Veljesseura.org

KR 92:
22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.
23 Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

UM:
22 Pidä sinä itselläsi Jumalan silmien edessä se usko, joka sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän hyväksyy.
23 Mutta jos hänellä on epäilyksiä, niin hänelle on jo langetettu tuomio, jos hän syö, koska hän ei syö uskosta. Kaikki, mikä ei ole uskosta, onkin syntiä.

Molemmissa on suunnilleen sama viesti (käännösten vertaileminen ei ole tässä pointti): omaatuntoaan on lupa noudattaa, ja omaatuntoaan vastaan toimiminen on syntiä.

Vaan entäpä jos Jumalan nykyään käyttämä viestintäkanava vaatii tekemään jotain, mikä ihmisestä itsestään tuntuu väärältä? Saako Jehovan todistaja poiketa siitä, mitä järjestö opettaa, jos hänen omatuntonsa niin vaatii? Varmaan lähes kaikki tietävät vastauksen tähän. Mutta jos ihminen tekee jotain vain järjestön vaatimuksesta, omaatuntoaan vastaan, eikö hän silloin Paavalin mukaan tee syntiä?

Aika vaikea dilemma. Ehkä uskoa pitää sitten vain vahvistaa ja omaatuntoa valmentaa uusiksi Raamatun avulla?

Keskimääräsellä jepukalla ratkaisu ongelmaan on helppo: Omatunto ja mitä se sanoo löytyy viimeisimmästä vartsikasta.

Kaarmis kirjoitti:Keskimääräsellä jepukalla ratkaisu ongelmaan on helppo: Omatunto ja mitä se sanoo löytyy viimeisimmästä vartsikasta.

En hirveesti voi väittää vastaan mutta yritän vähäsen.

Joillakin on omatunto, mutta tehdään kuitenkin se mitä vartsikka käskee ja tämähän on sitten ihan eri asia kuin äskeinen :p

Kaarmis kirjoitti:Keskimääräsellä jepukalla ratkaisu ongelmaan on helppo: Omatunto ja mitä se sanoo löytyy viimeisimmästä vartsikasta.

Yleensäkin sellainen ajatus, että olisi jokin yhtenäinen omatunto, on harhaanjohtava. Jos ajattelee ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, Jeesuksesta puhumattakaan, niin heidän omat tunnot olivat kirjoitusten avulla ohjeistetut kunnioittamaan orjuutta. Nykyään taitaa olla aniharva Jeesuksen seuraamistaan kailottava, joka pyrkii kunnioittamaan orjuutta. Tuollaisista änkyräuskovaisista valtaosa lienee USA:n etelävaltioissa ja loput Etelä-Afrikassa. Jehovantodistajatkin väittävät noudattavansa Raamatun ohjeistusta ja jäljittelevänsä ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, mutta eivät pyri palauttamaan orjuutta ja antamaan sille samaa arvoa ja kunnioitusta, jonka Jeesus antoi orjuudelle.

Markku Meilo kirjoitti:

Kaarmis kirjoitti:Keskimääräsellä jepukalla ratkaisu ongelmaan on helppo: Omatunto ja mitä se sanoo löytyy viimeisimmästä vartsikasta.

Yleensäkin sellainen ajatus, että olisi jokin yhtenäinen omatunto, on harhaanjohtava. Jos ajattelee ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, Jeesuksesta puhumattakaan, niin heidän omat tunnot olivat kirjoitusten avulla ohjeistetut kunnioittamaan orjuutta. Nykyään taitaa olla aniharva Jeesuksen seuraamistaan kailottava, joka pyrkii kunnioittamaan orjuutta. Tuollaisista änkyräuskovaisista valtaosa lienee USA:n etelävaltioissa ja loput Etelä-Afrikassa. Jehovantodistajatkin väittävät noudattavansa Raamatun ohjeistusta ja jäljittelevänsä ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, mutta eivät pyri palauttamaan orjuutta ja antamaan sille samaa arvoa ja kunnioitusta, jonka Jeesus antoi orjuudelle.

