Veljesseura.org

Ajatellessani tuota usein kuulemaani otsikon kehotusta ja kuunneltuani joitakin tapaamistani Jehovan todistajista, he ovat kertoneet muun muassa, miten raskasta on ollut käydä ovelta ovelle, saada tunteja täyteen, kokea alituista epämääräistä syyllisyyttä tai miten raskasta on ollut ollut raataa konventtien eri tehtävissä vuodesta toiseen. Varmuuden vuoksi minun on sanottava, etteivät nämä todistajat ole välttämättä olleet omalta paikkakunnaltani, mutta kertomallani tavalla he ovat olonsa ja tehtävänsä kokeneet, esimerkiksi.

Evankeliumeista saatamme lukea Jeesuksen kehottaneen seurata (jäljitellä, sanovat Jehovan todistajat) itseään. Hän myös on sanonut: "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä.” (UMK)

Toki meidän on Raamatun sanaan uskominen ja etenkin, kun sen lausuu Jeesus, jota meidän tulee jäljitellä. On siis aihetta kysyä, mahtoiko Jeesus noin sanoessaan liioitella? Sallikaa minun epäillä, mutta miksi Jeesuksen jäljitteleminen tuntuu sitten niin kovin raskaalta, oletteko tulleet ajatelleeksi! Entä, jos syy onkin omassa itsessä? Näin olen myös kuullut joidenkin Jehovan todistajien minulle sanovan, mutta heidän kasvojensa ilme on kertonut aivan toista. Ikään kuin he eivät olisikaan kertoneet minulle aivan totta.

Tietenkin tällainen herättää minussa paitsi epäilystä myös suunnatonta ihmetystä. Ikään kuin Jeesuksen sana ei olisikaan totta, mutta eihän näin saata olla. Jos kerran (tässä tapauksessa) kantolaite ei hierrä ja kuormaakin on miellyttävän kevyt kantaa, sielun virvoituksesta puhumattakaan, on jossain vikaa, eikö niin.

Yksilössä itsessään, sanovat jotkut todistajat, vika piilee. Ei ole rukoillut riittävästi Jehovaa, ei ole ollut kyllin ahkera palvelustyössään, ei ole... niin, ei ole jaksanut enempää. On tehnyt kaikkensa ja silti kaikki ei ole hyvin. Tätäkö muka Jeesus sanoillaan tarkoittaa: Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!" (Jes 28:10 KR33/38). Ei, nenäni haistaa tässä jotain vallan muuta.

Tulisiko kukaties kysyä, kuka tuon ikeen ja kuorman on antanut, näin kesän suurten konventtien alla, ja missä tarkoituksessa, mikäli olo noin kovin vaikealta siellä sielun sipukoissa sittenkin tuntuu. Ei, ei minulla ole vastausta. Olen luterilainen luopio ja voin olosuhteisiin nähden vallan hyvin. Pälkähti vain päähäni.

Alituinen syyllisyys ja riittämättömyys kuuluvat oleellisesti todistajuuden pakettiin. Siihen vielä loputtomasta suorittamisesta seuraava fyysinen rasite, niin ristus miten kaukaiselta haihatukselta tuntuvat puheet miellyttävästä ikeestä tai kevyestä kuormasta. Tämän päälle pitää toki osata vielä feikata salilla että kyllä on maailman ihaninta tämä Totuus.

Onko pakko jos ei haluu?

Eihän toki. Kysymys on vain siitä, että jos kerran jäljitellään Jeesusta, eikä tämä jäljitteleminen ole raskasta, niin miksi se on sellaiseksi tehty.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Eihän toki. Kysymys on vain siitä, että jos kerran jäljitellään Jeesusta, eikä tämä jäljitteleminen ole raskasta, niin miksi se on sellaiseksi tehty.

Sasse. Ei kai se Jeesuksen jäljittely vaikeeta oo, vtseuran jäljittely on. Onnes kukaan ei oo käskeny tuota amerikan pisnestä jäljitellä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Eihän toki. Kysymys on vain siitä, että jos kerran jäljitellään Jeesusta, eikä tämä jäljitteleminen ole raskasta, niin miksi se on sellaiseksi tehty.

Mutta jos kysyy keneltä tahansa jehovan todistajalta että onko se taakka keveä ja virvoittava, niin on kuulemma.

Minusta se oli raskas ja ahdistava. Ymmärrän kuitenkin että jotkut jt:t ovat extrovertteja ja heistä on ihanaa olla kentällä. Ei tarvi kuin avata suu ihmisten ovella ja puhetta tulee automaattisesti.

Olisikin hyvä että vaatimuksena olisi jehovantodistajaksi pääsemiselle että pitää todistaa olevansa extrovertti.

Jt-introverttien raahaaminen perässä on tarpeeton rasite ja kivireki jt_extroverteille, jotka lisäksi pitävät jt-introvertteja hieman tyhminä ja jälkeenjääneinä.
Se ei ole valtakunnan etujen mukaista muuten kuin vaan lahjoitusten kautta. Jt-introvertin raha on kuitenkin samanlaista kuin jt-extrovertinkin raha.

Mutta jos kysyy keneltä tahansa jehovan todistajalta että onko se taakka keveä ja virvoittava, niin on kuulemma.

Sehän on täysin totta. Keveä ja virvoittavahan se vastaus on.

Osan mielestä se on sitä ihan oikeasti kun tykkäävät siitä, loput valehtelee. Moniko tykkää,moniko ei.. Ehkä se on fiftyfifty.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti: Mutta jos kysyy keneltä tahansa jehovan todistajalta että onko se taakka keveä ja virvoittava, niin on kuulemma.

Minusta se oli raskas ja ahdistava.

Samoin. Ei sitä kehtaa kauhean yleisesti myöntää että se näin on. Voipi joutua ongelmiin jos ei osaa sanojaan valita oikein, joten on helpompi vain vastata että on mukavaa juu ja hymyillä. Pääsee eroon ikävistä uteluista.

Ugh, ahdistavaa edes miettiä miten paljon sitä joutui valehtelemaan että on onnelllinen...

Ies on miellyttävä ja kuorma keveä kun hengellisyys on aitoa ja asiaan on vapaaehtoisesti vihkiytynyt.