Veljesseura.org

Niin, jotenkin olen päätynyt ajattelemaan että miksi kenenkään pitäisi katkeroitua järjestön/uskonnon/ideologian jätettyään. Että uhraa koko elämänsä vastalauseisiin ja katkeruuteen.. Mielenkiintoista on kyllä ollut seurata. Syylliset omaan elämäntilanteeseen ovat aina ulkopuolella, niinkö, entä jos alkaisi ottaa vastuuta valinnoistaan nyt. Mutta eipä kuulu tämän otsikon alle. Jotenkin toivoo kuitenkin että ihmiset jättäisivät menneet sikseen. Toki oma tiensä kaikilla. Kun jokin on huuhaata, miksi viettää koko elämänsä sen asian kanssa painiskellessa? Mitä nyt on/olisi tilalla jos tämän hylkäisi? Kun se niin monilla kuitenkin kattaa koko elämän edelleen? En arvostele, mietin vastauksia.

Mä syytän Jehovan todistajia. Ja kannan vastuun valinnastani. What's the problem?

Ajatus kaiken anteeksi antamisesta on yhtä vastenmielinen kuin ajatus kaikkien olevaisten yhteydestä

mirjam123 kirjoitti:Syylliset omaan elämäntilanteeseen ovat aina ulkopuolella, niinkö, entä jos alkaisi ottaa vastuuta valinnoistaan nyt.

Aika harva entinen todistaja syyttää ulkopuolisia elämäntilanteestaan, mitä olen seurannut. Kokonaan toinen asia on, että monet entiset todistajat ovat menettäneet läheisensä. Siihen löytyy syyllinen ainoastaan järjestön suunnasta.

Ja millainen vastuu 'valinnoista' on sellaisella entisellä todistajalla, joka on syntynyt todistajaksi?

Jotenkin toivoo kuitenkin että ihmiset jättäisivät menneet sikseen.

Kuka sitten auttaisi tuoreita lähtijöitä?

Tähän onkin hyvä vastata

Room:12:17,18: Älkää maksako pahaa pahalla kenellekkään. Huolehtikaa siitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä.

Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kun se teistä riippuu.



Melkein lukenu Roomalaisten kirjeen kokonaan, enkä ole ainakaan siitä löytäny ehotteita erottamiseen/karttamiseen.

Vaikka heidän tapansa on oikeudetonta kannattaa kuitenkin ite olla fiksusti vaikkei ko uskontoon kuulukkkaan.

Tony kirjoitti:

mirjam123 kirjoitti:Syylliset omaan elämäntilanteeseen ovat aina ulkopuolella, niinkö, entä jos alkaisi ottaa vastuuta valinnoistaan nyt.

Aika harva entinen todistaja syyttää ulkopuolisia elämäntilanteestaan, mitä olen seurannut. Kokonaan toinen asia on, että monet entiset todistajat ovat menettäneet läheisensä. Siihen löytyy syyllinen ainoastaan järjestön suunnasta.

Ja millainen vastuu 'valinnoista' on sellaisella entisellä todistajalla, joka on syntynyt todistajaksi?

Jotenkin toivoo kuitenkin että ihmiset jättäisivät menneet sikseen.

Kuka sitten auttaisi tuoreita lähtijöitä?

Ehdottaisin kyselyä siitä kuinka monta vuotta ex-todistajilla on järjestön jättämisestä (tämän foorumin puitteissa.) Kiitos jos yp järjestää kyselyn. Itselläni 2,5 vuotta.

mirjam123 kirjoitti:Niin, jotenkin olen päätynyt ajattelemaan että miksi kenenkään pitäisi katkeroitua järjestön/uskonnon/ideologian jätettyään.

Mä päädyin ihan samaan ajatukseen kaksi vuosikymmentä sitten kun panin pennit jonoon Vt-huuhaan kanssa.

Jotenkin toivoo kuitenkin että ihmiset jättäisivät menneet sikseen.

