Veljesseura.org

Olen tässä viime päivinä kuunnellut ja lueskellut paljon kokemuksia siitä, mikä johti eri ihmisten oikeuskomiteaan. Niistä saa sen käsityksen, että homma oli jo etukäteen sovittu. Onko kellään omakohtaista (tai vahvistettua) toisen käden kokemusta siitä, että joku olisi jäänyt todistajaksi oikeuskomitean jälkeen. Muistan nimittäin kun palvelijoiden valmennuskoulussa painotettiin kovasti sitä, miten oikeuskomitean tarkoitus on auttaa pääsemään katumukseen. Siellä selitettiin että ensin muodostetaan komitea tutkimaan epäiltyä rikkomusta, ja vasta siinä vaiheessa kun on rikkomus varmennettu, voidaan pystyttää oikeuskomitea. Lähdeaineistona oli kasa vartitornin artikkeleita, jossa painotettiin, miten oikeuskomitea on rakkaudellinen järjestely ja siinä pyritään viimeiseen asti etsimään katuvaa asennetta. Onhan tässä pieni ristiriita, kun lukee kokemuksia siitä miten vanhimmat on tullu ovelle ja kutsuneet oikeuskomitean eteen, kun on pistänyt kyseenalaistavaa tekstiä nettiin omalla nimellään. Vai onko niin että luopumus-syytöksiä käsitellään ankarammin kuin muita rikkeitä? Täytyypä kaivaa nuo MTS muistiinpanot esille. Niistä löytyy aika tulenarkaa matskua.

Jalo Sukuinen kirjoitti:Onko kellään omakohtaista (tai vahvistettua) toisen käden kokemusta siitä, että joku olisi jäänyt todistajaksi oikeuskomitean jälkeen.

Eräs entinen vanhin kertoi oikeuskomiteaselvityksiin liittyneessä haastattelussa näin:

Kohdalleni sattuneissa komiteoissa vain vähemmistö syytetyistä erotettiin. Arvioin noin 30 % komiteoista päättyi erottamiseen.

Joten aina ei lopputuloksena ole erottaminen. Koko vanhimman haastattelun voit lukea täältä:
http://johanneksenpoika.fi/oikeuskomite ... o1012.html

Mainittakoon, että tuo vanhin oli poikkeuksellisen oikeudenmukainen ja pyrki aina sellaiseen lopputulokseen, mikä olisi myös inhimillinen. Osaksi juuri sen takia hänet sittemmin poistettiin vanhimmistosta.

Mun kohdalla ainakaan mitään toiveita todistajana pysymiseen ei ollut, homma oli ihan selvästi taputeltu jo ennen komiteaa. Oli olemassa todella raskaita syitä, minkä takia minua ei missään tapauksessa olisi pitänyt normaalijärjen mukaan erottaa. Oli järkytys kun mitään niistä ei otettu huomioon. Jälkikäteen kuulin salaisista säännöistä (Correspondence Guidelines) ja sieltähän se 'katumuksen' aste näköjään katsotaan.

Mulla ei siis olisi ollut mitään mahdollisuutta selvitä ilman erottamista, koska olin toiminut vastoin sääntöä, jonka olemassaoloa en etukäteen tiennyt. Reilua, eikö?

Minulla oli mahdollisuus jäädä seurakuntaan, se vain olisi vaatinut avovaimon dumppaamista tai nopeaa avioitumista. Mutta koska suhtaudun avioliittoon vakavasti, en halunnut rynnätä siihen minkään ulkopuolisen tahon painostuksesta. Päätöksenäni oli kirjoittaa seurakuntaan erokirje.

Jos haluaa pysyä Järjestössä, oikeuskomiteoista kyllä selviää jos osaa katua oikealla tavalla, eikä ole ryssinyt asioitaan kovin pahasti. Asiansa voi ryssiä esim. siten että tunnustaa asioita vasta kun ne ovat jo tulleet ilmi, tai jää muuten kiinni raskauttavien seikkojen pimittämisestä. Siinä vaiheessa katuminen ei enää auta, ei edes itkeminen.

