Roikkumisen tuska

Vertaistuelle pyhitetty osio.

Valvoja: Moderaattorit

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Roikkumisen tuska

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Soitin jt-sukulaiselleni. Yllättäen vastasikin, joten pääsin kuulemaan kuulumisia.
Jossain vaiheessa tuli puheeksi Aila Ruohon kirja. Sukulainen halusi varmistaa, etten ole kirjassa mitenkään osallisena. Valehtelin, että en tietenkään. Sukulainen alkoi sitten paasata, miten vaarallista on hengata Valkilan todistajana. Juttu kuulosti aika uskomattomalta ja naurettavalta, mutta niin vain sain jt-lahkolaiselta saarnan siitä, kuinka minun ei pitäisi seurata ketään ihmistä. Hermohan minulla tietenkin paloi ja syytin sukulaistani älyllisestä köyhyydestä, kun hän ei vuosikymmenienkään jälkeen ole tajunnut kuinka lahko häntä kusettaa. Kyseessä on kaiken kukkuraksi toimeton ihminen, mutta aivopultti ei ole auennut kyllä milliäkään vaikka kokoukset eivät maistukaan.

Miten pitäisi suhtautua jt-ihmiseen, joka haluaa rikkoa karttamissääntöä? Itse aloin kyllä taas miettimään, että oman mielenterveyteni vuoksi pitäisi varmaan karttaa jehofiiliä.
Let me go Master I hate you so
Vempula
Viestit: 372
Liittynyt: 05.04.2015 09:04

Re: Roikkumisen tuska

Viesti Kirjoittaja Vempula »

Yhtä tyypillistä kuin valitettavaakin.

Jehovantodistaja ei lue Aila Ruohon kirjaa eikä muutakaan kritiikkiä. Kuitenkin jehovantodistaja "tietää" kirjasta riittävästi muodostaakseen voimakkaita mielipiteitä ja kielteisiä asenteita sitä kohtaan. Tämän havaitsee esimerkiksi Johanneksen pojan raportoimista rupatteluhetkistä lehtikärryillä: veli tuskin on kirjaa nähnytkään mutta silmää räpäyttämättä tuomitsee sen panetteluksi ja valheeksi. Surullista.

Kielteisen suhtautumisen jehovantodistaja "oikeuttaa" ad hominem -argumenteilla. Hän ei kysy, ovatko kirjan väitteet tosia vaan keskittyy moittimaan kirjan tekijöitä ja muita sidosryhmiä.

Tällaiset alkeelliset ajatteluvirheet ovat Vartiotornin elinehto. Siksi se pelkää kriittiseen ajatteluun ohjaavaa yliopistokoulutusta niin kovasti.
Ex-witness

Re: Roikkumisen tuska

Viesti Kirjoittaja Ex-witness »

Minä kritisoin kovasti sitä, jos joku jaksaa roikkua mukana vaikka ei enää usko
seuran opetuksiin tai Jumalaan. Usein ei uskota enää järjestön opetuksiin.
Jokainen tietenkin tekee omat valintansa elämässään, mutta PAKKO roikkuminen
on pahinta mitä kukaan voi tehdä itselleen ja muille esimerkiksi sukulaisille. Eikö
tälläisen ihmisen elämä perustu valheelle, itsepetokselle ja varmasti luotettavuus
on kaukana menneessä elämässä.
Näin toimiva ihminen tuottaa itselleen vakavia sisäisiä ristiriitoja. Voiko hän olla sisimmässään
todella vapaa eläessään petoksen kuliseissa, joka päivittäin nakertaa häntä sisäisesti ja
ulkoisesti. Ja miten ihmisen toiminta vaikuttaa Jumalaan, joka on kuitenkin antanut jokaiselle
elämän ja valinnan mahdollisuuden?

Johanneksenpojan sivuilla on ollut selvästi havaittavissa se, että monet Jehovan todistajat luovat
ennakkokäsityksiä esimerkiksi Aila Ruohon uudesta kirjasta, vaikkeivat ole sitä edes lukeneet. Heillä syntyy
välittömästi mielikuva, että luopioiden kirjallisuutta ei pidä ja saa lukea. Kaikki niissä luettavissa oleva
on valetta.
Itse olin hyvin epäileväinen aluksi Aila Ruhon kirjaa kohtaan. Tämä siksi, koska haastateltavina oli
vain kenkää saaneita Ex-todistajia eikä yhtäkään nyt mukana olevan todistajan kokemuksia tai
kommentointia teemasta karttaminen.
Luin kirjaa Akateemisessa kirjakaupassa ja yllätyin todella kirjasta positiivisesti. Kirja oli kiinnostavasti
koottu ja kirjoitustyyli miellyttävää.
Siksi tätä kirjoittaessa mietin sitä, kuinka jollain voi olla ennakkokäsityksiä kirjasta, vaikkeivat he
ole sitä lukeneetkaan ja tuskin monet näin tekevätkään. Miksi pitäisi tuomita kirja luopio materiaaliksi
heti. Kun kirja on luettu, jokainen voi sitten sisäistää kirjan motiivit ja tehdä siitä omat johtopäätökset.
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Roikkumisen tuska

Viesti Kirjoittaja Tony »

Ex-witness kirjoitti: Siksi tätä kirjoittaessa mietin sitä, kuinka jollain voi olla ennakkokäsityksiä kirjasta, vaikkeivat he
ole sitä lukeneetkaan ja tuskin monet näin tekevätkään. Miksi pitäisi tuomita kirja luopio materiaaliksi
heti. Kun kirja on luettu, jokainen voi sitten sisäistää kirjan motiivit ja tehdä siitä omat johtopäätökset.
Näinhän se tietenkin menee objektiivisessa mielessä, mutta epäterveet suljetut yhteisöt eivät ole asiasta ihan samaa mieltä. Niille se, että joku esittää kritiikkiä tai herättelee ajattelemaan asioita laajemmin on jo sellaisenaan aivan liian suuri riski. Siksi sellainen pitää kieltää ja ihmiset kritiikin takana on varmuuden vuoksi parasta vielä demonisoida.

Valitettavinta kuviossa tietenkin on se, että se vieläpä toimii, vaikka kritiikin kieltäminen Totuudeksi™ kutsutulta ideologialta on jo itsessään paradoksaalista. Eihän Totuudella pitäisi olla mitään pelättävää, päinvastoin.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Vastaa Viestiin