Veljesseura.org

Yhdysvalloissa mormonit ja Jehovan todistajat osallistuvat aktiivisimmin yhteisönsä toimintaan, ilmenee Pew´n tekemässä tutkimuksessa.

Tutkimuslaitos Pew´n tekemässä tutkimuksessa vertailtin Yhdysvaltojen eri uskonnollisten yhteisöjen jäsenistön aktiivisuutta uskonharjoittamisessa. Aiheesta uutisoi Christianity Today 19. marraskuuta.

Miksi Jehovan todistajat osallistuvat niin säännöllisesti järjestönsä toimintaan? Syy tietysti voi vaihdella eri yksilöiden kohdalla, mutta Vartiotorniseuran opetus saa Jehovan todistajat pelkäämään sitä, että he tuhoutuvat, elleivät istu jokaisessa kokouksessa ja käy joka kuukausi saarnaamassa. Pelottelu on tehokas keino saada jäsenet osallistumaan.

Lue lisää: http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w249.html

Ettei osallistuminen ole myös kilvoittelun väline ?
Paitsi että tulee sekundatodistajaksi jos kovin on poissaoloja

Juuri näin, pelko on päällimäisenä ja se että jos et mene kokoukseen pitää selittää miksi et siellä ollut. Vertaisryhmän valvonta pelaa.

Muistaa omistakin ajoista, että nopeesti tuli puhelua tai txt jos ei jostain syystä kokoukseen tullut. Kyllähän se pelkona toimi siis.

Ehkäpä tutkimuksen todellinen johtopäätös onkin se, että todistajissa ja mormooneissa kytätään tarmokkaimmin muiden osallistumisia.

Tony kirjoitti:Ehkäpä tutkimuksen todellinen johtopäätös onkin se, että todistajissa ja mormooneissa kytätään tarmokkaimmin muiden osallistumisia.

Noin mäkin oon asian käsittänyt. Ainakin jotenkin helpottuneena tuttavaperhe totesi seurakunnan päättäneen torstaisin pidettävän kotona perheen kesken, ettei enää tarvitse ajaa kolme kertaa viikossa sinne seurakunnan salille.

En usko että perimmäinen syy aktiivisuuteen olisi vain pelkkä pelko. Eiköhän siinä ole kysymys siitä, että yksilöt ottavat asiansa eli uskonsa vakavasti ja haluavat olla ahkeria arvokkaassa työssä, jota he tekevät. Jos kyseessä ei olisi oma henkilökohtainen usko asiansa puolesta, niin luultavasti moni ei kuluttaisi omaa vapaa aikaansa juoksemassa pimpauttelemassa ovikelloja. Eikä sitä työtä tehdä Vartiotorni seuralle. No. Joku voi tässä tietenkin olla eri mieltä.
Niin mikä oli sinun tai minun motiiviivi aikoinaan koska olemme tehneet samaa saarnaustyötä itsekkin!
Oliko se pelko? Vai joku muu? En usko että alussa ainakaan pelko.
Jos ihminen on vakavissaan mukana palvelllakseen Jumalaa, toki hänen pelko on aiheellinen ja vakava asia. Mutta ei sillä pidä pelotella, sillä tuollainen pelote ei ole pitkällä aikavälillä lainkaan järkevä lähestymistapa.

it-1 s. 1294 kpl 4 Kokous kirjoitti:Kokoontumisen tärkeys. Sitä miten tärkeää oli käyttää täysin hyväkseen Jehovan järjestämiä kokouksia hengellisen hyödyn saamiseksi, korostettiin vuotuisen pesahin vieton yhteydessä. Miespuolinen israelilainen, joka oli puhdas eikä ollut matkoilla mutta ei silti viettänyt pesahia, piti karsia pois, surmata (4Mo 9:9–14).

Raamatun "heprealaiset kirjoitukset" ovat kyllä Vartiotornille varsinainen aarreaitta. Sieltä voi lainata minkä tahansa pätkän ja vihjailla mitä haluaa, eikä minkäänlaista vastuuta tarvitse ottaa, koska emmehän me suinkaan ole väittäneet että nämä ohjeet sinänsä koskisivat kristittyjä... On ihan lukijan omaa yksityisajattelua, jos hän tekee tuosta esimerkiksi sellaisen johtopäätöksen, että Jehovan todistajien kokousten hylkääminen saattaisi johtaa Jehovan jakamaan kuolemantuomioon Harmagedonissa. Mehän vain toimme esille henkeytetystä Raamatusta erään kohdan, ihan yleissivistyksen vuoksi.

