Veljesseura.org

efedrin kirjoitti:Hämmästyttävää etteivät lue edes omaa matskuaan esim. KIT ja UMK liite 1.

Pro et contra kirjoitti:Immanuel on Raamatun ilmaisema Jeesuksen nimi.

Jojakin sai Babylonissa ollessaan seitsemän poikaa (1Ai 3:16–18). Näin säilyi Messiaaseen johtava kuninkaallinen sukuhaara (Mt 1:11, 12). Mutta profetian mukaisesti kukaan Jojakinin jälkeläisistä ei koskaan hallinnut maallisesta Jerusalemista käsin. Sen vuoksi Jojakin oli ikään kuin lapseton, vailla jälkeläistä, joka olisi seurannut häntä kuninkaana. (Jer 22:28–30.)

Hesekiel aloitti profeetan työnsä Jojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuonna (Hes 1:2). Noin 32 vuotta myöhemmin, ilmeisesti 580 eaa., Nebukadnessarin seuraaja Evil-Merodak (Awil-Marduk) vapautti Jojakinin vankilasta ja asetti hänet erikoisasemaan kaikkien muiden vangittujen kuninkaiden yläpuolelle. Siitä pitäen hän söi Evil-Merodakin pöydässä ja sai päivittäisen määräannoksen. (2Ku 25:27–30; Jer 52:31–34.)

On löydetty babylonialaisia hallintoasiakirjoja, joissa luetellaan Jojakinin ja hänen viiden poikansa annokset.

1Aik.3:17: Miksi Luukkaan 3:27 sanoo Jekonjan poikaa Sealtielia Nerin pojaksi? Sealtielin isä oli Jekonja. Mutta Neri ilmeisesti antoi tyttärensä Sealtielille vaimoksi. Luukas kutsui Nerin vävyä Nerin pojaksi samoin kuin hän sanoi Joosefia Marian isän Heelin pojaksi (Luukas 3:23).

1Aik.3:17–19: Mitä sukua Serubbabel, Pedaja ja Sealtiel olivat toisilleen? Serubbabel oli Pedajan poika, ja Pedaja taas oli Sealtielin veli. Toisinaan Raamattu kuitenkin sanoo Serubbabelia Sealtielin pojaksi (Matteus 1:12; Luukas 3:27). Tämä voi johtua siitä, että Pedaja kuoli ja Sealtiel kasvatti Serubbabelin. Tai kenties Sealtiel kuoli lapsettomana ja Pedaja solmi lankousavioliiton, josta syntyi esikoisena Serubbabel (5. Mooseksen kirja 25:5–10).

Serubbabel
(akkadista, merk. ’Babelin siemen [jälkeläinen]’).

Kotimaahansa palanneiden juutalaisten ensimmäinen käskynhaltija (Hag 2:21); kuningas Daavidin jälkeläinen ja Jeesuksen Kristuksen esi-isä; todennäköisesti Pedajan poika, jonka katsottiin kuitenkin laillisesti olevan Sealtielin poika (1Ai 3:19; Mt 1:12, 13; Lu 3:27; ks. SUKULUETTELO, JEESUKSEN KRISTUKSEN: Ongelmia Matteuksen esittämässä Jeesuksen sukuluettelossa). 1. Aikakirjan (3:19, 20) sukuluettelossa mainitaan nimeltä Serubbabelin seitsemän poikaa (Mesullam, Hananja, Hasuba, Ohel, Berekja, Hasadja, Jusab-Hesed) ja yksi tytär (Selomit). Serubbabelin virallinen tai babylonialainen nimi oli nähtävästi Sesbassar (Esr 1:8, 11; 5:14, 16; vrt. Esr 3:8).

Babylonin pakkosiirtolaisuudesta vapautumisen jälkeen Serubbabel johti juutalaisen jäännöksen takaisin Jerusalemiin ja Juudaan 537 eaa. (Esr 2:1, 2; Ne 7:6, 7; 12:1; kartta, 2. osa, s. 332). Kuningas Kyyros oli nimittänyt Serubbabelin käskynhaltijaksi ja uskonut hänen haltuunsa pyhät kulta- ja hopea-astiat, jotka Nebukadnessar oli vuosia aiemmin ottanut temppelistä (Esr 5:14, 15). Jerusalemin temppelin alttari pystytettiin Serubbabelin ja ylimmäisen papin Jesuan johdolla seitsemännessä kuussa (etanim eli tisri, syys-lokakuu) (Esr 3:1, 2), ja varsinainen temppelin rakentaminen alkoi toisen vuoden toisessa kuussa (v:n 536 eaa. siv eli ijjar, huhti-toukokuu) (Esr 3:8). Serubbabel, Jesua ja isänhuoneiden päämiehet huomasivat, että niillä ei-juutalaisilla, jotka pyysivät lupaa osallistua jälleenrakennustyöhön, oli väärä vaikutin, minkä vuoksi he sanoivat: ”Teillä ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme huoneen rakentamisessa Jumalallemme, sillä me itse rakennamme yhdessä Jehovalle, Israelin Jumalalle, niin kuin kuningas Kyyros, Persian kuningas, on meitä käskenyt.” (Esr 4:1–3.)

