Re: Ilmestyksen ihmeellinen maailma
Lähetetty: 06.05.2016 17:49
"Tunnusmerkein" lisäys palvelee heidän ihmeellisiä selityksiä ilmestyskirjasta. Tuskin on liikaa sanottu että tämäkin lisäys on tarkkaan harkittu.
Jehovan todistajat lähitarkastelussa
https://veljesseura.org/foorumi/
Näin Jehovan todistajat opettavat, mutta viimeistään sen jälkeen kun heidän yhteytensä UN-DPI-NGO tuli julkiseksi, ei tälle opetukselle voi kuin korkeintaan hymyillä ystävällisesti ja todeta, ettei ainakaan hallintoelin ole moista opetustaan vakavissaan hyväksynyt. Mikäli näin kuitenkin on, osoittaa tämä mitä suurinta röyhkeyttä ja piittaamattomuutta jäsenistöä kohtaan sekä raamatuntulkintaansa kohtaan.Pro et contra kirjoitti:vartiotornin mukaan peto kuitenkin edustaa maailman poliittista valtaa ( kansakuntia ja valtioita ) ja "pedon kuva" sen yhteenliittymää eli YK:ta
Tokkopa.efedrin kirjoitti:Tuskin on liikaa sanottu että tämäkin lisäys on tarkkaan harkittu.
Biblian selitys "ensimmäiselle voi huudolle" on Areioksen aiheuttama kiista...Jaakko Ahvenainen kirjoitti:JOHANNEKSEN ILMESTYS, LUKU 9
Viidennen torven näky, jakeet 1-12
Jakeen 1 Viidennen torven ääntä seuraa taivaalta pudonnut tähti. Se on aivan selvästi persoonallinen olento, enkeli. Mikään langennut enkeli tai peräti Saatana se ei ole, vaikka näinkin olen kuullut selitettävän ja kuten myös Giertz tämän selittää. Perustelu tälle on yksinkertainen: ainoastaan Jumalalla on avaimet kaikkiin paikkoihin. Nyt avain on annettu tälle enkelille, jonka on määrä toteuttaa Jumalan seuraava vitsaus. Näkemys ei ole yksin omani, vaan nojaa tukevasti Nikolaiseen (SUTS, AUT).
Jakeessa 2 enkeli avaa syvyyden kaivon. Kreikkalaisessa alkutekstissä käytetty terni (abyssos) tarkoitta pohjatonta syvyyttä. Se on lähellä niin tuonelaa (hepr. sheol, kreikk. haades) kuin helvettiäkin (gehenna), mutta ei ole silti näistä kumpikaan, vaan oma erityinen paikkansa. Enkelin avattua syvyyden kaivon kannen, nousi sieltä sankkaa savua, kuin suunnattomasta polttouunista, mikä tietenkin tuo mieleen Danielin ystävät polttouunissa Dan 3 ja 1 Moos 19:27-28, Sodoman ja Gomorran hävityksen SUTS).
Niin sankkaa on savu, että se pimittää auringon ja ilman ikään kuin suunnattomassa metsäpalossa (vrt. Ilm 17:8 ja 20:2). Nikolainen selittää syvyyden kaivon – yllättävästi – demonien ja langenneitten enkelten säilytyspaikaksi, eräänlaiseksi vankilaksi, jonne myös ”peto” ja ”lohikäärme” syöstään. Tämä on paikka, jota Heenokin Ilmestyksessä ylienkeli Uriel valvoo, Heen 19:1, 20:2 SUTS, AUT).
Jakeessa 3 savun seasta nousee sankka heinäsirkkojen parvi, joka jo sekin yksistään saattaa pimentää auringon aivan todellisestikin. Nyt kyseessä eivät ole ”oikeat” heinäsirkat, vaan demonit, jotka Jumalan sallimuksesta päästetään määräajaksi vankilastaan. Näky pohjaa VT:ssa 2 Moos 10:4-5 ja Joel 1-2 esitettyyn. Oikeiden heinäsirkkojen kalutessa hetkessä puhtaaksi kaiken vihannan, nämä eivät puutu siihen lainkaan.
Niille on annettu tehtäväksi, jae 4, olla koskematta mihinkään kasvillisuuteen, mutta aiheuttaa suunnatonta tuskaa maan ihmisille, samaan tapaan kuin jotkin skorpionilajit. Näitähän olen itsekin aamuisin kenkieni sisältä aikoinani ulos ravistellut, ellen olisi, olisi tuska jalassani ollut sietämätön ja lääkärin apua olisin joka tapauksessa tarvinnut. Ainoat, jotka tältä vitsaukselta käsketään säästää, ovat Jumalan sinetillä merkityt.
