Veljesseura.org

Mitenkä on, kun olette itse eronneet, niin onko teihin erokirjeen lähetettyänne otettu yhteyttä.Kirjoitin kirjeeseen, että en halua yhteydenottoa.

Vihdoinkin sain sen tehtyä

Onnea!

Kirjoitin myös aikoinaan erokirjeen seurakuntaan. En maininnut siitä saako minuun ottaa mitään yhteyttä. Eivät silti ole ottaneet yhteyksiä. Ehkä kyse on välimatkoista. Lähin seurakunnan vanhin asuu viidenkymmenen metrin päässä, ja valtakunnansali on alle kilometrin säteellä.

No, ehkä kyse on kuitenkin vain siitä että ovat laskeneet menetetyksi kannaksi.

Laitoin erokirjeen viikonloppuna, ei ole kuulunut mitään. Kävin lisäksi maistraatin sivuilta eroamassa. Käyttäjä 'Minä' katso yksityisviestisi, laitoin jonkin aikaa sitten viestiä.

Laitoin kirjeeseen etten tarvi asiansuhteen mitään lisäyhteydenottoja. Rauhassa on sen jälkeen saanut olla eikä yksikään vanhin ole käynyt leikkimässä pomoa naamani edessä. Kai sitä tyhmempikin ymmärtää ettei erokirjeen jälkeen kenenkään vanhimman kannata yrittää mitään pompottelua, luulis mutta ei se aina niinkään mene.


Hyvin helpottunut fiilis ollut eroilmoituksen jälkeen ja fiilis senkuin kevenee.

Lahkon kahleet on poikki.

Alussa tuli muutama tekstari tyyliin ehtiikö jutella. Sovimme päivän ja mukavasti juteltiin kahvikupposen äärellä. Mutta heikoillahan todistajat ovat silloin, kun keskustelukumppani on pitkänlinjan todistaja, tietoinen oppimuutoksista ja ristiriidoista. Keskustelusta jäi kuitenkin hyvä maku itselle.

Sen jälkeen on käyty lähinnä muistonvieton tai muun erikoistapahtuman johdosta. Aina sisään pyydetty, (mikäli omaan aikatauluun vain sopii) ja kahvit keitetty ja juteltu. Kaupungilla ja kaupassa tms. paikassa jossa tuttuja todistajia tapaan, aina vähintään moikattu. En karta heitä, nykyään jutellaan kyllä ihan muusta kuin uskonnosta.

En karta heitä, nykyään jutellaan kyllä ihan muusta kuin uskonnosta.

Tämähän se siistiä olisikin kun voisi vaan jatkaa elämää ja ystävyyttä ilman kartteluja. Jättää vaan ne uskonnot sivuun silloin, tuohan kuulostaa normaalilta.

Ei vaan valitettavasti toteudu muutakuin uhmaamalla vtseuran sääntöjä

Osa kohtelee ihan normaalisti mutta osa ei halua edes kävellä kaupassa vastaan.
Nyt itselläkin jo onneksi itsevarmuutta ja rohkeutta olla vaan oma itseni, ja ei nii paljon mieti muita.
Ja yhtä paljon "ystävät" pitää yhteyttä kuin ennenkin ... Ei siis omaa tilannettani paljon muuttanut.
En ollut piirin suosiossa ennenkään
Pieni piiri pyörii ja sen joukkoon hyväksyttiin vain tehokkaasti palvelevat ja malli uskovat..

Onnea siinä tapauksessa! Kaikilla ei mene ihan yhtä lujaa. Itse en tiedä mitä tapahtuu sitten kun joskus viitsii kiikuttaa kirjeen.

Minä kirjoitti:Mitenkä on, kun olette itse eronneet, niin onko teihin erokirjeen lähetettyänne otettu yhteyttä.Kirjoitin kirjeeseen, että en halua yhteydenottoa.

Vihdoinkin sain sen tehtyä

Ovat osuneet joskus vahingossa ovelleni, mutta eivät ole tarkoituksenmukaisesti käyneet.

