mutta en sitte kuitenkaan lähettänyt, lähetin pelkästään viestin että "Ilmeisesti ei sitten enää nähdä, tosin toivon toisin". (siis näin kolmen rivin teksti lyhennettynä yhteen lauseeseen..)
Perhana kun en tiiä että pitäiskö lähettää hälle postia (on ollut vasta parisen vuotta takas tuolla JT:ssä), vai pitäisikö antaa koko asian olla. Olisin mielelläni puhunut monenmoisista asioista hänen kanssaan silloin kun häntä alkoi kiinostamaan jt-asiat (vanhat pelot) uudestaan, mutta silloin kun kuulin että "tutkii" taas JT:en kanssa ja käy kokouksissa, niin oli mennyt jo vuosi siitä kun hän oli tuon aloittanut, ja siinä vaiheessa sitten ajattelin että ei kannata enää sekaantua, koska se on turhaa. Hän on tehnyt päätöksensä ja oli jo pyrkimässä takaisin heidän poppooseen.
Nyt pähkäilen tässä, että teenko kaikille karhunpalveluksen jos heitän menemään tietoa, minkä hän käsittää 99,9% varmasti "luopiomateriaalina", ja sen jälkeen se tosiasia, että jossain yhteyksissä oltaisiin, luultavasti pienenisi vielä pienempään prosenttiiin mitä se nyt on.
Vai pitäisikö vain odottaa, jos vaikka tulisi järkeä päähän ja hän ehkä näkisi mistä on kyse.
Helevetin voimaton olo, kun kyseessä on kuitenkin perheenjäsen, ja tiedän omakohtaisesti miten vahvaa tuo aivopesu ja pelon luominen tuossa järjestössä voikaan olla.
Toivon että ehkä täältä joku vois jotakin rakentavia ajatuksia heittää, mitä tuossa pitäis tehdä, vaikka varmasti se on vaikeaa. :/