Veljesseura.org

Ikean kardinaaleiksi itseään kutsuvien välisiin keskusteluihin liittyen sain äskettäin mietittäväkseni tämän näkökulman. Kirjoitan alla ensin isähahmoista, toki äiti-järjestökin kuuluu JT-käsitteistöön, mutta en tältä osin tunnusta lähtökohdaksi mitään psykoanalyysiin viittaavaa.

Käyttämiäni lähteitä:

* M. James Penton: Apocalypse Delayed (2nd edition, Toronto University Press)
* Raymond V. Franz: Crisis of Conscience (4th edition, Commentary Press)
* Vartiotorniseuran kirjoja alkaen vuodesta 1886 (CTR,JFR,FWF) erikseen yksilöimättä

Kirjoitelman tässä versiossa en esitä yksityiskohtaisia referenssejä, lähteisiin perustuvia tiivistelmiäni trendeistä saa perustellen haastaa. Pentonin teos on korkeat akateemiset kriteerit täyttävä tutkimus vartiotorniliikkeen historiasta - suosittelen.

Lyhenteitä:
* RT = Kansainvälinen raamatuntutkijoiden seura (-1935)
* JT = Jehovan todistajat (1935-)
* seura = Vartiotorniseura
* CTR = Charles Taze Russell (k.1916)
* JFR = Joseph Franklin Rutherford (k.1942)
* FWF = Frederick William Franz (k.1992)

Asiaan:


(1) Vartiotorniseuran johtohahmot aiheemme kannalta

Seuran historian perusteella tätä elämän osa-aluetta koskevien käytänteiden ja hengen luomisesta oli vastuussa kaksi koko ikänsä tiettävästi selibaatissa elänyttä miestä: CTR ja WFW. CTR:n kirjoituksissa seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä tarkastellaan varsin vähän, sekin vähä - ohjeet - on lainaa hänen aikansa amerikkalaisista reformoiduista kirkkokunnista.

FWF tuli kastetuksi RT:ksi vuonna 1913 eli CTR:n vielä eläessä. Sitä ennen hän oli tutkinut veljeltään saamiaan kirjoja. Hänet kutsuttiin päätoimistoon 1920 eli varsin pian, soveltuvien yliopisto-opintojensa ansiosta. Vielä tuolloin RT oli varsin russellilainen yhteisö. JFR oli aloittelemassa 'parranpoistokampanjaansa' ja teokratiaksi verhotun diktatuurin rakentamista. Penton kertoo FWF:n myöhemmin avustaneen JFR:ia kirjojen kirjoittamisessa.

Havainto (1.1) CTR:n ja FWF:n välillä on merkittävän pitkä yhtäaikaisuus seuran yhteydessä. JFR:n presidenttikausi (1917-1942) osoittautuu aiheemme kannalta välivaiheeksi.

Penton sanoo suoraan, että 'CTR:llä on ilmeisesti ollut heikko libido, mahdollisesti siksi että hän jatkuvasti kantoi huolta hengellisistä asioista'. Siinä määrin, että aviolliset velvollisuudet huveista puhumattakaan jäivät sivuun, seurauksena avioerokin jonka perusteet löytyvät oikeusistuimen dokumenteista.

Kun nyt puhumme yksittäisen RT/JT:n henkilökohtaisesta mielen sisintä koskevasta asiasta emmekä opillisista omituisuuksista, sillä alueella FWF:n ei pitänyt mieltään (eikä mitään muutakaan) ojentaa - verrattuna russellilaiseen ideaaliin, jonka mukaan hän valmiiksi eli. JFR:n presidenttikausi ei tuonut tälle elämän sektorille oleellista uutta.

Kun JFR kuoli, seuran presidentiksi nousi Knorr, jolla ei ollut minkäänlaisia kirjoittamisen lahjoja, organisatorisia kykyjä sitäkin enemmän, niin että julistajamäärä Knorrin aikana kasvoi sadasta tuhannesta miljooniin ja JT:sta tuli kooltaan merkittävä maailmanlaajuinen uskonyhteisö.

