Veljesseura.org

”Joulukalenteri oli minulle lapsena jostain syystä ihan mieletön fixaatio, olisin halunnut sellaista todella”. - Joulukeiju

”Koska olimme pienellä paikkakunnalla ainoa todistajaperhe, jouduimme usein kohtaamaan tilanteen, jossa meille toivotettiin hyvää joulua tai yritettiin antaa lahjoja”. - Wilhelm

”Koulussa jännitin mantelia joulupuurossa. Pelkäsin, että se osuu lautaselleni”. - Tonttu

”Seurakunnan kokouksissa saatiin selvät ohjeet siitä, että todistajana ei pidä osallistua koulun joulujuhlaan, laulaa joululauluja, osallistua jouluvalmisteluihin, toivottaa hyvää joulua – edes sanomalla ”kiitos, samoin””. - Joulurauhan löytänyt

”Hiukan kiusallista oli kyllä kaupoissa ja muilla asioilla, kun toiset toivottivat hyvää joulua ja uuttavuotta, kun ei voinut vastata samoin”. - Kotitonttu

Lue lisää: http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s506.html

”Hiukan kiusallista oli kyllä kaupoissa ja muilla asioilla, kun toiset toivottivat hyvää joulua ja uuttavuotta, kun ei voinut vastata samoin”. - Kotitonttu

Jokuhan olikin keksinyt tähän maailman parhaimman vastauksen, eli "kiitos sanoin!"

Kuulostaa melkeen kuin "kiitos samoin" , mutta ei kuitenkaan ja omatunto pysyy puhtaana <3

Ihan pirun nokkela keksintö, sillai yhdeltä kantilta katsottuna. Eihän siinä huijaa kun itteensä, mutta sama se, pirun cleveriä!

Kiitos Johanneksen poika, kävin sivuillasi lukemassa joulutarinat.
Tuollaistahan se oli lapsuudessa. Muistan kun kentällä ihailin kaikkia joulukuusia, lapsuudessani jouluaikaan kenttäiltiiin ei pyhinä mutta välipäivinä ja uutena vuotena ja vuoden alkupuolella. Ihailut kätkin itseeni, ei niistä voinut keskustella kenenkään kanssa.

Kuuset olivat taianomaisia. Kentällä tarjottiin kahvia ja kahvileipää, sain syödä joulutorttuja ja pipareita. Kotona niitä ei ollut niin kuin ei muitakaan jouluruokia kuten ei muutakaan jouluun liittyvää. Se jäi mieleen että ihmiset olivat ystävällisiä joulun aikaan.

Kouluaika oli traumatisoivaa, olin koulukiusattu uskonnon takia. Harmitti palata kouluun, kaikki kertoivat joulun vietosta ja lahjoistaan. Olin todella yksinäinen ja outo kummajainen. Piti olla urhea ja rohkea vaikka sydän vuoti verta. Opin näyttelemään ja salaamaan asioita ja olen siinä edelleen hyvä.

Mielestäni koulukiusaus joululla jatkuu lapsenikin koulussa. Varsinkin nyt joulun aikaan opetkin voisivat vähän miettiä. Antaisi jt-lapsille vaikka muuta läksyä ja antaisi olla kotona. Tänäänkin muut aamupäivän salissa kenraaliharjoituksissa, ja monena muuna päivänä, plus musiikin ja kuvistunnit teemoina joulu. Jt- lapset yksin luokassa/käytävällä! Tuntitolkulla Sattuu minun sieluuni

Veli-Hopea kirjoitti:

”Hiukan kiusallista oli kyllä kaupoissa ja muilla asioilla, kun toiset toivottivat hyvää joulua ja uuttavuotta, kun ei voinut vastata samoin”. - Kotitonttu

Jokuhan olikin keksinyt tähän maailman parhaimman vastauksen, eli "kiitos sanoin!"

Kuulostaa melkeen kuin "kiitos samoin" , mutta ei kuitenkaan ja omatunto pysyy puhtaana <3

Ihan pirun nokkela keksintö, sillai yhdeltä kantilta katsottuna. Eihän siinä huijaa kun itteensä, mutta sama se, pirun cleveriä!

Ja sitten lopulta oli ihan sama sanoa että kiitos samoin, sillä se kuulostaa melkein kuin kiitos sanoin. Eikä ollut yhtään ongelmia oman tunnon kanssa.

Tosin itse en koskaan ole joulusta erityisemmin piitannut muutenkaan (niin, minähän tulin maailmasta, tyhmä kun olin, mutta puolustukseksi että olin todella masentunut ja hoidon tarpeessa, sekä yksin), joten joulu ei ollut todistajana ollessa kuin helpompaa kuin ei-todistajana. Aatto oli kyllä ihan tunnelmallinen, syötiin hyvin, otettiin vähän hömpsykkää. Sitten isäpuoli kuoli (äidin kanssa aina ollut etäiset välit) ja minusta tuli todistaja, ja kaikki meni lopulta pieleen. Mutta nyt tämä alkaa menemään jo OT muisteloiksi. Sitä se tämä joulu saa aikaan.

On syöpynyt kovalevylle lähtemättömästi peruskouluajat olostani koulun ainoana jehovana, kuten nimityskin kuului.

Se järjetön hype, joka muilla lapsilla oli päällä. Joulun odotus. Tuo juhla, jota kaikki odottivat kovasti paitsi yksi. Odotin aina kauhulla sitä kiusaamistsunamia, kun koulun öyhöt pääsivät iskemään jehovan jouluttomuudella ja lujaa. Opettajillakin olisi ollut hyvä tilaisuus toimia erotuomarina, mutta se, että joku ei vielä joutua tuntuu ylittävän monen käsityskyvyn. Tuntui todella pahalta olla tuossa(kin) asiassa erilainen kuin muut. Kyllä v*tutti, kun ei saanut lahjoja eikä päässyt viettämään joulua. Olikos se nyt niin, että todistajaperheiden lapset saivat lahjoja ympäri vuotta? Ei meillä ainakaan.

Monikaan totuushurmassa elävä jt-vanhempi ei tajua sitä tuskaa, jonka lapsi joutuu kohtaamaan joka vuosi samaan aikaan. Muistan vieläkin monet jouluaatot kotona vanhempien kanssa tekemättä mitään. Itkin tuntikausia siitä tuskasta joka summautui aattoiltaisin.

Onnistuin jotenkin peittämään tuskani muilta lapsilta, vaikka kiusattiin. Ehkä se oli suojamekanismi. Romahtaminen ja murtuminen koko koulun edessä ei olisi tarkoittanut hyvää.

Suosittelen lahkossa olevien lasten vanhemmille kaappijoulun viettämistä.