JT:t ylpeilevät kokousaktiivisuudellaan ja vertaavat sitä mielellään esim. luterilaisen kirkon vastaavaan. Tokihan siinä ero onkin ainakin koko massan tasolla (ehkä luterilaisissakin on aktiivisempi ydinryhmä?), mutta ei kokousaktiivisuus mikään oikean uskonnon tae silti ole. Kyllä ihminen sen verran laumaeläin on, että olipa lauma mikä tahansa niin kokouksissa tulee käytyä, jos niiden tärkeyttä korostetaan jatkuvasti ja ryhmäpaineella tehdään olo epämukavaksi, jos kokouksissa ei näyttäydy. Toinen vaihtoehto kun on lähinnä jättää lauma.

Onhan kokouksissa käymisen taustalla toki myönteisiäkin vaikuttimia, etenkin alkuvaiheessa "uraa", jolloin innostus ja aito usko ovat vahvimmillaan. Ystävien näkeminen voi myös olla oikeasti tärkeää ja vapaa-ajan ohjelmaakin usein sovitaan kokouksissa tai kokousten yhteyteen. Tämäkin piirre korostuu alun rakkauspommituksen aikana, mutta säilynee tärkeänä koko ajan. Myöhemmin kokouksissa käymiseen tulee velvollisuudentuntoisempia sävyjä mukaan ja pelkoakin, paitsi Jehovaa myös esimerkiksi yksin jäämistä kohtaan.

Ex-witness kirjoitti:En usko että perimmäinen syy aktiivisuuteen olisi vain pelkkä pelko. Eiköhän siinä ole kysymys siitä, että yksilöt ottavat asiansa eli uskonsa vakavasti ja haluavat olla ahkeria arvokkaassa työssä, jota he tekevät.

Kyttäämisen kulttuuri tuottaa väistämättä omanlaisen pelon ja epävarmuuden ilmapiirin. Niin kauan kun osallistuminen tulee luonnostaan, asialla ei ole niin merkitystä. Vasta kun touhu ei enää maistu niinkuin ennen, ilmiöstä tulee todellista.

Toinen näkökulma aiheeseen liittyy syntymätodistajuuteen. Niille joille todistajuus on annettu äidinmaidossa, toiminnassa ei välttämättä ole paljoakaan aitoa innokkuutta tai tunnetta arvokkaasta työstä. Sitä vain tekee, koska sitä oletetaan, ja tekemättä jättämisestä seuraa sanktioita.

Niin mikä oli sinun tai minun motiiviivi aikoinaan koska olemme tehneet samaa saarnaustyötä itsekkin!
Oliko se pelko? Vai joku muu? En usko että alussa ainakaan pelko.

Voihan sen motiivin kääriä millaisiin papereihin haluaa, mutta perimmäinen motiivi on se, että selviää hengissä huomenna alkavasta harmagedonista. Saarnaamatta jättämisestähän joutuu verivelkaan.

En usko että perimmäinen syy aktiivisuuteen olisi vain pelkkä pelko.

Se on vain osa. Syyt pyörinee itsensä pelastamisessa, lähimmäisen pelastamisessa ja siinä harhassa , että vartiotornin ym materiaalin levittäminen miellyttää jumalaa.

Jos ei näin toimi, nousee pelko.

Ellei pelastusta olisi, ellei rangaistusta olisi, voipi olla että aika harva lähtee hojojottelemaan sanomaa muille, eli pelko on kovassa roolissa.

Tony kirjoitti:
Toinen näkökulma aiheeseen liittyy syntymätodistajuuteen. Niille joille todistajuus on annettu äidinmaidossa, toiminnassa ei välttämättä ole paljoakaan aitoa innokkuutta tai tunnetta arvokkaasta työstä. Sitä vain tekee, koska sitä oletetaan, ja tekemättä jättämisestä seuraa sanktioita.

Tämäpä juurikin. Hommaa tehtiin, jotta ei tulis sanktioita ja näyttäis toimeliaalta muiden silmissä. Ja verivelkahan oli myös yks hyvä syy, josta kyllä muistutettiinkin tasaisin väliajoin eri yhteyksissä.

Nukahtanut kirjoitti:

Tony kirjoitti:
Toinen näkökulma aiheeseen liittyy syntymätodistajuuteen. Niille joille todistajuus on annettu äidinmaidossa, toiminnassa ei välttämättä ole paljoakaan aitoa innokkuutta tai tunnetta arvokkaasta työstä. Sitä vain tekee, koska sitä oletetaan, ja tekemättä jättämisestä seuraa sanktioita.

Tämäpä juurikin. Hommaa tehtiin, jotta ei tulis sanktioita ja näyttäis toimeliaalta muiden silmissä. Ja verivelkahan oli myös yks hyvä syy, josta kyllä muistutettiinkin tasaisin väliajoin eri yhteyksissä.

Niinpä. Ihan niinkun olisi ollut joku vaihtoehto.