Vanhinten valmentamiseen tarkoitettuja videoita on vuotanut jonkin verran julkisuuteen. Tässä pari malliksi, joista tulee mm. esille se, että oikeuskomiteassa tulee osoittaa juuri oikeanlaista katumusta tai se on morjens.

http://jwsurvey.org/cedars-blog/doubts- ... -is-leaked

Itse olin vuosia ennen itse eroamistani komiteassa, eikä se tapaus ollut etukäteentaputeltu, ainakaan niinpäin että kenkää tulisi.

Nöyristelin ja matelin jo ensimetreillä paljon ennen komiteaa, joten jos jokin oli valmiiksi taputeltu niin se, ettei minua tulla erottamaan, juurikin osoitin tuota matelua niin taitavasti.

Harmikseni joudun myöntämään että kaikki se katuminen, nöyristely ja matelu oli teeskentelyä.

Komiteassahan on tietenkin "ohjaus" mukana, mutta lankaan menivät korkeimpaa myöden.

Minusta tuli rehellinen vasta jehovantodistajista lähdön jälkeen. Sitä ennen olin tekopyhä paskiainen.

Ei kai sitä ketään tänäpäivänä eroteta kun alistuu kolmen apinan tahtoon, josko tämä ei aina näinkään mene.

Sana pari erimielisyyksiä niin monoa tulee vaikka ei raamattua vastaan ole toiminut mitenkään väärin.

Myöhemmin laitoin erokirjeen, eikä tullut mieleenkään mennä komiteoihin

Enkä karta kirjoitti:Kirjoitti:

Mulla ei siis olisi ollut mitään mahdollisuutta selvitä ilman erottamista, koska olin toiminut vastoin sääntöä, jonka olemassaoloa en etukäteen tiennyt. Reilua, eikö?

Näin pitkään poissaolleena tuntuu ihan uskomattomalta

...tuo vanhin oli poikkeuksellisen oikeudenmukainen ja pyrki aina sellaiseen lopputulokseen, mikä olisi myös inhimillinen.

Ilahdun aina suuresti kun jollekulle annetaan tunnustusta inhimillisestä toiminnasta, pidän tuollaista tunnustusta erittäin arvokkaana myös muissa kuin uskonnollisissa yhteyksissä, sellainen tunnustus kun ei tule aiheetta. Inhimillisesti toimiminen kertoo henkilökohtaisen maailmankatsomuksen avaruudesta ja empatiakyvystä, tämä ominaisuus on hienoimpia hengen hedelmiä.

Noita oikeuskomiteaäänitteitä kuunnellessa vaan välillä tulee mieleen "hyvä kyttä, paha kyttä"-taktiikat tai syytytetyn johdatteleminen, niin että hän antaa sellaisen tunnustuksen, joka syyttäjiä miellyttää. Ainakin kun on kyseessä luopumussyytös, niin johdattelu on aika selvästi havaittavissa. Jos oikeukomiteoiden tarkoitus on auttaa pääsemään katumukseen, niin aika huonoa työtä veljet tekevät. Ilmeisesti yksikään vanhin ei kuitenkaan vapaaehtoisesti oikeuskomiteaan ilmoittaudu ja siinäkin tilanteessa on helpompi hoitaa homma alta pois mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi kotiin katsomaan telkkaria.

Jos oikeukomiteoiden tarkoitus on auttaa pääsemään katumukseen,

Paskanmarjat siinä katumuksesta ole kyse vaan alistumisesta. - "Vieläkö tottelet"? -

Tony kirjoitti:Minulla oli mahdollisuus jäädä seurakuntaan, se vain olisi vaatinut avovaimon dumppaamista tai nopeaa avioitumista. Mutta koska suhtaudun avioliittoon vakavasti, en halunnut rynnätä siihen minkään ulkopuolisen tahon painostuksesta. Päätöksenäni oli kirjoittaa seurakuntaan erokirje.

