Nykyisten kvanttikenttäteorioiden mukaan aikamatkustus ei nähtävästi ole tosiaan mahdollista. Itse en ole asiasta oikeastaan mitään mieltä: vaikka olisinkin niin mielipiteelläni tuskin olisi merkitystä. Jänniä juttuja kuitenkin.RaM kirjoitti:Jatkan vielä hieman tätä ajan ja aikamatkustamisen teemaa lisää.
Suhteellisuusteorian isä Albert Einsteinkään ei pitänyt aikamatkustamista mahdollisena eikä teoriansa siten osoittavan sen puolesta mitään. Myöskin meidän aikamme kenties tunnetuin ja arvostetuin fyysikko Stephen Hawking suhtautuu hyvin kriittisesti ajatukseen ajassa matkustamisesta. Ajassa matkustamisen mahdollistavat ns. madonreijät ovat aika-avaruudellisia hypoteeseja, joista ei ole olemassa minkäänlaista tieteellistä näyttöä vaan ne ovat todellisuudessa puhtaasti spekulatiivisia käsitteitä.
Tiedon ja logiikan tuntemattomien rajojen ihmettelyä.RaM kirjoitti:Ainoa ongelma kuitenkin on siinä, että voidaanko ylipäätään maailmankaikkeutta selittää pelkän matematiikan avulla. Jos matematiikka ei selitä kaikkia pieniä asioita, ei se voi silloin selittää kaikkia suuriakaan.
Miten matematiikalla selitetään aistien kautta koettava nautinto?
Tai miten kaikkeus voidaan matemaattisesti selittää, jos sen kaikkia tekijöitä ja niiden vaikutuksia ei tunneta?
Gödelin teoreettinen ajassa matkaamisen mahdollisuus on toisaalta paradoksi, koska hänen oma vallankumouksellinen matemaattinen todistuksensa osoitti, ettei matemaattisen formalismin mukaista järjestelmää voi sisäisesti todistaa ristiriidattomaksi.
(Eikö kuulostakin hienolta.)
Tulipa mieleen, että vaikuttaahan hiukkasten käyttäytymiseen sekin tarkkaillaanko niitä vai ei ja mitä ominaisuutta tarkkaillaan. Samaan aikaan kun niin sanottua pimeää energiaa tutkitaan, niin maailmankaikkeus laajenee kasvavalla nopeudella ja jokaisella laskuyrityksellä maailmankaikkeus havaitaan oletettua kevyemmäksi. Miettikääpä sitä!