Pehmoluopio kirjoitti:
Käsittämätöntä!
Jehovan todistajat ovat yleishaitallinen järjestö!

200 henkeä siis minimi jotta yhdyskunta voi hakea avustusta. Avustuksen jakoperusteista päättää sitten opetusministeriö myöhemmin, luulisin näin.
Valmistelulausunnoissa (2002) Jehovan Todistajat toteavat lausunnossaan että:
- yhdyskunta ei ylläpidä hautausmaita
- yhdyskunta ei ylläpidä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia
Jehovan Todistajat suorittavat evankelioimistoiminnan ohella lisäksi mm. sosiaalisia kotikäyntejä...
- Mitähän tällä tarkoitetaan ? Kivaa kahvittelua kenttäilyn lomassa tutulla jt:lla tai kiinnostuneella, kenties.
...Ja Jehovan Todistajat antavat perhe- ja nuorisoneuvontaa
- Perheneuvonta hoituukin ihan kivasti yhdellä Seuran oopuksella.
- Perhe-elämän kriisitilanteissa kuten henk/fyys väkivalta tai näistä johtuvat seuraukset, hoituu neuvonta ihan kivasti:"Jätä se Jehovalle, Rukoilua lisää, Kenttää lisää..." . Milloin neuvonnan ensimmäinen sana on poliisi tai lääkäri ? Harvemmin otaksuisin, Seurakunnan etu ja maine on myös tärkeä asia (Seuran suositus/vaatimus).
- Nuoren ihmisen on varmaan ihan kiva käydä vanhimpien edessä tai oikeuskomitean edessä vähän kertomassa juttuja. Sillai nuorisoneuvontana.
Jehovan Todistajien seurakuntien puitteissa annetaan apua myös vanhuksille, sairaille ja vammaisille
- Pitäähän jo ehkä osittain raportoinninkin takia saada salille kuljetettua porukkaa. Etenkin muistonviettoon.
- En kiistä etteivätkö Jehovan Todistajat antaisi apua nimenomaan esim sellaisille vanhoille sairaille JT:lle, vaikka sellaiselle jonka sukulaiset ovat eronneet/erotettu yhteisöstä ja vanha fossiilikääkkä ei halua olla Seuran ohjeiden mukaan tekemisissä näiden sukulaistensa kanssa.
- Herää myös kysymys tästä auttamisesta, onko se seurakunnan toimintaa vai yksilön toimintaa ? Jos työkaverini, paikkakunnalle juuri muuttanut, teloo itsensä ja käyn jeesailemassa vaikka kaupassa hänen puolestaan....teenkö asian siis silloin firmani puitteissa ? En mielestäni, vaan pikemminkin yksilönä.
- Mahdolliset kyyditysvuorolistat (seurakunnan toimesta laaditut, kirjalliset) voinevat olla suoranaista seurakunnan puitteissa tapahtuvaa toimintaa. Vai voisiko puhua etuisuudesta.
- Kuinka paljon seurakunnan varoja käytetään vanhojen, sairaiden ja vammaisien auttamiseen ? Tai kuinka paljon edellämainituilta peritään korvausta asioista, ja onko korvauksen periminen silloin seurakunnan puitteista vai yksilön puitteista ? Käsittääkseni taloudellinen auttaminenkin pohjautuu semminkin yksilöihin. Yksilöt saattavat esim. tehdä paskapytyn vaihdon vanhukselle, yksi innokas veli tuo lahjoituksena tarvikepytyn ja toinen innokas veli pistää sen paikoilleen. Tai sitten nämä yksilöt ottavat vähän pienemmän korvauksen vanhukselta tästä työstä ja tarvikkeesta.
- Vanhukset joilla ei ole suoranaista "lähisukua" tai on itse pistänyt välit poikki vaikkapa erotettuihin/eronneisiin omaisiinsa ovat yksi mahdollisuus Seuralle....vähän niinkuin mahdollisten testamenttien muodossa. Toki vanhukset itse päättävät minne testamenttaavat omaisuuttansa. Voihan vanhus testamentata omaisuutensa innokkaalle veli Jehovan Todistajalle joka yksilönä/vaiko seurakunnan puitteissa käy vähän jelppimässä ja kahviseuraa pitämässä.
Jehovan Todistajat tuovat lausunnossaan esiin veretöntä sairaanhoitoa koskevan tietopalvelutoimintansa.
