Veljesseura.org

En oikeesti tiedä mihin tää ois kuulunu, niin laitoin tänne. Maistraattiin eroilmoitus tehty. Saa nähä mitä seuraavaksi tapahtuu..
Mutta nyt tanssin!

Pitkään tässä roikuin ja ahdistuin.
Jumalaan ja sen kaltaisuuksiin en usko, joten maailma pyöriköön kunnes toisin todistetaan...
Vaan silti roikuin omissa peloissani. Aina olen tiennyt etten usko, eli hylkäämisen pelko on varsin voimakas.

Siitä sitten en tiedä, miten tuon asian kotona esiin...

Varmasti iso taakka jo lähti harteilta mutta toki vielä pelko perheestä ja läheisistä painaa tonneja.


Kuitenkin yhdet kahleet on katkaistu.
Toivottavasti asiat selviää loppuun asti hyvin.

Käy miten käy, mehän olemme aina täällä.

Onneksi olkoon!

Kannattaa ehkä ilmoittaa seurakuntaankin, koska esim. itse en edes ollut maistraatin mukaan JT kun sinne eroamisesta ilmoitin. Eli ilmeisesti jotkut seurakunnat vähät välittävät maistraatista.

Verilettu kirjoitti:Kannattaa ehkä ilmoittaa seurakuntaankin, koska esim. itse en edes ollut maistraatin mukaan JT kun sinne eroamisesta ilmoitin. Eli ilmeisesti jotkut seurakunnat vähät välittävät maistraatista.

Maistraatin rekisteriin taitaa pitää ilmoittaa itse oma uskontokuntansa, jos sen sinne haluaa merkinnäksi. Edit: Ilmoittaminen tapahtuu siis seurakunnan kautta, mutta se pitää tehdä itse. Lapsena lahkoon syntyneet voidaan ilmoittaa maistraattiin Jehovan todistajiksi jo valmiiksi. Tämä onkin sitten herättänyt joissain tapauksissa mielenkiintoisia tilanteita, kun ihminen joka ei koskaan mennyt edes kasteelle, huomaa vuosien päästä tiedoissaan seisovan että kuuluu todistajiin.

Noin muutoinhan on niin että Jt:t pitävät maistraatin rekisteriä vain maallisena rekisterinä, jolla ei ole Jehovan todistajiin kuulumisen kanssa ratkaisevaa merkitystä. Vain heidän omat rekisterinsä pitävät tässä asiassa. Periaatteessahan näin onkin, koska maistraatin merkintä uskontokunnasta ei ole pakollinen vaan vapaaehtoinen.

Aloittajalle onnea ratkaisusta joka tapauksessa.

Kaikkein vaikeinta on elää epätietoisuudessa ja pohtia uskaltaako vai ei. Uskalsit tehdä ratkaisusi ja siitä onnittelen. Varmasti vaikeuksia tulee eteen, mutta ne ovat voitettavissa ja aikaahan tuo ottaa. Tavallisesta syysflunssastakin sanotaan, että se hoitamattomana kestää pari viikkoa ja hoidettunakin 14 päivää .

Iloa elämääsi Love_is_a_lie ja vapauden riemua.

Love_is_a_lie kirjoitti:En oikeesti tiedä mihin tää ois kuulunu, niin laitoin tänne. Maistraattiin eroilmoitus tehty. Saa nähä mitä seuraavaksi tapahtuu..
Mutta nyt tanssin!

Pitkään tässä roikuin ja ahdistuin.
Jumalaan ja sen kaltaisuuksiin en usko, joten maailma pyöriköön kunnes toisin todistetaan...
Vaan silti roikuin omissa peloissani. Aina olen tiennyt etten usko, eli hylkäämisen pelko on varsin voimakas.

Siitä sitten en tiedä, miten tuon asian kotona esiin...

Tiedän tapauksia, joissa maistraattiin tehty eroilmoitus ei ole aiheuttanut eronneelle yhtään mitään seurauksia, ELLEI EROILMOITUSTA OLE LUETTU SEURAKUNNAN KOKOUKSESSA. Kaikki seurakunnat eivät pidä pätevänä maistraatin kautta tehtyä eroa, vaikka sen pitäisi yhteiskunnan lakien ja sääntöjen kannalta olla täysin riittävä eroilmoitus.

