Veljesseura.org

Eipä ole järjestöstä kuulunut mitään, varmaankin pitkälti siksi, että asun avoliitossa ja se on ihan yleisessä tiedossa. Muistonviettokutsut ja muut vastaavat tulee kyllä postiluukusta ja kaksi kertaa on ovella käyty jakamassa lehtiä, mutta molemmilla kerroilla mies on avannut oven. Saa nähä, että tuleeko häiden jälkeen sitten yhteydenottoja

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Ote uskonnonvapauslaista 6.6.2003/453

30 §

Uskonnollisen yhdyskunnan jäsentietoja koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkominen

Joka laiminlyö 4 §:n 3 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, uskonnollisen yhdyskunnan jäsentietoja koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta sakkoon.

Uskonnollisen yhdyskunnan jäsentietoja koskevan ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos ilmoitusvelvollinen on kehotuksen saatuaan täyttänyt velvollisuutensa tai jos rikkomus on muutoin vähäinen.

Aikaa kuitenkin kulunut reilusti... Aika outo juttu!

Kävin ilmoittamassa srk palvelusvalvojalle. Hyvä keskustelu ja ymmärsi miksi lähden. Äiti heitti samantien pihalle, joten kotikunta vaihtui saman illan aikana. Täällä hyvinkäällä käyvät ovella silloin tällöin kun äitini ilmoitti osoitteeni heille. Käytän tilaisuuden hyväksi ja kerron, että minulla on ihan kiva elämä näinkin. Erosin 8/05.

Pari viiķkoa sitten ilmoittivat päätöksestäni kokouksessa. Toimitin kirjeen vanhimmalle jossa selostin että en usko enää. Vaimoltani joka on erittäin kriittinen kaikkea järjestön ulkopuolisuutta kohtaan kuulin että monen seurakuntalaisen mielestä toimin petollisesti ja olen pettänyt heidät. Oma mielipiteeni on että vuosia elämästäni vietiin, ja nyt yritän saada taas elämästä kiinni. Uskomatonta saada kaikki syyt niskoilleen ja samaan aikaan opetetaan että kaikilla on vapaa tahto, Pyh! Sanon minä.

kuulin että monen seurakuntalaisen mielestä toimin petollisesti ja olen pettänyt heidät.

Ihan normimeininkiä noissa piireissä,syyllistäminen ja tunteisiin vetoaminen ensimmäisenä. Voi olla eukkokin on välillä turhankin kovan "pommituksen" alla vaikka ei ole itse mitään valintoja tehnytkään niin vaikka näissä itse saa suurimmat kurat niskaan, saa siinä muutkin läheiset kurat niskaan.

Siinä saakin olla moniosaaja kun tilanteista pitäisi selvitä itse, pitäisi myös osata auttaa muitakin läheisiä selviytymään vahvistaen siteitä ja siltoja.


"Emme tuomitse,emme ole tuomareita" on kyllä tuossa yhteisössä melkoista tuubaa mitenpäin tahansa lausuttuna.

Mammalle molemmat mukaanlukien tsemppiä ja pitäkää toisistanne huolta. Miten olis joku romanttinen loma?

IKEAan ku menee lemmenlomalle niin siinähän ne naistenkin huolet häivenee, mikäs sen romanttisempaa

OlinJt kirjoitti:Pari viiķkoa sitten ilmoittivat päätöksestäni kokouksessa. Toimitin kirjeen vanhimmalle jossa selostin että en usko enää. Vaimoltani joka on erittäin kriittinen kaikkea järjestön ulkopuolisuutta kohtaan kuulin että monen seurakuntalaisen mielestä toimin petollisesti ja olen pettänyt heidät.

Kovasti tsemppiä sinulle.

Tilanteesi on varmaan raskas. Itselläni oli sentään se etu, että vaimokin lähti (lähti tosin muutenkin sitten, mutta ihan ymmärrettävistä syistä, no hard feelings). En voi kuin kauhulla miettiä mitä olisi, jos vaimo on tiukasti mukana ja itse eronnut. Raskasta hänellekin...

OlinJt kirjoitti:Oma mielipiteeni on että vuosia elämästäni vietiin, ja nyt yritän saada taas elämästä kiinni.

Juuri näin. Aivan!! Amerikkalaiseen rahankeräyslahkoon kuulumisesta on vaikea keksiä mitään kestävää hyvää. Pidemmällä ajalla se on syöpä. Mutta en kiellä, etteikö osa sitten voisi sielläkin olla ihan mielellään. Onhan osa kai mielellään Skientologeissakin, ja näitä em. mainittuja vieläkin sairaammissa jutuissa mukana. Jaksaa ihmetyttää

Kovasti voimia sinulle. Eihän tästä sanomisesta ole niin apua, mutta tiedät että samoin ajattelevia on, paljon. Ja halutessa tänne voit purkaa tuntojasi. Tervetuloa mukaan.