Veljesseura.org

Mietin tässä tänään valehtelemista. Eli missä vaiheessa kertomani asiat alkavat olla valheita?
Jos uskon kertovani totuutta ja vieläpä ehdotonta totuutta, niin minua loukkaisi ihan ehdottomasti se, että joku väittäisi minun valehtelevan. Tämä siis siitä huolimatta, että kertomani jutut olisivat ihan älytöntä liibalaabaa.
Mutta jos tietäisin puhuvani älytöntä liibalaabaa, niin silloin olisin valehtelija, eikö niin?

Tästä päästään kysymykseen, joka koskee jt-järjestöä: Millä portaalla jt-veljen (naiset eivät saa etuja) pitää olla, että hän alkaa tietoisesti puhumaan liibalaabaa? Leinonen värittää totuutta ihan rutiinilla, kun esim kysellään karttamisesta, joten muunnelluun totuuden puhuminen alkaa varmaan paljon matalammilla rapuilla. Mutta millä rappusilla? Jt-vanhimmat suojelevat tahtomattaan pedofiilejä, mutta sitä ei voi oikeastaan sanoa valehteluksi. Vanhimmat varmaan toimivat ihan vilpittömästi, joten vilppi alkaa jollain korkeammalla tasolla. Eli jossain Leinosen ja rivivanhimman välillä on taso, jolla ihminen alkaa tietoisesti puhumaan järjestön pussiin ja jopa suorastaan valehtelemaan ulkopuolisille ihmisille.

Pari linkkiä aiheeseen: tämä ja tämä.

"– Ilmiselvästi epätotta puhuu esimerkiksi ihminen, joka potee muistikatkoksia ja alkaa täyttää muistinsa aukkoja fantasialla. Hän ei kuitenkaan valehtele tietoisesti. Sen sijaan ihminen, jota kansakielellä usein sanotaan patologiseksi valehtelijaksi saattaa yksinkertaisesti olla vain asosiaalinen persoona, huijari, joka tavoittelee omaa etuaan muiden kustannuksella."

Hallintoelimen tyypit on asosiaalisia, taikka muistisairaita? Mille portaalle pitää laskeutua, jotta vielä löytyy noita asosiaalisia ja muistisairaita ihmisiä?

rippeli kirjoitti: Sen sijaan ihminen, jota kansakielellä usein sanotaan patologiseksi valehtelijaksi saattaa yksinkertaisesti olla vain asosiaalinen persoona, huijari, joka tavoittelee omaa etuaan muiden kustannuksella."

Olen aikalailla samaa mieltä.

rippeli kirjoitti: Mille portaalle pitää laskeutua, jotta vielä löytyy noita asosiaalisia ja muistisairaita ihmisiä?

Löytynee joka portaalta, ylempänä suhteelliseti aina enemmän.

Tuli mieleen kokemus lapsuudesta.
Olimme keräämässä polttopuuta valtakunnansalin käyttöön. Heittelimme mäenrintessä hakkuuaukiolla latvoja alarinteeseen, josta toinen jt-veli kävi sitten noutamassa ne ja laittamassa traktorinlavalle.
Heitin yhden latvuksen muita korkeammalle ja se ponnahti maasta suoraan inhoamani veljen naamaan. Nuorimies joutui lääkäriin ja sai monta tikkiä poskeen. Nuoren miehen isä tuli kysymään, heitinkö minä tahallani hänen poikaansa päähän? En tietenkään heittänyt. Jos olisin tähdännyt tarkoituksellisesti, niin en olisi varmasti osunut. Mutta toisaalta koin onnentunnetta, että häneen sattui. Hän oli toimittanut minut oikeuskomiteaan pari viikkoa aikaisemmin.
Olisiko minun pitänyt valehdella, että en halua tätä nuortamiestä kohtaan mitään pahaa, vai olisiko pitänyt valehdella, että tähtäsin tahallani?

