Veljesseura.org

Jehovasta on puhuttu paljonkin, joten Perkele demoneineen on jäänyt vähemmälle. Mielestäni tämä on väärin Saatanan persoonallisuutta ja kaikkia langenneita enkeleitä kohtaan.

Mistä kummasta tämä Vanha Vihtahousu oikein Raamattuun ilmestyi? Millainen hän on? Entä nämä langenneet enkelit? Milloin tämä tunnettu sota taivaassa käytiin? Miten / missä yhteydessä nuo langenneet enkelit demoneiksi muuttuivat, vai muuttuivatko milloinkaan? Onko saatana todella koko maan ja sen piirin hallitsija?

Tuossa muutamia kysymyksiä näin alkuun.

Sen voi heti alkuun todeta, että Saatana on lähes täysin Uuden testamentin puolelle kuuluva otus. Kokeilin raamattuhakua Saatanan ja Paholaisen suhteen ja VT:stä löytyi vain muutama hajanainen maininta. Tämä on kieltämättä jonkinlainen haaste niille, jotka haluavat esittää Vanhan ja Uuden testamentin yhtenäisenä tarinana. Jos Saatanan rooli on tosiaan niin keskeinen kuin vaikkapa Jehovan todistajat kiistakysymyksensä kanssa opettavat, aika pitkään on malttanut piilossa pysyä.

Jatketaan synkkää yksinpuhelua. Käsittääkseni Saatana saapuu Raamattuun kahta tietä, toisaalta Sumerin ja Mesopotamian kautta ja eksiilin jälkeen Persiasta Zarathustralaisuuden kautta.

Jobin kirjassa Saatanalla on pääsy Jumalan poikien kanssa Jumalan yhteyteen, mutta hän ei ole oikeastaan paha, vaan toimii Jumalan vasempana kätenä ja Jumalan ehdoin. Sama ajatus on 1.Aikak. 211:ssä, jota täydentää 2.Sam. 24.1.

Saatana on siis Jumalan työtoveri ja tekeen Jumalan sijasta ne likaisemmat työt, mutta onko tämä kuva Perkeleestä pysyvä?

Lisään: Mainiota, Polyester kommentoi, josko tästä lähtisi pohdinta liikkeelle.

Polyester kirjoitti:Sen voi heti alkuun todeta, että Saatana on lähes täysin Uuden testamentin puolelle kuuluva otus.

Se ei mene aivan näin, mutta mitä kirjoitit on aivan totta. Tämä merkeleellinen Perkele on kovin muuttuvaista tyyppiä ajanoloon, arvelen. Jehovan todistajat noudattavat melko puhdasta klassista saatanaoppia, mutta epäilen, ettei tässä ole vielä kaikki.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:epäilen, ettei tässä ole vielä kaikki.

Mitä lie tarkoitat, mutta Saatanan muuttumisella näyttäisi kuitenkin olevan jonkinlainen yhteys siihen, miten käsitys Jumalasta on muuttunut varhaisesta juutalaisuudesta myöhempään ja sieltä kristinuskon aikaan.

Kun Jahvea ja Elohimia on purettu ja koottu uudestaan, on jäänyt hukkapaloja yli. Näistä ja samalla uusistakin aineksista on sitten koottu "moderni" Saatana, jolla hänelläkin alkaa olla jo kunnioitettavasti ikää.

Meillä ei ole Perkeleestä mitään eksakteja todisteita, kuten ei muistakaan henkimaailman olioista. On ainoastaa eri aikakaudelta olevia ihmisten käsityksiä, Sumerista, Babyloniasta, Persiasta, Kreikasta, jne. Nämä käsitykset ovat kiertäneet kansalta kansalle ja ihmiseltä ihmiselle aina meidän päiviimme asti muuntuen aina kulloisenkin aikakauden ja kulttuurin mukaan meidän päiviimme asti.

Tämä, ettei eksakteja todisteita ole, ei ole estänyt ihmisiä näkemästä milloin mitäkin Perkeleeseen ja langenneiden enkeleitten kautta demoneihin koettavaa ja nähtävää. Ihmisen mielikuvitus on vilkas ja sitä nähdään, mitä halutaan nähdä ja koetaan, mitä kokea halutaan, väittäisin.