Pro et contra kirjoitti:Mehän tuon nimen Immanuel annamme / myönnämme Jeesukselle, tai jätämme myöntämästä eli emme hyväksy hänen Messiaanista asemaa

Kun raamattu sanoo: "hänelle on annettava nimi Immanuel" se tarkoittaa sitä mitä siinä lukee ja mitä nimi merkitsee " Jumala on kanssamme".

Pro et contra kirjoitti:Kun raamattu sanoo: "hänelle on annettava nimi Immanuel" se tarkoittaa sitä mitä siinä lukee ja mitä nimi merkitsee " Jumala on kanssamme".

Kenelle tämä nimi annettiin?

Jos enkelin Marialle antaman ohjeen (”sinun pitää antaa hänelle nimi Jeesus”) ja Jesajan profetian (”neito – – on antava hänelle nimen Immanuel”) välillä näyttää olevan ristiriita, on syytä muistaa, että Messiaasta oli määrä käyttää muitakin nimiä (Lu 1:31; Jes 7:14). Esimerkiksi Jesajan 9:6:ssa sanottiin hänestä: ”Hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” Mitään näistä nimistä ei kuitenkaan annettu Marian esikoisen nimeksi silloin kun hän oli vauva eikä sen jälkeen kun hän aloitti palveluksensa. Ne olivat sen sijaan kaikki profeetallisia arvonimiä, joista Messias tunnistettaisiin. Jeesus eli joka suhteessa näiden nimien merkityksen mukaisesti, ja siinä mielessä ne annettiinkin osoittamaan profeetallisesti hänen ominaisuuksiaan ja sitä hyvää, mitä hän tekisi kaikille niille, jotka ottaisivat hänet vastaan Messiaana. Tämä koski myös hänen nimeään Immanuel .Hän oli sen merkityksen mittainen ja täytti sen.

Pro et contra kirjoitti:Serubbabel nimitettiin Jerusalemin ja Juudean käskynhaltijaksi v. 607 Kyyros Suuren valtuuttamana.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Pro et contra kirjoitti:Serubbabel nimitettiin Jerusalemin ja Juudean käskynhaltijaksi v. 607 Kyyros Suuren valtuuttamana.

Palataanpa kartalle, jos sopii. Puhe on Jehovan nimen väärentämisestä Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin tässä sessiossa ja mitä väärentämiseen yleensä tulee (tässä Jehovan todistajat ovat maailmankuuluja) niin tämä mainittu Kyyros II Suuri eli noin 576–529 eaa, ei suinkaan 607.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyyros_II_Suuri

Babylonin pakkosiirtolaisuudesta vapautumisen jälkeen Serubbabel johti juutalaisen jäännöksen takaisin Jerusalemiin ja Juudaan 537eaa. (Esr 2:1, 2; Ne 7:6, 7; 12:1; kartta, 2. osa, s. 332). Kuningas Kyyros oli nimittänyt Serubbabelin käskynhaltijaksi ja uskonut hänen haltuunsa pyhät kulta- ja hopea-astiat, jotka Nebukadnessar oli vuosia aiemmin ottanut temppelistä (Esr 5:14, 15). Jerusalemin temppelin alttari pystytettiin Serubbabelin ja ylimmäisen papin Jesuan johdolla seitsemännessä kuussa (etanim eli tisri, syys-lokakuu) (Esr 3:1, 2), ja varsinainen temppelin rakentaminen alkoi toisen vuoden toisessa kuussa (v:n 536 eaa. siv eli ijjar, huhti-toukokuu) (Esr 3:8). Serubbabel, Jesua ja isänhuoneiden päämiehet huomasivat, että niillä ei-juutalaisilla, jotka pyysivät lupaa osallistua jälleenrakennustyöhön, oli väärä vaikutin, minkä vuoksi he sanoivat: ”Teillä ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme huoneen rakentamisessa Jumalallemme, sillä me itse rakennamme yhdessä Jehovalle, Israelin Jumalalle, niin kuin kuningas Kyyros, Persian kuningas, on meitä käskenyt.” (Esr 4:1–3.)