Valehtelin, että en halunnut tuolle nuorelle mitään pahaa, vaikka halusinkin, mutta en silti heittänyt tahallani häntä kohti mitään.

"Onko valheella kuitenkin lopulta lyhyet jäljet? Hannu Lauerman mielestä useimmiten on, ja pidemmällekin kantaneet jäljet johtavat lopulta umpikujaan.

– Valehtelijalla on paljon pelissä, sillä luotettavuus on tärkeä inhimillinen voimavara ja ihmisen olennainen keino rakentaa yhteiskuntaa. Tästä kertoo toinenkin sananlasku: Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään.". Nähdäkseni tässä, joskaan mainitsematta, kerrotaan hyvin paljon Jehovan todistajien nykyisestä tiedottamispolitiikasta Suomessa.

Jevovan todistajien organisaatio perustuu valheeseen, valehteluun ja tosiasioiden pimittämiseen. Saattaa hyvinkin olla, että vastuussaolevat uskovat levittämäänsä valheeseen, jolloin se on muuttunut patologiseksi. Samaa voinee sanoa vilpittömästä todistajasta. Uskonnolla on hyvin voimakas vaikutus ihmiseen. Puhuessaan omaa "totuuttaan" vuosikausia järjestön mielenhallinnan vaikutuspiirissä oleva ei välttämättä näe käyttäytymisessään mitään ongelmaa. Ongelma on ulkoistettu, siirretty oman turvallisen, rajatun piirin ulkopuolelle.

Luonnollisesti valheeseen on lisättävä sen verran totuutta, että se vaikuttaa uskottavalta. Kaikesta huolimatta moni Jehovan todistaja todennäköisesti elää sisäisesti hyvin ristiriitaista elämää tiedostaessaan tämän, mutta seuran kehittämin mielenhallinta- ja kurinpitotoimin karttamisineen, irrottautuminen on hyvin vaikeaa ja traumaattista. Pitkään jatkuessaan tällainen kaksoiselämä ei voi olla sairastuttamasta ihmistä.

" Puhuessaan omaa "totuuttaan" vuosikausia järjestön mielenhallinnan vaikutuspiirissä oleva ei välttämättä näe käyttäytymisessään mitään ongelmaa "

-Aivopestynäkö, sanoisi. Mutta "totuutta" puhuessaan hän tietää ettei saa muualta hankkia tietoa ja että kuulijan kertoessa jo pelkästään tosiasioita tuosta uskonnollisesta yhdistyksestä hän rupeaa tekemään poistumista. Ei esimerkiksi yritä kiistää kuin korkeintaan rajallisesti, ei yritä puolustellakaan.

Jo kenttätyöraportin kieltäminen on nykyään pop, ainakin pari viimeistä kontaktia ovat sen kieltäneet tekevänsä.
Itse olen ajatellut ja ymmärtänyt siihen tapaan, että lahkossa on annettu ohjeita, kuten kenttätyöraportin kieltäminen ja sitten kieltäessään raportin todistaja ajattelee heillä olevan hyvät ohjeet ja itsensä käyttäytyvän kuten kuuluukin, kun on ohjeen mukaan valehdellut.

Valehtelu ymmärretään siitä ollaan ehkä jopa ylpeitä silloin kun sen nähdään johonkin onnettomaan jotenkin tehoavan, esim. kysymysten ohittamiseen ja jatkotapaamiseen suostumiseen. Ja niinkin voidaan sanoa että todistaja ei näe käyttäytymisessään ongelmaa. Ongelma on muualla, luopioissa yms jotka ovat saaneet monet kuulijat varomaan valehtelua ?

Silloin auttamisessa tulee kysymykseen ristiriitojen osoittaminen vartiotornien kesken, Raamattuun nähden, todellisuuteen nähden, kuten että politiikkaan osallistujat ovat luoneet tupakan mainoskiellot ja rajoitukset, jotka ovat vähentäneet polttamista, onko lahkosta polttamisen vuoksi erottaminen ollenkaan havaittavaa vähentymistä ? yms

Olisiko kierrosvalvoja se taso, jolla väistämättä tietää Vartiotorniseuran toimintatavoista sen verran paljon, että viattomuus on mennyt?

