Veljesseura.org

Olisi mukava kuulla tarkemmin vanhimman kokemuksia ja tarinoita, ja ennenkaikkia syitä lähtöön. Ja tietysti jos ikää uskaltaa paljastaa, niin sekin olisi kiva tietää

edit: aihe jaettu esittelypalstalta, tämä varmaan kiinnostaa monia -Jaakob

Kerrotaan nyt siten hieman lisää likaisia yksityiskohtia. Ikää on nyt 35v. Kyllähän sitä vanhimpana kaikenlaista näki ja koki, tosin en siinä hommassa ehtinyt kauaa vanheta. Se oli oikeastaan yksi tekijä lähtemiseen, sen "rakkauden" näkeminen mitä vanhimmat seurakuntaansa kohtaan kokevat. On tietysti ns. nöyriäkin vanhimpia, mutta minä ehdin tavata niin monta alkoholisoitunutta, ylimielistä ja seurakuntaansa alaspäin katsovaa vanhinta, että loppukin usko meni koko touhuun. Vanhimman homma perustuu valtaan ja hallitsemiseen ja se ei sopinut minulle. Seurakuntia, joissa olin hallitsi despoottisesti pari, kolme kokenutta jyrää. Vanhimpia oli yli kymmenen mutta muilla ei ollut päätösvaltaa. Pari "ikonia" runnoivat kaikki asiat tahtonsa mukaan läpi. Vanhimmaksi nimitettiin tosi nuorena niinkuin ainakin silloin oli tapana. En ollut koskaan esim. mikään superinnokas kenttäilijä, enemänkin päinvastoin. Inhosin koko hommaa. Siihen aikaan vanhimmaksi pääsi kaikenlaisia jauhopäitä(minä mukaan lukien), johtuen selvästikin yleisen kiinnostuksen puutteesta. En usko, että tilanne on parantunut. Nuoria vanhimpia ja työn jatkajia lahkon on varmasti vaikea löytää, kun nykyiset jättävät hommansa. Kokemuksia ja tarinoita löytyy ja kysellä voi vapaasti.

Osaisitko vielä kertoa jonkun hauskan vanhimmistotarinan jossa tuo "valtapeli" näkyisi?
Ehditkö käydä vanhimmiston kokouksissa? Mitä niissä tehtiin?

JohnTheRevelator kirjoitti:Kerrotaan nyt siten hieman lisää likaisia yksityiskohtia.

Tunnen aika monia vanhimpia, ehkä noin 40-50, joista muutama kierrosvalvoja ja yksi piirivalvoja. Omien kokemusteni mukaan vain muutama vanhin toimii johdonmukaisesti Raamatun periaatteiden mukaan. Muut ovat enemmän kiinnostuneita omasta asemastaan ja toisten hallitsemisesta. Hyvin harva on valmis laittamaan itsensä "likoon" esim. jonkin epäoikeudenmukaisuuden korjaamisessa.

Minulle on toimitettu viimeisen parin vuoden aikana aika monia mielenkiintoisia dokumentteja mm. vanhinten omia "luottamuksellisina pidettyjä". Tässä yksi esimerkki:

http://koti.mbnet.fi/jpoika/myllynkivet/salainen.pdf

Kun olit vanhin, sinullakin oli varmasti paljon tätä "salaista" sisäpiirin tietoa. Voitko "paljastaa" hieman lisää näistä hallitsemisen apuvälineistä, ts. inkvisiittorien työkalupakista. Suuri osa tavallisista rivijäsenistä ei tiedä tällaisten salaseuralle ominaisten juttujen olemassa olosta mitään. Minusta rehellisyyden nimissä jokaisen olisi saatava tietää nämä jo silloin, kun järjestöön on liittymässä. Pitäähän pelisäännöt tietää jo ennakolta, ei vasta sitten, jos sukset on ristissä. Myös tämä vanhinten salainen kirja on pimitetty tavallisilta takapenkin taunoilta ja inkereiltä.

Linkki

Tämä tässä tällä kertaa. Joten jos sinulla on lisää esimerkkejä salaseuran sisältä, niin kerro, se on tärkeää tietoa myös rivijäsenille.

Lehtiveli kirjoitti:Osaisitko vielä kertoa jonkun hauskan vanhimmistotarinan jossa tuo "valtapeli" näkyisi?
Ehditkö käydä vanhimmiston kokouksissa? Mitä niissä tehtiin?