Ajatteletko samalla tavalla esimerkiksi entisistä narkkareista tai alkkiksista, jotka tekevät valistustyötä omalla sarallaan? Tai niistä kidutuksen/vainon uhreista, jotka eivät ole jättäneet mennyttä sikseen? Neuvoisitko esimerkiksi Malala Yousafzaita jättävän menneen sikseen? Tuolla edellisellä en edes halua rinnastaa Veljesseuraan kirjoittelua Malalan kokemaan, mutta vaan haarukoidakseni sitä millaista kohtelua sinä pidät rajana.

Mitä nyt on/olisi tilalla jos tämän hylkäisi?

Jos jättäisin vastaamatta minulle osoitettuihin yhteydenottoihin (eilen yksi puhelu ja yksi tiedostopyyntö) ja ohittaisin nämä kommentoinnit, niin todennäköisesti olisin käyttänyt tuon ajan matkustamalla taksilla Kontulaan ja ajankulukseni rullannut pari mummua sekä palannut taksilla kotiin. Sillä olisi ollut työllistävämpi vaikutus kun poliisi tutkisi noita rullauksia.

Eli arkisemmin todettuna; mikä on motiivisi arvostella sinulle tuntemattomien ihmisten ajankäyttöä?

Kun se niin monilla kuitenkin kattaa koko elämän edelleen? En arvostele, mietin vastauksia.

En minäkään arvostele, mietin vaan motiivia jolla kritisoidaan itselle täysin vieraiden henkilöiden ajankäyttöä. Etenkin kun yhdenkään tuntemani (itseni mukaan lukien) aktiivisen entisen jehovantodistajan koko elämä ei koostu entisestä jehovantodistajuudesta.

mirjam123 kirjoitti:Ehdottaisin kyselyä siitä kuinka monta vuotta ex-todistajilla on järjestön jättämisestä (tämän foorumin puitteissa.) Kiitos jos yp järjestää kyselyn. Itselläni 2,5 vuotta.

Monotuksesta n. 45 vuotta ja valaistumisesta n. 20 vuotta.

Monotuksesta (itse pyydetystä) 46 vuotta, "valaistumisesta" 53 vuotta.

Vähittäinen valaistuminen 20-15 vuotta sitten. Itse pyydetty enää vain muodollinen ero jotain kuusi vuotta sitten. Epätapahtuma, ei taida lukea edes päiväkirjassa kun sillä ei ollut enää väliä. Siis minulle.

mirjam123 kirjoitti:Niin, jotenkin olen päätynyt ajattelemaan että miksi kenenkään pitäisi katkeroitua järjestön/uskonnon/ideologian jätettyään. Että uhraa koko elämänsä vastalauseisiin ja katkeruuteen.. Mielenkiintoista on kyllä ollut seurata. Syylliset omaan elämäntilanteeseen ovat aina ulkopuolella, niinkö, entä jos alkaisi ottaa vastuuta valinnoistaan nyt. Mutta eipä kuulu tämän otsikon alle. Jotenkin toivoo kuitenkin että ihmiset jättäisivät menneet sikseen. Toki oma tiensä kaikilla. Kun jokin on huuhaata, miksi viettää koko elämänsä sen asian kanssa painiskellessa? Mitä nyt on/olisi tilalla jos tämän hylkäisi? Kun se niin monilla kuitenkin kattaa koko elämän edelleen? En arvostele, mietin vastauksia.

Olen seurannut entisten Jehovan todistajien nettikeskusteluja vuosia, enkä oikein tunnista sellaista ajatusta, että syylliset omaan elämäntilanteeseen olisivat exien mielestä “aina ulkopuolella”.

En omalta kohdaltani myöskään koe, että kyse olisi niinkään paljon katkeruudesta, vaan menneisyytensä käymisestä läpi. Jos yli 20 vuotta elämästä on mennyt täydellisessä mielenhallinnassa, toisen mokoman voi hyvin käyttää asian selvittämiseen. (Jos haluaa, pakkohan ei ole.) Jos siinä sivussa voi vähän auttaa muita höynäytettyjä, hyvä niin. Varmasti takaraivossa on myös pientä kostonhalua järjestön johtoa kohtaan, vaikka sitä ei itselleen myöntäisi.