Penton toteaa, että mahdollisesti tämän heikkoutensa (inadequacy) vuoksi Knorr päätti, ettei seuran julkaisuissa enää JFR:n jälkeen mainittaisi kirjoittajien nimiä. Piilossa verhojen takana pysyi se, että FWF:stä tuli 'seuran oraakkeli', kuten häntä Brooklynin Beetelissä kutsuttiin.

FWF:n kirjat, joita hän kirjoitti 40-luvun alusta jatkuen 80-luvulle, ovat monista meille tutuimpia. CTR:n kirjojen henki puhuttelee - tai ainakaan ei pahasti tökkää verrattuna JFR:n aikana aloitettuun joka yhteyteen nivottuun 'järjestön' nostatukseen. Unohdetaan nyt heistä kunkin erinäiset haihattelut.

Havainto (1.2) Toinen historia-argumentti on siten, että CTR oli FWF:n 'isä' (vrt CTR:n liikanimi pastori) ja FWF oli meidän 'isämme'. JFR oli profeetta 20-30-lukulaisille, meille nyt vain väärä profeetta. Kahdelle isällemme, CTR:lle ja FWF:lle oli yhteistä elinikäinen selibaatti.

Kardinaalien kokoontumisissa on joskus tullut sanottua, että nuoruudessa vaikutti enemmän CTR:n henki kuin FWF:n henki - oleellisena erona se että FWF:sta oli kehittynyt järjestöjyrä. JFR oli irrelevantti kotona mutta ei seurakunnassa - samasta syystä.

Raymond Franz kertoo 70-luvulta, että FWF:n jo ollessa 'seuran oraakkeli' ja hallintoelimen jo ollessa pystyssä, vastauksia ajankohtaisiin kysymyksiin haettiin tavallisesti seuran vanhasta kirjallisuudesta. Siis ei siten että ratkaisuja olisi haettu rukouksen hengessä Raamattua tutkien, kuten monet JT:t luulevat hallintoelimen toimivan.

Pentonin mukaan hallintoelimeen 'eivät valikoidu kyvykkäimmät ja hengellisimmät yksilöt, vaan luotettavimmiksi osoittautuneet järjestöihmiset'. He taas monesti ovat olleet aktiivisia todistajia nuoruudestaan lähtien eivätkä koskaan ole tavallisten ihmisten arkea nähneet, puhumattakaan että heillä olisi juurikaan kykyjä tai ansioita seurustelun saralla. Naisista ja naiseudesta he epäilemättä ovat ymmärtäneet vieläkin vähemmän kuin miehistä ja miehuudesta.

Havainto (1.3) Luonnoton suhtautuminen seksuaalisuuteen periytyy 'isiltä' pojille, CTR:n ajoista FWF:n kautta meidän aikaamme, JFR:n ja hallintoelimen häiritsemättä. Näin 'seksuaalisuuden aikakausisunnitelman' toteutuma kattaa pian 150 vuoden aikajänteen seuran historiassa.

Seuran arkielämää koskevat linjaukset ovat lähinnä kahden 'eunukiksi' (Raamattu käyttää tätä ilmausta myös pidättäytymisestä) jääneen miehen eli CTR:n ja FWF:n luomia. Se näkyy seuran antamissa suorissa ohjeissa (joista jäljempänä). Lisäksi näiden 'isiemme' vaikutus ilmenee epäsuorasti julkaisujen ja kokousten välittämissä painotuksissa, pitkän ajan kuluessa. FWF:n osalta nimettömänä kirjoittaminen ei muuta asiaa - hänen aikanaan oleellisesti yksi mies 'puhuu' vartiotorniliikkeen lapsille, välittäen suoraan ja epäsuorasti ilosanomaa 'isiemme' henkilökohtaisista elämänvalinnoista.


(2) Trendejä seuran julkaisuissa

Seuran kirjallisuudessa ja kokoontumisissa antamista ohjeista on kirjoitettu ja keskusteltu paljon, myös suomen kielellä äskettäin julkaistujen tutkimusten yhteydessä. Tässä kirjoituksessa en mene yksityiskohtiin - lähinnä aikaperspektiivissä asiaa lähestyn edelleen.

