Veljesseura.org

Tuli tuosta verensiirron kieltävästä kortista mieleen että miten voi olla mahdollista, että vakaumus kieltäytyä verensiirrosta on jehovantodistajalle henkilökohtainen,

mutta silti plompuukista löytyy viralliseksi suunniteltu järjestön tekemä verensiirtokieltokortti.

Tuntuis noin äkikseltään ajatellen että jos vakaumus olisi jehovantodistajilla oma, niin tuollaista järjestön suunnittelemaa korttia ei olisi olemassakaan, eikä tarvittaisi.

Tällöin jos vakaumus kieltäytyä verensiirrosta olisi tosiaan jt:n oma vakaumus niin vain harvat - jos ketkään jehovantodistajat - kieltäytyisivät verensiirrosta, koska ei olisi tarvetta raamatunkaan mukaan ajatella että elämän vertauskuva veri olisi tärkeämpi kuin itse elämä.

Niin, miten vakaumus on siis oma, jos kukkarosta löytyy järjestön suunnittelema ja ideoima verensiirron kieltävä kortti? Eikö se silloin pitäisi olla henkilön itsensä suunnittelema ja ideoima?

Jokin tässä nyt on vialla tässä ajattelussa? Ei mee ihan rehellisesti nää asiat.

Miksi järjestö kannustaa esim kuolevaa jt-lasta kieltäytymään verensiirrosta todistaen mahdollisesti lääkäreillekin uskostaan ja vakaumuksestaan Jehovaa kohtaan, vaikka todellisuudessa jt-vanhemmat siinä ovat ne joilla se vakaumus on ja ovat vain aivopesseet lapsensakin samaan uskoon.

Vakaumus lapsella on siis siirrännäinen, vanhemmilta opittu. Ja lapsihan ei ole edes kastettu. Kuitenkin lapselta vaaditaan uskollisuutta Jehovalle(järjestölle) kuolemankin edessä.

Verensiirtokielto kortti ei ole välttämättä edes lapsen itsensä täyttämä ja allekirjoittama, koska alaikäinen.

Näin meitä höynäytetään.

Koska me oikein opimme järkeviksi, viisaiksi ja ymmärtäväisiksi, muttemme kuitenkaan järjestön orjiksi.

Onko syy sit se, että järjestö voi pestä kätensä jos jotain negatiivista tapahtuu? Eli voi sanoa, että jokasen itse päättämä asia, eikä joudu siksi vastuuseen...

Nukahtanut kirjoitti:Onko syy sit se, että järjestö voi pestä kätensä jos jotain negatiivista tapahtuu? Eli voi sanoa, että jokasen itse päättämä asia, eikä joudu siksi vastuuseen...

Näinhän se on joka asiassa. "Kaikki on henkilökohtaisia päätöksiä" silloin kun vastuusta puhutaan.

Ellei kyse olisi uskonnosta, Vartiotorniseura voisi hyvinkin joutua vastuuseen siitä, että se liioittelee verensiirtojen riskejä ja maalaa liian ruusuisen kuvan vaihtoehtoisista hoitomuodoista.

yle.fi kirjoitti:Vahingonkorvausvastuu voi realisoitua, jos joku alkaa hoitaa syöpää kookosöljyllä ja se ei parane. Silloin mietitään, mikä on julkaisijan vastuu vaikka omaisille, jos henkilö kuolee tai sairastuu pahemmin.
– Journalistiliiton lakimies Jussi Salokangas

http://yle.fi/uutiset/kookosoljy_parant ... in/7941902

Mutta jos tosiaan oikeudessa esitetään lahkolle lasku, niin lahko sallii silloin asianajajansa sanoa, jos hän hyväksi ehdottaa, että itse se tuli meille, mitäs tuli, ei meille ole pakko liittyä ...

Kun Valtakuntamme Palvelus kesäkuu 1974 neuvoi tyyliopillisesti kuin Jeesus että moni on jo asuntonsa myynyt ja rahoittanut lahkotyötä, tee sinä samoin,
niin 1975 jälkeen on todistajaparat neuvottu sanomaan, että virallisesti ei ennustettu loppua, on jokaisen oma asia mitä menee tekemään.

Muistelee lukeneensa tosiaan että verensiirtokiellosta luopuminen jo toisi vahingonkorvausvastuuta (olisi juridisesti myöntö väärän ohjeen antamisesta, teologisin ja/tai terveydellisisin perustein ?) ja että siksi ei ole muutosta odotettavissa.

Eikös siinä ole sekin ristiriita, että verensyömiskiellon laajentamisen -siirtokieltoon vartiotorni perustelee että verensyöminen on elämän ylläpitämistä ihan kuin verensiirtokin, joka siten on kiellettävä. Mutta nyt on yksi perustelu että se verensiirto on perskeleen epäterveellisen vaarallista

Vieras kirjoitti:Mutta jos tosiaan oikeudessa esitetään lahkolle lasku, niin lahko sallii silloin asianajajansa sanoa, jos hän hyväksi ehdottaa, että itse se tuli meille, mitäs tuli, ei meille ole pakko liittyä ...

Nämä ovat viime kädessä tulkintakysymyksiä ja siltä pohjalta mikä tahansa on periaatteessa mahdollista. Jos oikeus katsoo, että järjestö on vastuullinen ja vahingonkorvausvelvollinen, niin asia sitten on niin. Mutta kun ottaa huomioon miten haluttomia Suomen viranomaiset ovat olleet puuttumaan paljon mihinkään, täällä tuollaisella asialla tuskin olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia edetä. En tiedä sitten lakimiesten, toisaalta myös uskontojen luvatussa maassa USA:ssa. Tai sitten esim. Australiassa, jossa järjestö on jonkinasteisessa liemessä hyväksikäyttöepäilyjen peittelystä ja viranomaistenkin suhtautuminen saattaa erota täkäläisestä.