Tarkoitukseni on vain kaivaa nämä veikeät velikullat kriittisen tarkastelun alle ihmisiä pelottelemasta, joskin nämä ovat ohentuneet liki olemattomiin entisestä mahdistaan. Olisi vain kovin kiintoisaa kuulla myös toisten aatoksia aiheesta.

Saatana on Jumalan mielen pimeä puoli.

Jungilaisen syvyyspsykologian mukaan meillä kaikilla on mielessämme Varjo, jota kuljetamme mukanamme. Tuo Varjo operoi tiedostamattoman minämme alueella ja se sisältää sen osan itsestämme, jota emme haluaisi myöntää olevan olemassakaan. Näin ollen sen sisältämiä asioita voisi helposti kutsua meidän "pimeäksi" ja "pahaksi" puoleksi. Ehkä myös "synnillisiksi taipumuksiksi", jotka aika ajoin pulpahtavat esille näkyviksi reaktioiksi tai teoiksi.

Koska "jumala" käsitteenä on ihmisen kehittelemä projisaatio ideaali-Persoonasta, niin tietysti ihmisen mieli on sisällyttänyt varjon myös jumalalle. Mutta koska uskovilla on samaan aikaan tarve nähdä Jumala täydellisenä, glorifioituna yli-ihmisenä, ei mikään pimeä sopinut sellaiseen olentoon (vrt. Jaak. 1:17). Siksi tämä varjo täytyi eriyttää jumalan ulkopuolelle, ja näin siitä tuli luontevasti Jumalan päävastustaja, personoitu ultimaalinen Paha, Langennut Saatana.

Raamatussa Jumalalla ja Saatanalla nähdään olevan omat itsenäiset persoonansa, mutta kuitenkin ne molemmat ovat Jumalasta lähtöisin; myös rebelli-kerubi ominaisuuksineen oli Jumalan luoma eli alunperin Jumalan mielestä lähtöisin. Toisinaan Jumalan ja Saatanan olemukset kuitenkin sekoittuvat jonkin verran Raamatun kertomuksissa. Saatanan kauneutta ja loistoa kehutaan (Hesekiel 28) ja Jumalan sanotaan olevan kaiken hyvän ohella myös pimeä ja paha (2. Moos. 4:11; Valitusvirret 3:38; Jesaja 45:7; 1. Sam. 16:14).

Psykologisen selityksen mukaan Jumalan ja Saatanan luonteet ovat siis yhden ja saman ihmismäisen persoonan eri olemuspuolia; molemmat ihmisestä lähtöisin. Ja onhan se nyt sanomattakin selvää, että kun kaikki hyvät ja ylevät piirteet kasataan yhteen olentoon, täytyy olla toinen olento varattuna kaikille alhaisille, pimeille ja pahoiksi mielletyille piirteille.

Uskonnollisissa skeemoissa ihmisen maailmankuva kapeutuu ja kärjistyy. Lopputuloksena on yleensä normielämää mustavalkoisempi maailmankuva. Tämä näkyy hyvin juuri tässä hyvä/paha -asetelmassa, jossa jako tehdään tiukasti "meihin" ja "muihin". On vain kaksi ryhmää, pelastuvat ja tuhoutuvat. Mitään välimalleja ei tunnusteta. Ja tästä tiukasta mustavalko-ajattelusta jehovantodistajuuskin psykologisen voimansa ammentaa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Jehovasta on puhuttu paljonkin, joten Perkele demoneineen on jäänyt vähemmälle. Mielestäni tämä on väärin Saatanan persoonallisuutta ja kaikkia langenneita enkeleitä kohtaan.

Mistä kummasta tämä Vanha Vihtahousu oikein Raamattuun ilmestyi? Millainen hän on? Entä nämä langenneet enkelit? Milloin tämä tunnettu sota taivaassa käytiin? Miten / missä yhteydessä nuo langenneet enkelit demoneiksi muuttuivat, vai muuttuivatko milloinkaan? Onko saatana todella koko maan ja sen piirin hallitsija?