Yleinen havainto on, että seuran suhtautuminen seurusteluun ja seksuaalisuuteen sinänsä ja seurakunnasta erottamisen perusteena on vuosien mittaan tiukentunut ja käyttäytymiskoodisto avioelämä mukaan lukien on käynyt yksityiskohtaisemmaksi. Merkittävää kiristymistä joka suhteessa tapahtui erityisesti 70-80-luvuilla.

Ne meistä, jotka elivät lapsuutensa ja nuoruutensa JT:ina, ovat saaneet kokouksissa 'jo pienokaisesta asti' kuulla voittopuolisesti negatiivista puhetta aiheesta. Kuinka moni lapsi, nuori ja varttuneempikin on ihmetellyt omia reaktiotaan ja kärsinyt, kuinka moni on kokenut elämänsä jääneen vajaaksi, jopa invalidisoitunut? Tai kuinka hankala onkaan ollut lasten vanhempien osa?

Seuran suhtautuminen perheen perustamiseen, lasten hankkimiseen ja näihin liittyen ammattiin kouluttautumiseen on vaihdellut sen mukaan kuinka lähellä 'lopun' on ajateltu olevan. Suvantovaiheita ei seuran puoleentoista vuosisataan kuitenkaan montaa mahdu. Avioitumista ei sentään ole koskaan kielletty. Kaikkinainen arkinen hyvän tekeminen jää kuitenkin tutkimisen ja saarnaamisen varjoon.

Lähes koko CTR:n ajan merkittävät tapahtumat olivat aivan 'käsillä'. JFR:n aikana Harmagedon oli jatkuvasti 'lähellä', samoin paratiisimaa. Vuoden 1925 pettymyskään ei sitä muuttanut. Luotettavaa syntyvyyden säännöstelyä ei ollut helposti ulottuvilla. Monet RT:t joka tapauksessa lykkäsivät 'maallisiksi' katsottuja hankkeita aina ennen jotain tärkeäksi ilmoitettua vuosilukua pyrkien jäljittelemään 'oppi-isien' ja muiden esimerkeiksi nostettujen elämäntapaa.

Kun Knorrista tuli seuran presidentti, alettiin jo 40-luvun alun FWF:n kirjoittamissa lehtiartikkeleissa mainita 70-luvun puoliväli laskettuna aikana ihmiskunnan 6000-vuotiselle olemassaololle (CTR ja JFR olivat opettaneet sata vuotta aikaisempaa ajankohtaa). Pikaista loppua ei ollut odotettavissa ja seurakin aloitti monia pitkän aikavälin hankkeita: rakentaminen, lähetyskoulu, oma raamatunkäännös ym. Tässä kohdassa on seuran historiassa pisin aikaikkuna, jossa lopun välitöntä läheisyyttä ei rummutettu.

Tultaessa 60-luvun puoliväliin 'muutaman vuoden' kuluessa tulevaksi ilmoitettu Harmagedon alkoi muuttaa painotuksia. Perheen perustamisen lykkääminen ja kouluttautumisesta pidättyminen esitettiin jälleen hyvin voimakkaasti suositeltavina ratkaisuina. Toisin toimimista pidettiin hengellisen heikkouden merkkinä.

Vuosi 1975 tuli ja meni. Tuli selitysten aika, mutta kovin pian 'lykkääntynyt loppu' (apocalypse delayed) ei vaikuttanut kirjallisuudessa esitettyihin suosituksiin. Vasta tämän vuosituhannen puolella on seuran kirjallisuudessa alettu hyväksyvämmin puhua kouluttautumisesta, tietyin varauksin, perheen toimeentulon turvaamiseksi, ainakin länsimaissa joissa koulutuksen merkitys on kasvanut.

Loppu on edelleen, kohta 150 vuoden jälkeen, tulossa 'pian'. Perheen perustamista koskevista suosituksista huolimatta on sukuja, joissa on RT-JT:ia niin monessa sukupolvessa, että että niiden aika kattaa oleellisesti koko seuran historian - niissä tapauksissa on luonto voittanut, vaikka mitään ei ennustuksista opittu.