Paavali kuitenkin tuntee käytännön eron "orjan ja vapaan välillä", selvästi kyse on vallitsevaan yhteiskuntajärjestykseen mukautumisesta kun hän kehottaa orjia olemaan alamisia :
Ef.6:5 Te orjat, olkaa tottelevaisia niille, jotka ovat isäntiänne lihallisessa merkityksessä, peläten ja vavisten sydämenne vilpittömyydessä, niin kuin Kristukselle,
1. Timoteukselle 6:1
Pitäkööt kaikki, jotka ovat ikeen alaisia orjia, jatkuvasti omistajiaan täyden kunnioituksen arvoisina, jotta Jumalan nimestä ja opetuksesta ei koskaan puhuttaisi vahingoittavasti.
Samoin Pietari:1. Pietarin kirje 2:18
18 Olkoot palvelijat omistajilleen alamaisia kaikkea asianmukaista pelkoa osoittaen, ei vain hyville ja järkeville, vaan myös niille, joita on vaikea miellyttää. eikä siitä että vallitseva käytäntö olisi tavoitteellinen ja ihanteellinen;
Galatalaiskirje:3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali oli laintuntija tiesi ja tunsi juutalaisen käytännön, juutalainen ei ollut orjuuteen tuomittu.
Velkautumisen johdosta orjaksi tulleen oli mahdollista vapautua orjuudesta joka seitsemäs vuosi:
tiettyjä tärkeitä ajankohtia, jolloin orjat piti vapauttaa, jos he niin halusivat; (2. Mooseksen kirja 21:2; 3. Mooseksen kirja 25:10; 5. Mooseksen kirja 15:12).
Orja saattoi olla varsin kelvollisessa asemassa Jeesuksen aikaisessa maailmassa.

Kaikenkaikkiaan orjuuden historia on synkkä mutta toisaalta siinä näkyy myös ihmisenä kehittyminen joka on Jumlalan tahto. Ihminen oppii kokemuksen kautta ymmärtämään mikä on eettisesti hyväksyttävä ihanne johon pyrkiä. Oikeus eettisiin ratkaisuihin on sisältyy ehdottomasti siihen tahdonvapauteen jonka Jumala lahjoitti ihmiselle johon kuuluu oikeus tehdä hyviä valintoja mutta ei oikeutta päättää mikä on hyvää tai pahaa.
Onko orjuus sitten itsessään pahaa, eipä kai jos sen avulla voi päästä vaikkapa vapaaksi veloistaan tai jos sen avulla saattoi antiikinaikana säästää henkensä. Pahaksi orjuus muuttuu siinävaiheessa jos orjan omistaja ja isäntä on moraaliton ja julma.

Varhaiskristittyjen keskuudessa kristityn isännän orja oli osa hänen huonekuntaansa, Paavali neuvoi karkaamalla itsensä hyödyttömäksi tehnnyttä orjaa palaamaan isäntänsä luokse.

Nykyään orjuus jatkuu eri asteisena mutta itse orjan asemaa ei enää tunnusteta ja sellainen on kielletty kansainvälisissä sopimuksissa joten kyse on piilo-orjuudesta jonka orjuuden eräänmuodon piina jatkuu riippumatta vuosikymmeniä esim. "velkavankeudessa" ym ym.

En kannata "velkaorjuutta", mielestäni yksityinen ihminen tulisi päästää veloistaan joita hän on kykenemätön kohtuullisesti suorittamaan joko leikkamaalla velkaa tai kokonaan poispyyhkimällä noita velkoja.

Pro et contra kirjoitti:Paavali kuitenkin tuntee käytännön eron "orjan ja vapaan välillä", selvästi kyse on vallitsevaan yhteiskuntajärjestykseen mukautumisesta kun hän kehottaa orjia olemaan alamisia :...

Tottamooses kyse oli vallitsevasta tilanteesta, en keksi mistä muusta edes voisi olla kyse. Itse lähden siitä, ettei Paven omatunto soimannut häntä orjuuden suhteen. Nyt sitten on kuitenkin populaa, joka esittää olevansa niin oikeassa, ettei mitään rajaa ja väittää seuraavansa kyseisen ajankohdan käytäntöjä ja raamatullisia näkemyksiä.

Orja saattoi olla varsin kelvollisessa asemassa Jeesuksen aikaisessa maailmassa.

Mutta se ei millään tavalla muuta sitä todellisuutta, että kyseinen hemmo oli virallisesti orjan asemassa. Saihan orjaa halutessaan kohdella hyvinkin, ei mikään estäisi nykyisiä mk. tosi kristittyjä kohtelemasta orjiaan hyvin

Kaikenkaikkiaan orjuuden historia on synkkä mutta toisaalta siinä näkyy myös ihmisenä kehittyminen joka on Jumlalan tahto.

