Veljesseura.org

12.2 oli JW Surveyn perjantai kolumnissa todella koskettava kertomus jälleen yhdestä turhasta kuolemasta hoidoista kieltäytymisen vuoksi.

karen Gionet kertoo veljensä tarinan joka menehtyi leukemiaan vain 28 vuotiaana 6vko
Diagnoosin jälkeen.

The Friday Column: The Blood Issue and Leukemia: One Man’s Story http://jwsurvey.org/general-information ... mans-story

Tämä tapahtui 30v sitten mutta aihe on tänä päivänä aivan yhtä ajankohtainen -vastaavaa tapahtuu toistuvasti.

Kannattaa lukea ken englantia taitaa..

Nopea tiivistelmä kohdista jotka kolahtivat erityisesti.
Donald oli avustava palvelija,suvun ainoa Jehovan Todistaja,tullut mukaan vaimonsa kanssa.
Ennen diagnoosia hän oli saanut puhemääräyksen
Aiheesta : "Miksi on parempi ettei ota verensiirtoa"
mitä ironiaa!
Tuon tehtävän hän suorittikin,kirjoitti puheensa valmiiksi ennen kuolemaansa,kivuista välittämättä.
Kaameammaksi asian tekee se että kun salilla joku luki tuon puheen,asia alustettiin seuraavasti:
" Donald oli marttyyri ja tämä puhemääräys ei ollut sattumaa.leukemian puhkeaminen,hoidoista kieltäytyminen ja kuolema tekevät puheesta merkityksellisemmän"

Olen sanaton. Ja kuvottaa ajatella asiaa
Mutta selkeyttää asioita omassa päässä kummasti.

Hoitotahto kortti menee päreiksi tästä hetkestä.
Jostain syystä se on rahapussissa pyörinyt vaikken asioihin enään uskokaan.
Tajuan nyt että se voisi koitua kohtalokseni jos oliskin tajuton tai muuten kykenemätön ilmaisemaan kantaani.
En todellakaan aio tahtomattani joutua uhriksi.

Kannattaa muuttaa hoitotahto myös oman terveyskeskuksensa tiedoista, mikäli on pyytänyt kirjaamaan sen sinne.

Joku joka tietää voisi myös kommentoida, näkyykö ko. tieto myös mahdollisesti Omakanta-sivuilla.

http://www.kanta.fi/fi/

Edit: Kyllähän tuolla näköjään hoitotahto -optiokin on.

Kiitos Tony!
Enpä osannut asiaa noin pitkälle ajatella,
Täytyy tarkistaa näkyykö oma kannassa jotain.
En muista koskaan meuhkanneeni asiasta mutta aikanaan synnytykseen mennessä tuli vietyä A4 lappu aiheesta..
Tarkistankin heti onko jäänyt kummittelemaan tietoihini.

.

pavloff kirjoitti:Mulla lukee hoitotahdossa niin että mikäli mahdollista niin valitaan veretön vaihtoehto, henkeä uhkaavassa tilanteessa jos verta tarvitaan niin otan sitä vastaan...

Eihän asia minulle varsinaisesti kuulu, mutta olisiko varmempi hävittää koko hoitotahto? Ei verta kenellekään huvikseen anneta vaan siksi, että se katsotaan tarpeelliseksi. Hoitohenkilökuntaa ei pitäisi kuormittaa luetuttamalla heillä Vartiotornin lappuja, jotka aiheuttavat viivytyksiä ja epävarmuutta sen suhteen, mitä tulisi tehdä.

Todistajat ovat aina sanoneet että se on omantunnonkysymys miten karttamiskäskyä noudattaa koska on myös käsketty kunniottamaan elämää...

Ja tämähän ei pidä paikkaansa, siis että se olisi omantunnonkysymys. Mikäli sinulle on niin väitetty, sinulle on myyty uskonnollinen tuote käyttämällä mielikuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta. Reklamaation paikka.

Tunnen todistajia jotka ovat ottaneet verta, samoin kuin niitä jotka eivät ole ottaneet

Tämä voi pitää paikkansa, mutta jos ottaa verta, siitä ei kannata seurakunnassa hirveästi huudella.

pavloff kirjoitti:Todistajat ovat aina sanoneet että se on omantunnonkysymys miten karttamiskäskyä noudattaa koska on myös käsketty kunniottamaan elämää... Tunnen todistajia jotka ovat ottaneet verta, samoin kuin niitä jotka eivät ole ottaneet

Tämä on aivan käsittämätöntä "ovat aina sanoneet että se on omantunnon kysymys".
Verioppi on ehdoton silloin kun sitä muille opetetaan.