(3) Seuran muiden oppien vaikutus

Edellä, osassa (1) tarkasteltiin 'järjestön' vaikutusta siltä osin kuin se on henkilöitävissä erityisesti kahteen avainhahmoon eli CTR:iin ja WFW:iin. Osassa (2) luotiin lyhyt katsaus seuran kirjallisuudessa annettujen ohjeiden ja suositusten ajasta riippuviin painotuksiin. Moni entinen JT on ilmaissut, julkisuudessakin, että juuri tämä uskonyhteisö kuuluu niihin, joiden kohdalla seksuaalisuuteen liittyvyät ongelmat sekä yhteisön sisällä että siitä irtauduttaessa ovat erityisen haasteellisia.

Kyseisten ongelmien tarkasteluun minulla ei ole sitä vähääkään kompetenssia, mutta heitän mietittäväksi muutaman kysymysten muodossa esitetyn hypoteesin, joita voisi pohtia, sen perusteella mitkä JT:ien keskeisistä opeista ovat muiden kristillisperäisten yhteisöjen opeista eroavia. Tällaisia voivat olla:

Kysymys (3.1) Opetus sielusta: JT:illa ei ole ruumiista erillistä sielua, vaan ihminen on sielu. Seuraako tästä jotenkin, että sielun varjeleminen tapahtuu ennen muuta ruumis pyhittämällä?

Kysymys (3.2) Iankaikkisen helvetin piinan pelkoa ei ole. Seuraako siitä, että ihmisen pahin kokemus on tämä nykyinen elämä? Jos seuraa, onko tällöin helpompi aliarvostaa tätä elämää?

Kysymys (3.3) Seuran julkaisuista saa sellaisen kuvan, että (esimerkiksi) rakkaus määritellään sen ilmenemismuotojen kautta. Ulkoistetaanko siinä tunne vain jotain tarkoitusta palvelevaksi?

Kysymys (3.4) Seksuaalisuuteen sinänsä eivät JT:t liitä syntiä ja sentään edes avioliiton sisällä siihen liitetään asianmukainen nautinto. Jos, kuten joissakin uskonyhteisöissä, se olisi lähtökohtaisesti jotain syntistä, olisiko suhtautuminen 'hairahduksiin' armollisempaa?

Kysymys (3.5) JT:t odottavat elämää paratiisimaassa, jossa kaikki on itse kunkin kohdalla oleva täydellistä. Nykyinen elämä, seksuaalisuus mukaan lukien, ei ole mitään erityistä siihen verrattuna, joten onko tämän hetken tarpeet helpompi sivuuttaa ja hyväksyä niitä koskeva ohje tai suositus?

Kysymys (3.6) Käytännön tasolla JT:t omistavat elämänsä 'järjestölle', kun taas muissa uskonyhteisöissä korostetaan enemmän henkilökohtaista jumalasuhdetta, suhdetta persoonaan. Tämä antaa lisää painoarvoa seuran 'oppi-isien' suoralle ja epäsuoralle vaikutukselle - kumpi uppoaa syvemälle?

Vastaaminen jää muiden tehtäväksi.

Raamatun linjaukset seksuaalisuuteen tiedetään, seksuaalivietin tarkoituksena on saada runsaasti jälkeläisiä ja suvun nimen jatkajia ja kun perhe perustetaan sen tarkoitus on tukea yhteisöä, näin on patriarkkojen ajoista apostolien aikoihin saakka.

Seksuaalisuutta kontrolloidaan ja sitä pyritään hallitsemaan myös yhteisön toimesta.

Itse näen että seuran "isistä" C.T.R ja J.F.R eivät kiinnitä asiaan suurempaa huomiota, raamatun ohjeiden sisäistäminen ja tuon ajan yleisen ( kristillisiin periaatteisiin pohjautuvan ) siveellisyystajun ja tapakulttuurin noudattaminen riittävät joskin joissakin Afrikan maissa moniavioisuuskysymystä joudutaan jossain määrin käsittelemään.
Raamatuntutkijaperheet ovat usein runsaslapsisia kuten ajan perheet yleensäkin.