Edelleen puuttuu se näyttö jumalan olemassaolosta, sen jälkeen voisit laittaa tuon jumalan tahto -väitteesi perustelut.

Ihminen oppii kokemuksen kautta ymmärtämään mikä on eettisesti hyväksyttävä ihanne johon pyrkiä.

Juu ei kukaan ole osoittanut, että siihen jumalaa olisi tarvittu tähänkään mennessä.

Onko orjuus sitten itsessään pahaa, eipä kai jos sen avulla voi päästä vaikkapa vapaaksi veloistaan tai jos sen avulla saattoi antiikinaikana säästää henkensä. Pahaksi orjuus muuttuu siinävaiheessa jos orjan omistaja ja isäntä on moraaliton ja julma.

Niinpä, miksi nk. tosi kristityt eivät nykyään pidä orjia, voisihan tosi kristitty kohdella orjaansa oikein hyvin ja moosekselaisessa hengessä? Eli esimerkiksi hakkaa orjaansa raamatullisen rakkaudellisesti ainoastaan sen verran, ettei orja heti siihen paikkaan kuole, vaan vasta muutaman päivän kuluttua, vai miten se Raamatun rakkaudellinen ohje menikään.

Lainsäädäntö ja/tai orjuuden kieltävä kansainvälinen sopimus ei saa merkitä silloin mitään kun tosi kristityt ovat vauhdissa, viimeaikaiset pedofiiliuutiset ovat siitä oiva osoitus.

Pääasiahan noiden nk. tosi kristittyjen toiminnassa on Jeesuksen sekä varhaiskristittyjen mallin seuraaminen. Raamattuhan ei kehota ilmoittamaan seurakunnassa huseerannutta pedofiiliä minkään valtakunnan viranomaisille.

Edelleen katson, että on harhaanjohtavaa esittää jonkin erinomaisen ja ikiaikaisen yleismaailmallisen omantunnon olemassaoloa, kuten menneen ajan orjuus osoittaa. Toinen näkemystäni puoltava raamatullinen sekoilu on naisen asema. Tuskin raamatun ajan porukan omaatuntoa vaivasi se, että nainen oli lähinnä miehensä omistamaa biomassaa.

Pro et contra kirjoitti:Oikeus eettisiin ratkaisuihin on sisältyy ehdottomasti siihen tahdonvapauteen jonka Jumala lahjoitti ihmiselle johon kuuluu oikeus tehdä hyviä valintoja mutta ei oikeutta päättää mikä on hyvää tai pahaa.

Tuossa vain on se ongelma, että jos ulkoistaa hyvän ja pahan päättämisen jollekin taholle, niin ainoastaan valta ulkoistuu, mutta vastuu säilyy omalla kontolla. Ei tarvinne arvata kahta kertaa, ketkä ovat kantaneet vastuun esim. Vartiotornin möhläyksistä siviilipalveluksen ja elinsiirtojen suhteen. Valta sen sijaan on kyllä hallintoelimen ja kirjoitusosaston herroille maistunut. Minä ainakin mahdollisuuksieni mukaan pidän vallan itselläni niissä asioissa, joista joka tapauksessa olen henkilökohtaisesti vastuussa.

Orjuuteen voin todeta, että Raamattu on avautunut minulle ihan eri tavalla sen jälkeen kun tajusin, että sen voi ymmärtää myös aikalaisten viestinä aikalaisille. Ei meille.

Polyester kirjoitti:Orjuuteen voin todeta, että Raamattu on avautunut minulle ihan eri tavalla sen jälkeen kun tajusin, että sen voi ymmärtää myös aikalaisten viestinä aikalaisille. Ei meille.

Yksin jo persoonapronominien runsas viljely kertoo keneltä kenelle jutut ovat tarkoitetut. Jos jokin yliluonnollinen ja kaikkivoipa taho olisi valvonut tekstintekoa, niin olisi oikeutettua odottaa edes yhden merkityksellisen asian osuneen kohdalleen. Esimerkikski Matt. 24. luvussa Jeesus varoittaa seuraamasta eksyttäjiä ja maalailee kuvaa seuraajiensa elinaikana odotettavasta maailmanlopusta, joka maalailu osoittautuikin eksytykseksi.