Kaikki JT:t ovat toki laiminlyöneet moraalisen velvoitteensa tutkia tarkoin se oppi, jota toisille markkinoivat ja jonka nimissä ovat valmiita jopa painostamaan ihmisiä. Heitä ei voi ehkä pitää tietoisina valehtelijoina, mutta moitittavaa heidän toimintansa kyllä on.

Ainakin minulla on ollut se käsitys, etteivät paikallisseurakunnissa toimivat vanhimmat välttämättä tiedä asioista tai näe erilaista saastaa juuri sen enempää kuin rivijäsenetkään. Toki riippuu siitäkin, millaiseen porukkaan sattuu.

Mietitäänpä vanhimmistoa esittämässä kiepparille jonkun nimittämistä apksi tai vanhimmaksi. Vanhimmilla on nykyään liikaa duunia joten omia hommia helpottaakseen tekevät noita nimityksiä. No minkä laisia ihmisiä ne nimittää? Muodollisesti päteviä. Eli tyyppejä jotka täyttää heille asetetun raamin. Nimitettävän vaikuttimilla ei oo mitään merkitystä, koska eihän niitä voi ees oikeesti tietää.

No minkälaisilla vaikuttimilla noihin virkoihin pyritään? Kahdenlaisilla. Toiset on nöyriä uskovia, jotka vaan tekee niinkuin heidän halutaan tekevän. Tällainen ihminenhän ei sitten oikeestaan just haluakaan saada "ylennystä", vaan voi ehkä jopa vältellä sitä, esimerkiksi raportoimalla vain 6 tuntia kenttää, ettei apn hommat tuu rasittamaan muutenkin haasteellista elämää.

No entäs se toinen ryhmä? Pyrkyrit, joiden vaikutin on vallan himo, ei usko. Ne oikeesti tekee duunia että sais sen nimityksen, eli todennäköisemmin myös saavat paikkansa.

Johtopäätös: Vanhimmisto, ja varsinkin siitä jakkaralta ylöspäin, ei enemmistöltään ole uskovaisia vaan vallanhaluisia pyrkyreitä!

Kertokaa mielipiteenne onko päättelyni validi?

Kyllä saman huomion tein varhain.
Sama pätee yleisestikin vaikkapa politiikassa. Tietty aines hakeutuu sille uralle.

Kaarmis kirjoitti:No minkälaisilla vaikuttimilla noihin virkoihin pyritään? Kahdenlaisilla. Toiset on nöyriä uskovia, jotka vaan tekee niinkuin heidän halutaan tekevän. Tällainen ihminenhän ei sitten oikeestaan just haluakaan saada "ylennystä", vaan voi ehkä jopa vältellä sitä, esimerkiksi raportoimalla vain 6 tuntia kenttää, ettei apn hommat tuu rasittamaan muutenkin haasteellista elämää.

No entäs se toinen ryhmä? Pyrkyrit, joiden vaikutin on vallan himo, ei usko. Ne oikeesti tekee duunia että sais sen nimityksen, eli todennäköisemmin myös saavat paikkansa.

Näiden kahden ryhmän lisäksi voisi olla "upseeriainesta" edustavat miehet, jotka uskovat asiaansa, tekevät parhaansa ja ovat käytettävissä myös AP:ksi tai vanhimmaksi, jos Armeijoiden Jehova näkee hyväksi heidän kykyjään tällaisissa tehtävissä käyttää. Heidän vallanhimonsa, jos sellaistakin taustalla on, on vähemmän aggressiivista laatua kuin pyrkyreillä ja he ovat ennen kaikkea tunnollisia tehtävissään. Näistä voikin tulla ihan ok vanhimpia.