Vähitellen toisen maailmansodan päättymisen jälkeen yhteiskunnallisten olojen muuttuminen ja seksuaalikäyttäytymisen ns. vapautuminen vaikuttavat niin että asiaan on kiinnitettävä enemmän huomiota ja jopa hyvin yksityiskohtaisia ohjeita on kuultu varsinkin vastauksena 60, 70 -luvun haasteisiin ja siitä edespäin.
Tänäpäivänä ei ehkä aivan niin yksityiskohtaista julkista ohjeistusta seksuaalikäyttäymiseen anneta vaan vastuuta tiedonhankinnasta ( seuran kirjallisuudesta ) jätetään yksilölle.
On muuten sanottava että julkinen moralisoiminen masturbaatiotavan paheellisuudesta on ehkä kaikkein noloin puheenaihe josta voidaan hengellisyyteen suuntautuvassa tilaisuudessa, kuten konventissa lavalta puheessa esittää, tarkoituksena saada kuulijat potemaan alemmuutta mahdollisesta lankeemuksesta.

Pro et contra kirjoitti:moralisoiminen masturbaatiotavan paheellisuudesta on ehkä kaikkein noloin puheenaihe josta voidaan hengellisyyteen suuntautuvassa tilaisuudessa, kuten konventissa lavalta puheessa esittää, tarkoituksena saada kuulijat potemaan alemmuutta mahdollisesta lankeemuksesta.

tuo moralisointi on noloa siinäkin näkökulmassa, että konventin kuulijat saattavat hetken pohtia, että onko puhujalla itselläkään puhtoiset jauhot pussissaan asiaan liittyen,

meinaan, asia on niin että siihen hommaan riittää kun yhdesti lapsena ns. lankeaa ja sitten siitä seuraa loputon hallitsematon kierre,

arvelen että jehovantodistajissa on ehkä joitakin a-seksuaaleja, jotka eivät ole masturboineet ja puhujathan ovat yleensä naimisissa olevia, eikänsiis a-seksuaaleja,

miksi ne kaikki puhujat siis olisivat kyenneet lapsina välttämään koko asian, kun eivät muutkaan jt:t ole?

ja se että tätä hallinnan välinettä käytetään, osoittaa että ongelma on laajempi kuin annetaan ymmärtää,

jos masturboijia olis jehovantodistajissa vai yhdenkäden sormilla laskettava määrä, miksi tätä hallinnan välinettä tarvitsisi käyttää,

tarkoitan hallinnan välineellä juurikin masturboinnin synnillistämistä, jonka avulla rivitodistajat saadaan synnin tuntoon ja tarve anteeksiannon saamiseen rukouksen ja järjestön palvonnan avulla,

jos todella olisi vain muutama jehovantodistaja joka masturboisi, niin se olisi niin pieni määrä ettei masturbaatiopuheita tarvitsisi käyttää hallinnan välineenä,

kun kättelet jehovantodistajaa, kättelet masturboijaa

kun kättelet jehovantodistajaa, kättelet masturboijaa

No ei se nyt ihan näinkään ole.

Esimerkiksi minä en todistaja aikana masturboinut kertaakaan enkä ole tehnyt niin sen jälkeenkään.

Teräviä johtopäätöksiä, täyttä tekstiä.

Veli-Hopea kirjoitti:

kun kättelet jehovantodistajaa, kättelet masturboijaa

No ei se nyt ihan näinkään ole.

Esimerkiksi minä en todistaja aikana masturboinut kertaakaan enkä ole tehnyt niin sen jälkeenkään.

Seksuaalisuus ei näyttele elämässäsi ilmeisesti kovinkaan merkittävää roolia. Oletko jollain tapaa tietoisesti tukahduttanut tämän osa-alueen? Geeneillä saattaa olla myös vaikutusta tällaiseen käytäntöön.

Teräviä johtopäätöksiä, täyttä tekstiä.

lavanpalvelija kirjoitti:

Veli-Hopea kirjoitti:

kun kättelet jehovantodistajaa, kättelet masturboijaa

No ei se nyt ihan näinkään ole.

Esimerkiksi minä en todistaja aikana masturboinut kertaakaan enkä ole tehnyt niin sen jälkeenkään.

Seksuaalisuus ei näyttele elämässäsi ilmeisesti kovinkaan merkittävää roolia. Oletko jollain tapaa tietoisesti tukahduttanut tämän osa-alueen? Geeneillä saattaa olla myös vaikutusta tällaiseen käytäntöön.