Eikä se ole muuksi muuttunut siitä kun itse seurakunnasta lähdin, tiedän koska sisareni on tämän asian edessä ja sukuni ei uskovat ovat kauhuissaan tilanteesta.

pavloff kirjoitti:Todistajat ovat aina sanoneet että se on omantunnonkysymys miten karttamiskäskyä noudattaa koska on myös käsketty kunniottamaan elämää... Tunnen todistajia jotka ovat ottaneet verta, samoin kuin niitä jotka eivät ole ottaneet

Suosittelen kysymään väitteen esittäneiltä todistajilta, miksi he valehtelevat asiasta.

Seurakunnan vanhinten opaskirjan luku yhdeksän listaa muutaman esimerkin, joissa Jehovan todistajan tulkitaan eronneen seurakunnasta oma-aloitteisesti.

Paimentakaa Jumalan laumaa, luku 9: Seurakunnasta eroaminen, kirjoitti:Eroamisesta saattaa olla kyse seuraavissa tilanteissa:

- Henkilö ilmaisee päättäväisesti, ettei hän enää halua olla Jehovan todistaja.

- Henkilö liittyy toiseen uskonnolliseen järjestöön ja ilmaisee aikovansa pysyä sen yhteydessä.

- Henkilö ottaa verta omasta tahdostaan eikä kadu sitä.

Lisäksi kirjallisuus on täynnä asian toteavia lausuntoja. Väite siitä että verensiirto laskettaisiin omantunnon asiaksi on täysin käsittämätön.

Raamattu opettaa s. 130–133 kirjoitti:Jumalan uskolliset palvelijat ovat nykyään päättäneet lujasti noudattaa hänen verta koskevaa käskyään. He eivät syö verta missään muodossa eivätkä ota sitä osana lääketieteellistä hoitoa.

Se, mikä on omantunnon asia, on se, että Jehovan todistajat kyllä voivat hyväksyä jotkin veren fraktiot, mutta ei koskaan esimerkiksi punasoluja. Verensiirto sellaisenaan on ehdoton nou nou.

pavloff kirjoitti:Mulla lukee hoitotahdossa niin että mikäli mahdollista niin valitaan veretön vaihtoehto, henkeä uhkaavassa tilanteessa jos verta tarvitaan niin otan sitä vastaan... Todistajat ovat aina sanoneet että se on omantunnonkysymys miten karttamiskäskyä noudattaa koska on myös käsketty kunniottamaan elämää... Tunnen todistajia jotka ovat ottaneet verta, samoin kuin niitä jotka eivät ole ottaneet

Verensiirtoon suostuminen ei ole omantunnonkysymys, se ei ole ollut sitä koskaan sen jälkeen kun kielto tuli 1960-luvun alussa. Verensiirto on eräs niistä toimista, joiden takia henkilö voidaan katsoa itse eronneeksi, muita ovat mm. toiseen uskontoon liittyminen ja armeijapalvelus.

Karttaminen on yhtä vähän omatunnonkysymys, mutta siihen ei puututa yhtä innokkaasti kuin verenläträysoppiin liittyviin asioihin.

Mutta jospa ajattelee verioppia ainoastaan "teokraattisen sodankäynnin kautta".

Eikö silloin voida sanoa, että verensiirto oikeasti on omantunnonkysymys? Jätetään vain kertomatta, että verta ottaneen omatunto ei toimi ja että kastettuna todistajana verta ottanut osoittaa itse omilla teoillaan ts. täysin kelvottomalla omatunnollaan, ettei halua olla enää todistaja.

Tuskin ainoatakaan kiinnostunutta halutaan karkoittaa pois yksittäisen raamatuntulkinnan takia. Toive kun on, että vähitellen jatkuvan toiston ja mallioppimisen kautta jokaisen "omatunto" muokkautuu järjestömuottiin.

Periaatteessa kaikki todistajien valinnat ovat omantunnonkysymyksiä ... "oikeita valintoja" ne ovat silloin kun omatunto on sopusoinnussa järjestön kanssa ts. järjestön kulloinkin voimassa olevian "totuuksien" kanssa eikä kompastuta ketään.

Näin olen ulkopuolisena käsittänyt.

Ehkäpä on menny puurot ja vellit sekaisin. Ovat saattaaneet tarkoittaa omantunnon valinnalla juurikin tuota fraktio-hommaa, mutta huonon selityksen takia asia on ymmärretty väärin.

Mutta joo, ehdoton kieltohan verenottamiseen on ja porukkaa on erotettukin sen takia, vaikka ollu ihmishenki kyseessä...

.