SUTS viittaa tässä sinetöimisen merkitykseen (7:3) ja Luuk 10:19 sekä Mark 16:17-18:aan, jossa Kristuksen lähellä olo karkottaa demonit. Myös muita UT:n kohta voi tässä yhteydessä nostaa esille, kuten Matt 8:28-32 (par. Mark 4:8-13, Luuk 29-33), jossa riivaajahenkien on pakko totella. Tälle vastakohtana taas voisi mainita Apt 19:14-16. Omin voimin ei kestetä.
Jae 5 edellyttää oikeastaan tulleen oikeastaan siinä määrin syntiseksi ja Jumalasta piittaamattomaksi, että siitä tulee riivaajien temmellyskenttä. Suunnatonta tuskan aikaa kestää viisi kuukautta. Se on hyvin ankara, skorpionin pistoon verrattava. Viisi kuukautta on taas VT:n yhteydestä tuttua: vedet tuhotulvassa (1 Moos 7:24), Myös Matt 25:15, Luuk 12:6,52 ; 14:19; 16:28 ja 1 Kor 14:19 Nikolainen viittaa (SUTS).
Jakeen 6 mukaan tuska on niin ankara, että ihmiset mieluimmin etsisivät kuolemaa (vrt. Jer 8:3: ”kuolema on oleva halutumpi koko sille jäännökselle tästä pahasta sukukunnasta, joka jää jäljelle”), mutta se pakenee (SUTS). Edes kuolemasta ei apua löydy. Kraft on huomauttanut ajan olevan kuta kuinkin heinäsirkkojen normaalin elinajan keväästä syksyyn. On selvää, että jostakin hyvin pahasta sairaudesta, pandemiasta, lienee kysymys (AUT).
Jakeet 7-10 kuuluvat niin läheisesti yhteen, että niiden selitys samassa kokonaisuudessa on perusteltu.. Niissä kuvataan tämän vitsauksen heinäsirkkoja lähemmin. Kuvaukset ovat eri aikoina saaneet inhimillisen mielikuvituksen lentoon, eikä oma aikamme ole tästä poikkeus. Koetan paneutua Ilm. omaan tekstiin niin hyvin kuin pystyn ja tukeutua tästä tekstistä nousevaan tulkintaan.
Se myönnettäköön, että taustalla on Joel 1-2 profetia, mutta mitä Johannes oikeasti näkee on sellaista, joille hän joutuu hakemaan sanoja. Oikeastaan olentojen näöllä ei ole merkitystä, vaan lopputuloksella. Mitä olentojen ulkonäköön tulee, hyvin lähellä on Joel 2:4:stä tuttu: ”Ne ovat näöltään kuin hevoset, ja niin kuin ratsut ne juoksevat”. Job 39:19-20 vertaa hevosia hyppiviin heinäsirkkoihin.
Ulkonäöstään huolimatta ne ovat hyvin tehtäväänsä varustettuja. Kukaties niiden kuvaus tarkoittaakin tätä. Ne ovat ihmisille vastustamattomat ja niillä on oma johtajansa, mihin Nikolainen huomauttaa, ettei heinäsirkoilla tällaista ole viitaten Snl 30:27:ään: ”Heinäsirkoilla ei ole kuningasta” (AUT), joten tälläkään perusteella syvyyden olennot eivät ole oikeita heinäsirkkoja.
Näiden sirkkojen kuninkaaksi mainitaan syvyyden enkeli: hepreaksi ”Abaddon”, kadottaja, kadotukseen viejä, jonka kreikkalainen nimi Apollyon myös mainitaan. Se juontuu Apollosta, joka ”kansanomaisessa nimietymologiassa yhdistettiin kadotukseen” (AUT). Kysymys ei ole siis Saatanasta. Tähän päättyy ensimmäinen ”voi!” –huuto.
Kuudennen torven näky, jakeet 13-21
Kuudennen enkelin puhallettua merkkisoiton alkaa toinen ”Voi!” –huuto täyttyä. Johannes kuulee äänen puhuvan ja paikallistaa sen taivaallisen suitsutusalttarin sarviin, alttarin kantokahvoihin. Näin se merkitsisi Jumalan puhetta (kuten myös Giertz tulkitsee) ja mahdollisesti vastauksen alttarilla olevien pyhien (Kristuksen uskovien) rukouksiin. Kraft pohdiskelee tässä yhteydessä, mahtaisiko sittenkin olla kysymys kahdesta alttarista, koska polttouhrialttariin liittyisi paremmin mielikuva tulesta ja tulenliekeistä (SUTS).
Ääni on ymmärrettävää puhetta, jae 14. Se sisältää erityisen tehtävän tai käskyn kuudennelle enkelille. Enää vitsaukset eivät vain vaivaa ihmisiä, vaan myös surmaavat heitä. Kun edellisen vitsauksen tunnuksena voidaan pitää savua, tämän vitsauksen tunnuksena on tuli, Kraft (AUT).
