Veljesseura.org

Kiristyykö verkko toimettomien ympärillä ”Palaa Jehovan luo” -lehtisen julkaisemisen jälkeen?

Puolalaisille vanhimmille osoitettu kirje on vuotanut julki; kirjeessä pyydetään kertomaan todistajista, joista on tullut toimettomia syyskuun 2014 jälkeen.

Kirjeessä ohjataan seurakuntia lähettämään S-10 lomake – vuosittainen dokumentti, jossa pyydetään vanhimpia antamaan perusluvut aktiivisista / toimettomista / uusaktiivisista todistajista, käymättömästä kenttäalueesta sekä kuurojen tai sokeiden määrästä.

Kirjeessä, joka on päivätty 1.9.2015, on lisäpyyntö antaa selvitys niistä, jotka ovat lakanneet olemasta aktiivisia todistajia viimeisen 12 kuukauden aikana. Vielä on epäselvää, onko samaa kirjettä lähetetty muissa maissa tai muilla kielillä.


Kuva: JWsurvey

Lue lisää: http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w227.html

Innostuinpa tämän jutun ansiosta lukaisemaan tuon esitteen. Sieltä ei löytynyt ainakaan kannustusta niihin tekijöihin jotka saivat minut liukumaan pois "Jumalan rakkaudesta". Esitteessä hyvää oli sen pituus, kappaleet olivat siedettävän lyhyitä ja sitä pystyi lukemaan kappale kerrallaan mitenkään ahdistumatta.

Sisällön tyyli oli kuitenkin sellainen että tuntui kuin se olisi kirjoitettu lapselle, toisaalta uskon kannalta olenkin imeväinen enhän voi nykyisessä tilanteessani syödä uskon "kiinteää" ravintoa. Ehkä tyyli oli siis tilanteeseeni sopiva.

Merkittävintä tässä kuitenkin on että tällainen julkaisu on ylipäätään tehty. Ajatus on varmaan sama kuin kaupan alalla, eli jo asiakkaaksi saadun pitäminen maksaa paljon vähemmän kuin uuden asiakkaan hankkiminen. Osalle tuo kanta-asiakasjärjestelmä ei ole vain toiminut toivotulla tavalla. Mutta jotta tämä julkaisu saadaan kohderyhmän "käsiin" on tapahduttava asioita. Voidaanko olettaa että toimettomat/epäaktiiviset yms. käyvät säännöllisesti lueskelemassa järjestön sivuja ja löytävät esitteen sieltä? Vai toimiiko paremmin se, että julkaisu tuodaan vastaanottajalle tai sen olemassaolo tuodaan julki jonkun tutun tai vanhimmiston toimesta? Veikkaan jälkimmäisen toimivan paremmin.

Vielä paremmin tämä julkaisu tietysti toimii sille kohderyhmälle jolla on ajatusleikki päällä järjestöstä poisliukumisesta, mutta ovat vielä ainakin näennäisesti aktiivisia. Uskaltaisin melkein väittää että tämä julkaisu onkin itseasiassa ensisijaisesti suunnattu heille, huomaa vertaus asiakkaan hankintakuluista, ja jo pois liukuneet ovat vähän tuollaisella "collateral damage" tyyppisellä ajattelulla toissijainen potentiaalinen ryhmä.

Meni vähän OT puolelle kun minulla ei ole näkökulmaa tuohon otsikon valvonta-asiaan, mutta tälläisiä mietteitä tämä esite minussa herätti.

kunnioittavasti teidän
Nabander

nabander kirjoitti:Innostuinpa tämän jutun ansiosta lukaisemaan tuon esitteen.

Ja sait minutkin lukemaan sen hätäisesti läpi. Tuttua huttua, jossa kierretään kaukaa se tosiasia, että opetus on täyttä puppua ja siksi moni pysyy pois. No ainakin osassa 5 on kannatettava ohje, jota minä noudatan edelleen harva se päivä:

Voisit kenties varata muutaman minuutin siihen, että luet Raamattua tai kuuntelet sitä äänitteenä, tutkit jotakin julkaisuamme tai tutustut jw.org-sivustolla olevaan aineistoon.

Tuota ohjetta noudattamalla olen jo pitänyt Vartiotorniseuran ja Jehovansa niille kuuluvassa arvossa.

nabander kirjoitti:Ajatus on varmaan sama kuin kaupan alalla, eli jo asiakkaaksi saadun pitäminen maksaa paljon vähemmän kuin uuden asiakkaan hankkiminen.

Kaupan alalla pätee myös sääntö, että pettyneen asiakkaan takaisin voittaminen on vielä uuden asiakkaan hankkimistakin vaikeampaa. Tuo kirjanen lieneekin suunnattu niille, jotka eivät ole vielä vaihtaneet firmaa, vaan ainoastaan väsyneet tai masentuneet. Esimerkiksi luku Loukatut tunteet – Kun meillä on ”valituksen syytä” ei ainakaan minun silmääni puolikkaallakaan sanalla viittaa siihen, että kyseessä olisi järjestön tai hallintoelimen aiheuttama pettymys, vaan todistajatovereiden. Tietysti sen voi mutkan kautta ajatella tarkoittavan myös "niitä epätäydellisiä ystäviä, jotka työskentelevät hallintoelimessä", mutta vain hyvin epäsuorasti. Vaikka kirjanen ehkä sinänsä osoittaa jonkinlaista laumasta välittämisen henkeä, eipä tämä varmastikaan saa toisiin ajatuksiin niitä, jotka ovat havahtuneet Vartiotorniseuran opin ja toimintatapojen epäkohtiin.