Itse kirjoitin myös erokirjeen. Tuolloin halusin välttää kaikki mahdolliset komiteat ja vanhinten tapaamiset. Niissä onnistuinkin hyvin. Mutta kyllä muhun koitettiin ottaa yhteyttä. Sain puheluita, ovellani käytiin, sain todistaja sukulaisiltani kirjeitä joissa mua koitettiin saada kääntymään ja jäämään.
Sen jälkeen kun tieto oli seurakunnassa virallistettu olen saanut olla "rauhassa."

Hei!
Olen uusi täällä, jätin mokoman järjestön omin voimin teini-ikäisenä 70-luvun lopussa eikä tällaista foorumia silloin ollut. En varsinaisesti ole vertaistukea kaivannutkaan, päätös lähteä oli niin kypsä. Toki olen joutunut järjestön puuhia seuraamaan senkin jälkeen, koska äitini edelleen kuuluu siihen (isä ei koskaan kuulunut), samoin kuin monet sukulaiset. (Isovanhempani liittyivät järjestöön jo 20-luvulla, mutta he olivat varsin suvaitsevaisia.) Olen käynyt parikin kertaa valtakunnansalissa pidetyissä hautajaisissa - ja kokenut suurta helpotusta siitä, ettei JT:n uskonoppi liikuta minua lainkaan.

Syy siihen, että nyt kirjoitan, on että ihmettelen mainitsemianne erokirjeitä. Minä en kyllä ole minkäänlaista kirjettä kirjoittanut, lakkasin vain pitämästä yhteyttä seurakuntaan, johon olin kuulunut. Jonkin ajan kuluttua muutin myös pois paikkakunnalta. Nyt vain herää kysymys, voiko nimeni olla jossain jäsenrekisterissä (minut kastettiin varsin nuorena)? Sitä en todellakaan halua. Pitäisiköhän tarkistaa asia? Väestökirjanpitoonhan se ei vaikuta eivätkä JT:n rekisterit ole julkisia. Ei kyllä kukaan ole peräänkään kysellyt, tietääkseni. Sukulaisten kanssa olen asiasta joskus väitellyt, mutta heillä ei ole minuun mitään valtaa.

En ole liittynyt mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen yhteisöön, mitä nyt hiukan lauleskellut kirkkokuoroissa , mutta en tosiaankaan halua, että minut yhdistettäisiin JT:hen.

Syy siihen, että nyt kirjoitan, on että ihmettelen mainitsemianne erokirjeitä. Minä en kyllä ole minkäänlaista kirjettä kirjoittanut, lakkasin vain pitämästä yhteyttä seurakuntaan, johon olin kuulunut.

Jos olet aikoinaan käynyt kasteella niin sitten olet edelleen jehovan todistaja. Ellet ole, on mahdollista että väestörekisterissä on merkintä uskonnostasi jonka voi muistaakseni netissä tarkistaa ja muuttaa.Joskus on mennyt niinkin että uskonto on määräytynyt vanhempien mukaan pullahtaessa maailmaan, kannattaahan se tarkistaa.

Hei


Erosin itse srk:ta n.30v sitten erokirjeellä. Muutama vuosi sitten menin netitse tarkistamaan tietojani väestörekisteristä aivan muissa asioissa ja olin raivoissani nähdessäni että minut oli merkitty uskontokunnaltani siellä Jehovantodistajaksi! Ei oltu välitetty seurakunnasta tietoa erostani väestörekisteriin enkä tosiaan nuorena aikuisena mitenkään tiennyt että itseni olisi pitänyt tämäkin asia hoitaa.

Joskohan tästä linkistä olisi apua:
https://verkkopalvelu.vrk.fi/Omat/Etusivu.aspx

Ei oltu välitetty seurakunnasta tietoa erostani väestörekisteriin

Mulla on sellanen käsitys että vtseuraa kiinnostaa maallisen rekisterin paikkaansapitävyys kun kilo paskaa, ainakin jos sieltä pitäisi omia jäseniä merkata pois.

"Olkoot rekisterissä, näyttääpähän luvut paremmalta".

Lahko on vilppiä täynnä.