"Iloiset yhteydenotot"
Lähetetty: 07.12.2015 08:46
Oli pakko tulla avautumaan tästä aiheesta,koska en oikein itse tiedä miten tässä tilanteessa mun tulisi toimia. Olen tosiaan 22-vuotias ja vasta vajaa kaksi vuotta sitten eronnut seurakunnasta. Asia koskee vanhempien "mukavia" yhteydenottoja.
Kuten kaikki varmasti tietävät, yhteydenpito on yleenstä totaalinen nou nou seurakunnasta lähteneiden kanssa. Mutta oma äitini ottaa yleensä n.3kk välein yhteyttä, tosin ainoastaan pikkusiskoni terveydellisten syiden takia. (liekö myös tekosyy)
Eli meidän tulisi vain ja ainoastaan puhua siskoni asioista, koska tälllainen "turha" yhteydenpito on kiellettyä.
Koen nämä puhelut kerta kerralta ahdistavimmiksi. Sillä jokaiseen puheluun liittyy syylistämistä ja "pelottelua" tulevasta. Saan jokaisella kerralla kysymyskiä': "No oletko sinä nyt aidosti tyytyväinen päätökseesi?", "Mieti sinäkin nyt asioita kun olet sielä kotona.", "Kyllä tuo maailman tilanne voikin muuttua nopeasti, elämme jännittäviä aikoja."
Eli tällaista pelottelua harmagedonilla ja äänensävy on yleensä todella painostavaa. Ja tämä kaikki varmasti ymmärtävät mitä tämä "mietiskely" tarkoittaa. Ongelma piilee siinä, että en osaa vielä sivuuttaa moista moskaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sillä mulla on todella paljon pelkoja juuri harmagedonin suhteen.
Juuri viime yönä näin unta jälleen omasta kuolemastani harmagedonissa. Tämä tietenkin ahdistaa suuresti, sillä koitan vielä "toipua" Jehovan todistajien päähän hakatuista opeista ja se ei ole helppoa.
Aina ja siis oikeasti a i n a kun mulla menee "paremmin" niin eiköhän sieltä jo soiteta ja samaa kuraa tulee niskaan.
Vaikka kaipaan tietyllä tavalla omaa perhettä niin en tiedä halaunko tavallaan enää edes puhua koko ihmisen kanssa vaikka se olisikin vain 3kk välein. Ahdistun jokaisesta puhelusta ja syylisyys sekä pelot painavat muutaman viikon ajan. Mielummin eläisin niin kuin koko ihmistä ei olisi. Tässä tilanteessa se olisi mulle helpompaa. Onko teillä ollut vastaavaa ja miten te ilmaisistte asian omalle perheenjäsenenlle tahdikkaasti mutta jämptisti? Se mitä vähiten tahdon on riittaa, koska tietenkin sellainen käytös mun puolelta leimataan heti "maailmallisen" käytökseksi. Olen myös miettinyt suoran kirjeen kirjoittamista.
En edes tiedä sainko tätä selitettyä kunnolla,mutta tarvittaessa voin koittaa selventää.
Kuten kaikki varmasti tietävät, yhteydenpito on yleenstä totaalinen nou nou seurakunnasta lähteneiden kanssa. Mutta oma äitini ottaa yleensä n.3kk välein yhteyttä, tosin ainoastaan pikkusiskoni terveydellisten syiden takia. (liekö myös tekosyy)
Eli meidän tulisi vain ja ainoastaan puhua siskoni asioista, koska tälllainen "turha" yhteydenpito on kiellettyä.
Koen nämä puhelut kerta kerralta ahdistavimmiksi. Sillä jokaiseen puheluun liittyy syylistämistä ja "pelottelua" tulevasta. Saan jokaisella kerralla kysymyskiä': "No oletko sinä nyt aidosti tyytyväinen päätökseesi?", "Mieti sinäkin nyt asioita kun olet sielä kotona.", "Kyllä tuo maailman tilanne voikin muuttua nopeasti, elämme jännittäviä aikoja."
Eli tällaista pelottelua harmagedonilla ja äänensävy on yleensä todella painostavaa. Ja tämä kaikki varmasti ymmärtävät mitä tämä "mietiskely" tarkoittaa. Ongelma piilee siinä, että en osaa vielä sivuuttaa moista moskaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sillä mulla on todella paljon pelkoja juuri harmagedonin suhteen.
Juuri viime yönä näin unta jälleen omasta kuolemastani harmagedonissa. Tämä tietenkin ahdistaa suuresti, sillä koitan vielä "toipua" Jehovan todistajien päähän hakatuista opeista ja se ei ole helppoa.
Aina ja siis oikeasti a i n a kun mulla menee "paremmin" niin eiköhän sieltä jo soiteta ja samaa kuraa tulee niskaan.
Vaikka kaipaan tietyllä tavalla omaa perhettä niin en tiedä halaunko tavallaan enää edes puhua koko ihmisen kanssa vaikka se olisikin vain 3kk välein. Ahdistun jokaisesta puhelusta ja syylisyys sekä pelot painavat muutaman viikon ajan. Mielummin eläisin niin kuin koko ihmistä ei olisi. Tässä tilanteessa se olisi mulle helpompaa. Onko teillä ollut vastaavaa ja miten te ilmaisistte asian omalle perheenjäsenenlle tahdikkaasti mutta jämptisti? Se mitä vähiten tahdon on riittaa, koska tietenkin sellainen käytös mun puolelta leimataan heti "maailmallisen" käytökseksi. Olen myös miettinyt suoran kirjeen kirjoittamista.
En edes tiedä sainko tätä selitettyä kunnolla,mutta tarvittaessa voin koittaa selventää.