Veljesseura.org

Kun ensimmäiset epäilykset ja kolhut alkoivat jäytää uskoani jehovantodistajien "totuuteen" ja vanhinten kykyyn hoitaa asioita, iski ahdistus ja masennus. Tuo tapahtui omalla kohdallani joskus 1990-luvun puolivälissä. Silloin oli tullut kaksi suurta oppimuutosta: sukupolvioppi haudattiin sellaisena kuin se oli ollut, ja yhtäkkiä siviilipalvelus olikin sallittua. Olin siis turhaan kärsinyt 9 kuukauden vankeustuomion.

Samoihin aikoihin osa seurakunnan vanhimmista aloitti esivalvojan johdolla koko perhettämme koskevan kiusaamisen. Asia on sen verran arka, ettei sitä vieläkään voi avata julkisesti, mutta sen verran voin kertoa, että edes kierrosvalvojan puuttuminen asiaan ei auttanut. Osa vanhimmista johti tätä kiusaamista aivan samalla tavalla kierrosvalvojan suorista määräyksistä piittaamatta.

Yksi keino purkaa ahdistusta, stressiä ja masennusta tuolloin oli runojen kirjoittaminen. En julkaissut niitä silloin missään. En kirjoittanut niitä ns. "pöytälaatikkoon" vaan disketeille, jotka olivat tuohon aikaan yleisiä tallennusvälineitä. Niihin mahtui vain noin 1,4 megatavua asiaa.



Internetistä löytyy vahvistusta sille, että kun kirjoittaa omia ajatuksiaan luettavaan muotoon, se auttaa käsittelemään niitä paremmin, ja jopa stressi voi jossain määrin helpottaa. Ahdistus saa kirjallisen muodon. Näin itsekin ymmärtää paremmin tuon ahdistuksen syitä. Vaikka kukaan muu ei lukisi koskaan noita terapiarunoja, ne ovat vaikuttaneet ainakin omaan mieleen. Ongelmat on voinut jäsentää ja niitä on voinut käsitellä ilman, että kukaan JT-seurakunnan vanhin tulee toppuuttelemaan, että "ei noin saa ajatella".

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s563.html

Aivan mahtavaa!
Itselläkin sama ajatusten jäsentäminen runojen muodossa ollut iät ja ajat käytössä.
Salilla istuessa valtakunnan palveluksen reunoille tuli kirjoiteltua seuraavia ajatuksia,aforismeja,runojakin :

* mielinkielin kieli keskellä suuta.
* hymyt,pelkkää kuorta -ystävyyden irvikuvaa.
* keijuja? Ei,vain sananhelinää ilman järjen ääntä.
* herran pelko,hulluuden alku.
Mieliksi Jumalalle - kieltäen itsensä.
Mieliksi ystäville,suvulle - kieltäen elämänsä.
"ole armollinen itsellesi"
Väisty taakseni jumala!
* kirkkauden kruunu uhrauksistani.
Väärin!
Vain hukkaan heitetty elämätön elämä.

Syvimmistä tunteista kumpuaa monenmoista ja se todentotta helpottaa laittaa ajatuksia paperille.

Johanneksen poika kirjoitti:Ahdistus saa kirjallisen muodon. Näin itsekin ymmärtää paremmin tuon ahdistuksen syitä. Vaikka kukaan muu ei lukisi koskaan noita terapiarunoja, ne ovat vaikuttaneet ainakin omaan mieleen. Ongelmat on voinut jäsentää ja niitä on voinut käsitellä ilman, että kukaan JT-seurakunnan vanhin tulee toppuuttelemaan, että "ei noin saa ajatella".

Muistan itse tuon valtavan ahdistuksen huomatessani tulleeni täydellisesti petetyksi, tämä tunne kaikessa karmeudessaan tulee varmaan vain todistajuuteen hurahtuneilla.

Olisipa minulla ollut runosuonta tai Sinun hienoja runojasi, sen sijaan luin Saima Harmajaa joissa tuo yksinäisyys korostui ja toi lohtua.

Allekirjoitan täysin.

Omalla kohdalla kirjoittaminen, (enemmän olen kirjoittanut ajatuksia, mietelmiä) eivät liene niin kovin uskonnolia aiheiltaan, tai ei ainakaan suurin osa. Mutta on tullut myös sitä puolta purettua runoihin.

Kirjoittaminen on ehdottomasti yksi parhaista itsetutkiskelutyökaluista.

Mutta yhtä terveellistä on myös kaivaa ne kirjoitukset sieltä disketiltä/pöytälaatikosta/kovalevyltä aina vuoden, parin välein. Voi saada kummasti ihmetustä ja positiivisia fiiliksiä aikaan, kun huomaa miten paljon on oppinut, ja miten paljon ajatukset ovat muuttuneet.

Ilman työkaluja ihmisen itse itsensä tarkkailuhan on hieman kuin sammakko joka tarkkailee itsensä keittämistä. Mikäli ei käytä työkaluja, mittareita, muuta hieman "asentoaan" ja polskuttele vettä ympärillään, niin on hyvin vaikea joillekkin huomata että muutosta on yleensäkkään tapahtunut. Tai että miten PALJON sitä on tapahtunut.

Toivottavasti olet muuten jo siirtynyt pois levykkeiden käytöstä ;D

Tukijononi pituus oli 1. Vaimoni tienraivaaja. Hänetkin erotettiin. No, kaksisäikeinen lanka kestävämpi kuin yksisäikeinen.

Hyvät olivat runosi .

Korkealta hän katsoo
likaa matossaan.
Pyyhkisi pois
vaan ei lähde.

Edes pesemällä.