Eufrat-virran varrelle on sidottuna neljä kaikkialle maailmaan onnettomuutta tuottavaa enkeliä, tätähän luku neljä kuvaa. Nyt on aika päästää ne irti. Näky tulee lähelle (7:1) esitettyä. Ero on siinä, että (7:1:ssa) enkelit ovat pidättelemässä neljää tuulta, tässä neljä enkeliä ovat itse sidottuina (SUTS, AUT).
Lisäksi Nikolainen huomauttaa siitä, että vaikka Johannes varsin vapaasti muotoileekin näkyjä, joihin hän myöhemmin palaa, ei nyt ole kysymys samoista enkeleistä, jotka pidättelevät tuulia maan neljällä kulmalla. Nyt esitetyt enkelit ovat yhdessä paikassa Eufratilla, ja Eufratiakin voidaan pitää ilmansuuntana (AUT).
Joka tapauksessa näyn perustana on Hes 38 Googin sota. Sekään ei tapahdu sattumalta, jae 15, vaan omalla määräajallaan (Hes 38:8). Suunnaton ja tuhovoimainen ratsujoukko on Heskekieliltä ja Heenokin apokalypsista enkelien toiminta näiden liikekannallepanijoina (Heen 46). Samaisesta ilmestyksestä voidaan nähdä se yhteys, mikä juutalais-kristillisessä ilmestyskirjallisuudessa on parttilaisista roomalaisten vihollisina (SUTS).
Syyrialainen Esran apokalypsi sijoittaa neljän enkelin sijaan neljä kuningasta, on synnyttänyt otaksumia ilmestyskirjan pohjatekstistä. On arveltu alun perin tarkoitetun kuninkaita (hepr. melakim), joka sitten olisi myöhemmin muuttunut enkeleiksi (hepr. mal’akim). Kuitenkaan mitään heprealaista Ilmestyskirjan laitosta ei ole ollut olemassa, joten syyrialainen Esran ilmestys tukeutuu mahdollisesti Ilmestyskirjaan, päättelee Nikolainen (SUTS).
Jakeessa 15 Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, miten kaikki pahakin on Jumalan täydessä hallinnassa valmiina juuri määrähetkelleen täytäntöönpantavana. Katastrofiin sisältyy toivon siemen. Vaikka kolmannes surmatuista olisikin vertauskuvallinen luku, on tuho silti suunnaton ja tarkoittanee pakanakansoja (SUTS).
Tässä yhteydessä on pakko huomauttaa, miten järkyttäviä ovat ne eri aikoina esiintyneet ja esiintyvät lukuisat maailmanlopun ennustajat ja heidän ennustuksensa, vaikka Raamattu aivan selvästi tässäkin kohtaa ilmoittaa suoraan sen, ettei maailmanloppu ole yhdenkään ihmisen ennustettavissa.
Vielä selvemmin tämä sanotaan evankeliumissa, Mark 13:32: ”siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä”. tai Apt 1:7 ja myös Paavalilla 1. Tess 5:1-2 – ja tästä huolimatta, mikä tekee asian vielä järkyttävämmäksi: miljoonat ihmiset uskovat enemmän ihmisten höpötyksiin kuin Raamatun sanaan antaen pettää itseään mielin määrin.
Jakeessa 16 ilmoitettu luku ei ole reaalinen vaan apokalyptinen ja se ei välttämättä tarkoita sotaa, vaan voisi olla myös ruttoepidemia arvelee W. Hadorn, johon Nikolainen viittaa (SUTS, AUT) ja toteaa, ettei vielä olla päästy 200 miljoonaiseen armeijaan, vaikka molempien osapuolten joukot laskettaisiin yhteen (SUTS, AUT).
Toisaalta tällä hetkellä maailman väkiluku on noin 6000 miljoonaa. Mikäli siitä saataisiin mobilisoitua 2%, olisi joukkojen suuruus 120 miljoonaa, eikä määrähetkeä ilmoiteta. Yksin Suomen 5 miljoonaisesta väestöstä voidaan tarpeen vaatiessa mobilisoida nyt noin 5 %. Mutta tällaiset spekuloinnit ovat turhia. Mikäli joukkoja tarvitaan sotimiseen, niitä löytyy riittämiin.
Johannes – ja tämä on pidettävä mielessä – näkee näkynsä omassa ajassaan ja silloinen kristikunta elää sen pikaisen toteutumisen odotuksessa. Me puolestamme näemme saman näyn oman aikamme kautta ja pyrimme tulkitsemaan sitä omista lähtökohdistamme käsin. Terve harkinta ja varovaisuus on silti tarpeen: me emme näe, me kuvittelemme näkevämme, kuten Johannes.