”Kun jäin pois totuudesta, minusta tuli katkera”, sanoo Marie. ”Lähesty Jehovaa -kirja palautti kuitenkin mieleeni, miten hyvä ja rakastava Jehova on. Sen lukeminen sai minut rakastamaan häntä jälleen.”

http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/p ... t-tunteet/

Ihmetyttää vaan tuo että miksi joku jäisi pois totuudesta alunperinkään, jos Jehova kerran on niin hyvä ja rakastava - ja sitten tulisi vieläpä katkeraksi - ja lopulta tulisi takaisin siitä samasta syystä, että kun Jehova on niin hyvä ja rakastava?

Joku ei nyt kyllä rimmaa, voisko joku valaista? Vai onkohan tuo hallintoelimen satusetien hätäisesti keksimää sepitelmää - tuo kandidaatti Marie - meinaan.

Itse luin aikoinansa 1.Moos. kirjasta Joosuan kirjan loppuun asti - koko sen hulluuden - ja heitin raamatun sen jälkeen roskikseen. En voinut enää pitää sitä Jehovan sanana, koska Jehova on niin narsistinen ja paha noissa kirjoissa. Lukekaapa, jotka ette ole vielä lukeneet.

Oikeastaan ei tarvitse lukea kuin Joosuan kirjasta eteenpäin, niin ei tarvitse kahlata läpi ikäviä sääntökokoelmia, vaan pääsee suoraa jännittäviin ja verisiin seikkailuihin, joissa lihapalat lentelee ja veri roiskuu miekkain tahdissa.

Jos sen jälkeen vielä pidätte Jehovaa rakastavana ja hyvänä niin menkää psykiatrille ja pyytäkää B-lausunto, niin ei tarvitse enää tehdä töitä, vaan voitte lekotella sohvalla ja katsella elokuvia kuten minäkin teen.

Mulla on uusi lukukierros Tuomareiden kohdalla. Ihan käsittämätöntä miten joku voi lukea raamattua yhtään ajatuksella ja silti uskoa jumalaan...

Kaarmis kirjoitti:Ihan käsittämätöntä miten joku voi lukea raamattua yhtään ajatuksella ja silti uskoa jumalaan...

Kun Raamattua ajatuksella, vaan luetaan Raamattuun omia toiveita.

Mitä raamatunlukemiseen tulee, aloitin sen 11-vuotiaana saadessani ostaa opintojani varten ensimmäisen ja hyvin kalliin Raamatun, kuten Raamatut tapaavat olla, vaikka valikoinkin sen vanhempieni tähden kaikkein halvimmasta päästä, silti vanhempani olivat armollisia ja antoivat mukisematta tähän tarvittavat rahat, köyhyydestään huolimatta, joskaan eivät Raamatusta enemmälti piitanneet, kuten eivät Jehovan todistajistakaan.

Minulle avautui kuitenkin toinen tie tutustua Jehovan todistajiin ensimmäisessä työpaikassani, vaikka en sitä silloi 16-vuotiaana ymmärtänytkään.

Sittemmin minulle on kertynyt näitä Raamattuja tai osia niistä hyllymetrillinen ja netissä lisää. Sen mukaa, mitä niitä olen lueksinut, olen havainnut itse kunkin käännöksen poikkeavan enemmin tai vähemmin toisistaan ja kreikankielinen Uusi testamenttini on täpötäynnään esityksiä eri varianteista, joskin sekin on nyttemmin vanhentunut (Nestle-Aland, vol. 27), mutta riittää minulle. Muut vastaavat olen lahjoittanut pois Jehovan todistajien INT-E'tä lukuunottamatta sen mielenkiintoisuuden tähden. Yhden tällaisen tosin ehdin lahjoittaa eräälle hursaalle ja vain vaivoin sain itselleni uuden, mistä en eläessäni luovu. Siksi erinomainen kirja se on.

Yhdyn sikäli Kaarmiksen näkemykseen, että varsinkin Vanha testamentti on hyvin verinen kirja ja pelkästään sitä lukemalla Raamatun Jumala osoittautuu paitsi teurastajaksi myös rasvan ystäväksi, mikä sinänsä on nykyisin ihmisiltä ylenpalttisesti käytettynä ja kiellettynä osoittautunut varsin hyväksi asiaksi.

Mikäli en asuisi kerrostalossa myös minä mielelläni uhraisin rasvaa yllin kyllin grillissäni sitä käryyttäen, sillä sitä minulla jo itsessäni on aivan liikaa. Näet ole ollut huomaavinani pihapiirin tiasten, etenkin talvella tykästyneen tähän ihraan, mitä heille tarjoilen, mutta jättäkööt minut nokkimatta, sillä sitä en saata hyväksyä, vaikka kiuikssan tastä paskovatkin päälleni.

Suokaa anteeksi poikettuani joutavanpäiväisyyksiin. Tietenkin valvonnan tulee kiristyä Jehovan seurakunnissa kautta maailman, eihän näet muutoin saataisi niin monia luopioita aikaan, mistä sitten iloita sanoin: "Suuri luopumus on käsillä, kiiruhtamalla kiiruhtakaa, sillä tämän maailman loppu on lähellä".