Tuossa muutamia kysymyksiä näin alkuun.

Hyviä ovat kysymykset, mutta vastauksien löytyminen niihin onkin sitten jo aikas haasteellista.

Itse olen usein mietiskellyt samaa asiaa, että maailmassa on aina ilmeisesti ollut hyvän ja pahan teistelu keskenään, ja taistelukenttänä on ihmismieli.
On aina toivottavaa, että ihmismielessä se hyvä voittaisi. Joskus se pahakin on voitolla, mutta toivottavasti harvemmin.

Ehkä joskus tulevaisuudessa (esim. vaikka 800-900 vuoden päästä) Luojan suunnitelma toteutuu, että hyvyys on voittanut pahuuden ja maanpäällä on paratiisi kokonaisuudessaan, (onhan se jo nytkin joissakin osaa maailmaa).
Se, että meidän ihmisten täytyy osallistua sen paratiisin valmistamiseen jokainen omalla kohdallaan.

Se, että onko "hyvä ja paha" (lue Jumala ja Saatana) persoonia, se onkin sitten jo eri asia.
Vaikea on asia, mutta pitäkäämme mielemme avoinna, ehkä joskus saamme siihen vastauksen,tai sitten ei.

Varhaista savitauluista käy ilmi, että Mesopotamiassa (Saatana) vastustaja hänen demoninsa olivat jo 1000 vuotta ennen Mooseksen kirjoja tunnettuja sumerilaisten, assyrialaisten, babylonialaisten keskuudessa.
Juutalaisiin tämä jumalan kilpaveikkonen tarttui Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. Siellä tunnettiin kaksi voimakasta hahmoa Paha Angra Mainya ja Hyvä Ahura Mazda jotka kilpailivat ihmisten sieluista, molemmilla joukoilla oli myös enkelit apunaan.

Juutalaisuudessa langenneita enkeleitä, sen kummemmin kuin hyviäkään ei ollut ennen kuin palattiin pakkosiirtolaisuudesta takaisin luvattuun maahan, koko taivaallinen siivekäs joukko on siis babylonialaista lainaa.

Tuon ajan juutalaiset papit olivat viisaita ja ymmärsivät kuinka uutta pyhää kansaa kootessa tarvittiin tuota pakanallista Saatanaa, piiskana ja vahtikoirana kansan oikealla tiellä pysymiseksi ja toiseksi tarvittiin myös syntipukki selitykseksi sille, miksi jumala ei pystynyt pitämään huolta omasta kansastaan, miksi sille aina vain tapahtui kaikkea pahaa.

Kirjoituksien kehittyessä Saatanasta tuli aikaa myöten hurja peto-eläin, antikristus ja vääräprofeettä, olikohan kehityskaaressa jokin sortin kolmiyhteys, sillä kun tullaan Ilmestyskirjaan niin siellä onkin jo tuleen heitetty peto ja vääräprofeetta, saatana on vielä heittoa odottelemassa. Il.20:10

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Mistä kummasta tämä Vanha Vihtahousu oikein Raamattuun ilmestyi?

Ilmestymismekanismi lienee sama kuin tämän Raamattua vanhemmaksi ajoitetun formaatin muillakin hahmoilla, kopioidaan naapurin formaatti ja tarpeen mukaan sovelletaan nk. paikallisiin tarpeisiin. Mitä Wikistä katselin, niin formaatti on vanha ja hyväksi koettu tapa päästä käsiksi sen määrittämiseen mikä on hyvää ja mikä on pahaa, sekä mistä lähteestä ne ovat kotoisin.

Millainen hän on?

Raamatun kerronnassa silmiinpistävin ero minulle on väkivallattomuus, etenkin VT:n verenhimoisen jumalan rinnalla. Joitain juttuja Saatana olisi voinut tehdä toisin, olisi vaikka ottanut huomioon sen, ettei jumalan luoma ihminen ollut niin fiksu, että olisi ihmetellyt liskon puhekykyä. Australian abot olivat jo kymmeniä tuhansia vuosia aiemmin sen verran edistyneempiä, että varmaan olisivat ihmetelleet jos ruokavalioonsa kuuluneet liskot olisivat ryhtyneet järkeilemään ruokailijan kanssa.