Jakeissa 17-19 kuvataan lähemmin tätä käsittämätöntä sotajoukkoa, joka on niin ikään saanut erilaiset mielikuvitukset vauhtiin. Niissä on nähty eri maiden armeijoita, erilaisia sotakoneita ja vaikka mitä. Onhan toki mahdollista, että Johannes näkee jotain sellaista, mille hän ei löydä sanoja, mutta todennäköisimpänä pidetään kuvauksen saneen osittain tukea Joelin kirjasta (1:6) ja Jobin Leviatan-kuvauksesta (Job 41:10-12) (AUT). Olkootkin nämä mitä tahansa, voidaan hyvällä syyllä sanoa ”helvetin päässeen irti”. Pääasiana tässä on, että kolmannes ihmiskunnasta saa surmansa. Ratsastajien kolme eri väriä: tulipunainen, tummansinertävä ja rikinkeltainen kuvaavat tulen värejä (AUT), mikä varsin sattuvasti sopii tähän kohtaan.
Jakeet 20-21 kuvaavat tämän vitsauksen lopputuloksen. Epäjumalien luettelo sekä syntien luettelo kertovat vitsauksesta eloonjääneiden asenteen ja suhtautumisen Jumalaan. Ne kaksi kolmannesta eloonjääneistä eivät tehneet parannusta synneistään, vaikka tällaisen vitsauksen olettaisikin saavan parannusta aikaan. Tästähän lopuksi vitsauksista puhuttaessa on kyse. Näissä kahdessa torvivitsausten loppujakeessa on viittaus Dan 5:24 mainittuihin epäjumaliin ja syntiluettelossa kymmeneen käskyyn. Paatumuksessa nähdään yhtäläisyys Egyptin Faraoon 2. Moos 7-14.
Velhous voidaan nostaa esille, koska taikauskosta oli tullut lähestulkoon roomalaisten kansallisuskonto, johon hyvinkin voidaan liittää kaikki edellä luetellut paheet. (SUTS). Nikolainen huomauttaa myös siitä, että kun kuudes sinettinäky kohdistui luontoon, kuudes torvinäky kohdistuu ihmiskuntaan. Tämän tietenkin jokainen huolellinen lukija voi itsekin todeta. On ilmeisen suurta harhaa otaksua Ilm. perusteella ihmiskunnan pelastavan itsensä ja planeettansa. Silti kuudeskaan torvinäky ei vielä merkitse maailmanloppua, vakavaa varoitusta kylläkin.
Vitsaus on mielletty Seuran selityksissä ainakin vuosikymmeniä siksi työksi jota julistajat tekevät julistaessaan tuomiosanomaa Suurelle Babylonille, mutta että Nikolainen selittääkin nämä "sirkat" demonien ja langenneiden enkeleiden viestintuojiksi on kyllä pitkälle menevää?”3 Ensimmäisen vuosisadan lopulla apostoli Johannes sai näyn seitsemästä enkelistä, joista kukin puhalsi trumpettiin. Kun viides enkeli puhalsi trumpettiinsa, Johannes näki ”tähden” putoavan taivaasta maahan. ”Tähdellä” oli kädessään avain, jolla hän avasi syvyyden kuilun. Kuilusta nousi sankka savu, ja savusta tuli esiin kokonainen parvi kulkusirkkoja. Ne eivät tuhonneet kasvillisuutta vaan hyökkäsivät niitä ihmisiä vastaan, ”joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan”. (Ilm. 9:1–4.)
Johannes varmasti tiesi, kuinka tuhoisaa jälkeä kulkusirkkaparvi voisi tehdä. Sellainen oli vitsannut Egyptiä Mooseksen päivinä (2. Moos. 10:12–15). Johanneksen näkemät kulkusirkat kuvaavat voideltuja kristittyjä, jotka julistavat Jehovan voimakasta tuomiosanomaa. Heihin on nykyään liittynyt miljoonia muita, joilla on maallinen toivo. Yhdessä he tekevät saarnaamistyötä, jonka ansiosta monet ovat jättäneet väärän uskonnon ja vapautuneet näin Saatanan hallinnasta.”
Katkelma teoksesta: WATCHTOWER. ”Vartiotorni, maaliskuu, 2016.”
Yhtä pitkältä ovat molemmat. Demonit ja langenneet enkelit ovat mielikuvitustuotteita siinä missä Vt-seuran Suuren Babyloninkin selittely.Pro et contra kirjoitti:Vitsaus on mielletty Seuran selityksissä ainakin vuosikymmeniä siksi työksi jota julistajat tekevät julistaessaan tuomiosanomaa Suurelle Babylonille, mutta että Nikolainen selittääkin nämä "sirkat" demonien ja langenneiden enkeleiden viestintuojiksi on kyllä pitkälle menevää?