Veljesseura.org

Olen itse lähtenyt läppäsemään jt porukasta joku aika sitten. Eronnut en vielä ole mutta henkisesti täysin erossa. Minulla on kaveri joka haikailee takaisin vielä. Kävi jopa muistonvietossa. Hän pitää jehovan todistajien totuutta totuutena. En sit niin millään haluaisi että hän sinne takaisin menisi.Hänet on muuten erotettu pari vuotta sitten. Pidämme aktiivisesti yhteyttä ja vaikka emme asiasta puhukaan niin hän tietää etten ole pitkään aikaan käynyt kokouksissa. Ongelmallinen tilanne. Hän kehotti minua menemään muistonviettoonkin. Tämä on ainut asia joka minua estää lopullisen kirjeen lähettämästä. Sosiaaliset kuviot ovat hyvät jt ympäristön ympärillä. Siitä tulisi iso riita meidän välille jos eroaisin. Ja minusta tuntuu että olisin siihen täysin valmis, siis eroamaan.

Siitä tulisi iso riita meidän välille jos eroaisin.

Kuulostaa siltä ette sinä ole häntä hyljännyt vaikka hänet on erotettu? Kuitenkin pelkäät että hän hylkää sinut jos eroat?

Hyvin luit rivien välistä. Ongelma on se miten ystäväni yhä uskoo JT totuuteen ja haluaisi minun olevan aktiivinen jt. Asia on arka aihe puheissamme. Luulen että hän järkyttyisi kovasti jos tietäisi mitä oikeastaan ajattelen.

On pattitilanne. Näytät tietävän hyvin seuraukset valinnoista.

Ei tämä siltä vaikuta että helppoa tietä on olemassakaan, sellaiseksihan se opissa rakennettu onkin joko tarkoituksella tai vahingossa.

-Nyt se on vain itse mietittävä alistuuko siihen vai ei ja miten se toimii jatkossa/tulevaisuudessa.

-Mietittävä aikooko olla rehellinen ystävälle ja itselle. Jos rehellinen itselle ja ystävälle, on riski menetykseen.

-Mietittävä jos voi elää kulissia ja valheessa, mikä sekin on henkisesti raskasta eikä itselleen valehtelu varmaankaan tee hyvää, silloin säilyy ystävä.

Jos olet siis valmis uhraamaan itsesi ja hyvinvointisi tuon ehdollisen ystävyyden eteen, sitten sitä tietä. Tuleeko sen kestämään, ken tietää?

Ellei kestä,rehellisyys ja ystävyyden menetys on varmaan väistämätön joko nyt tai myöhemmin mikäli ystävä on valintansa tehnyt.

Ilmeisesti olet jo keskustellut ja hieman yrittänyt kyseenalaistaa oppeja hänen kanssa, saaden toisen vihan ja änkyröinnin nousemaan joten se muuri lienee niin korkeaksi rakennettu ettei se tie toimi. Sen takaa ei kuulla eikä nähdä mitään.

I feel bad for you, koitahan jaksaa. Tarjoon kaljan jos joskus kohdataan.

Miksi Tony tai muu poisti oman mielipiteeni tästä osiosta. Minusta ei ole sopivaa, ettei voi sanoa suoraan mitä itse ajattelee asiasta. Miksi painatte villaisella ja poistelette kommentteja. Tämä ei ole oikein
Kyllä pitää kestää kaikenlaiset asialliset mielipiteet. En olisi uskonut, että jopa täällä alennutaan tuollaiseen.

Viestisi oli suurelta osin jehovantodistajamaista julistamista ja syyllistämistä. Aloittaja varmasti tietää, että sitä mallia saa kyllä halutessaan valtakunnansalilta, ja jos sitä kaipaisi, ei tänne kirjoittaisi. Vertaistuki ja myötäeläminen on tällä foorumilla jotain ihan muuta.

Eikö tänne mahdu kaikenlaisia ajatuksia tulikiseepa sen joku miten tahansa, jos se on asiallinen eikä hauku, loukkaa tai sisällä kirosanoja. Minun kirjoitukseni ovat aina asiallisia. Ikävää että tämäkin portaali on rakennettu pumpulista . Kyllä tänne pitä voida kirjoittaa myös mielipiteitä, jotka ovat erimieltä jostakin.
Ei tämä palsta ole pelkästään niille, jotka kaipaavat sympatiaa. Eikö tämä ole avoin kaikille? Ei näköjään. Kiitos että sain vierailla. Nyt ei tarvitse enää.

Kaikenlaisia ajatuksia mahtuu, mutta minkäänlaista uskonnollista julistamista tai syyllistämistä ei suvaita.

Jehovantodistajuuteen liittyvä syyllistäminen on yksi suurimpia syitä, miksi vertaistukea ylipäätään tarvitaan. Ei olisi siksi mitään mieltä siinä, että täällä joutuisi kohtaamaan samaa, mitä on lähtenyt salilta pakoon.

Tee OP minkä itse koet oikeaksi. Itselle ei kannata valehdella. Minä tein sitä ihan tarpeeksi jo "koska Jehovasta tuntuu pahalta" plus muiden todistajien vertaispaineesta vaikka jo vuosia tuntui että haluan ulos. Ymmärrän tosin jos on parhaastaa kaverista kyse ja on läheinen niin ei ole kiva tyhjän päälle tippua, mutta sanon silti että ihmisiä elämässä tulee ja menee. Itsellä on "paras kaveri" vaihtunut useaan otteeseen ja nykyään ajattelen että omassa elämässä on kuitenkin kyse itsestä, ei muista. Enkä tarkoita tällä sitä että tulee olla paska ihminen vaan sitä että on yksinkertaisesti itselleen rehellinen.

Jos sinusta tuntuu että se lopullinen eroaminen on se ratkaisu niin kehotan tekemään sen. Katsoo sitten mitä tulee, voihan olla että kaveri onkin ihan positiivinen sen suhteen ja ehkä kyselee että miksi teit näin (tässä tilanteessa ei tarvitse enää nöyristellä vaan voi sitten sanoa mitä oikeasti ajattelee - ehkä se pistää muut miettimään myös). Itse tosin tunnet paremmin joten osaat tehdä järkevän ratkaisun...

Jos haluat niin voithan kirjoittaa sen erokirjeen, mutta ei sitä pakko ole postittaa. Itsellä auttoi tuo. Tuolla se on edelleen jossain ja tuskin tuota versiota tulen koskaan viemään, on sen verta sekava mutta joka tapauksessa sain purkaa asioita. "Oikein" tai "väärin" ei tässä tilanteessa ole. Jos kaverisi taasen menee sisälle takaisin niin antaisin mennä. Kuten sanoin, kaikilla oma elämä. Itse autoin omaa kaveriani sisällä kun hän tunsi huonommuuden tunnetta, vaikka en enää ees uskonut koko soopaan ja ollut käynyt kokouksissa aikoihin. Myöhemmin hän sanoi että hän uskaltaa nykyään paremmin.

Joka tapauksessa, todistajuudesta ei ulos pääse siististi. Se vaikuttaa aina jotenkin, enemmän tai vähemmän. Kannattaa miettiä rauhassa mitä itse haluaa tehdä. Voimia!