- Se kyllä kieltämättä voi kysyäkin taloudellisia muutos-kustannuksia tai vähintään varautumista siihen, kun miettii veriopin muutoksia ja odoteltaessa tulevia mahdollisia muutoksia.
Noissa lausunnoissa Jehovan Todistajat eivät muuten maininneet partiotoiminnasta
--------------------------------
Edit 1. /Lisäys 16.12.2007 n.klo 16:40
OT:n välttämiseksi hivenen tarkennan mielipidettäni tuosta sanamuodosta, josta allaolevassa anonyymin viestissä myös puhutaan. (tällä hetkellä vain nämä 3 viestiä tässä ketjussa joten editointi lienee soveltuvaa)
Mielestäni iäkäs salille saapumaan kykenemätön ihminen on Seuralle vain kuvainnollinen fossiili. Fossiili joka näkyy Seuran jäsenmäärässä ja siltä osin esim. parantamassa Seuran rahan-ansaitsemismahdollisuuksia joita mahdollisesti jäsenmäärän perusteella saatetaan valtion taholta avustuksena myöntää. Fossiili joka roudattuna muistonviettoon näkyy kätsysti tilastoissa. Tuntien osalta samoin jonkinlainen fossiili, mutta eiköhän se 15 minuuttia kertaa x ja pyöristykset jostain taioita. Kun iäkäs vilpitön Jehovan Todistaja kuolee, kuvainnollisesti fossiili hajoaa ja sitä ei ole enää hyödynnettävissä Seuran taholta, ei tavalla eikä toisellakaan. Samoin yksittäisten Seurakuntien näkökulmasta. (Jehovan Todistaja-yksilöiden, seurakunnasta riippumattomasti, osalta voi olla toinen asia)
Iäkkään todistajan kannalta ja nimenomaan tässä tapauksessa totuus lienee se, että tälläinen vuosikymmeniä kuvainnollisesti aivopesty ei mihinkään pääse. Omaisia ei ole (tai siis kieltänyt itse yhteydenpidon) ja satunnaiset kuvainnolliset lahkoagenttikaveri-vierailut ovat ehkä elämän yksi helmi aina silloin tällöin. Ehkä voi tosiaan olla parempi että kuvainnollinen fossiili elää viimeiset hetkensä lahkokulttuurin alla. Sitten fossiili hajoaa, ja fossiilista ei ole enää mitään hyötyä Seuralle. Paitsi ehkä jälkikirjoittelut kuvainnollisessa lehtimyyntimateriaalissa:"Urheana loppuun saakka".
Kääkkänä, miten sen haluaakin ymmärtää, tälläinen toimii tässä tapauksessa tämä iäkäs vilpitön Jehovan Todistaja omille sukulaisilleen (siis erotetuille/eronneille sukulaisilleen). Omat sukulaiset haluaisivat auttaa ja olla yhteydessä mutta kääkkä estää sen, koska Seura määrittelee ohjeet/suositukset/määräykset miten toimia. Kääkkä kuin kääkkä. Ellei jopa en kuuntele-känkkäränkkä.
Kuvainnollinen Fossiilikääkkä ehkä siltä osin, että iäkkäät vilpittömät Jehovan Todistajat eivät välttämättä enää pysy perässä Seuran muuttuvien oppien mukana. Fossiilin kuoren lävitse ei kuvannollisesti uudet asiat aina mene helposti sisään, olisikohan vanhoissakin prosessoimista liian paljon. En ihmettele mitenkään sitä, että iäkkäät jotkut vilpittömät Jehovan Todistajat saattoivat veri-erottamis-eikun yksilön oma asia-eikun siis katsotaan eronneeksi -muutoksien yhteydessä olla edelleen sitä mieltä että verenottamisesta erotetaan.
Tämä siis selvennykseksi, ettei tarvitse ot:ta lähteä tässä re-avatussa aiheessa käymään.
En ota kantaa onko sanonta ruma vai kaunis. Kerroin vain mielipiteeni.
----------------------------
EDIT2 : Perkele, sinä aikani kun kone oli auki ja kirjoittelin niin olikin tullut jo muita vastauksia tähän ketjuun näiden 3 lisäksi. Pahoittelen

, en kuitenkaan poista tuota edit 1:stä.