Jos haluaa pysyä Järjestössä, oikeuskomiteoista kyllä selviää jos osaa katua oikealla tavalla, eikä ole ryssinyt asioitaan kovin pahasti. Asiansa voi ryssiä esim. siten että tunnustaa asioita vasta kun ne ovat jo tulleet ilmi, tai jää muuten kiinni raskauttavien seikkojen pimittämisestä. Siinä vaiheessa katuminen ei enää auta, ei edes itkeminen.

Vanhinten valmentamiseen tarkoitettuja videoita on vuotanut jonkin verran julkisuuteen. Tässä pari malliksi, joista tulee mm. esille se, että oikeuskomiteassa tulee osoittaa juuri oikeanlaista katumusta tai se on morjens.

http://jwsurvey.org/cedars-blog/doubts- ... -is-leaked

Ikävä kyllä on olemassa tilanteita joissa ei selviä todistajana, vaikka katuisi kuinka heti alusta saakka ja tunnustaisi kaikki itse. Jos Correspondence Guidelinesiin on laitettu, että tästä synnistä erotetaan, ei mitkään itkut, katumiset, selitykset, pyynnöt tai anomukset auta.

Aina ennen luulin, että vain katumattomat erotetaan, mutta näin ei todellakaan ole. Joskus taas katumattomia ei eroteta, koska joitakuita suojelee esim. hyviin jt-sukuihin kuuluminen. Siitäkin kokemusta lähipiiristä. Hyvä veli -verkosto rules.

Enkä karta kirjoitti: Aina ennen luulin, että vain katumattomat erotetaan, mutta näin ei todellakaan ole. Joskus taas katumattomia ei eroteta, koska joitakuita suojelee esim. hyviin jt-sukuihin kuuluminen. Siitäkin kokemusta lähipiiristä. Hyvä veli -verkosto rules.

Tätä samaa oon miettinyt kans, että taustat vaikuttaa varmasti. Hyvämaineinen ja hyvät suhteet omaava pääsee varmasti helpommalla vaikka lasten hyväksikäytöstäkin, kuin kuuluisa koira veräjästä verrattuna huonompimaineiseen tapaukseen, jolla ei ole tunnettua sukua ja/tai taustaa... Sairasta

jolla ei ole tunnettua sukua ja/tai taustaa... Sairasta

No jaa miten sen nyt ottaa. Kai se menee vähän niin että jos kyseinen "väärintekijä" on vanhimman poika tai tytär, niin pikkusen pitää kattoa sormien läpi. Ihan ymmärrettävää

Minä oli jt-aikoinani montakin kertaa oikeuskomiteassa. Vasta viimeisessä mut erotettiin.
Sitä ennen sain osakseni paljonkin armoa, vaikka en välttämättä sitä edes pyytänyt.
Nuorempana olin tosin hyvinkin katuvainen, kun kärähdin esim. poikuuden menettämisestä.

Elikkä aina ei todellakaan eroteta. Varsinkin jos oikeuskomiteassa sattuu olemaan peli- ja kalakavereita, niin anteeksianto on melko varmaa. Tai ainakin minun tapauksessani. Monesti tuli kuitenkin sellainenkin olo, että veljet koittivat ihan tosissaan auttaa minua pääsemään katumukseen. Oikeuskomitean tuomion jälkeen pääsin joskus auttamisjärjestelyn piiriin, jossa tietyt määrätyt vanhimmat veivät minua kentälle ja joskus jopa tutkivat kanssani.

Yhtä kaikki. Oikeuskomitea on kauhea tilaisuus riippumatta siitä, kaduttaako tai ei.

rippeli kirjoitti: Nuorempana olin tosin hyvinkin katuvainen, kun kärähdin esim. poikuuden menettämisestä..

Oot ainaki eläny jospa oli hyvä kokemus

Joo. Kokemus oli jopa kaunis, vaikka jännitti hitosti, ettei tytön viereisessä huoneessa nukkunut isä herää.
Jotenkin se kuitenkin kantautui vanhinten korviin ja niin minä sitten istuin komiteassa selittämässä, miten kaikki tapahtui. Ikäni mä muistan molemmat