Vanha kaverini, entinen nuori vanhin löysi totuuden Totuudesta™, erosi JT-vaimosta ja lähti rennosti uuteen elämään. Nimenomaan “unohti” nämä asiat. Tilalle tulivat uusi paikkakunta, uusi työ, uudet kaverit, uudet harrastukset. Hän tosiaan jätti JT-asiat täydellisesti taakseen. Paha olo ja terapia tulivat kuvioihin vasta pari vuotta myöhemmin. Jotenkin häpeillen tämän sitten kertoi. Ei ihminen nappia painamalla näin isoja asioita yleensä pysty “jättämään sikseen”.

Ja tietysti pitää ottaa vastuu valinnoistaan, en näe että se sulkisi mitenkään pois menneisyytensä käsittelemistä. Mitä painiskeluun tulee, omaa eroamistani seuranneen raskaan vaiheen jälkeen tämä on ollut ihan mielekästä puuhaa. Vuosienkin jälkeen Watchtowerin omituisesta maailmasta löytyy kiinnostuksen kohteita ja uusia oivalluksia.

Tuskin täälläkään moni märehtii Jehovan todistaja -asioita 24/7. Ainakaan sitten kun on selkeästi saanut irtauduttua lahkosta. Lapsuudessa teokraattiseen puuhasteluun meni liki seitsemän tuntia viikossa, tässä vapaaehtoisessa ex-touhussa selviää paljon vähemmällä. Aion painiskella harrastuksena loppuelämäni näiden asioiden kanssa.

Ne jotka täällä ja muualla painottaa, että ollaan vielä kiinni menneessä eikä olla käsitelty asioita on juuri niitä, jotka ei itse ole käsitelleet asiaa. Eivät ole siis koskaan tehneet sitä valtavaa älyllistä työtä, joka tarvitaan opista irrottautumiseen perustavalla tasolla. Eivät ehkä ole tajunneet, että opissa mitään älyllisiä vikoja olisikaan. Ovat siis itse kiinni. Eivät itse irrottaudu, eivätkä salli toistenkaan irrottautua.
Eräskin rupesi mulle paasaamaan, etten ole käsitellyt JT-asiaa mielessäni. Tämä samainen tyyppi pelkää demonihyökkäyksiä niin paljon ettei pysty nukkumaan. Kumpikohan ei ole käsitellyt?
Älkää mulle ruvetko.

Arja Parka kirjoitti:Ne jotka täällä ja muualla painottaa, että ollaan vielä kiinni menneessä eikä olla käsitelty asioita on juuri niitä, jotka ei itse ole käsitelleet asiaa.

Mun käsityksen mukaan joukossa on aika ajoin niitä, jotka ovat havainneet Vt-vedätyksen, mutta tarjoavat jehovantodistajuuden jättäneille tohtoroitua versiota samasta perusaiheesta.

Eräskin rupesi mulle paasaamaan, etten ole käsitellyt JT-asiaa mielessäni. Tämä samainen tyyppi pelkää demonihyökkäyksiä niin paljon ettei pysty nukkumaan. Kumpikohan ei ole käsitellyt?

Eräs entinen jt ei edes siedä kuulla puhelimessa jehovantodistaja-sanaa tai mitään siihen viittaavaakaan. Olenkin tienhaarassa kun tällä viikolla olisi tapaaminen. En ole vielä päättänyt otanko tuon käsittelyasian esille vaiko enkö, käsittelemättömyydestä on hänen kohdallaan kyse.

Vieraas kirjoitti:...tässä vapaaehtoisessa ex-touhussa...

Bingo

Ja siksi ihmettelen sitä aika ajoin esiintyvää, sorkkijalle tuntemattomien kirjoittajien ajankäytön sorkkimista. Toistaiseksi yksikään sorkkija ei ole minulle ilmaissut, että paheksuisi entisten linnankundien, narkkareiden ja vaikka juoppojen tekemää vapaaehtoistyötä. Useamman kerran olen kyllä asiaa kysellyt, mutta aina jäänyt ilman vastausta.

Kiitos mielipiteistä <3