Kletos kirjoitti:
Tuskin ainoatakaan kiinnostunutta halutaan karkoittaa pois yksittäisen raamatuntulkinnan takia. Toive kun on, että vähitellen jatkuvan toiston ja mallioppimisen kautta jokaisen "omatunto" muokkautuu järjestömuottiin.

Periaatteessa kaikki todistajien valinnat ovat omantunnonkysymyksiä ... "oikeita valintoja" ne ovat silloin kun omatunto on sopusoinnussa järjestön kanssa ts. järjestön kulloinkin voimassa olevian "totuuksien" kanssa eikä kompastuta ketään.

Näin olen ulkopuolisena käsittänyt.

Kyllä se tässä on nätisti paketissa.

Minulla on omakohtainen kokemus siitä kuinka kiinnostunut lopetti tutkimisen 1980-luvulla ja kielsi meitä enää käymästä hänen kotonaan. Tämä kiinnostunut ei voinut millään hyväksyä että kielletään ottamasta verensiirtoa vaikka verensiirto olisi välttämätön hengenpelastamiselle.

Kun meninmme hänen luokseen, hän tokaisi vihaisesti että "Nyt jätätte mut rauhaan ja mun perheen kans, onko selvä!!!"

Näin siinä käy jos esittää verensiirtokiellon ehdottomana asiana kiinnostuneelle. Kiinnostunut suuttuu ja lopettaa tutkistelun ja kieltää enää käymästä.

Eiks oo kiva

pavloff kirjoitti:Täytyypä selvitellä asianosaisilta

Selvittele samalla millä raamatullisella perusteella selitetään veren fraktioiden sallinta? Pohjana se, että kun verikielto tuli 1960-luvulla voimaan, niin silloin pienimmätkin veren osat olivat kiellettyjä, siis missä Raamatussa sallitaan veren jakaminen osiin siten, etteivät tietyt osat ole verta, mutta jäljelle jäävät ovat?

Samalla voit kysellä millainen omatunto on silloin kyseessä kun hyväksytään muiden luovuttamasta verestä valmistettuja verituotteita? Hemopure ja Polyheme ovat sallittuja tuotteita ja niiden valmistukseen käytetään talteenotettua (ihmis- sekä eläin-) verta. Veren talteenotto ei ole Vt-opin mukaan sallittua, joten jt-maanviljelijä ei saa käyttää lannoitteita, joissa on verta. Ei siis vaikka se veri menee lopulta maahan, välivarastointikin oli tuon asian kohdalla vastoin Vt-omatuntoa.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Näin siinä käy jos esittää verensiirtokiellon ehdottomana asiana kiinnostuneelle.

Väärä taktiikka sekä väärä ajoitus. Olisi tullut pyrkiä lykkäämään aihetta ja valehdella sen olevan ainoastaan joidenkin jehovantodistajien näkemys tjsp.

Markku Meilo kirjoitti: Väärä taktiikka sekä väärä ajoitus. Olisi tullut pyrkiä lykkäämään aihetta ja valehdella sen olevan ainoastaan joidenkin jehovantodistajien näkemys tjsp.

Mutta kun ei oikein valehdellakaan saisi ... ainakaan raamatun mukaan. Ainakin itse täräyttelin kaiken aivan rehellisesti ihmisille ja ovet paukkuivatkin aina nätisti nenäni edestä kiinni. En pystynyt valehtelemaan edes teokraattisen sodankäynnin nimissä.

Ajattelin että näinhän ne asiat ovat ja ne pitää kerrottaman ihmisille niinkuin ne ovat. Kenttäkaverit usein joutuivatkin alkamaan selittelemään päälle siinä ovella, että minä muka tarkoittaisin jotain muuta kuin mitä puhun. Se oli noloa.

Oikeastaan voisi sanoa että olin anti-todistaja. Työnsin ihmisiä pois jehovantodistajuudesta enemmänkin kuin että olisin vetänyt heitä sisään, koska olin liian rehellinen sanomisissani.

Esim. kun menimme naapuriin kentälle ja siellä rouva selitti hieman vihaisesti että joku jt-mies oli raiskannut naisen. Vastasin siihen rehellisesti, että no ei mitään hätää, synnit saa anteeksi kun tunnustaa ne vanhimmille.

Rouva suuttui vain entistä enemmän meille jehovantodistajille.Miksikähän? Siksikö että olin rehellinen? Ja eiks kaikki oo taas hyvin kun on saanut anteeksi syntinsä, vaikka ne olisivat veriruskeat kuten raamattu sanoo.

Mutta näinhän tämäkin asia on. Onko se minun syy jos järjestö opettaa niin ja kuitenkaan niin ei saisi kiinnostuneille asiaa esittää.

Oi,voi,voi,voi,voi ... on tää elämä monimutkaista.