Veljesseura.org

Nukahtanut kirjoitti:Mä ymmärrän ton noin, että ei-uskova puoliso voi erota tossa tapauksessa ilman sen kummempaa seurausta uskovalle osapuolelle.
Mutta mitenkäs toisinpäin? Jos uskova haluaa erota? Ei taida onnistua?

Ainoa raamatullinen peruste avioliiton purkamiselle on siis ”haureus” eli sukupuolinen moraalittomuus. Näin ollen Paavalin mainitsemassa tapauksessa kumpikaan puolisoista ei ollut syyllistynyt moraalittomuuteen, joten jos aviomies tai vaimo lähtisi, avioliitto ei päättyisi Jumalan silmissä.

Seuraavaksi Paavali käsitteli tilannetta, jossa tosi kristityllä on ei-uskova puoliso. Harkitsehan Paavalin ohjeita: ”Jos ei-uskova on lähdössä pois, lähteköön pois; veli tai sisar ei sellaisissa tapauksissa ole orjuutettu, vaan Jumala on kutsunut teidät rauhaan.” (1. Korinttilaisille 7:12–16.) Mitä puolisolleen uskollinen vaimo voisi tehdä, jos hänen ei-uskova aviomiehensä jättäisi hänet ja jopa hakisi laillista avioeroa hänestä?

Vaimo voi pitää parempana sitä, että mies jää hänen luokseen. Hän saattaa edelleen rakastaa miestään ja tiedostaa heidän keskinäiset tunneperäiset ja sukupuoliset tarpeensa. Lisäksi hän ja hänen mahdolliset alaikäiset lapsensa saattavat tarvita taloudellista tukea. Hän saattaisi myös toivoa, että ajan kuluessa hänen aviomiehestään tulisi uskova ja tämä pelastuisi. Jos mies kuitenkin ottaisi askeleita avioliiton purkamiseksi (epäraamatullisin perustein), vaimo voisi antaa hänen ’lähteä pois’, kuten Paavali kirjoitti. Sama soveltuisi silloin, jos uskova aviomies ei piittaisi Jumalan tavasta suhtautua avioliittoon vaan haluaisi ehdottomasti lähteä.