Malachi Constant kirjoitti:Kaarmis kirjoitti:Mä en millään usko, että Russell olisi ollut ns. vilpitön vääntäessään numeroista fyffeä.
Hän ei uudella urallaan pastori Russellina pyrkinyt itse rikastumaan ja lopulta kuoli kuoli pennittömänä. Isältään periytynyt liiketoiminta olisi ollut hänelle suora tie vaurauteen. Sanoisin, että hän oli hengellisyyteen taipuvainen (kuten ehkä itsekin olen) sekä kotikasvatuksensa kautta ja ajan henkeen (tosin Euroopassa puhalsivat jo toiset tuulet) sopivalla tavalla uskonnollinen (mitä en ole). Profetioitaan hän joutui vanhemmalla iällä selittelemään parhain päin jos jonkinlaisilla ilmaveiveillä. Pyramidiopista hän piti kiinni loppuun saakka.
Uskontojen maailmassa, erityisesti amerikkalaisten uususkontojen "rikkaassa" sellaisessa, on monta esimerkkiä rehellisestä tarkoituksesta ponnistaneista uskonyhteisöistä, jotka sittemmin kehittyivät epäterveeseen suuntaan, ja visioista ilman substanssia eli haihattelusta. Jopa Russellin seuraaja Rutherford vaikuttaisi olleen melko idealistinen nuorena raamatuntukijana, mutta oli Russellin kuolemaan mennessä kehittynyt sosiopaatiksi ja vallananastajaksi, sittemmin alkoholistiksi. Rutherfordin jurriprofetioita en jaksa lukea.
Russell oli kasvanut bresbyteeriksi; vanhinten johtamaan kirkkoon. Bresbyteerien kirkkojärjestys on pohjoismaissa hieman tuntematon mutta sillä on pitkä traditio.
Russellin sisar May Land kertoi veljensä "kasvaneen Herraa kohti" mutta jossakin vaiheessa nuorta C.T.R:a alkoi kummeksuttamaan ne opetukset joita hänen omansa ja muut kirkkokunnat opettivat erityisesti "iankaikkisesta rangaistuksesta" ja siihen sisältyvästä Helvetistä aivan kuten totesitkin.
Sitten Russell myös näiden ja muiden seikkojen johdosta ikäänkuin ajautui tilaan jossa hän joko kieltäisi Jumalan tai olisi alettava tosissaan hakemaan perusteita uskolle, niinpä hän tässä välivaiheessa etsi, niin kerrotaan, vastauksia myös "idän uskonnoista".
Russell kuitenkin kuuli "Paimenen äänen" kristillisyyden piiristä ( Adventti ) saarnaajan Jonas Wendellin pitämässä kokouksessa ja niin edelleen...
Se liike minkä Russell laittoi alkuun oli kaikesta päätellen vilpittömien uskovien seurakunta joskin tuo aina vaivaava lahkoontuminen ei jättänyt tätäkään yhteisöä jakamatta.
Kun tarkastelee Russellin kirjoituksia, joita todellakin on saatavilla runsaasti englanninkielellä niin voi allekirjoittaa sen että "hengellisestä laiskuudesta" häntä ei voi syyttää, aineistoa on valtaisasti ja se on kirjoitettu ajatuksella ja syvällisesti "vahvaksi ruoaksi" Raamatuntutkijoille. Olipa Russell "kirjanoppinut" tai ei niin ankara fariseuksen ääni hänessä peittyy Jeesuksen lunastustyön alle.
Tähän tarvitaan nöyryyttä ja sitä hänellä oli ilmeisesti riittävästi esimerkiksi silloin kun hän luopui osuudestaan omistamassaan kirjapainossa ja lahjoitti tämän( kin ) Vartiotornin Raamattu seuralle jolloinkin 1880 -luvulla.
Tässä on paljon kiintoisaa mutta Russellin seuraajan .J.F.Rutherfordin kannalta hankalaa...Vartiotornin laiva kun ajoi karille 1914 -15 tapahtumiin liittyen jota karilla oloa vuoden 17-19 tapahtumat entisestään pahensivat.
Julkisuuteen muodostunut kuva Rutherfordista on osin harhaanjohtava, hän ei voinut olla tallomatta muiden varpaille kun hän pyrki saamaan Vartiotorni laivan pois karilta mutta hän näki kauemmaksi, ainakin vuoteen 1925 saakka...
Lienee myös totta että Rutherfordin suhde alkoholiin ei ollut terveellä pohjalla, kieltolakia ei voitu kannattaa, sen oli jo Russell todennut ( liittyvien lieveilmiöiden vuoksi ) ja maailman hallitusten pyrkimys jatkaa "maailman lopusta" huolimatta kristittyjen ohjaamista alamaisuuteen maalliselle esivallalle varmasti turhautti Rutherfordia. Lisäksi jotkin vartiotorniseuran sisäiset ongelmat kulminoituivat alkoholikysymykseen mm. Olin Moylen tapauksessa jne. mutta näiden perusteella en leimaa häntä "jurriprofeetaksi".
Kyllä Rutherford Raamattuun perusti näkemyksensä vastaisuudessakin olkoonpa ne sitten kuinka oikeaan osuvia taikka ei.
On kiintoisaa että Rutherford lakkautti "vanhinten tradition" ja määräsi vanhimmiston tilalle seurakunnan palvelijan; diakonin, tämä käytäntö muuttui uudestaan vasta 1974 jolloin vanhimmistot palautettiin seurakuntiin.
Kiintoisaa on todeta myös että Rutherford hylkäsi "pyramidi-opin" vuonna 1928 Raamattuun perustumattomana ( kuten se onkin ) sillä perusteella ettei Jumala tarvitse tämän maailman ja sen Hallitsijan todistusta ja mitäpä merkitystä Demonien todistuksella on...
Kaiken tähän astisen tiedon perusteella ei voitane pitää Kufun pyramidia "uutena kirjakäärönä" mutta aika näyttää mitä vielä paljastuu.
Tämän ei pidä antaa hämätä, kaiken esitetyn tulee pohjata Raamatun antamaan tietoon mikä pätee myös numeroihin, en epäile etteikö Russell olisi juuri näin tehnytkin.