Jos Jobin tapaukseen olisi löytynyt jokin muu opetuksellinen keino, niin Saatanan väkivaltatili olisi puhdas nolla. Niin ja jos Saatana olisi jättäytynyt kehottamasta Daavidia väestönlaskuun, niin jumala olisi kilpaillut tarinassa yksin ja Saatanan haaran (jumalahaaran seuraukset olivat erilaiset) rangaistusseuraamuksilta olisi vältytty. Jumalan ei olisi maineensa ansiosta kuitenkaan jättäytynyt hölmöilemästä tuossa laskenta-asiassa.

Entä nämä langenneet enkelit? Milloin tämä tunnettu sota taivaassa käytiin? Miten / missä yhteydessä nuo langenneet enkelit demoneiksi muuttuivat, vai muuttuivatko milloinkaan?

Noi nyt on formaatin pakkopullaa, sitä itse ohjelmaa, vanhaa kansanhuvia. Jos sitten joku haluaa muille esittää, että formaatissa olisi jotain arkitodellista, niin innokkaita lukijoita täällä kyllä riittää.

Onko saatana todella koko maan ja sen piirin hallitsija?

Ei ole, uskonnollisista tekijänoikeussyistä Raamatun Saatanan valtaa on rajoitettu alueellisesti. Saman formaatin eri versiossa käytetään näytelmässä eri uskontokunnissa hieman eri nimityksiä ja toisistaan hieman poikkeavia juonenkulkuja.

Jeesus näyttää viittaavaan "Perkeleeseen" John.14:30 muistiinmerkityillä sanoillaan.

Jobin kirja ja kertomus on vanhempi kuin "Juutalaisuus" ja tähän kirjaan sisältyy oleellisena osana Saatanan juoni, Saatana ei ole tämän valossa mikään Israelin kansan keksintö vaan yleismaailmallinen hahmo.

Hesekiel ainoana profeettana raottaa verhoa johon Saatana pukeutuu 28 luvun mukaisesti.

Demoni opetus on mutkikkaampi, nämä kun ovat varsin liukasliikkeisiä siirtyessään ihmisistä esim. sikoihin jne.
Raamattu kun ei kerro että Saatana olisi saanut enää vedenpaisumuksen jälkeen enkeleitä puolelleen niin vaihtoehdot jäävät vähiin koskien pahoja henkiä eli demoneita; ennen vedenpaisumusta aineellistuneet enkelit on Raamatun mukaan sidottu joten jäljelle jää ne enkelit joilla on ollut oikeus olla Saatanan kanssa hänen puolellaan ( syyttäjän puolella ) taivaassa ja jotka eivät jättäneet tätä paikkaansa aineellistuakseen ihmisiksi.

Pro et contra kirjoitti:
Jobin kirja ja kertomus on vanhempi kuin "Juutalaisuus" ja tähän kirjaan sisältyy oleellisena osana Saatanan juoni, Saatana ei ole tämän valossa mikään Israelin kansan keksintö vaan yleismaailmallinen hahmo.

Mikä ihmeen Saatanan juoni?
Raamatussa oleva Jobin tarina on kertomus ihmisestä joka odottaa Jumalalta apua Jumalaa vastaan,
sellaisesta jumalasta joka on samalla hyvä ja paha, jumalasta jota täytyy rakastaa ja myös pelätä, jumalasta joka ei pyytele anteeksi pahoja tekojaan.

Hesekiel ainoana profeettana raottaa verhoa johon Saatana pukeutuu 28 luvun mukaisesti.

Luepa koko Hesekiel.

