Ennen tieteellisen tiedon ja ymmärryksen lisääntymistä etenkin kristinuskon kautta kannatettiin ja levitettiin oppia maasta, jonka yllä oli kupu. Tuohon kupuun oli kiinnitetty aurinko, kuu ja tähdet. Nykyään asiaa yritellään lahkoissa selitellä ties miten, mutta kylmä tosiasia on kuitenkin se, että tuo suorastaan naurettava käsitys maailmankaikkeudesta tulee suoraan raamatusta - kirjasta joka on olevinaan Jumalan antama opetusväline.
Jehovan todistajien UM kääntää raamatun ensimmäistä lukua näin:
6 Ja Jumala sanoi edelleen: ”Tulkoon vesien väliin laajuus, ja erotkoot vedet vesistä.” 7 Sitten Jumala ryhtyi tekemään laajuutta ja erottamaan toisistaan vesiä, jotka olisivat laajuuden alapuolella, ja vesiä, jotka olisivat laajuuden yläpuolella. Ja tuli olemaan niin. 8 Ja Jumala nimitti laajuutta ”taivaaksi”. Ja tuli ilta ja tuli aamu; toinen päivä.
14 Ja Jumala sanoi edelleen: ”Tulkoon valonlähteitä taivaiden laajuuteen erottamaan päivän ja yön toisistaan, ja niiden on oltava merkkeinä sekä vuodenaikojen ja päivien ja vuosien osoittajina. 15 Ja niiden on oltava valonlähteinä taivaiden laajuudessa paistamassa maan päälle.” Ja tuli olemaan niin. 16 Ja Jumala ryhtyi tekemään kahta suurta valonlähdettä, suurempaa valonlähdettä hallitsemaan päivää ja vähäisempää valonlähdettä hallitsemaan yötä, ja myös tähtiä. 17 Siten Jumala pani ne taivaiden laajuuteen paistamaan maan päälle 18 ja hallitsemaan päivällä ja yöllä sekä erottamaan valon ja pimeyden toisistaan.
Jehovan todistajien tarkoitushakuinen pieni vilppi on sanan 'laajuus' kohdalla. Alkuperäinen hepreankielen sana tarkoittaa kovaa levymäiseksi taottua ja sanatarkkaan kääntämiseen pyrkinyt KR92 kääntääkin nuo jakeet tarkemmin:
Raamattua selittelevät Jehovan todistajat, helluntailaiset ja monet muut ovat nykyisin yrittäneet selitellä tuon kuvaavan ilmakehään kohdistuneita kirkastamistöitä, mutta raamattu ei sellaisesta kuitenkaan puhu. Raamatun mukaan Jumalan työ ei kohdistunut ilmakehään, vaan noiden konkreettisten valonlähteiden valmistamiseen ja niiden ASETTAMISEEN tuohon taivaankanteen. Erityisen huvittavaa on myös yritykset selitellä asiaa väärien käännösten avulla. Tätä ratkaisua yritti vähän aikaa sitten Tiede.fi palstalle tullut Jasu Markkanen (Vapaa-ajattelijoiden raamattukritiikin virallinen selittäjä ja raamattu-keskusteluun haastaja, joka oli hälytetty sinne apuun selittelemään minulle raamatun jakeiden merkityksiä). Kävimme läpi hepreankieleisten sanojen merkityksen ja niiden käytön muualla raamatussa, jonka jälkeen Jasu katosi keskustelusta.6 Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." 7 Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, 8 ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.
14 Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. 15 Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. 16 Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. 17 Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, 18 hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä.
Olennaista noissa jakeissa on huomata se, että aurinko, kuu ja tähdet asetettiin taivaan vahvuuteen/laajuuteen/kanteen, jonka YLÄPUOLELLE jäi osa vesistä. Ne vedet, jotka vedenpaisumuksessa satoivat alas. Ne sijaitsivat siis auringon yläpuolella!
Tämä keskiaikainen maailmankuva käy ilmi myös monista muista raamatun jakeista, mutta yksi selkeimmistä on tämä Psalmien kuvaus taivaasta:
19:2 Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
19:3 Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
19:4 Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.
19:5 Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.
19:6 Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.
19:7 Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.
Kyse ei tuossakaan ole mistään maasta käsin katsotusta tapahtumasta, vaan se kertoo raamatun ajan juutalaisten käsityksen maailmankaikkeuden rakenteesta.
Heille taivaankappaleet olivat niin pieniä, että tähdetkin saattoivat putoilla maanpäälle.
Siksi auringon ja kuun saattoi samalla kertaa pysäyttää taivaalle:
10:13 Niin aurinko seisoi alallansa, ja kuu pysyi paikallansa, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niinhän on kirjoitettuna "Oikeamielisen kirjassa." Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan.
Aurinko ja tähdet totteli Jumalan käskyjä eikä liikkuneet:
9:7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
Auringon liikkumista maan ympäri verrattaan tuleen:
1:5 Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
1:6 Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
Jasu Markkasen viimeinen selitys asiaan oli, että raamatun kääntäjät ovat vain kääntäneet kohdat huonosti antaakseen raamatun opetuksista virheellisen keskiaikaisen kuvan. Tiedusteluuni siitä, MIKSI eri uskontoja edustavat sekä myös uskonnottomat ja maailman etevimmät eri aikojen hepreankielen kääntäjät olisivat tehneet yhdessä moisen tahallisen virheen, en saanut enää vastausta vaan hän poistui keskustelupalstalta.
En tosin ihmettele sitä, sillä yksikään Jehovan todistaja ei ole milloinkaan minulle kyennyt asiaa selittämään. Ei yksikään helluntailainen eikä mikään muukaan lahkolainen.
Sitä minä kuitenkin ihmettelen, miksi KUKAAN itseään tervejärkisenä pitävä ihminen uskoo moiseen satukirjaan ja sen tuottajaan!