Asiassa on sellainen puoli, että kaikki nykyiset Jehovan todistajatkaan eivät kuulu tuohon rekisteriin. Se ei ole pakollista seurakunnan kannalta. Voi olla ihan normaalisti kastettu hyvämaineinen Jehovan todistaja, vaikka ei kuuluisi tuohon rekisteriin. Kun eroaa maistraatin kautta, jotkut vanhimmat tulkitsevat sen niin, että henkilö on eronnut vain siitä rekisteristä, ei seurakunnasta.

Kiinnostaisi tietää eroamisesi syistä hiukan. Erositko

1) Opillisten kysymysten takia? Esimerkiksi jatkuvien muutosten takia?
2) Seurakunnan tiukkojen sääntöjen takia?
3) Seurakunnan hengen takia?
4) Henkilökohtaisten syiden takia? Mitä ne sitten ovatkaan...
5) Internetistä saamiesi tietojen takia?

Vaikuttiko joku tai jotkut ystäväsi ratkaisuusi?

Näihin kysymyksiin ei tietenkään tarvitse vastata. Tuli vain mieleen...

Love_is_a_lie kirjoitti:Pitkään tässä roikuin ja ahdistuin.

Eikös ahdistus ollut yksi niitä todellisia Vt-hengen hedelmiä, vilutus toinen. Kaikenlainen välitilassa eläminen on hukkaan heitettyä elämää, minulla kesti 25 vuotta havahtua asiaan. Olis mennyt pitempäänkin jos netti ei olisi tuonut esille totuutta nk. totuudesta.

Siitä sitten en tiedä, miten tuon asian kotona esiin...

Tulee mieleen isojen poikien Sanankaskut 2 tai 6 tai joku muu pariton numero: "Parempi kertarysäys kuin ainainen kitinä."

Vakavammin ajatellen taitaa olla niin, että jehovantodistajuuden yksi osa-alue on sen seuraaminen kuinka hyvin muut tottelevat Vt-direktiivejä. Seurattujen kanssa asiaa ei juurikaan käsitellä (mitä nyt sitten komedioissa), selän takana sitä enemmän. Tuo ei ehkä niinkään koske perheen sisäistä tilannetta, vaikka huomioita sielläkin tehdään aivan samalla tavalla. Eli uutinen on asian esilleotto, ei itse asia.

"Maistraattiin eroilmoitus tehty."

-Onnea uudelle uskomattomuudelle. Taikka vapaudelle.
Siitä rupeaa ilon osuus kasvamaan päivä päivältä

Varmasti tälläkin etapilla tipahti iso kivi harteilta. Sehän on iso voitto se.

Johanneksen poika kirjoitti: Kiinnostaisi tietää eroamisesi syistä hiukan. Erositko

1) Opillisten kysymysten takia? Esimerkiksi jatkuvien muutosten takia?
2) Seurakunnan tiukkojen sääntöjen takia?
3) Seurakunnan hengen takia?
4) Henkilökohtaisten syiden takia? Mitä ne sitten ovatkaan...
5) Internetistä saamiesi tietojen takia?

Vaikuttiko joku tai jotkut ystäväsi ratkaisuusi?

Näihin kysymyksiin ei tietenkään tarvitse vastata. Tuli vain mieleen...

Syitä on kyllä moniakin, mutta päällimmäisenä se, että en varsinaisesti usko jumalaan. Enkä ole koskaan uskonutkaan.
Kaikki Raamatun "lupaukset" on aina kuulostaneet kovin absurdeilta.
Ja kun niin monia harmagedoneja on jo ollut, niin en jaksanut enää maailmanloppuunkaan uskoa.

Seurakunnan henkikin sinänsä vaikutti, että vaikka sitä harvinaisen lämpimänä pidetäänkin, niin käytännön apua en saanut kun sitä tarvitsin. Hitto, eihän ne edes kuulumisia kysellyt.. Olin siis silloin vielä melko aktiivisesti mukana. Tavallaan se välinpitämättömyys, etenkin seurakunnassa olleiden sukulaisten taholta, oli se viimeinen niitti.

Myös se tapa jolla sedästäni puhuttiin kotona (hän erosi teininä, ei koskaan käynyt kasteella) aiheutti harmia.



Kiitos kaikille tsemppauksesta!
Aion kyllä laittaa seurakuntaankin ilmoituksen. Ehkä lähden ensin tästä kotoa "karkuun" kavereiden luo, mietin siellä sitten jatkoa..

Voimia asiassa etenemiseen. Muista, että apua saa pyytämällä ❤ Maallisilta siis