"Valtapeli" näkyi ehkä eniten käytännön asioissa, joista vanhimmisto päätti. Asiat oli kokoukseen tuotaessa valmisteltu niin, että kokouksessa vain siunattiin parin kolmen tekemät ratkaisut. Me nuoremmat vanhimmat olimme asioista eri mieltä mutta esitysten taakse oli valmiiksi kerätty joo-joo-vanhinten tuki ja ei siinä ollut paljon nokan koputtamista. Pari arvovaltaista vanhempaa herraa ohjaili koko muuta porukkaa. Kokoukset olivat harvinaisen tylsiä. Kierrosviikollakin kokoukselle oli valmis jäsennys. Ainoa vapaamuotoinen juttu oli nimitykset, eikä sekään jättänyt mielikuvaa "hengen ohjauksesta". Jotakuta esitettiin ja keskustelua käytiin. Ne kerrat mitä olin keskustelussa mukana huomasin, että pärstäkerroin oli se millä loppujen lopuksi mukaan pääsi. Jos oli 5 vuotta sitten nähty käymässä kaljalla paikallisessa kuppilassa, saattoi se nousta esille nimityksen estävänä asiana "vanhojen uskollisten" taholta. Vanhimmistossa näki viimeistään millaista suurta teatteria kaikki on. Ja moni seurakunnassa on autuaan tietämätön.

JohnTheRevelator kirjoitti:Vanhimmistossa näki viimeistään millaista suurta teatteria kaikki on. Ja moni seurakunnassa on autuaan tietämätön.

Olen kuullut hauskoja tarinoita siitä, miten vanhimmat tunnistavat toisensa koulutustilaisuuksissa esim. Hämeenlinnan konventtisalilla. Sisäänpääsyhän on sallittu vain vanhimmille, joten esim. uusien tuntemattomien vanhinten sisäänpääsy on varmistettava jollain tavalla. Voisitko kertoa yksityiskohtia tuosta tunnistamisoperaatiosta?

Johanneksen poika kirjoitti:

JohnTheRevelator kirjoitti:Vanhimmistossa näki viimeistään millaista suurta teatteria kaikki on. Ja moni seurakunnassa on autuaan tietämätön.

Olen kuullut hauskoja tarinoita siitä, miten vanhimmat tunnistavat toisensa koulutustilaisuuksissa esim. Hämeenlinnan konventtisalilla. Sisäänpääsyhän on sallittu vain vanhimmille, joten esim. uusien tuntemattomien vanhinten sisäänpääsy on varmistettava jollain tavalla. Voisitko kertoa yksityiskohtia tuosta tunnistamisoperaatiosta?

Seura lähettää etukäteen seurakuntiin rintamainoskortit, aivan kuten konventtiinkin. Kortti pitää olla rinnassa, että pääsee sisälle. Voi tietysti olla tapauksia, ettei korttia ole mutta itselläni ei ole tietoa miten tilanteessa menetellään.

Eli siis vanhimmiston kokoukset ovat juuri sellaisia kuin kuvittelin: kumivasara jo tehtyihin päätöksiin.

Oliko näissä "suuremmissa" vanhinten "koulutustilaisuuksissa" yleensä mitään jännää, vai pelkkää "kuinka pelata valtapeliä" tyylistä koulutusta?

JohnTheRevelator kirjoitti:Seurakuntia, joissa olin hallitsi despoottisesti pari, kolme kokenutta jyrää. Vanhimpia oli yli kymmenen mutta muilla ei ollut päätösvaltaa. Pari "ikonia" runnoivat kaikki asiat tahtonsa mukaan läpi.

En ole koskaan vanhin ollut, eikä minusta koskaan vanhinta tule. Kuitenkin sen verran olen asioihin ehtinyt perehtyä, että tiedän tuon saman systeemin olevan käytäntö useimmissa seurakunnissa. 'Rakkaudellisimmat' esivalvojat ovat seurakunnissaan saaneet lempinimiäkin. Komendantti on kuulemistani ehdottomasti paras.

JohnTheRevelator kirjoitti:
Asiat oli kokoukseen tuotaessa valmisteltu niin, että kokouksessa vain siunattiin parin kolmen tekemät ratkaisut. Me nuoremmat vanhimmat olimme asioista eri mieltä mutta esitysten taakse oli valmiiksi kerätty joo-joo-vanhinten tuki ja ei siinä ollut paljon nokan koputtamista. Pari arvovaltaista vanhempaa herraa ohjaili koko muuta porukkaa.

Samanlaisen havainnon olen henkilökohtaisesti kuullut eräältä nuorelta vanhimmalta joitakin vuosia sitten. Hämmästyttävintä on kuitenkin se, että tämä samainen kaveri toimii nyt innokkaana samantyylisissä asioissa, joista nuorena vanhimpana oli eri mieltä. Olisikohan hän paatunut vai kypsynyt vuosien saatossa? Mitäs arvelette?

kirjallisuusveli kirjoitti:Olisikohan hän paatunut vai kypsynyt vuosien saatossa? Mitäs arvelette?