Toinen vaihtoehto on tietenkin se että valehtelen niin että korvat heiluu.

Toinen vaihtoehto on tietenkin se että valehtelen niin että korvat heiluu.

Miksi pettäisit itseäsi? Saattaahan olla myös niin, että tiedostamattomasti haluat jatkaa Frederick Franzin viitoittamalla tiellä.

Vaikka muuten mahtisonni olisinkin, rolex-mies saa kyllä katkaravun vetäytymään kuoreensa. Tämä oli siis yritys palauttaa keskustelu alkuperäiseen otsikkoonsa.

Ottamatta kantaa Ikean konsiiliin sinänsä ja oltuani pois noin kuukauden tältä sivustolta ja nyt lukiessani sen tuottamaa satoa, voin ainoastaan iloita Malachi Constant'in erinomaisen hyvästä ja analyyttisesta aloituksesta. Mikäli vertaan sitä omaan viitekehykseeni, huomaan useita samankaltaisuuksia, joista useimmat johtuvat Raamatun väärintulkinnasta. Näin vartiotorniliike ei suinkaan ole ainoa, vaikkakin merkityksellinen, tulkinnoissaan seksuaalisuudesta ja johtajiensa vaikutuksesta tähän.

Pro et contra kirjoitti:Raamatun linjaukset seksuaalisuuteen tiedetään, seksuaalivietin tarkoituksena on saada runsaasti jälkeläisiä ja suvun nimen jatkajia ja kun perhe perustetaan sen tarkoitus on tukea yhteisöä, näin on patriarkkojen ajoista apostolien aikoihin saakka.

Niinpä siis tuossa aivan oikein toteat Vt-seuran salliman ehkäisyn raamatunvastaiseksi kannaksi. Samalla tuot esille liikkeen ristiriidan, jossa yhtä ja samaa Nooan liittoa tulee kunnioittaa veren osalta, mutta ei maan täyttämisen osalta.

Itse näen että seuran "isistä" C.T.R ja J.F.R eivät kiinnitä asiaan suurempaa huomiota, raamatun ohjeiden sisäistäminen ja tuon ajan yleisen ( kristillisiin periaatteisiin pohjautuvan ) siveellisyystajun ja tapakulttuurin noudattaminen riittävät joskin joissakin Afrikan maissa moniavioisuuskysymystä joudutaan jossain määrin käsittelemään.

Judge oli ainakin havaittavasti, ellei pahemminkin leväperäisempi kuin pastori (joka ei ollut puhtoinen hänkään, Rose Ball ei ollut ainoa muistiinmerkitty tapaus). Judge piti suhteellisen avoimesti rakastajattaria ja euroopanturneillaan kävi burleskishowssa (siis monikossa), kuten myös 1927-oppimuutoksen myötä salli/kannusti rt-avopariuteen. Mikä tuossa sallimisessa/kannustuksessa sitten oli Fredin osuus tai mielipide, on mulle toistaiseksi arvoitus.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:ja se että tätä hallinnan välinettä käytetään, osoittaa että ongelma on laajempi kuin annetaan ymmärtää,

Tai seksuaalisuuden hallinnan on havaittu olevan erittäin tehokas työkalu porukan syyllistämisessä ja alistamisessa. Ne uskonnolliset lähteet, jotka tuollaista seksuaaliohjeistoa sorvaavat, eivät ole mitenkään voittopuolisesti osoittautuneet seurakuntiaan mallikelpoisimmiksi. Minusta tilanne näyttää ennemminkin siltä, että pelotellut seurakuntalaisraukat ovat hitusen moraalisempia noin yleisesti ottaen.

kun kättelet jehovantodistajaa, kättelet masturboijaa

Suunnilleen noin se menee etenkin jokaisessa muussakin kättelyssä miesten välillä, kieltäjän ollessa kyseessä kättelet useimmiten asiasta valehtelijaa. Uskonnollisen kultin jäsentä kätellessä nousee vielä mahdollisuus, että kyseessä onpedofiili.

Malachi Constant kirjoitti:...

Minä taidan olla tästä tarkemmin rajaamattomasta kardinaaliryhmästä se, jonka käsitys pyskologiasta on kaikkein kehittymättömintä, mutta yritän kuitenkin parhaani mukaan välttää kardinaalimokaa.

