Jakke kirjoitti:
Mutta et ole enää jehis ja sulla on hyvä koulutus. Etkä sä nyt varmaan niiiiin wanhakaan ole... Tää ei nyt ymmärrä. Johtunee siitä, että oon amis
Btw. en oo minäkään JT-suhteilla yhtään työpaikkaa hommannut. Yhden JT:n hommasin kyllä omilla suhteillani töihin entiseen työpaikkaani.
Kukapa nyt jehistä nykyiseen työpaikkaansa haluaisi hommata!
Minä kuulun sukupolveen-X eli lama-ajan nuoriin. Nuorena ei päästy leivän syrjään kiinni koskaan kunnolla, paitsi siis niihin jehisduuneihin. Opintoja ei kannattanut käydä loppuun kun rupesi hirvittämään tulisiko saamaan töitä. Jotkut saivat, jotkut eivät, uhkapeliä se oli kaikille. Pätkä -ja silpputyöt ovat erityisesti tähän sukupolveen kuuluvien naisten riesa.
Nuoremmat ovat oppineet sumplimaan asiansa tässä kilpailuyhteiskunnassa ja vanhemmista jotkut taas eivät ole pudokkaita. Omaan sukupolveeni tämä pätkätyö ja tyättämyys on sattunut kovimmin. Ikään kuin kuljettaa lamaa mukanaan hautaan asti.
Pehmoluopio kirjoitti:
Nuoremmat ovat oppineet sumplimaan asiansa tässä kilpailuyhteiskunnassa ja vanhemmista jotkut taas eivät ole pudokkaita. Omaan sukupolveeni tämä pätkätyö ja tyättämyys on sattunut kovimmin. Ikään kuin kuljettaa lamaa mukanaan hautaan asti.
Jaahas, jaahas... Mutta ei pidä masentua tai "tyytyä kohtaloonsa", eikä ajatella olevansa tuomittu lopun ikäänsä siihen asemaan missä nyt sattuu olemaan. Muiden ihmisten, olosuhteiden tai vaikka JT-taustan taakse kun on niin helppo piiloutua itkemään elämän kurjuutta (siis en nyt tarkoita varsinaisesti sinua). Kovaa yritystä, uskoa itseensä ja ripaus onnea, niin sillä noustaan vaikka mistä ojasta. Positiivisuus ei ole perseestä.