Pro et contra kirjoitti:En allekirjoita että todistajuudesta seuraisi muuttuminen "uskonnolliseksi törpöksi", jos vertaa todistajuutta "riviluterilaisuuteen" ( joksi en laske SLEY-yhdistystä enkä Luterilaista hiippakuntaa ) niin todistajuus pesee kyseisen järjestelmän kuin kuoret perunasta.
Tässä luterilaisuuden ja jehovantodistajuuden vertaamisessa on se ongelma, että vertaaminen ei ole oikeudenmukaista.
Valtauskonto kuten luterilaisuus joutuu jo kokonsa puolesta ottamaan huomioon velvoitteita, kuten yhteiskunnalliset, ihmisoikeudet, ihmisyksilöt yksilöinä, ihmisyksilöistä huolehtiminen(esim. palkanmaksu työstä kirkon työntekijälle) ja muita velvoitteita joita paljon vielä lisää.
Merginaaliseen ryhmään kuuluvan jehovantodistajien ei tarvitse ottaa mitään sellaisia velvoitteita huomioon toiminnassaan, koska on niin pieni ryhmä että siitä ei paljon kukaan maailmallinen tiedä kuin pintaraapaisun verran ja sekin negatiivista palautetta enimmäkseen. Nyt tää uusin rahankeräysrikos, joka on meneillään kun jt:t keräävät rahaa ilman suomen viranomaisten lupaa.
Näille marginaaliryhmille uskonnonvapaus sallii käyttää hyväksi yhteiskunnan sääntöjä ja ihmisyksilöitä, koska sehän on laillista - ei siis laissa kiellettyä.
Marginaaliryhmät tukeutuu röyhkeästi siihen että näin saa toimia esim. Suomen lain mukaan.
Luterilainen kirkko taas joutuu tukeutumaan arvoihin ja laajaan ymmärrykseen vuosisataisista kokemuksistaan suomalaisten keskuudessa. Se ei voisi tehdä jotain vain siksi että laki sallii Suomessa näin toimia. Arvot on se toinen asia, mikä kirkon on otettava lain lisäksi huomioon.
Joten luterilaisen kirkon ja jehovantodistajien vertaaminen uskontoina ei ole mahdollista tekemättä itseään samalla hieman hmm... eksyksissä olevaksi, tai hieman lapselliseksi.
Valtauskonto on valtauskonto ja marginaaliuskonto on marginaaliuskonto.
Ei niitä voi verrata tuosta vaan kylmiltään ja sanoa että toinen pesee toisen kuin kuoret perunoista.
Koska onhan se tehokasta kun marginaalikultin ei tarvitse ottaa huomioon mitään suuria velvoitteita. Senkus vaan käyttää röyhkeästi hyväksi yhteiskuntaa ja ihmisyksilöitä ja viis välittää vastuusta ja oikein keplottelee itsensä eroon vastuista ja velvoitteista Suomen lain porsaanreikien mukaisesti ja sanoo ilman mitään arvoja että tämähän on laillista.
Suomen valtioon integroitunut luterilainen kirkko ei voi näin toimia. Sen on tehtävä asiat ottaen huomioon yhteiskunnalliset asiat ja ihmisyksilöihin liittyvät asiat.
Ja jehovantodistajat usein syyllistyvät laittomuuksiin ja rikoksiinkin kun Jumalaa on toteltava hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä, vaikka jt-hallintoelin on se Jumala jehovantodistajille.
Näistä asioistahan on kertomuksia jehovan todistajien vuosikirjoissa, kuinka heitä vainotaan ikäänkuin ilman mitään syytä.
Sanon "kertomuksia", koska arvelen niiden olevan vain kultin aatteiden myynninedistämiseen tähtääviä keksittyjä satuja ja tarinoita.
Eihän konventissakaan kerrotun kokemuksen tarvitse olla aito kokemus ollakseen rakentava.
Miksi siis vuosikirjojenkaan kokemukset olisivat välttämättä aitoja, jos niitä voidaan perustella uskonkiiman lisäämisellä jäsenistön keskuudessa eli "rakentavuudella".
Muistan itse, kun kasteellakäynnin jälkeen piti mennä lavalle kertomaan oma kokemus jehovantodistajaksi tulemisesta, niin se väännettiin ja värjättiin aika tavalla erilaiseksi kokemukseksi.
Se aiheutti minulle huonon omantunnon, kun se ei ollut aivan rehellinen kokemus.
Mutta sitä omaa versiota en saanut esittää sellaisenaan. Se kait ei ollut ihan riittävän myyvä kokemus.
Ei se tuo jehovantodistajuus rehelliselle sovi. Siinä tulee helposti huono omatunto. Ja kun on vielä se sääntö että omaatuntoa vastaan ei saisi mitään tehdä. Että se on paha synti, jos omaatuntoaan vastaan tekee asioita.
"Mutta omaatuntoa voi kouluttaa... ",sanoi eräs vanhin minulle, "... ja on rakennettava uusi persoonallisuus(ja siis uusi omatuntokin)"