Seuran historian perusteella tätä elämän osa-aluetta koskevien käytänteiden ja hengen luomisesta oli vastuussa kaksi koko ikänsä tiettävästi selibaatissa elänyttä miestä: CTR ja WFW.

Fredin kohdalla yksi tekijä oli mielenterveys, joka järkkyi myöhemmillä vuosilla aivan ajoittaiseen huoneeseensa lukitsemiseen ja vartijan asettamiseen ovelle. Viestinnän sujuessa näiden näkyjen aikana kirjeitse oven alta. Sen tarkemmin asiaa tuntematta voi kuitenkin perustellusti olettaa, ettei tuollainen mielenterveysongelma ole omiaan selkeyttämään henkilön käsitystä arkisesta seksuaalisuudesta. Minulle yksi Fredin bravuureita tässä aiheessa on se 1950-luvun opetus, jossa uuteen maailmaan hengissä selvinnyt naimaton ei saanut paratiisissa itse valita puolisoaan, vaan Jeesus hoitaa parittamisen. En keksi mitä muuta tuollainen ajattelu voisi edustaa kuin pitkälle hiottua halua hallita ihmisten seksuaalisuutta.

1800-1900 vaihteen tilanteen lisäksi kannattaa huomioida paikkaseutu, USAn itärannikko, joka on edelleen eräänlainen uskonnollisuuden persononoituma verrattuna vaikka Euroopan pohjoiskolkkaamme.

Penton kertoo FWF:n myöhemmin avustaneen JFR:ia kirjojen kirjoittamisessa.

On hyvin todennäköistä, että näin tapahtui sitä enemmän mitä enemmän Judge keskittyi dokaamiseen. Mulla on ajatus, että The New World on jo kokonaan Fredin käsialaa.

Kardinaalien kokoontumisissa on joskus tullut sanottua, että nuoruudessa vaikutti enemmän CTR:n henki kuin FWF:n henki - oleellisena erona se että FWF:sta oli kehittynyt järjestöjyrä. JFR oli irrelevantti kotona mutta ei seurakunnassa - samasta syystä.

Oma ajatus nuoruuden Chuck-sedän hengestä lepää ilmeisimmin sen varassa, että CTR mainittiin väsyksiin asti nimeltä, milloin ruuttaamassa helvettiä sammuksiin paloletkulla ja milloin torppaamassa kolminaisuutta tai näyttämässä luomisrainaansa. Fredillä ei ollut mitään oleelista osaa tuossa suosituimmuuskisassa, kuten ei ollut Judgellakaan. 1950-luvun loppua kohti CTR-maininnat vähenivät, eikä nimiä enää viljelty.

Kysymys (3.6) Käytännön tasolla JT:t omistavat elämänsä 'järjestölle', kun taas muissa uskonyhteisöissä korostetaan enemmän henkilökohtaista jumalasuhdetta, suhdetta persoonaan. Tämä antaa lisää painoarvoa seuran 'oppi-isien' suoralle ja epäsuoralle vaikutukselle - kumpi uppoaa syvemälle?

Kun seurakunnan nokkamiehet esitetään Jehovan edustajiksi, niin samalla halukkaille annetaan mahdollisuus huseerata muiden vahingoksi mielin määrin, jopa henkilökohtaisessa elämässään. Tästä seksuaalispainotteinen loppukevennyt Brittein saarilta:

Naimisissa olleella seurakunnan vanhimmalla oli seurakunnassa vuosia tr-rakastajatar, joka sitten löysi uuden ehdokkaan ja halusi tämän kanssa virallisen suhteen. No ei siinä mitään, nainen kertoi tulevalle miehelleen olleensa vuosia suhteessa ja mies antoi anteeksi ja asian olla. Pari vihittiin, jonka jälkeen jotain kautta aiempi suhde selvisi ja uusi aviomieskin joutui komediaan, koska oli anteeksiantaen salannut em. aiemman suhteen.

Jos tuollainen ei ole lähinnä sairaalloista suhtautumista seksuaalisuuteen ja ihmisten yksityiselämän tärväämistä, niin mikä sitten.