Sanoisin, että hän ei ole "kypsä" vaan "ylikypsä" siis "mätä". Näinhän se menee hedelmienkin maailmassa.

a

Lehtiveli kirjoitti:Eli siis vanhimmiston kokoukset ovat juuri sellaisia kuin kuvittelin: kumivasara jo tehtyihin päätöksiin.

Oliko näissä "suuremmissa" vanhinten "koulutustilaisuuksissa" yleensä mitään jännää, vai pelkkää "kuinka pelata valtapeliä" tyylistä koulutusta?

Loppujen lopuksi vanhintenkin kokouksiin antaa lahko valmiin materiaalin. Paikallisen kokouksen valmistelee esivalvoja. En tiedä onko lahko antanut siitä ohjeistuksen mutta todennäköisesti. Isommat kokoukset mennään valmiin jäsennyksen mukaan. Oli hauskaa olla H-linnassa tutkimassa vanhinten kirjan kuuluisaa 5.lukua ja pohtia 600 muun kanssa onko tissien puristelu kuinkakin vakava synti. Ja vakavahan se on mutta onneksi siihen ei kukaan syyllisty, koska jumalinen omtunto ohjaa

Nyt kun tämä ketju on jaettu, tänne voi myös kirjoittaa muitakin kokemuksia vanhimmiston toimintatavoista. Ei siis ainoastaan JohnTheRevelatorin omia kokemuksia, vaikka ne ovat edelleenkin enemmän kuin tervetulleita.

Oma hauska kokemukseni vanhimmistosta liittyy oikeuskomiteaani edeltävään "alustavaan istuntoon" johon osallistui kaksi vanhinta. Lähipiirissäni oli paljon vanhimpia, joten palvelustehtävien saaminen ei ollut koskaan ongelma. Itseasiassa niitä tuli vähän liikaakin.

No, tässä "alustavassa keskustelussa" käytiin pientä dialogia, ja enemmän äänessä oleva vanhin sanoi keskustelun loppupuolella, että hänestä on hyvin ikävää käydä "tällaisia keskusteluja" kanssani, sillä he olivat kaavailleet minusta avustavaa palvelijaa, ja mahdollisesti myöhemmin vanhinta "suvun jatkoksi". Itseasiassa minulle myöhemmin (jo erottamisen jälkeen) kerrottiin, että minua oli ajateltu esittää avustavaksi palvelijaksi juuri sinä kierrosviikkona, jota ennen lopetin kokouksissa käymisen.

Hauska sattuma, olisi nimittäin huvittavaa jos minut olisi esitetty avustavaksi, ja olisin lähtenyt kalppimaan muutaman viikon jälkeen. Noh, jokatapauksessa, tämä kokemus kertoo jotain siitä, kuinka nepotistinen Jehovan todistajien seurakunta on.

Eräs toinen seurakunnassani ollut nuori veli oli kateellinen palvelustehtävistäni (joita en siis ollut edes halunnut), sillä hän ei saanut juuri tehtäviä. Hänen isänsä ei ollut "totuudessa" ja nepotismi ei siis toiminut. No, nyt kun en enää kuulu seurakuntaan, hän sai kaikki palvelustehtävät jotka minulla oli. Nyt hän ilmeisesti on hyvinkin tyytyväinen.

Lehtiveli kirjoitti:Hauska sattuma, olisi nimittäin huvittavaa jos minut olisi esitetty avustavaksi, ja olisin lähtenyt kalppimaan muutaman viikon jälkeen. Noh, jokatapauksessa, tämä kokemus kertoo jotain siitä, kuinka nepotistinen Jehovan todistajien seurakunta on.

Nepotismi on eräs Vartiotorniseuran 'toimiva voima'. Olen vuosien varrella yksityiskeskusteluissa tuonut esille oman kokemukseni tästä, vaan menköön nyt sitten julkisemminkin. Erottamiseni jälkeen äiti totesi harmissaan, että Erkki Kankaanpää oli suunnitellut minusta kierrospalvelijaa. Kyllähän Erkki tapasi minua kakarasta asti, mutta ensimmäistäkään Vt-uskontoon liittynyttä keskustelua en käynyt Erkin kanssa.

Toinen pettymys äidille oli MEPS:in suunittelun ajoilta, tuolloin haettiin väkeä suunnitteluporukkaan. Työskentelin silloin valoladonnan ja tekstinkäsittelyn kärkeä edustaneiden yritysten parissa.