Hesekiel kuului papistoon, siis siihen oppineiden ryhmään joka siirrettiin Babyloniaan ja sai opiskella sikäläistä tietoutta.
Tuo hänen nimissään kirjoitettu kirja on useamman kirjailijan tuotos ja kuvaa juuri sitä mitä siellä näkyi.
Hesekielin näky Jumalan valtaistuimesta osoittaa hänen tunteneen vanhaa babylonialaista tekstiä, joka oli tarkoitettu sikäläisten oppineiden käyttöön.
Siinä kuvataan kolmikerroksinen taivas, josta kaksi alinta kerrosta on ihmisen havaittavissa. Alin on planeettojen taivas, ja sen yläpuolella keskimmäisessä taivaassa istuu Babylonian ylijumala Marduk eli »Herra». Mardukin koroke on tehty lasuurikivestä ja sitä ympäröi meripihkan hohde.
Hesekielin enkeliolennot ja niitä seuraavat pyörät vastaavat mesopotamialaisia alempia jumaluuksia sekä planeettoja.

Mesopotamialaisten rakennusten seinillä olevat kuvat olivat kaikkien nähtävissä ja siten ne oli helppo uhdistää omaan juutalaiseen uskontoon sopiviksi.

Alla olevia kuvia katselemalla voi hyvin ymmärtää miten kuvakieli jäi pysyvästi elämään juutalaiseenkin uskonharjoitukseen. Enkelit tosin muuttuivat ulkomuodoltaan kristinuskon aikana kreikkalaisen voitonjumalattaren Niken mukaiseksi.

https://www.google.fi/search?q=british+ ... esopotamia

Demoni opetus on mutkikkaampi, nämä kun ovat varsin liukasliikkeisiä siirtyessään ihmisistä esim. sikoihin jne.

Markuksen kuvaus on todella mutkikas.

Ensiksikin koska Geresa sijaitsee 50km päässä järvestä, ja Jeesushan oli järven rannalla eikä tuon kylän liepeillä, niin tosi hankalaa on 2000 sian siitä kielekkeeltä suoraan järveen molskahtaa. Eikä ne demonit hukkua voineet, olihan se jo vedenpaisumuksessa todistettu.

Toiseksi Jeesus käski kaikkia seuraamaan häntä, mutta tuota kylähullua hän ei mukaansa halunnutkaan.

Kolmanneksi, miksi suututtaa roomalaisia viemällä heiltä heidän uhrieläimensä, roomalaisethan rankaisivat jo pienemmistäkin rikoksista, ja samalla saastuttaa pieni järvi jonka kalat olivat myös heidän ja Jeesuksen seuralaistenkin ravintoa.

Lisäsäyksiä: korjailin hiukan upouuden hiiren avulla, joka ei enää hypi eikä näytä poistavan kirjoituksiani

Olen tottunut luottamaan Ariadnaan ja hänen (tekisi mieleni sanoa suunnattomiin) tietoihinsa antiikista, sen oloista ja kulttuurista. Seuraavassa höpötyksessäni koetan esittää erään historiallisesti pätevän näkemyksen siitä, kun Saatana saapuu juutalaisuuteen, siitä miten enkelit lankesivat ja demonien synnyn ja mitä kaikkea tästä seurasi.

Varhainen juutalaisuus ei tuntenut haadesta eikä sheolia. Kun ihminen kuoli, hän meni isiensä tykö, hieman samankaltaiseen olotilaan, mitä Jehovan todistajat nyt opettavat. Yksinkertaistaen: muuttui mullaksi ja siinä kaikki. Toki hänet sukuhautaan haudattiin, jos sellainen oli, mutta tällaiseen oli varaa vain rikkailla ja huomattavilla, muutoin hänet vain kätkettiin maahan. Tätä sanonta ”meni isiensä tykö” tarkoittaa.

Varsinainen huomattava muutos tapahtui vasta karkeasti sanottuna toisen temppelin aikaan (500 eaa – 70 ya) ja tarkemmin 300 eaa – 100 ya välisenä aikana, jolloin apokryfiset ja apokalyptiset tekstit alkoivat muotoutua, ollen niin juutalaisten kuin kristittyjenkin suosikkilukemistoa ja mikäpä ettei edelleen. Vasta eksiilin jälkeen juutalaiset oppineet alkoivat enemmälti pohtia hyvän ja pahan olemusta. Perusainekset tähän saatiin Persian zarathustralaisuudesta, mihin Ariadna aiemmin viittasi.