Kaarmis » 09.10.2015 09:10
Vanhimmisto, ja varsinkin siitä jakkaralta ylöspäin, ei enemmistöltään ole uskovaisia vaan vallanhaluisia pyrkyreitä!
Kertokaa mielipiteenne onko päättelyni validi?

-Tuo voisi ilmetä juuri uuden ristiriitaisen painotuotteiston ylenpalttisena kehumisena, ihmettelyn ja epäilyksen sijaan

Asia ei nähdäkseni ole aivan niin mustavalkoinen. Ihmisen mielessä on useita eri toiminnan tasoja. On olemassa elämäntilanteita, jolloin kaikki tasot eivät kommunikoi loogisesti toistensa kanssa. Tällöin ihminen käyttäytyy ristiriitaisesti; hänen puheensa ja käytöksensä ovat ristiriidassa keskenään. Tätä tilaa kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi, kuten monet meistä täällä hyvin jo tietävätkin.

Ilmiö on hyvin tunnettu ja sitä esiintyy eri asteisina oikeastaan kaikkialla. Esimerkiksi puoluepolitiikassa, harrastetoiminnassa ja ihan ihmisten arkisissa sosiaalisissa suhteissakin. Jehovan todistajien kaltaisissa nk. korkean kontrollin yhtisöissä tämä ilmiö tietenkin voimistuu ja kärjistyy. Mitä kapeampi ja muusta maailmasta eristäytyvämpi kultin maailmankuva on, sitä vahvemmaksi käy myös tämä KD-defenssi. Siinä joutuu ihmisen mieli koville, yrittäessään sovittaa yhteen uskontonsa esittämää Ideaalia todellisen maailmanmenon kanssa.

Mutta kyllä toki minäkin luulen, että Jehovan ruokintajärjestelyn korkeammilla rappusilla olevat ovat pääsääntöisesti enemmän tietoisia järjestölle epä-edullisista tosiasioista kuin alemman tason suorittajat. Ja näin ollen heitä voidaan pitää myös vastuullisempina ja valheellisempina Jt-oppia tukiessaan.

Itsekin uskon, että tuo valehtelu-asia on monimutkainen ja koska siinä on osallisilla paljon tunnetason latausta pelissä, he kusettavat myös itseään. Painotus kuitenkin muuttuu, kun siirrytään järjestön nokkimisjärjestyksessä ylöspäin: rivijäsenille mahdollinen suorastaan naiivi lapsenusko ei voi onnistua enää niillä, jotka ovat järjestön yläportaassa, vaan heidän uskonsa on väistämättä jotain moniulotteisempaa. Tieto lisää tuskaa.

kulkuri kirjoitti:Kaarmis » 09.10.2015 09:10
Vanhimmisto, ja varsinkin siitä jakkaralta ylöspäin, ei enemmistöltään ole uskovaisia vaan vallanhaluisia pyrkyreitä!
Kertokaa mielipiteenne onko päättelyni validi?

-Tuo voisi ilmetä juuri uuden ristiriitaisen painotuotteiston ylenpalttisena kehumisena, ihmettelyn ja epäilyksen sijaan

'

Asia on hyvin monitahoinen. Jos esim. Beetelissä olevat työntekijät, jotka saavat asunnon , ruuan, vaatetuksen, sekä vielä taskurahaa hammasharjoihin ym vastaviin, niin he tulevat hyvin toimeen.
Vaikka he ymmärtäisivätkin, että Vartiotorniseurassa on jotain "mätää", niin toimeentulonsa vuoksi he mieluusti ovat ajattelematta niitä "tämän hetken mahdollisia vääryyksiä" ja uskovat että nämä "vääryydet" ajan kanssa oikaistaan.
Mihinkäpäs esim. Veikko Leinonen menisi enää töihin ja saisi elantonsa?

"Sen lauluja laulat kenen leipää syöt," on vanha sananparsi, ja se soveltuu myös Vartiotorniseuraan.

Tämä soveltuu ainakin ylemmällä "jakkaralla istuviin."