Kreikkalaisilta taas saatiin käsitys sielun kuolemattomuudesta ja jättiläisistä. Näistä kahdesta lähteestä alkoi rakentua juutalainen käsitys Saatanasta, langenneista enkeleistä, demoneista ja helvetistä. Tätä ennen Saatana oli Jumalan työtoveri, jonka tehtävänä oli muiden enkelien joukossa syyttäjänä, koettelijana ja Jumalan tuomioiden täytäntöön panijana: Itse asiassa varsin leppoisa ja oikeudenmukainen persoona siis.

Kun juutalaiset oppineet pohtivat pahan olemusta, syntyi epälukuisa määrä erilaisia apokryfisia ja apokalyptisia teoksia lukuisine kertomuksineen Adamin ja Evan syntyhistoriasta ja paljon muuta. Osa näitten vaikutuksesta Vanhaan testamenttiin on sieltä luettavissa. Näin jehovantodistajittain kaikki ei ole aivan niin, kuten heillä on tapana tulkita kirjoittajien, kirjoitusajankohtien tai muunkaan suhteen. Raamattu on pikemminkin kuin voitaikina, mitä on käännelty ja kaulittu. Mihin on kenen milloinkin toimesta lisätty, korjattu ja muokattu tekstiä.

Hepreassa paholaista kutsuttiin yleisnimellä satan (syyttäjä), ei erisnimellä Satanas. Samaa periaatetta noudatti LXX käyttäen yleisnimeä diabolos (syyttäjä) artikkelin kera, mikä nimi sittemmin personifioitiin ja näin Perkele oli syntynyt ja saapunut Vanhaan testamenttiin.

Kaikki sai alkunsa enkelten lankeemuksesta. Paholainen oli heistä kaunein, viisain ja loistokkain serafi, enkelten aatelia. Jes. 14:12 tietää kertoa: ” Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!”. Näin hän sai nimekseen Lucifer, Valon tuoja / kantaja.

Hassua kyllä, Ilm. 22:16 Jeesus käyttää itsestään aivan samaa nimitystä: ” Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.".

Langenneita enkeleitä tiedetään olleen 200. Lankeemukseksi koitui sukupuoliyhteys Evan tyttäriin, jotka olivat vallan viehkeitä enkelten silmissä. Tähän lankeemukseen heidät houkuttelivat kaksi enkeliä: Yeqon ja Asbel. Kenties juuri tästä syystä kaikkinaista seksuaalisuutta on pidetty pahana.

Näitä langenneita enkeleitä kutsuttiin vartijoiksi tai vanhimmiksi (mikä osuva nimitys). Sen sijaan, että he olisivat huolehtineet ihmisistä, he opettivat näille kaikkinaisia ilkeyksiä, kuten aseiden valmistamisen, tappamisen, abortoimisen, noituuden, naisten ehostuksen, taikuuden, parantamisen taitoja jopa kirjoitustaidon.

Mutta kuinka hekiolennot voivat yhtyä maallisiin ihmisiin? Se on hyvin yksinkertaista, fantasian avulla. Yhtyessään puolisoihinsa naiset kuvittelivat yhtyvänsä aivan fantastisiin mielikuvitusolentoihin ja tulivat raskaaksi.

Lopputuloksena ei suinkaan ollut ihana lapsi, vaan mutantti, joka ripeään tahtiin kasvoi kasvamistaan aina lähes kilometrin mittaiseksi. Näin syntyivät nuo kuuluisat muinaisajan jättiläiset (huomaa kreikkalainen vaikutus), jotka sitten mellastamalla mellastivat ympäri maan piirin saaden aikaan kaaoksen ja syöden ihmisiä. Tätä jatkui aina kymmenen sukupolven ajan hurskaaseen Noaan asti. Jumala puuttui asiaan ja ylienkeli Gabrielin toimesta sai jättiläiset tappamaan toinen toisensa.

Katastrofi ei päättynyt tähän. Kuolleista jättiläisistä sikisi myriadeittain demoneita, jotka turmeltuvat pahuudessaan aina maailman loppuun asti. Edes vedenpaisumus ei näihin pikku pirulaisiin tepsinyt, kuten Ariadna mainitsi. Näin Noa joutui pyytämään Jumalan apua ja vagitsemaan kaikki demonit. Jumala kuuli rukouksen ja toimitti enkelinsä vangitsemaan demonit. Silloin demonien päämies, Mastema (VT:n saatana), pyysi jättämään joitakin näistä itselleen koetellakseen ja johtaakseen harhaan turmeltuneita ihmisiä.

Jumala suostui molempien pyyntöön. Mastema sai 10 % paholaisistaan, loput vangittiin pimeyden syövereihin. Jumala siis kietoi Paholaisen juonet palvelemaan omia tarkoituksiaan.

Gigantit tappoivat toisensa, demoneista 90 % odottaa syvyyksissä tuomion päivää, entä langenneet enkelit! Miten heille kävi? He livahtivat johonkin taivaan sfääreistä ja Jumala otti hurskaan Henokin luokseen (1. Moos. 5:24) ja lähetti tämän saarnaamaan heille.

Tästä saarnasta langenneet kauhistuivat ja pyysivät Henokia rukoilemaan puolestaan. Henok laati esirukouksen ja luki sitä toistamiseen, kunnes nukahti. Unessa hänelle selvisi, ettei helvettiin tuomittujen puolesta voi rukoilla, eikä ihminen yleensäkään enkelien puolesta, sillä tämä asia on täysin toisin päin.

Jumala lähettikin arkkienkeli Mikaelin vangitsemaan enkeli Semyzan ja muut langenneet 70 sukupolven ajaksi alas maan loukkoon odottamaan tuomiota. Rafael puolestaan hautasi Asaselin syvään erämaan kuoppaan, mistä hänet aikojen lopulla kaivetaan ylös ja heitetään tulimereen. Kukaties juuri tästä syystä autiomaa on niin pelottava paikka ja asuuhan siellä myös Adamin ensimmäinen vaimo Lilith.

Lopulta Jumala joutuu uuteen luomisurakkaan, näet helvetin luomiseen. Se ei kuulunut alkuperäisiin piirustuksiin. Nyt se piti luoda Saatanalle (jolla on monen monta nimeä, kuten rakkaalle lapselle kuulukin), langenneille enkeleille, demoneille ja muille poltergeisteille ja tälle surkealle ihmiskunnalle, pl. Jehovan todistajat.

Koettakaa vain arvata, ettei kukaan tohtisi lukea näin vekkuleita tarinoita ja sitä totena pitää. Ihan omiani en puhu, joten oheiset liitteet. Näistä voi kaivella lisää ja varmistaa, mitä olen kirjoittanut.
Kuula Kari: Paholaisen Biografia (2010)
Ensimmäinen Henokin kirja (300-200 eaa), etenkin jakso ”Vartijoiden kirja”
Kahdentoista patriarkan testamentti (200-100 eaa)
http://www.apokryfikirjat.com/index.htm

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Varhainen juutalaisuus ei tuntenut haadesta eikä sheolia. Kun ihminen kuoli, hän meni isiensä tykö, hieman samankaltaiseen olotilaan, mitä Jehovan todistajat nyt opettavat.

Blueletterin mukaan sheol esiintyy VT:ssä 63 kertaa ja Genesiksestä lähtien. Mielenkiintoisia ovat ne jakeet, joissa Koorah menee kavereineen elävänä sheoliin tai sitten jae Jes. 14:9, jossa sheoliin saadaan vipinää aikaiseksi. No eihän se olisi Raamattu jos kaikki olisi yhdenmukaista ja loogista.

Sanalle sheol on lukuisia eri merkityksiä heprealaisissa kirjoituksissa, joita en valitettavasti pysty hepreaa taitamattomana selvittämään. Käytin edellä sanaa merkityksessä ihmiskunnan yhteinen hauta. Samoin sanaa haades, merkityksessä näkymätön paikka. Näitä merkityksiä varhainen juutalaisuus ei tunne. Vasta hellenismin vaikutuksesta haades saa lähes saman merkityksen, mitä kreikassa eräänlaisena kuolleitten varjomaana. Voin olla väärässä tai ymmärtänyt väärin.